Emilio Moro, winemaker dinner Näsinneulassa

Pääsimme nauttimaan hienosta illallisesta upeine viineineen, kun osallistuimme Bodegas Emilio Moron viinintekijäillalliselle. Tilaisuus järjestettiin Näsinneulan ravintolassa Tampereella, ja sen oli organisoinut Moron viinejä maahantuova Vindirekt.

Moron perhe on tehnyt viiniä Ribera del Duerossa jo kolmen sukupolven ajan. Tila omistaa 200 hehtaaria tarhoja erituuppisissä maaperissä: Kalkkisia, savisia ja kivisiä. Moron mukaan kaikki nämä tuottavat oleellisia komponentteja perusviineihin, joita yhdistelemällä saadaan aikaan upeita tuloksia. Tila viljelee vain Tinta País-rypälettä eli tempranilloa. (Tinta país on kuitenkin erilainen klooni, marjat ovat pienempiä ja tertut harvempia kuin perustempranillossa.) Nykyisellä tilan johtajalla, José Morolla on oma filosofia viinien tekemiseen: Hän haluaa säilyttää perinteet, mutta samalla käyttää kaikki modernin tieteen mahdollisuudet sen selvittämiseksisi, miksi perinteiset menetelmät toimivat ja missä niitä voitaisiin kehittää. Mies on koulutukseltaan kemisti, joten tämä lähestymistapa lienee luonnollinen.

Ilta alkoi tastingilla, jonka aikana tarjoiltiin Näsinneulan tapaksia. Ensimmäinen maistettu viini oli Hito rosado -13, Moron perheen toisen tilan, Cepa 21:n voimakas rosé. Viinin tuoksussa oli relusti kirsikkaa ja vadelmaa, suussa hyvä hapokkuus ja melko reipas hedelmärunko. Hyvä rosé hieman ronskimmallekin ruualle, helposti vaikka possunkyljykselle.

Toisena punainen, Finca Resalso-13. Tämä on nuoremmista köynnöksistä tuotettu, vain 4 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt viini. Tuoksussa on paksuja tummia marjoja, multaisia aromeja. Muhkea tuoksu. Viini on varsin hapokas ja reippaan tanniininen. Kaikkinensa hyvä pari grilliruualle.

Kolmas viini on talon klassikko, Emilio Moro 2010. Tämä viini tulee iäkkäämmistä köynnöksistä, ja se kypsyy vuoden tammessa (puolet ranskalaista, puolet amerikkalaista). Lopputulos on tasapainoinen viini, jossa karhunvatukkaa ja kirsikkaa, melkoisesti mausteisuutta. Viini on selkeästi vivahteikkaampi kuin Resalso, ja se tuntuu myös raikkaammalta johtuen ilmeisesti paremmasta mineraalisuudesta. Tässä, kuten muissakin viineissä on todella hyvä hapokkuus jos näitä vertaa riojan hapokkudeltaan usein lattanoihin viineihin.

Neljäs viini on talon lippulaivatuote, Malleolus 2010 (vuosikerta on aivan juuri tullut markkinoille). Tämä viini tulee vanhimmista, 25-75-vuotiaista köynnöksistä. Sitä kypsytetään kunnolliset 18 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnnyreissä, joten lyijykynää löytyy. Tuoksussa on kuitenkin myös raikas tumma marjaisuus, lämminhenkinen mausteisuus ja avautumisen jälkeen jopa kaakao. Kuitenkin viini on raikas ja hyvärakenteinen. tanninit ovat kohtalaisesti pehmentyneet pitkästä kypsytyksestä.

Viinien maistelun jälkeen pääsimme illallisen kimppuun. Pöytäseurassamme istui bodegas Moron Euroopan markkinointijohtaja David Montes, jonka kanssa juttelimme viineistä ja niiden myynnistä. Mielenkiintoinen keskustelu käytiin muun muassa siitä, miksi eri maissa pidetään eri ikäisestä viinistä: Espanjassa viinit juodaan selvästi nuorempana (ja viileämpänä) kuin Suomessa tai Britanniassa. Ehkäpä kyse on siitä, missä tilanteissa viiniä juodaan: Suomessa usein sellaisenaan, Espanjassa lähes aina ruuan kanssa.

Ruuaksi saimme ensin häränhäntää ja punajuurta, ja tälle annokselle oli passattu nuori ja muheva Resalso. Kombo toimi hienosti. Pääruuaksi karitsaa kahdella tavalla, sisukkaa roseena ja second cut pateena. Tämän kanssa Emilio Moro, jonka mineraalisuus ja hyvä hapokkuus tukivat ja pelasivat annoksen kanssa yhteen. Viimeiselle juustoannokselle saimme kahta viiniä: Malleolus 2009 ja viinin single vineyard-version Malleolus Valderramiro 2010. Itse pidin enemmän perus-malleoluksesta. Valderramiro oli minun makuuni liiankin konsentroitunut ja muhkea, vaikka siinä valtavaa aromien kerroksellisuutta olikin. Perus-Malleolus tuntui raikkaammalta ja istui siksi omaan suuhuni paremmin.

Mielenkiintoinen ilta: Hyviä keskusteluja, kiinnostavia viinejä. Lisää tällaista Tampereellekin, kiitos.

Ja kiitokset myös Vindirektille, joka ystävällisesti oli kutsunut meidät mukaan.

-Heikki-

Kylmän kesän luottopunkut

Kylmä ja sateinen kesä yllätti Vietnamin lämpöisiin keliin tottuneet ja valkoviinien sijaan meillä on viime aikoina juotu punaviiniä. Reissun aikana puhuimme välillä siitä, kuinka kivaa olisi nauttia lasi valkoista tai kuohuvaa kesän kunniaksi omasta viinikaapista, mutta valkoviini-ja kuohuviinihylly jatkaa kasvamistaan ja punaviinivarastoista on tyhjennetty jo pariin kertaan muutama hyväksi havaittu punainen.

Ensimmäinen kesän suosikki on Gourmonde.de-nettikaupasta muutama vuosi sitten löydetty Italiasta Valtellinan alueelta tuleva Nino Negrin Superiore, jota on maisteltu jo aikaisemmin alppiviinien jälkipyykissä ja sillä kertaa testissä oli vuosikerta 2006. Tänä kesänä on maisteltu taas vuosikertaa 2007, joka oli edelleen suutuntumaltaan ja ensipuraisulta aavistuksen mitäänsanomaton, mutta Nebbiolo-rypäleen hienous nousi esiin, kun viini sai aikaa avautua. Miellyttävä kokonaisuus, jossa nebbiolo ei dominoi liikaa, ja mausta tulee mieleen muutakin kuin liian nuori barolo. Maussa hieno marjaisuus yhdistyy sopivaan määrään paahteista tanniinisuutta muodostaen melko tasapainoisen kokonaisuuden. Loistava ruokaviini, joka uppoaa ehdottomasti Kuplan lempiruuan eli pastan kanssa. Sopii loistavasti myös kylmään kesäkuiseen iltaan, jolloin oli mukava katsella sadetta ikkunalasien läpi ja nauttia kivasta punaisesta hyvässä seurassa.

Toinen kesän suosikki on ollut Alkonkin valikoimasta löytyvä Ribeira del duorosta kotoisin oleva Prado Rey roble 2009, johon Kupla tutustui ensimmäistä kertaa työpaikallaan, kun uudelle ruokalistalle testattiin sopivia viinejä. Tinta Fina-rypäleestä tehty viini jätti vuosi sitten jo mukavan muistijäljen ja kun Kupla maistoi viiniä uudestaan Pirkkahallissa järjestetyissä viinimessuilla tuli houkutus ostaa viiniä muutama pullo kotiinkiin. Onneksi ostettiin, koska viini on sopinut loistavasti rankan työputken päälle avattavaksi viiniksi, joka Kuplan mielestä kelpaa mahtavasti pelkäksi juomaviiniksi, mutta sopii myös loistavasti ruuankin kanssa. Viini on täyteläinen, pehmeä ja jopa helposti lähestyttävä. Maku on runsas, paahteinen, paljon tummia marjoja ja ehkä viikunaa. Mielestäni hyvin tehty Ribeira del douron alueen viini, jossa hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Hieman viinistä aistii samoja vaikutteita kuin Uuden maailman bulkkiviineistä, mutta kun viini saa happea, maku monipuolistuu ja todella miellyttävä.

Nyt tuntuu kesä lämpiävän, joten ehkäpä pian päästään niiden vaaleampien ja kuohuvampienkin pariin... Toivotaan.