Alsacen reissu lähenee!

Moi taas!

Työelämä on tehokkaasti vienyt mukanaan viime viikkojen aikana ja blogi on jäänyt taustalle. Taatusti enemmän päivityksiä on tulossa syyskuun puolen välin jälkeen, kun aloitamme raportoinnin Tanniinin kahden viikon ja Kuplan yhden viikon pituisesta Alsace-vaelluksesta.

Tanniini on tälläkin hetkellä Alsacessa ja parin ensimmäisen päivän kommentit ovat olleet erittäin positiivisia. Ruoka on halvempaa ja parempaa kuin kotipuolessa. Viinit loistavia ja kelikin on vaihtelevasti suosinut.Kupla liittyy seuraan onneksi jo perjantaina, jolloin loma aloitetaan maistelulla Molsheimissa Gerard Neumeierin tilalla. Matkan suunnitelusta kertoo paljon se, että viikkoa ennen Tanniinin lähtöä varattu oli kyllä 4 viinitilavierailua, mutta majapaikka puuttui vielä 3:lta yöltä:) Tällä hetkellä viinitilavierailujen lisäksi on varattu ravintola Colmarista Winstub Brenneristä, joka on saanut suosituksia niin Michelin-oppaassa kuin muissakin ravintola-oppaissa. Jos lukijoilla on vinkkejä, missä kannattaa syödä niin laittakaa niitä tulemaan.

Vaikka töissä on mennyt pitkälti koko elokuu on onneksi muutama viini ehditty maistelemaan. Kuplan veljen maailmanympärimatkan kunniaksi avattiin David Ermelin Cremant d'alsace Millesime, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksussa oli miellyttävästi omenaa, sitrusta ja paahteisuutta. Maku oli miellyttävän omenainen ja kuiva , jota paahteisuus täydensi mahtavasti. Kuplarakenne oli hyvä ja kuohuva kesti hyvin myös hieman lämpiämistä ilman, että makunautinto olisi kärsinyt. Tämä viini oli mielestäni taas oikein hyvä osoitus, siitä kuinka alsacen cremantit ovat hinta-laatusuhteeltaan hyvää luokkaa. Viini oli hyvin tehty ja voisin hyvinkin kuvitella tilaavani toiset kuusi pulloa kyseistä tuotetta.

Ystäväpariskunnan kanssa maistettiin syksyn tattisadon kanssa Tenuta Roveglian Lugana Limne 2010. Viini tulee Garda-järven eteläpuolelta Italiasta ja on tehty italialaisten omasta Lugana-rypäleestä. Rypäleeseen Pullon hengen väki ihastui ensimmäisen kerran vajaa puolitoista vuotta sitten, kun Italian viinit veivät ensimmäisen kerran sydämen. Viinissä oli miellytävä vahvan omenainen ja sitruunainen tuoksu. Maku oli kuiva, omenan ja sitruunan lisäksi mausta löytyi aavistus mausteisuutta, joka sopi hyvin yhteen tomaattisen tattipiirakan kanssa. Viinin maku täytti mukavasti suun ja kesti suhteellisen pitkään. Viinin paremmuudesta kertoi ystävämme mielipide tätähän voit kaataa mulle lisää, tämähän oli yllättävän hyvää. Italialaiset eivät jälleen kerran pettäneet 10 euron hintaluokassa vaan jälleen voisin tilata tätä lisää, jos viinikaappiin vielä jotain mahtuisi.

Pullon henki hiljenee varmaan reiluksi viikoksi tämän jälkeen, mutta palaa asiaan taas kuin hurmaavasta Alsacen viinireitistä on selvitty hengissä.

-Kupla-

Alppiviinien jälkipyykki

Lauantai tuli ja meni. Viinit vain menivät. Osa meni helpommin, osassa oli kulmia enemmänkin. Tätä ei sinänsä voi Italian pohjoisille viineille pitää kovin yllättävänä, sillä suurin osa niistä on tarkoittettu nautittavaksi raskaiden ruokien ohella.

Viinejä oli siis seitsemän, kuten myös maistajia. Maistingissa oli mukana aivan uusia kasvoja, jotka toivon mukaan viihtyivät ja saivat uusia kokemuksia.

Ilta alkoi kokkailulla, kuten tapana on ollut. Tällä kertaa tarjolle rakentui Italia-hengessä antipasti-tyyppinen kokonaisuus: Crostineja juusto-aurinkokuivattu tomaatti-artisokka-oliivi-parmankinkku-päälisillä. Lisäksi juustoja kertyi jäsenistöltä tuomisina melko liuta. Lisänä oli paahdetuilla punajuurilastuilla, mozarellalla ja saksanpähkinöillä ryyditettyä salaattia. Jälkiruuaksi keiteltiin punaviinipäärynöitä, ja biscotteja oli leivottu myös.

Ja sitten maisteltiin viinit, ensin yksin ja sitten ruokaa kyljessään.

Cantina Terlano: Winkl Sauvignon 2009, (Trentino-Alto Adige)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä. Tuoksussa selvää mineraalisuutta, melko hento mustaherukanlehti. Suutuntuma on yllättävän intensiivinen, antaa enemmän kuin tuoksusta odottaa. Mineraalisuus tuntuu korostuvan edelleen. Maussa on myös jotakin hieman vihertävää, ruohoista kenties. Hapokkuus antaa lopulle pituutta ja rakennetta. Varsin miellyttävä tuttavuus

Zenato: Lugana San Benedetto 2009 (Trebbiano Lugana; Lombardia/Veneto)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä ( hieman edellistä vaaleampi). Tuoksussa on myös mineraalisuutta. Keltaista omenaa, mutta myös jotakin maanläistä: "Märkä puunrunko sateella", kuten eräs kuvailu kuului. Maku on täyteläinen, jopa miltei voinen. Tuoksun aromit toistuvat. Lopussa tuntuu lisäksi jonkinlainen pähkinäinen savuisuus ja ikäänkuin jonkinlaista puun tanniiniakin olisi mukana.

Ca del Baio: Dolcetto d'Alba Lodoli 2009 (Piemonte)

Syvä purppurainen väri. Tuoksussa punaisia marjoja kuten kirsikkaa, puolukkaa, karviaista. Alkoholin tuoksu alSelvä Italialainen maanläheisyys tuntuu myös. Rakenne yllättävän kova odotuksiin nähden. Kulmaa tuntuu olevan, hapot kohtalaisen runsaat ja lopussa hivenen raa'an oloiset tanniinit. Viini pyöristyy selvästi reilun tunnin auki oltuaan. Kelvollinen viini etenkin auettuaan.

Kiola: Barbera D'Asti 2007 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä. Tuoksu on hyvin maanläheinen. Siinä tuntuu punaisten marjojen lisäksi selvää vihreyttä. Vieno paprikainen aromi, joka ei oiken tunnu kuuluvan punaviiniin. Tuoksu herättää epäilyksiä, jotka maku vahvistaa: viini on selvästi raaka, kova ja kulmikas. Suoranainen happohyökkäys, johon vielä liittyy yrttisen paprikainen makuaromimaailma, joka peittää tuoksussa tuntuneen marjaisuuden miltei täysin. Jälkimakuun jää lähinnä alkoholin ja happojen polte, ei juuri tanniinia. Aromeja ei jälkimaussa enää juuri ole aistittavissa. Heikkolaatuinen viini.

Cantina Terlano: Lagrein 2009 (Trentino-Alto Adige)

Väri purppurainen, lähes läpinäkymätön. Aromeina tuoksussa Punaisia marjoja, kirsikkaa ja puolukkaa. Voimakas italialainen maanläheisyys ja lyijykynämäinen puun aromi. Mausteisuutta ja lievää yrttisyyttä tuoksussa on aistittavissa myös. Maku toistaa aromeja, mutta loppumakuun tulee selkeä paahteinen, jopa toffeinen aromi. Viinissä on reilusti sekä hapokkuutta että tanniinisuutta, jotka tekevät viinistä aluksi kovan tuntuisen. Se pehmenee kuitenkin happea saatuaan, ja etenkin kovat alppijuustot sopivat tälle viinille kuin nenä päähän

Nino Negri: Sassella Valtellina Superiore 2006 (90% Nebbiolo + 10% ?; Lombardia)

Väri rusehtavaan taittunut rubiini, melko ohut. Tuoksussa on hentoa kukkaisuutta, kirsikkaa, karpaloa ja kentien mansikkaa. Myös märkä maa tuoksuu. Suutuntuma on alkuun melko hienovarainen, mutta kehittyy loppua kohti voimakkaaksi tyypillisten tanniinien ja happojen ansiosta. Jälkimaku on pitkähkö, ja nebbiolomainen eteerisyys tulee selvimmin esiin lopussa.

Fontanafredda: Barolo Serralunga d'Alba 2005 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä miinus. Aromeissa punaista marjaa, ruusua, puun aromeja, tallintaustaa ja mausteisuutta. Suutuntuma heti alusta edellistä kovempi, tanniinit ja hapot runsaammat. Makuaromeissa korostuvat puun paahteisuus ja mausteisuus. Pitkään jälkimakuun jää kukkainen häivähdys. Viinissä on potentiaalia, mutta se lie ollut vielä liian nuori. Paksu lihapata olisi tätä voinut kesyttää

Lasiin ei syljetty, ja kun viinit oli juotu ja ruuat syöty, niin tultiin siihen tulokseen että ollaanhan tässä vähän humalassakin. Mutta. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, ja toivottavasti kaikki voivat tulla uudestaan. Seuraavasta aamustakin selvittiin kunnialla. Jälkeenpäin on juteltu vielä viiniannista, ja päälimmäiseksi mieleen jäi useimmille positiivisesti yllättäneet valkoiset. Punaisista suosikki tuntui olevan Lagrein toffeisine ja paahteisine aromeineen. Nebbiolojen suhteen tultiin (jälleen kerran), että niitä ei alle kymmenvuotiaina käy avaaminen.

Kattaus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mukava pintaraapaisu pohjoiseen Italiaan. Viineistä löytyi yhdistävänä tekijänä jonkinlainen yrttisyys ja hapokkuus sekä punaisista että valkoisista. Punaisella rintamalla marjakimara painottui tällä kertaa puolukka-karpalolinjalle.

Lombardia

Lombardia, italian 'suurten järvien' alue. Italian bisnes- ja teollisuuskeskittymä, jossa raha puhuu. Maakunta on rikas myös maan- ja viininviljelyn näkökulmasta. Maataloustuotteista kuuluisimpia lienevät juustot: Grana Padano, Taleggio, Robiola, Gorgonzola...

Viinintuottajana alue ei kuitenkaan täysin vastaa kokoaan. Ainoastaan alueen lounaiskulman oltropó pavese tuottaa merkittäviä määriä viiniä. Muilta osin alueen viinit ovat lähinnä kuriositeetteja ja luksustuotteita. Jälkimmäistä kategoriaa edustaa etenkin Franciacortan shampanjametodilla tuotettu kuohuviini, johon myös käytetään tyypillisesti pääosin chardonnayta mutta myös pinoteja noir ja bianco. Pidetään mahdollisena, että kyseiset lajikkeet ovat kulkeutuneet alueella Napoleonin sotajoukkojen mukana 1700-luvun lopussa.

Nimekkäimpiä franciacortan tuottajia ovat Ca' del Bosco, Bellavista ja Cavalleri.

Valkoviineistä kannattanee mainita Luganan alueen viinit gardajärven etelärannalta. Alue jakautuu Veneton ja Lombardian välille, ja mm Alko luokittelee Luganan viinit Veneton alle. Alueella tuotetaan aromikkaita ja mineraalisia viinejä trebbiano luganasta ja garganegasta, ja huolimatta hedelmällisestä maaperästä ja lämpimästä mikroilmastosta viiniin saadaan tuntuvaa hapokkuutta. Tämän alueen trebbianon alalajia pidetään muita Italian trebbianoja laadukkaampana.

Oltropó Pavesessa tuotetaan kevyehköä, kuivaa ja rapsakkaa rieslingiä, joka on kuitenkin saksalaisia sukulaisiaan aromaattisempaa. Punaisessa joukkueessa alueelta kilpailevat Barberat ja Bonardat, jotka aiemmin olivat kevyitä mutta nykyään sadonrajoitustoimenpiteiden tuloksena enenevässä määrin intensiivisiä, mausteisen hedelmäisiä laatuviinejä. Alueella tuotetaan myös laadukkaita pinot noireja. Rypäle menestyy varsin hyvin alueen korkealla sijaitsevilla tarhoilla

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Lombardian alueista esitellään Valtellina lähellä Sveitsin vastaista rajaa. Alueen köynnökset viljellään terasseissa alppien etelään suuntautuvilla rinteillä, Adda-joen pohjoisrannalla. Pääasiallinen rypäle alueella on Piemonten kuningas, Nebbiolo. Alueen viinien sanotaan olevan italian kiehtovimpia ja omaperäisimpiä. Alueen vanhin tuottaja on Nino Negri, jonka azienda agricola on perustettu 1897.

Valtellinan nebbiolot ovat kevyempiä kuin barolo, mutta niissä on sama eteerinen, ruusuinen aromi. Perinteisesti alueella on käytetty perusviinin ohella kuivattuja rypäleitä tuomaan viiniin konsentraatiota. Huipputiloilla voidaan kuitenkin saavuttaa loistavia tuloksia myös ilman kuivattuja rypäleitä. Näitä 'grand cru' tiloja on 4: Sassella, Grumello, Inferno ja Valgella. Tyyli on muuttunut viime aikoina kuten baroloissakin: kuorikontaktia on lyhennetty (jopa 40 päivästä 2 päivään), jolloin viinejä ei tarvitse kypsyttää aivan niin pitkään.

Lauantaina maistetaan tämänkin alueen viineistä kahta: Nino Negrin Sassella Valtellina Superior ja Lugana San Benedeto