Kylmän kesän luottopunkut

Kylmä ja sateinen kesä yllätti Vietnamin lämpöisiin keliin tottuneet ja valkoviinien sijaan meillä on viime aikoina juotu punaviiniä. Reissun aikana puhuimme välillä siitä, kuinka kivaa olisi nauttia lasi valkoista tai kuohuvaa kesän kunniaksi omasta viinikaapista, mutta valkoviini-ja kuohuviinihylly jatkaa kasvamistaan ja punaviinivarastoista on tyhjennetty jo pariin kertaan muutama hyväksi havaittu punainen.

Ensimmäinen kesän suosikki on Gourmonde.de-nettikaupasta muutama vuosi sitten löydetty Italiasta Valtellinan alueelta tuleva Nino Negrin Superiore, jota on maisteltu jo aikaisemmin alppiviinien jälkipyykissä ja sillä kertaa testissä oli vuosikerta 2006. Tänä kesänä on maisteltu taas vuosikertaa 2007, joka oli edelleen suutuntumaltaan ja ensipuraisulta aavistuksen mitäänsanomaton, mutta Nebbiolo-rypäleen hienous nousi esiin, kun viini sai aikaa avautua. Miellyttävä kokonaisuus, jossa nebbiolo ei dominoi liikaa, ja mausta tulee mieleen muutakin kuin liian nuori barolo. Maussa hieno marjaisuus yhdistyy sopivaan määrään paahteista tanniinisuutta muodostaen melko tasapainoisen kokonaisuuden. Loistava ruokaviini, joka uppoaa ehdottomasti Kuplan lempiruuan eli pastan kanssa. Sopii loistavasti myös kylmään kesäkuiseen iltaan, jolloin oli mukava katsella sadetta ikkunalasien läpi ja nauttia kivasta punaisesta hyvässä seurassa.

Toinen kesän suosikki on ollut Alkonkin valikoimasta löytyvä Ribeira del duorosta kotoisin oleva Prado Rey roble 2009, johon Kupla tutustui ensimmäistä kertaa työpaikallaan, kun uudelle ruokalistalle testattiin sopivia viinejä. Tinta Fina-rypäleestä tehty viini jätti vuosi sitten jo mukavan muistijäljen ja kun Kupla maistoi viiniä uudestaan Pirkkahallissa järjestetyissä viinimessuilla tuli houkutus ostaa viiniä muutama pullo kotiinkiin. Onneksi ostettiin, koska viini on sopinut loistavasti rankan työputken päälle avattavaksi viiniksi, joka Kuplan mielestä kelpaa mahtavasti pelkäksi juomaviiniksi, mutta sopii myös loistavasti ruuankin kanssa. Viini on täyteläinen, pehmeä ja jopa helposti lähestyttävä. Maku on runsas, paahteinen, paljon tummia marjoja ja ehkä viikunaa. Mielestäni hyvin tehty Ribeira del douron alueen viini, jossa hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Hieman viinistä aistii samoja vaikutteita kuin Uuden maailman bulkkiviineistä, mutta kun viini saa happea, maku monipuolistuu ja todella miellyttävä.

Nyt tuntuu kesä lämpiävän, joten ehkäpä pian päästään niiden vaaleampien ja kuohuvampienkin pariin... Toivotaan.

2011-->2012

Vuoden viimeinen päivä. 2011 on takana, ja nyt aika muistella ja suunnitella tulevaa.

Pullon henki aloitti kevättalvella helmikuun alussa. Blogiin on kirjoitettu sekavia sepustuksia viinistä ja ruuasta. Joitakin lukijoita näyttää silloin tällöin sivulla käyneen. Kommentteja ei ole teksteihin juuri sadellut, myötähäpeä on tainnut hiljentää lukijakunnan.

Tekstien katselumääristä päätellen ihmiset ovat olleet pääasiassa kiinnostuneita eri viinien -etenkin alkon valikoimaan kuuluvien- arvosteluista tai luonnehdinnoista. Myös eri viinialueiden kuvaukset ovat kiinnostaneet. Näitä yritetäänkin sitten tuottaa lisää ensi vuonna, joskin ongelmana on hieman se, että viinikaapin sisällöstä suurin osa on tuotu ulkomailta eikä ole alkon valikoimassa.

Itse asiassa vuosi päättyy sikäli onnekkaasti, että hovihankkijamme Gourmondo toimitti taas (postin ansiosta melkoisten mutkien kautta) laatikon. Kuvassa Selvarossa Salento, Panamera Chardonnay, Nino Negri Valtellina Superiore, Skottiviskiä, vanhaa rommia, Panamera California Cuvee, Brillecart-Salmon Brut... Kyseinen nettikauppa ei voi ylpeillä harvinaisten viinien valikoimalla, mutta useita mielenkiintoisia viinejä löytyy, ja monet niistä ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia. Yli 100e tilauksista Gourmondo ei peri kuljetuskustannuksia, joten hinnat jäävät edullisiksi. Etenkin Nino Negriä kannattaa kokeilla, jos kyseisestä kaupasta tilaa.

Viime vuoden kohokohtia oli pullon hengen päämajan muutto takaisin vanhaan kotipaikkaan Tampereen Kalevaan. Täällä ollaan ja pysytään toistaiseksi. Hieman muuton jälkeen järjestettiin Kalevan Viiniklubin kesäjuhlat, josta teksti löytyy kesältä. Muitakin juhlia ja bakkanaaleja on järjestetty pitkin vuotta, ja pari kertaa kuussa on syöty sunnuntaipäivällisiä sukulaisten ja ystävien vaihtelevassa seurassa.

Ensi vuodelle on taas uudet kujeet. Viikon päästä tehdään parin päivän pikavisiitti Kööpenhaminaan, joka on tätä nykyä tiettävästi kulinaristin taivas. Viini saattaa tosin jäädä sivuosaan, pohjoismaiseen tapaan keskityttäneen oluisiin. Etenkin kun pöytävaraus on Norrebron panimon ravinteliin, jossa tarjolla 9 ruokalajin olut-menu. Ruuille tarjoillaan kullekin desin annos sopivaa olutta. Tätä visiittiä pullonhenkelä odotelee jo kovasti. Viinejä tullaan varmasti maistelemaan ensi vuonnakin. Kaapissa on kypsymässä 18 pulloa Haut-Medocia 20 pisteen vuodelta 2009. Tähän ei kylläkään vielä pariin vuoteen kosketa, ensimmäiset maistettaneen vasta 2015. Sen sijaan 9 pullon rosso di Montalcino-erästä saatetaan jo testipullo availla. Muitakin mielenkiintoisia kypsyttelyprojekteja on käynnissä ja toisia suunnitteilla. Päälimäisenä tällä hetkellä olisi NV-shampanjalaatikon hankinta ja kypsytys 10-20v tasaisesti maistellen. Jos vain voittaisi lotossa...



Tänään kuitenkin juhlistetaan vuoden vaihtumista! Aluksi suunnataan keskustaan katselemaan kello kymmeneksi aikaistettua ilotulitusta, sen jälkeen palaillaan kotiin ystävien kanssa uuden vuoden saunaan. Ja Louis-Massing on kylmässä jo! 2012 may come, We're well prepared!

Joulu. Mikä ihana tekosyy

Joulu on kaukana takana, ja uusi vuosi jo pian käsillä. Joulusta jäi lämpimiä muistoja yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta, mihin viiitaa otsikkokin: joulu on ihana tekosyy syödä ja juoda hyvin tai jopa paremmin. Tästäkin joulusta jäi muistoihin monta upeaa makua, joista osa ruokia ja osa juomia, parhaat niiden yhdistelmiä.

Joulua vietettiin melempien pullonhenkeläisten perheiden parissa, joulu kun on mielestämme ennen kaikkea perhejuhla. Silloin on tarkoitus rauhoittua, aikaa olla läsnä laajemmankin läheisjoukon elämässä. Ja tähän yhdessäoloon kuuluu tietysti jaettu ruoka, joka on tuonut ihmisiä yhteen kautta aikain. 

Aatto aloitettiin Tanniinin perheen luona iltapäivällä, ja siellä syötiin joulun ensimmäinen ja perinteisin ateria. Kalapöydälle tuotiin tuliaisiksi Mummin Cordon Rouge. Se kaadettin laseihin ennenkö todettiin että kalapöydän perunat ovat raakoja. Tämän onnekkaan sattuman vuoksi shamppis nautittiin alkumaljana, ja tähän tarkoitukseen se sopikin huomattavasti paremminkuin suolaisen ja mausteisen joulukalapöydän juomaksi. 

Mummo oli varsin helppo kuiva shampanja, tuoksun paahteisuus melko heikko. Maku ei ollut kovin intensiivinen, pikemminkin kevyenlainen ja 'helppo'. Siten tämä olisi todennäköisesti hukkunut kalojen aromimaailmaan täysin. 

Pääruuan kanssa juotiin yhtä joulun parhaista viineistä. Se oli jostakin aikanaan viinikaappiin siunaantunut Amarone I Castei 2006. Tämä viini oli miltei tajunnanräjäyttävän hyvää.  Tuoksusssa oli voimakasta mausteisuutta, raikasta kirsikkaa ja maan aromeja. Viini oli suussa hyvin täyteläinen ja pehmeä, kuitenkin samalla kirsikkaisuuden ja happojen ansiosta raikas. Tämä oli ainakin Tanniinin suuhun paras tähän mennessä maistettu amarone.

Ruuan jälkeen siirryttiin Kuplan perheen pariin, ja ajonakkinsa suorittanut  (arpaonni ei suosinut, nomen est omen...) kuplakin pääsi nauttimaan viinistä. Ja ennenkaikkea juustoista, joita napsittiin pitkälle iltan seurustelun lomassa. Täällä maistettiin toista amaronea, Masin costasera amarone vuodelta 2007. Tämäkin oli mausteinen ja täyteläinen, mutta edellä mainitun raikkautta ja tasapainoa tämä viini ei aivan saavuttanut. Tarjolla oli kuitenkin Tanniinin ikiaikaista suosikkijuustoa, espanjalaista Cabrales-sinihomejuustoa joka on niin ytyä, että moni saa siitä päänsäryn. Tanniini on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä on herkkua. Etenkin portviinin kanssa, ja pieni pullo Ferreiran nektaria löytyikin piiloista. Juolu on täydellinen.

Joulupäivää vietettiin pullonhenkelässä kuplan perheen kanssa. Perinteisiä jouluruokia vältellen syötiin blinejä alkuruuaksi ennen poron sisäfilettä. Blinien kanssa Kuplan äiti vaati ehdottomasti saada suosikkipäällysteyhdistelmänsä: Suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa. Hyvä että vaati, sillä tuo happaman, suolaisen ja makean yhdistelmä oli loistava. Kokeilkaa, vaikka! Blinien kanssa juotiin toinen pullo edellä mainittua Mummia, joka kyllä hieman hukkui sipulisilpun ja suolakurkkujen alle. Mutta shampanja ja blinit, se on perinne. 

Kupla taituroi pääruuan porosta taivaallista. Se tarjottiin palsternakka-perunapyreen ja suikalejuuresten kera punaviinikastikkeella. Poro oli lähes raakaa, siihen oli otettu nopea väri, ja se jätettiin sisältä hieman alle 40- asteiseksi. Poro oli mureaa kuin mikä, suorastaan suli suuhun. Viineinä ruualla tarjottiin isolle joukolle kahtakin italialaista. Näistä toinen on jo pitkän linjan tuttu, Nino Negrin Sassella Valtellina Superiore. Tätä on jo useita kertoja tilattu Gourmondo.de:n kautta saksasta. Viini on sekoite nebbiolosta (95%) ja paikallisista Lombardialaisista rypäleistä. Se on huomattavasti baroloa kevyempi tanniineiltaan, enemmän hapokas. Aromeissa on nebbiolon kukkaisuutta ja marjaisuutta, mutta myös paahteisuutta ja mausteita. Toinen pääruuan viini oli Il Grigio San Felice 2006, puhdas Sangiovese Chiantista. Tässä oli jälleen italialaista kirsikkaa, maata ja pientä tallintaustaakin. Hapot olivat raikkaat, tanniinit tässä hyvän vuoden viinissä melko talttuneet. Molemmat viinit sopivat porolle hyvin, Il Grigio ehken paremmin. 

Illan mittaan nautittin vielä juustoja, jälleen pitkälle yöhön. Niiden kassa kului vielä Chilen Maipo Valleysta Vina Chocalan sekoiteviini, jossa mausta päätellen oli todennäköisesti Carmenerea ja CS:a.Vahva viini, hyvä juusto.

Sellaisia joulumuisteluita siis. Seuraavaksi alkaa uusi vuosi, joka tulee perinteen mukaan ottaa vastaan kuohuen. Kuten tiedetään, Titanic oli ensimmäinen laiva jota ei kastettu shampanjalla. Eli kaikkea uutta tervehdittäköön kyseisellä juomalla nyt ja vasta.

Uusiin kujeisiin.

Alppiviinien jälkipyykki

Lauantai tuli ja meni. Viinit vain menivät. Osa meni helpommin, osassa oli kulmia enemmänkin. Tätä ei sinänsä voi Italian pohjoisille viineille pitää kovin yllättävänä, sillä suurin osa niistä on tarkoittettu nautittavaksi raskaiden ruokien ohella.

Viinejä oli siis seitsemän, kuten myös maistajia. Maistingissa oli mukana aivan uusia kasvoja, jotka toivon mukaan viihtyivät ja saivat uusia kokemuksia.

Ilta alkoi kokkailulla, kuten tapana on ollut. Tällä kertaa tarjolle rakentui Italia-hengessä antipasti-tyyppinen kokonaisuus: Crostineja juusto-aurinkokuivattu tomaatti-artisokka-oliivi-parmankinkku-päälisillä. Lisäksi juustoja kertyi jäsenistöltä tuomisina melko liuta. Lisänä oli paahdetuilla punajuurilastuilla, mozarellalla ja saksanpähkinöillä ryyditettyä salaattia. Jälkiruuaksi keiteltiin punaviinipäärynöitä, ja biscotteja oli leivottu myös.

Ja sitten maisteltiin viinit, ensin yksin ja sitten ruokaa kyljessään.

Cantina Terlano: Winkl Sauvignon 2009, (Trentino-Alto Adige)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä. Tuoksussa selvää mineraalisuutta, melko hento mustaherukanlehti. Suutuntuma on yllättävän intensiivinen, antaa enemmän kuin tuoksusta odottaa. Mineraalisuus tuntuu korostuvan edelleen. Maussa on myös jotakin hieman vihertävää, ruohoista kenties. Hapokkuus antaa lopulle pituutta ja rakennetta. Varsin miellyttävä tuttavuus

Zenato: Lugana San Benedetto 2009 (Trebbiano Lugana; Lombardia/Veneto)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä ( hieman edellistä vaaleampi). Tuoksussa on myös mineraalisuutta. Keltaista omenaa, mutta myös jotakin maanläistä: "Märkä puunrunko sateella", kuten eräs kuvailu kuului. Maku on täyteläinen, jopa miltei voinen. Tuoksun aromit toistuvat. Lopussa tuntuu lisäksi jonkinlainen pähkinäinen savuisuus ja ikäänkuin jonkinlaista puun tanniiniakin olisi mukana.

Ca del Baio: Dolcetto d'Alba Lodoli 2009 (Piemonte)

Syvä purppurainen väri. Tuoksussa punaisia marjoja kuten kirsikkaa, puolukkaa, karviaista. Alkoholin tuoksu alSelvä Italialainen maanläheisyys tuntuu myös. Rakenne yllättävän kova odotuksiin nähden. Kulmaa tuntuu olevan, hapot kohtalaisen runsaat ja lopussa hivenen raa'an oloiset tanniinit. Viini pyöristyy selvästi reilun tunnin auki oltuaan. Kelvollinen viini etenkin auettuaan.

Kiola: Barbera D'Asti 2007 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä. Tuoksu on hyvin maanläheinen. Siinä tuntuu punaisten marjojen lisäksi selvää vihreyttä. Vieno paprikainen aromi, joka ei oiken tunnu kuuluvan punaviiniin. Tuoksu herättää epäilyksiä, jotka maku vahvistaa: viini on selvästi raaka, kova ja kulmikas. Suoranainen happohyökkäys, johon vielä liittyy yrttisen paprikainen makuaromimaailma, joka peittää tuoksussa tuntuneen marjaisuuden miltei täysin. Jälkimakuun jää lähinnä alkoholin ja happojen polte, ei juuri tanniinia. Aromeja ei jälkimaussa enää juuri ole aistittavissa. Heikkolaatuinen viini.

Cantina Terlano: Lagrein 2009 (Trentino-Alto Adige)

Väri purppurainen, lähes läpinäkymätön. Aromeina tuoksussa Punaisia marjoja, kirsikkaa ja puolukkaa. Voimakas italialainen maanläheisyys ja lyijykynämäinen puun aromi. Mausteisuutta ja lievää yrttisyyttä tuoksussa on aistittavissa myös. Maku toistaa aromeja, mutta loppumakuun tulee selkeä paahteinen, jopa toffeinen aromi. Viinissä on reilusti sekä hapokkuutta että tanniinisuutta, jotka tekevät viinistä aluksi kovan tuntuisen. Se pehmenee kuitenkin happea saatuaan, ja etenkin kovat alppijuustot sopivat tälle viinille kuin nenä päähän

Nino Negri: Sassella Valtellina Superiore 2006 (90% Nebbiolo + 10% ?; Lombardia)

Väri rusehtavaan taittunut rubiini, melko ohut. Tuoksussa on hentoa kukkaisuutta, kirsikkaa, karpaloa ja kentien mansikkaa. Myös märkä maa tuoksuu. Suutuntuma on alkuun melko hienovarainen, mutta kehittyy loppua kohti voimakkaaksi tyypillisten tanniinien ja happojen ansiosta. Jälkimaku on pitkähkö, ja nebbiolomainen eteerisyys tulee selvimmin esiin lopussa.

Fontanafredda: Barolo Serralunga d'Alba 2005 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä miinus. Aromeissa punaista marjaa, ruusua, puun aromeja, tallintaustaa ja mausteisuutta. Suutuntuma heti alusta edellistä kovempi, tanniinit ja hapot runsaammat. Makuaromeissa korostuvat puun paahteisuus ja mausteisuus. Pitkään jälkimakuun jää kukkainen häivähdys. Viinissä on potentiaalia, mutta se lie ollut vielä liian nuori. Paksu lihapata olisi tätä voinut kesyttää

Lasiin ei syljetty, ja kun viinit oli juotu ja ruuat syöty, niin tultiin siihen tulokseen että ollaanhan tässä vähän humalassakin. Mutta. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, ja toivottavasti kaikki voivat tulla uudestaan. Seuraavasta aamustakin selvittiin kunnialla. Jälkeenpäin on juteltu vielä viiniannista, ja päälimmäiseksi mieleen jäi useimmille positiivisesti yllättäneet valkoiset. Punaisista suosikki tuntui olevan Lagrein toffeisine ja paahteisine aromeineen. Nebbiolojen suhteen tultiin (jälleen kerran), että niitä ei alle kymmenvuotiaina käy avaaminen.

Kattaus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mukava pintaraapaisu pohjoiseen Italiaan. Viineistä löytyi yhdistävänä tekijänä jonkinlainen yrttisyys ja hapokkuus sekä punaisista että valkoisista. Punaisella rintamalla marjakimara painottui tällä kertaa puolukka-karpalolinjalle.

Lombardia

Lombardia, italian 'suurten järvien' alue. Italian bisnes- ja teollisuuskeskittymä, jossa raha puhuu. Maakunta on rikas myös maan- ja viininviljelyn näkökulmasta. Maataloustuotteista kuuluisimpia lienevät juustot: Grana Padano, Taleggio, Robiola, Gorgonzola...

Viinintuottajana alue ei kuitenkaan täysin vastaa kokoaan. Ainoastaan alueen lounaiskulman oltropó pavese tuottaa merkittäviä määriä viiniä. Muilta osin alueen viinit ovat lähinnä kuriositeetteja ja luksustuotteita. Jälkimmäistä kategoriaa edustaa etenkin Franciacortan shampanjametodilla tuotettu kuohuviini, johon myös käytetään tyypillisesti pääosin chardonnayta mutta myös pinoteja noir ja bianco. Pidetään mahdollisena, että kyseiset lajikkeet ovat kulkeutuneet alueella Napoleonin sotajoukkojen mukana 1700-luvun lopussa.

Nimekkäimpiä franciacortan tuottajia ovat Ca' del Bosco, Bellavista ja Cavalleri.

Valkoviineistä kannattanee mainita Luganan alueen viinit gardajärven etelärannalta. Alue jakautuu Veneton ja Lombardian välille, ja mm Alko luokittelee Luganan viinit Veneton alle. Alueella tuotetaan aromikkaita ja mineraalisia viinejä trebbiano luganasta ja garganegasta, ja huolimatta hedelmällisestä maaperästä ja lämpimästä mikroilmastosta viiniin saadaan tuntuvaa hapokkuutta. Tämän alueen trebbianon alalajia pidetään muita Italian trebbianoja laadukkaampana.

Oltropó Pavesessa tuotetaan kevyehköä, kuivaa ja rapsakkaa rieslingiä, joka on kuitenkin saksalaisia sukulaisiaan aromaattisempaa. Punaisessa joukkueessa alueelta kilpailevat Barberat ja Bonardat, jotka aiemmin olivat kevyitä mutta nykyään sadonrajoitustoimenpiteiden tuloksena enenevässä määrin intensiivisiä, mausteisen hedelmäisiä laatuviinejä. Alueella tuotetaan myös laadukkaita pinot noireja. Rypäle menestyy varsin hyvin alueen korkealla sijaitsevilla tarhoilla

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Lombardian alueista esitellään Valtellina lähellä Sveitsin vastaista rajaa. Alueen köynnökset viljellään terasseissa alppien etelään suuntautuvilla rinteillä, Adda-joen pohjoisrannalla. Pääasiallinen rypäle alueella on Piemonten kuningas, Nebbiolo. Alueen viinien sanotaan olevan italian kiehtovimpia ja omaperäisimpiä. Alueen vanhin tuottaja on Nino Negri, jonka azienda agricola on perustettu 1897.

Valtellinan nebbiolot ovat kevyempiä kuin barolo, mutta niissä on sama eteerinen, ruusuinen aromi. Perinteisesti alueella on käytetty perusviinin ohella kuivattuja rypäleitä tuomaan viiniin konsentraatiota. Huipputiloilla voidaan kuitenkin saavuttaa loistavia tuloksia myös ilman kuivattuja rypäleitä. Näitä 'grand cru' tiloja on 4: Sassella, Grumello, Inferno ja Valgella. Tyyli on muuttunut viime aikoina kuten baroloissakin: kuorikontaktia on lyhennetty (jopa 40 päivästä 2 päivään), jolloin viinejä ei tarvitse kypsyttää aivan niin pitkään.

Lauantaina maistetaan tämänkin alueen viineistä kahta: Nino Negrin Sassella Valtellina Superior ja Lugana San Benedeto