Joulukalenterin 20. luukku: Pyhien nautiskeluviinit

alkon kuva

Joulun paras osa on ainakin meidän mielestämme mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua. Tällöin on mahdollista keskittyä niihin itseä kiinnostaviin ja elähdyttäviin asioihin. Meidän hiljaisiin iltoihimme kuuluvat perinteisesti joululahjakirjat, rauhallinen musiikki ja ennalta valitut nautiskelu- ja mietiskelyviinit: sellaiset moniulotteiset, lasissa kehittyvät herkut, joita voi vain tuoksutella ja ihmetellä tuntikausia. Näitä löytyy toki viinimaailmasta roppakaupalla, ja tässä muutama suositus myös suomen monopolivalikoimassa:

Monijouluinen perinne on ollut Chateau Musar, josta alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vuosikerta 2007. Viini on Bordeaux-tyyppinen blendi, jossa on keskimääräistä enemmän brettin tuomaa tallintaustaa, usein lievää volatiliteettia, mausteisuutta ja viikunaista kypsää hedelmäisyyttä. Tämä viini on mielestämme loistava esimerkki siitä, miten viinin perinteisesti 'virheiksi' katsotut ominaisuudet saattavat sopivassa tasapainossa ollessaan tehdä siitä omaleimaisen, moniulotteisen ja herkullisen.

alkon kuva

Portit ovat mahtavia jouluiseen nautiskeluun, koska ne kestävät avattuna viikonkin. Siksi suosittelemme toiseksi nautiskeluviiniksi Graham'sin yhden tarhan portviiniä: Quinta dos Malvedos 2004 on hillottujen hedelmien ja mausteisuuden liitto. Aromeista löytyy punaisten marjojen ja reippaan viikunaisuuden lisäksi kahvin ja suklaan aromeja. Viinissä on erittäin hyvä hapokkuus, eikä tämä ole lainkaan tahmean makea vaan erittäin tasapainoinen kokonaisuus. Hiljaisten iltojen ja takkatulen ääreen mitä upen juoma. Lasilliseen voi uppoutua tuntikausiksi!

Pari porttia joulun ajalta

 Pääsimme joulun pyhinä herkuttelemaan kahdella täysin erilaisella portviinillä. Jouluaaton aterian hurmasi Viinikartta.fi-blogin jenssin tuoma Krohnin Colheita vuodelta 1976 ja joulupäivän iltana avasimme vielä kaksistaan Katrin synttärilahjaksi saaman 30-vuotiaan Kopken Tawny portin.

Krohn oli kastanjanruskea, tuoksultaan pähkinäinen, rusinainen, taatelinen ja jopa toffeinen. Etäisesti toi mieleen Espanjassa maistamamme rancio-viinit. Hapokkuuden terä oli tämän ikäisessä portissa jo taittunut, ja viini oli suussa melko pehmeäkin. Makeutta oli melko reippaasti. Ikääntyneessä viinissä kuivattujen hedelmien aromit olivat kuitenkin varsin hienostuneet.

Kopke oli täysin toisentyylinen. Tässä oli tuoreemmalta tuntuvaa aprikoosista, mulperinmarjaista, viikunaista ja appelsiininkuorista tuoksua. Tuoksussa oli myös aavistus kaakaon aromeja. Suussa tämä oli selvästi Krohnia hapokkaampi, ja kenties tämän vuoksi se tuntui myös vähemmän makealta. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan Krohnia robustimpi. Tätä olisi voinut hyvin nauttia jopa tawnyn tapaan viilennettynä kuumana kesäpäivänä.

Kiinnostava kahden hyvin ikääntyneen portin vertailu, joka herätti valitettavan hingun hankkia näitä lisää. Jos vain voittaisi lotossa tai jotakin...

Joulun muistoja

Joulu meni mukavissa merkeissä, perinteiseen tapaan perheiden parissa. Hyviä ruokia syötiin ja mahtavia viinejä juotiin. Muutama erityisen hyviä ruoka-viini-yhdistelmiäkin löydettiin. Toisaalta vastaan sattui myös lieviä viinillisiä petymyksiä.

Joulu siis aloitettiin aatonaattona, jolloin vietettiin kiireisen pikkujoulukauden jälkeen perinteisiä kahden hengen pikkujouluja Muga 1995 Reservan, Faustino 2005 reservan, manchegon ja suklaan voimalla. Muga oli yksi joulun hienoista viinikokemuksista. Viini avattiin vasta juuri ennen maistamista, vaikka se olisi dekantoinnista hyötynyt. Halusimme kuitenkin testata viinit rinnakkain heti avaamisesta.

Mugassa näkyi selvää ikääntymisen tuomaa ruskeaa sävyä lasin reunalla, kun taas Faustino oli vielä  selvästi purppurainen. Mugan perustuoksu oli viikunainen, mutta mukana mausteisuutta, nahkaa sekä jotakin allekirjoittanutta sherrystä muistuttavia pähkinäistä vivahdetta Suussa viini oli

Yllättävänkin hapokas. Tanniinia oli hyvin jäjellä, ja rakenteeltaan viini tuntui olevan vielä täydessä iskussä. Viikunainen hedelmäisyys toistui maussa, mutta mausteet ja varovaiset puun aromit nousivat selvemmin esiin. Maku oli pitkähkö. Viini toimi hienosti kypsytetyn manchegon kanssa.

Mugaan verrattuna Faustino oli varsin simppeli, joskin sellaisenaan oikein hyvä viini. Tuoksussa tammi oli hyvin dominantti, marjaisuus  seuraili taustalta. Maku toisti tuoksun puisia aromeja. Tanniinit olivat varsin kovat, pehmenivät kuitenkin manchegolla mukavasti. Hyvä viini jota voisin hyvin nauttia medium-pihvin seurana.

Jouluaaton illan helmenä toimi Chateau Musar 2003. Klassisen libanonilaisen tämäkään vuosikerta ei pettänyt. Viinin perustuoksu oli marja-arominen, paahteinen ja mausteinen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärakenteisen pehmoinen keskipitkä viini, joka sopi jouluaattoillan kevyeen juustoähkypöytään hienosti.

Sen sijaan alkosta hankittu Sherry palo cortado ei ollut positiivinen yllätys. Tuoksu suolaisen pähkinäinen. Maku muistuttaa ensisiemaisulla lähinnä taannoin maistettua kiinalaista vuosikertariisiviinaa, vaikka hentoa kuivattujen hedelmien aromia jälkeenpäin hieman nouseekin nenään. Ainoastaan Cabrales-sinihomejuusto oli riittävän ytäkkää tämän viinin kesyttämiseen. Sherry ei vain ole meidän kummankaan juttu, ei ainakaan vielä eikä ainakaan näin jämäkässä muodossa.

Joulupäivää vietettiinkin sitten jo jouluruokien jalostamisen merkeissä. Katrin perhe oli pullon henkelässä kylässä, ja Katri yhdessä kokkiveljensä kanssa vastasi ruokapolitiikasta. Tuloksena oli tietysti herkkuja.

Ensin saimme eteemme kuhacevicheä paprika-chilipedillä pehmennettynä avokado-limettimoussella. Annoksessa yhdistyi limetin kirpeys ja chilin tulisuus, joka kuitenkin pehmeni mukavasti kuohkealla täyteläisellä avokadolla. Tämän annoksen kanssa tarjottiin taannoiselta Alsacen vaellukselta hankittu Francois Bauerin gewurztraminer grand cru Brand vuodelta 2008. Viini toimi annoksen kanssa aivan mahtavasti, ja tässä olikin ehdottomasti paras viini-ruokayhdistelmä koko joululta. Itse asiassa viinikin oli mahdollisesti paras – ainakin positiivisin yllätys – koko joulun paletista. Täyteläinen, hienostuneella tavalla eksoottinen. Limetti ja chili toivat eksoottisia aromeja esiin, täyteläisyys ja suhteellinen hapottomuus toimivat vastaparina chilille ja limetille. Avokadomousse kuitenkin sitoi täyteläisen viinin rakenteellisesti osaksi annosta. Tätä GW + cheviche –komboa suosittelen  kaikille ihan ehdottomasti.

Kevyen alun jälkeen ateriassa siirryttiin järeämpiin aseisiin. Katrin veli on aina valittanut, että hampurilaiset ovat liian pieniä ja niissä on liian vähän lihaa. Tämä korjattiin joulupäivänä. Kinkkua, ylikypsää possunkylkeä, kahta majoneesia, suolakurkkua, tomaattia ja punasipulihilloketta burgeriin. Sivulle majoneesinen coleslaw, sweet chili-kaalia ja friteerattuja bataattiranskalaisia. Kuva puhukoon puolestaan. Lähti miehestä nälkä ja melkein taju. Mutta kyllä se sen söi.  Muiden burgerit olivat loistavia mutta hivenen maltillisempia…

Burgereiden kanssa tarjottiin Castoro cellars Zinfandel. Viini oli korkean drinkabiliteetin omaava marjahilloinen nautintoaine, sopi ruuan sekalaiseen makumaailmaan kuin ruttuinen nenä rumaan naamaan. The gnarlier the better. Jälkiruokana tarjottiin vielä suklaa-viskipirtelöä ja rocky road-suklaita. Överit ruuan suhteen oli aika lähellä, mutta mahat täyttyi.

Illan mittaan tuhottiin vielä pullo amaronea ja vähän jouluoluita. Ja tietty suklaata, juustoa, suklaata, juustoa, suklaata (eri suklaata).

Tapanina mentiinkin sitten salille. Ja syötiin vähän lisää.

Toivottavasti teidän muidenkin joulu meni mukavasti. Kehotamme tosiaan kokeilemaan tuota cheviche-GW-yhdistelmää vaikka uutena vuotena, jos suinkin kiinostuitte. Meidän molempien suhde kyseiseen rypäleeseen on edelleen ennakkoluuloinen, mutta tässä se kyllä toimi.

Joulu. Mikä ihana tekosyy

Joulu on kaukana takana, ja uusi vuosi jo pian käsillä. Joulusta jäi lämpimiä muistoja yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta, mihin viiitaa otsikkokin: joulu on ihana tekosyy syödä ja juoda hyvin tai jopa paremmin. Tästäkin joulusta jäi muistoihin monta upeaa makua, joista osa ruokia ja osa juomia, parhaat niiden yhdistelmiä.

Joulua vietettiin melempien pullonhenkeläisten perheiden parissa, joulu kun on mielestämme ennen kaikkea perhejuhla. Silloin on tarkoitus rauhoittua, aikaa olla läsnä laajemmankin läheisjoukon elämässä. Ja tähän yhdessäoloon kuuluu tietysti jaettu ruoka, joka on tuonut ihmisiä yhteen kautta aikain. 

Aatto aloitettiin Tanniinin perheen luona iltapäivällä, ja siellä syötiin joulun ensimmäinen ja perinteisin ateria. Kalapöydälle tuotiin tuliaisiksi Mummin Cordon Rouge. Se kaadettin laseihin ennenkö todettiin että kalapöydän perunat ovat raakoja. Tämän onnekkaan sattuman vuoksi shamppis nautittiin alkumaljana, ja tähän tarkoitukseen se sopikin huomattavasti paremminkuin suolaisen ja mausteisen joulukalapöydän juomaksi. 

Mummo oli varsin helppo kuiva shampanja, tuoksun paahteisuus melko heikko. Maku ei ollut kovin intensiivinen, pikemminkin kevyenlainen ja 'helppo'. Siten tämä olisi todennäköisesti hukkunut kalojen aromimaailmaan täysin. 

Pääruuan kanssa juotiin yhtä joulun parhaista viineistä. Se oli jostakin aikanaan viinikaappiin siunaantunut Amarone I Castei 2006. Tämä viini oli miltei tajunnanräjäyttävän hyvää.  Tuoksusssa oli voimakasta mausteisuutta, raikasta kirsikkaa ja maan aromeja. Viini oli suussa hyvin täyteläinen ja pehmeä, kuitenkin samalla kirsikkaisuuden ja happojen ansiosta raikas. Tämä oli ainakin Tanniinin suuhun paras tähän mennessä maistettu amarone.

Ruuan jälkeen siirryttiin Kuplan perheen pariin, ja ajonakkinsa suorittanut  (arpaonni ei suosinut, nomen est omen...) kuplakin pääsi nauttimaan viinistä. Ja ennenkaikkea juustoista, joita napsittiin pitkälle iltan seurustelun lomassa. Täällä maistettiin toista amaronea, Masin costasera amarone vuodelta 2007. Tämäkin oli mausteinen ja täyteläinen, mutta edellä mainitun raikkautta ja tasapainoa tämä viini ei aivan saavuttanut. Tarjolla oli kuitenkin Tanniinin ikiaikaista suosikkijuustoa, espanjalaista Cabrales-sinihomejuustoa joka on niin ytyä, että moni saa siitä päänsäryn. Tanniini on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä on herkkua. Etenkin portviinin kanssa, ja pieni pullo Ferreiran nektaria löytyikin piiloista. Juolu on täydellinen.

Joulupäivää vietettiin pullonhenkelässä kuplan perheen kanssa. Perinteisiä jouluruokia vältellen syötiin blinejä alkuruuaksi ennen poron sisäfilettä. Blinien kanssa Kuplan äiti vaati ehdottomasti saada suosikkipäällysteyhdistelmänsä: Suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa. Hyvä että vaati, sillä tuo happaman, suolaisen ja makean yhdistelmä oli loistava. Kokeilkaa, vaikka! Blinien kanssa juotiin toinen pullo edellä mainittua Mummia, joka kyllä hieman hukkui sipulisilpun ja suolakurkkujen alle. Mutta shampanja ja blinit, se on perinne. 

Kupla taituroi pääruuan porosta taivaallista. Se tarjottiin palsternakka-perunapyreen ja suikalejuuresten kera punaviinikastikkeella. Poro oli lähes raakaa, siihen oli otettu nopea väri, ja se jätettiin sisältä hieman alle 40- asteiseksi. Poro oli mureaa kuin mikä, suorastaan suli suuhun. Viineinä ruualla tarjottiin isolle joukolle kahtakin italialaista. Näistä toinen on jo pitkän linjan tuttu, Nino Negrin Sassella Valtellina Superiore. Tätä on jo useita kertoja tilattu Gourmondo.de:n kautta saksasta. Viini on sekoite nebbiolosta (95%) ja paikallisista Lombardialaisista rypäleistä. Se on huomattavasti baroloa kevyempi tanniineiltaan, enemmän hapokas. Aromeissa on nebbiolon kukkaisuutta ja marjaisuutta, mutta myös paahteisuutta ja mausteita. Toinen pääruuan viini oli Il Grigio San Felice 2006, puhdas Sangiovese Chiantista. Tässä oli jälleen italialaista kirsikkaa, maata ja pientä tallintaustaakin. Hapot olivat raikkaat, tanniinit tässä hyvän vuoden viinissä melko talttuneet. Molemmat viinit sopivat porolle hyvin, Il Grigio ehken paremmin. 

Illan mittaan nautittin vielä juustoja, jälleen pitkälle yöhön. Niiden kassa kului vielä Chilen Maipo Valleysta Vina Chocalan sekoiteviini, jossa mausta päätellen oli todennäköisesti Carmenerea ja CS:a.Vahva viini, hyvä juusto.

Sellaisia joulumuisteluita siis. Seuraavaksi alkaa uusi vuosi, joka tulee perinteen mukaan ottaa vastaan kuohuen. Kuten tiedetään, Titanic oli ensimmäinen laiva jota ei kastettu shampanjalla. Eli kaikkea uutta tervehdittäköön kyseisellä juomalla nyt ja vasta.

Uusiin kujeisiin.