Rovellotti ghemme 2003

Viime kevään Bergamon-reissulla vierailimme myös Rovellottin tilalla Ghemmessä, Piemonten pohjoisosassa. Ajomatka Bergamosta oli ruuhkainen, mutta viinillisesti vierailu kannatti: Sekä Ghemmestä että viereisestä Gattinarasta löytyi loistavan hinta-laatusuhteen nebbioloja.

Nyt maistoimme Rovellottin iäkkäämmän Ghemmen vuodelta 2003. Viini on pääasiassa nebbioloa, seassa aavistus vespolinaa Ghemmelle tyypilliseen tapaan. Viini on kypsynyt 2 vuotta suurissa ja keskikokoisissa tammisammioissa.

Viini on väriltään hieman rusehtavaan taittava rubiini, korkeintaan keskisyvä.

Tuoksussa on erittäin selvästi aistittavissa orvokkista kukkaisuutta, punaista marjaisuutta joka muistuttaa syksyistä metsää hyvin kypsässä puolukkaisuudessaan. Marja-aromi on kirkkaampi kuin esimerkiksi Barolossa, jossa usein on kokemuksemme mukaan enemmän maanläheisyyttä ja tervaisuutta. Viini on näinkin iäkkääksi varsin puhtaan marjainen. Brettin tuomaa tallintausta on vain aavistus, joka tulee esiin vain tarkasti nuuhkimalla. Tässä viinissä se on ehdottomasti kompleksisuutta lisäävä tekijä eikä valmistusvirhe. Suussa viini on nebbioloksi melko hedelmäinen ja kohtalaisen täyteläinenkin. Runko muodostuu voimakkaan, mutta jo ajan pehmentämän tanniinisuuden ympärille. Hapokkuuttakin toki löytyy, mutta etenkin jälkimaussa tanniinit, marjaisuus ja orvokkinen terpeenisyys sekoittuvat ihanaksi, eteeriseksi kokonaisuudeksi.

Viini oli alle 20 e hintaansa nähden loisto-ostos, joka pitkästä aikaa pyöritteli jo sukkia jaloissa. Avasimme pullon ihan yksinkertaisesti sunnuntaipizzan kaveriksi, eikä yhdistelmää voi millään muotoa moittia! Näin syksyn tullen mieleeni nousee kuitenkin syystä tai toisesta jänis, en tiedä miksi. Jos pataan laittaisi vaikkapa jänön, sipuleita, valkosipulia, laakerinlehtiä, mastepippureita, punaviiniä, salviaa ja sen semmoista, antaisi olla uunissa vaikka puoli päivää ja nauttisi illalla tämän mahtavan Ghemmen kanssa, niin luulisinpa että elämä voisi olla inasen loistavaa.

Rivetto Langhe Nebbiolo 2011

Kuva:wine-searcher.com

Viime lauantaina viinikaappia tonkiessamme törmäsimme laivalta tuliaisina tuottuun Rivetton suvun nebbioloon Langhen alueelta. Halusimme viiniä joka pärjäisi sekä sienille että karitsan kareelle, plussaa tulisi, jos toimisi vielä munakoisonkin makuparina. Varsin nappivalinta oli viini hintaansa nähden (13.90€/tallink silja), koska odotukset eivät olleet kovin korkealla. Viini kuitenkin yllätti todella positiivisesti ja oli jokaisen euron arvoinen, ehkä jopa ylikin.

Viinin väri oli haaleakon tiilenpunainen, jopa hieman läpinäkyvä. Tuoksu oli taattua nebbioloa: punaisia marjoja, orvokkia, ruusua, hieman tallintakusta ja nahkaisuutta. Maku oli pehmeähkön tanniininen, punaisten marjojen kuten puolukan ja punaherukan sävyttämä. Maussa oli myös aavistus  tuoksussakin hyvin esille tullutta mausteisuutta. Mielestämme viinin tanniinirakenne oli hyvässä tasapainossa ja kepeähkö makumaailma toimi erinomaisesti ruokien kanssa.

Sienitortellinien kanssa viinin hyvä rakenne taittoi mukavasti tortelliinien raskautta ja sienten umamimaku täydensi hyvin viinin kukkaista makumaailmaa.
Paahdetun munakoisosalaatin kanssa viini toimi kohtalaisesti, mutta ei kuitenkaan peittänyt täysin salaatin raikasta makumaailmaa.
Mediumiksi kypsennetyn karitsankareen ja sitruunalla ja salvialla maustetun mascarponekastikkeen kanssa viini oli nappivalinta. Viinin tanniinit taittuivat hienosti lihan kanssa ja mascarponekastike nosti viinistä esiin hyvin happoja ja rakennetta.

Kerrassaan mainio ja monikäyttöinen yleisviini Italialaisten viinien ystäville. Ei ehkä kaikkein monimutkaisin nebbiolo-viini, mutta arkikäyttöön loistava. Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdillaan.

Rovellotti: Ghemmeä kahdessa koossa

Pääsimme viime maanantaina osallistumaan mielenkiintoiseen tastingiin, jossa oli tarkoituksena testata pullokoon vaikutusta viinin kehittymiseen. Maistettavana oli Rovellottin tuottamasta Ghemmestä kolme vuosikertaa -98,-99-00. Rovellotti on vanha ghemmen alueen viinitalo, joka on tuottanut viiniä jo satoja vuosia, mutta laatuun on panostettu tosissaan 1970-luvulta lähtien.

Vuosikerroista 1998 ja 2000 ovat lämpimämpiä, hieman konsentroituneempia viinejä tuottaneita, kun taas 1999 oli viileämpi vuosi. Tämän vuosikerran viini onkin hennompaa ja aromit hienostuneempia.

Viinit olivat väriltään varsin samankaltaisia, pieniä eroja kuitenkin löytyi osan taittaessa enemmän konjakkiin ja toisten ollessa syvempiä rubiininpunaisia. Tuoksussa oli kaikissa viineissä nebbiololle ominaista orvokin ja ruusun aromia, kuten myös sikarilaatikon tuoksua. Selkeimmin muista omasta mielestäni erosi 1999 magnumpullossa ollut viini, joka oli hedelmäisyydeltään hennoin. Siinä oli toisaalta hieno lakritsinen aromi. Hapoiltaan tämä oli mainiossa kunnossa, tanniinit olivat jo hyvin pyöristyneet.

Vanhimman viini aromit löysin 1998-vuoden magnumista, jossa oli selkein tallintauksen tuoksu. Toisaalta tämä viini oli väriltään intensiivisin.

Vuoden 2000 magnumista kaadettu viini oli hieman muita raikkaampi. Tuoksu oli konsentroitunut, marjainen ja orvokkinen. Suussa tämä oli melko täyteläinen, tuoden kenties esiin lämpimämmän vuosikerran piirrettä.

Seuraavaksi edettiin pieniin pulloihin. Ensimmäinen oli vuoden 98 viini. Tämän väri oli konjakkiin taittava. Tuoksu oli melko hento, aavituksen teräksinen. Maultaan tämä oli pyöreä, matalampihappoinen kuin aiemmin maistetut.

Seuraava oli 1999 normipullo. Tämä  oli orvokkinen, puun, tupakan ja tervan tuoksuinen. Suussa viini oli pyöreä tanniineiltaan, mutta kuitenkin hyvähappoinen. Rakenne oli hennompi, hienovaraisempi. Raikas mutta silti kypsynyt viini.

Viimeisenä maistettiin vuoden 2000 pikkupullo. Tämä oli väriltään varsin tumma. Tuoksussa tuntui ruusua, tervaa sekä betoninen mineraalisuus. Suussa tämä oli varsin raikas, mutta silti täyteläine -kenties täyteläisin maistetuista.

Viinit olivat yllättävän erilaisia. Itse sain näistä oikein vuoden 1999 viinit, koska ennakkospekseinä kerrottiin että tämä oli viileämpi vuosi kuin muut. Näiden kohdalla myös pullokoot menivät oikein. Sen sijaan muista en pystynyt arvaamaan pareja saati pullokokoja.

Lopputulema oli siis, että pullokoko vaikuttaa viinin makuun selvästi 14-16 vuoden kypsytyksen myötä. Itse valitsin parhaaksi viiniksi vuoden 1999 magnumin, mutta muutoin en voi kyllä sanoa että magnumista kaadetut olisivat olleet parempia kuin pikkupullot. Tosin voi olla niin, että kypsytysaika oli liian lyhyt näyttämäään kaikkia magnumin etuja. Eli seuraavan kerran etsitään jostain niitä viime vuosisadan puolivälin viinejä ja testaillaan niillä!

Joulukalenterin 10.luukku:Lahjapullo italialaisten viinien ystäville

10. luukun takaa paljastuu lahjapullosuositus italian viinien ystävälle.

Piemonten ehkäpä nimekkäin tuottaja on Angelo Gaja, jonka viinejä pääsimme maistamaan aikanaan Vinoteca del Piemontessa Tampereella, kun tilan viinintekijä oli esittelemässä tuotteitaan. Sittemmin alkonkin valikoimaan on ilmaantunut Barbarescon alueelta tuleva Sito Moresco, ja tätä nyt suosittelemmekin lahjapulloksi. Hintaa nimekkään tuottajan viinillä on viitisen kymppiä, mutta lahjaksihan on mukava antaa pullo, jonka etiketistä piemontelaisten ystävä tunnistaa heti kuuluisan nimen.

Alkolla on tällä hetkellä tilausvalikoimassa Sito Moresco 2010. Kyseistä vuosikertaa emme ole maistaneet, mutta 2010 on ollut Pohjois-Italiassa kohtalaisen hyvä vuosi. Sito Morescossa pääosassa on Nebbiolo, jonka kovaa tanniinisuutta on kuitenkin pehmennetty CS:lla ja Merlot'lla. Viiniä ei siten voi sanoa Barbarescoksi, vaikka se kyseiseltä alueelta tuleekin.Vuoden 2005 viinistä olemme aikanaan löytäneet mukavan yhdistelmän nebbiolon orvokkisuutta ja CS:n herukkaisuutta.  Tanniinit ovat oletettavasti vuoden 2010 viinissä edelleen voimakkaat, joten lahjapullon mukana kannattaa antaa dekantointivinkki ja hyvä pihviresepti!

Kylmän kesän luottopunkut

Kylmä ja sateinen kesä yllätti Vietnamin lämpöisiin keliin tottuneet ja valkoviinien sijaan meillä on viime aikoina juotu punaviiniä. Reissun aikana puhuimme välillä siitä, kuinka kivaa olisi nauttia lasi valkoista tai kuohuvaa kesän kunniaksi omasta viinikaapista, mutta valkoviini-ja kuohuviinihylly jatkaa kasvamistaan ja punaviinivarastoista on tyhjennetty jo pariin kertaan muutama hyväksi havaittu punainen.

Ensimmäinen kesän suosikki on Gourmonde.de-nettikaupasta muutama vuosi sitten löydetty Italiasta Valtellinan alueelta tuleva Nino Negrin Superiore, jota on maisteltu jo aikaisemmin alppiviinien jälkipyykissä ja sillä kertaa testissä oli vuosikerta 2006. Tänä kesänä on maisteltu taas vuosikertaa 2007, joka oli edelleen suutuntumaltaan ja ensipuraisulta aavistuksen mitäänsanomaton, mutta Nebbiolo-rypäleen hienous nousi esiin, kun viini sai aikaa avautua. Miellyttävä kokonaisuus, jossa nebbiolo ei dominoi liikaa, ja mausta tulee mieleen muutakin kuin liian nuori barolo. Maussa hieno marjaisuus yhdistyy sopivaan määrään paahteista tanniinisuutta muodostaen melko tasapainoisen kokonaisuuden. Loistava ruokaviini, joka uppoaa ehdottomasti Kuplan lempiruuan eli pastan kanssa. Sopii loistavasti myös kylmään kesäkuiseen iltaan, jolloin oli mukava katsella sadetta ikkunalasien läpi ja nauttia kivasta punaisesta hyvässä seurassa.

Toinen kesän suosikki on ollut Alkonkin valikoimasta löytyvä Ribeira del duorosta kotoisin oleva Prado Rey roble 2009, johon Kupla tutustui ensimmäistä kertaa työpaikallaan, kun uudelle ruokalistalle testattiin sopivia viinejä. Tinta Fina-rypäleestä tehty viini jätti vuosi sitten jo mukavan muistijäljen ja kun Kupla maistoi viiniä uudestaan Pirkkahallissa järjestetyissä viinimessuilla tuli houkutus ostaa viiniä muutama pullo kotiinkiin. Onneksi ostettiin, koska viini on sopinut loistavasti rankan työputken päälle avattavaksi viiniksi, joka Kuplan mielestä kelpaa mahtavasti pelkäksi juomaviiniksi, mutta sopii myös loistavasti ruuankin kanssa. Viini on täyteläinen, pehmeä ja jopa helposti lähestyttävä. Maku on runsas, paahteinen, paljon tummia marjoja ja ehkä viikunaa. Mielestäni hyvin tehty Ribeira del douron alueen viini, jossa hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Hieman viinistä aistii samoja vaikutteita kuin Uuden maailman bulkkiviineistä, mutta kun viini saa happea, maku monipuolistuu ja todella miellyttävä.

Nyt tuntuu kesä lämpiävän, joten ehkäpä pian päästään niiden vaaleampien ja kuohuvampienkin pariin... Toivotaan.

Gaja Piemontesta Piemontessa

Toissapäivänä päästiin Tampereella maistamaan harvinaista herkkua, kun Piemonten kenties kuuluisimman viinitalon -Gajan- pääenologi Guido Rivella jalkautui kaupunkiin esittelemään ja maistattamaan talon viinejä.

Gajan viinitalo on kotoisin Piemonten Barbarescon kylästä, tuon Barolon 'pikkusiskon' kotipaikasta. Giovanni Gaja pullotti ensimmäiset viininsä omalla nimellään 1839, joten talo viettää vielä tällä vuosikymmenellä 150-vuotisjuhliaan. Nykyinen omistaja on Angelo Gaja, viininviljelijä neljännessä sukupolvessa. Angelolla ei ole poikaa, joten tilanne vaikutti nimen säilymisen kannalta uhkaavalta. Siksi herra Angelo onkin nimennyt toisen tyttärensä Gajaksi. Nimen säilyminen on siis turvattu. (Gaja Gaja on muuten huhujen mukaan sinkku, eli ei muuta kuin viininviljelijöiksi mielivät miehet yritystä kehiin!)

Gajan kuuluisimmat viinit ovat Nebbiolo-rypäleestä valmistettuja barbarescoja ja baroloita, mutta talo on hankkinut maita myös Toscanasta Maremman alueelta. Siellä viljellään, -Sassicaian ja Ornellaian naapurissa- Sangioveseä ja kansainvälisiä rypäleitä Cabernet sauvignonia, Merlota ja Cabernet Francia. Talon linja on, että se käyttää viineihinsä vain itse kasvattamiaan rypäleitä, joten kun Angelo Gaja päätti aikanaan monipuolistaa ja "pehmentää" talon viinivalikoimaa paremmin kansainvälistä kysyntää vastaavaksi, tarvittiin maita joilla viljellä kansainvälisiä rypäleitä sekoitettavaksi kuningas Nebbiolon kanssa.

Maistetut viinit olivat mielenkiintoisia. Piemontesta oli maistettavana 4 viiniä, Toscanasta kaksi.

Ensimmäinen maistettu viini oli Sito Moresco 2005, jossa oli sekoitettuna Nebbioloa, Merlot:a ja CS:a. Viini on tehty nuorehkona nautittavaksi, mutta se oli kuitenkin edelleen hieman raaka. Sinänsä aromeissa sekottuivat hienosti Nebbiolon eteerinen orvokkisuus ja CS:n herukkaisuus. Mielestämme viini olisi hyötynyt parista lisävuodesta kellarissa.

Seuraavana maistettiin vuoden 2000 Barbaresco, puhdas Nebbiolo-viini siis. Viinissä oli melko vieno tuoksu, jossa oli tunnettavissa nahkaa ja kukkaisuutta. Rakenne oli hyvä, hapokkus riitti. Tanniinit olivat varsin vahvat mutta eivät kuitenkaan enää hyökänneet korviin saakka. Vuosi 2000 oli piemontessa ennätyslämmin, ja enologi Rivellan mukaan kyseisen vuoden viinit kehittyvät siksi nopeammin kuin viileämpien vuosien tuotteet.

Kolmas piemontelainen oli Dagromis Barolola Morra, joka on myös puhdas nebbiolo mutta tällä kertaa naapurikylästä. Vuosikerta oli 2005, ja viini oli vielä selvästi raaka. Tanniinisuus peitti kaiken alleen, pöytäseuran kommentti oli, että kuin nahkasaapasta pureskelisi. Varsin osuva kuvaus...

Viimeisenä Nebbiolona oli Conteisa 2000. Viini on perinteisen tyylin Barolo, jossa on barbera-rypälettä 5% eikä sitä saa sen vuoksi DOCG-säädösten mukaan kutsua Baroloksi. Enologin mukaan tämä on kuitenkin vuosisatainen Barolo-resepti, jolla viiniä on saatu hieman pehmitettyä. Kyseessä oli taas tuon kuuman kesän tuote, ja edellisen tanniinipommin jälkeen se maistuikin varsin miellytävältä. Tuoksu oli maan, nahan, hennon marjaisuuden ja kukkaisuuden yhdistelmä, ja suutuntuma miellyttävä. Tätä kissa ostaisi, jos sillä olisi lottovoitto takataskussa...

Toscanalaiset Promis- ja Magari- viinit olivat Nebbiolojen jälkeen kuin silkkiä kitalaelle. Magarissa on Sangioveseä, cabernet Francia ja Merlot:a, ja jäölimmäinen on puhdas bordeaux-sekoitus. Magari vei aromimaailman suoraan Toscanalaisen tallin taa, ja jälkimmäinen oli miellyttävästi ikääntynyt bordeaux-tyyppinen viini. Näiden hintakin taitaa olla jossakin meikäläisen kipukynnyksen ylärajan tuntumassa, joten tällaisia saattaa joskus tilaisuuden tullen eksyä esimerkiksi reissulta kaappiin.

Maistelu oli hieno kokemus, joka avarsi näkökulmaa etenkin piemonten viineihin. Näitä viinejä ei tiettävästi suomessa ole juuri tarjolla, joten tilaisuus oli sikälikin ainutlaatuinen. Tosin Rivella lupaili, että talon viinejä pyritään jatkossa tuomaan paremmin tarjolle myös täällä. Toivotaan sitä ja lottovoittoa. Tai ainakin palkankorotusta.