La Stoppa Barbera 2010

Taannoisessa keväämmällä tilatussa natulaatikossa oli mukana Italiassa Emilian alueella sijaitsevan La Stoppan viinejä, joista nyt osui maistettavaksi Barbera 2010.  (La Stoppasta enemmän tässä aiemmassa tekstissä.) Barberaa ei välttämättä miellä lajikkeeksi, joka hyötyy ikäännyttämisestä, sillä lajikkeen tunnetuin viljelyalue on Piemontessa jossa barbera on pitkään ollut selkeästi täytelajikkeen roolissa. Sitä on kasvatettu tarhoilla, joilla alueen tähti nebbiolo ei menesty. Tämä yhdistettynä barberan taipumukseen tuottaa valtavan suuria satomääriä on varmasti suurelta osin barberan yksioikoisen rustiikkisen, hapokkaan ja arkisen maineen takana.

Emilia-Romagnan viinialue sijaitsee Italian pohjoisosassa Po-joen laakson viljavilla mailla Bolognan ja Parman ympäristössä, ja alue onkin tunnetuin rikkaasta ruuantuotannostaan: Parmasta tulee sekä juustoa että kinkkua, ja pizzan jälkeen tunnetuin italialainen ruoka lienee pasta bolognese. Juomapuolella alueen (kyseenalainen) maine perustuu Lambrusco-viineihin, joiden laatu putosi taannoin voimakkaan kysynnän vuoksi kuin lehmän häntä (vrt. moselin riesling). Pirskahtelevat, hieman makeat ja hedelmäiset lambruscot vetosivat etenkin pohjoisamerikkalaiseen kuluttajakuntaan jotka takasivat lähes pohjattoman markkinan. Lambruscon laatu on kääntynyt viime aikoina nousuun, mutta Emilia-Romagna tuottaa myös kuplimattomia viinejä, joista osa on hinta-laatusuhteeltaankin oivallisia (taannoinen juttu linkin takana).

Viiniin käytettävät rypäleet ovat kasvaneet savimaalla, ja köynnösten ikä on 15 ja 40 vuoden välillä. Tarhoja viljellään luomumenetelmin. Rypäleet saavat poiminnan jälkeen maseroitua teräs- ja sementtitankeissa 40 vuorokutta ennen käymistä, joka tapahtuu ilman lämpökontrollia. Viiniä ikäännytetääbn sekä vanhoissa barrique-tynnyreissä että suuremmissa sammioissa. Tämän jälkeen viini pullotetaan suodattamatta ja sulfiittia lisäämättä, ja se kypsyy vielä pullossa "tarvittavan ajan", joka Elena Pantaleonin mielestä on vuosikausia. Eikä hän viinin laadun perusteella ole lainkaan väärässä!

Väri on syvä rubiininpunainen, suodattamattomana sakkainen. Runsasaromisessa tuoksussa on selkeä volatiili hapokkuus, joka antaa mukavaa nostetta kukkaiselle (orvokki) ja kirsikkaiselle yleisilmeelle, jonka taustalla on aavistus vaniljaa ja setriä, hieman syksyiseen maatuvaan lehteen vivahtavaa maanläheistä aromia. Tuoksu on viinin ikä huomioiden varsin nuorekas ja perussävyltään siis marjaisa. Suussa viinin ensituntuma on melko täyteläinen ja suun etuosan täyttävä. Tämä on on hapoiltaan varsin terhakka tapaus, ja hapokkuus on määrittävä rakenteellinen komponentti keskipaletilla, jolloin viini laukaisee voimakkaan syljenerityksen. Suun takaosassa nousee tanniinisuus, joka on kohtalaisen voimakas muttein kuitenkaan pureskeleva vaan paremminkin "silkkisen" hienojakoinen. Viini toimii suussa yhtenäisenä kokonaisuutena, ja nuorekas tuoksu ei turhaan lupaa raikasta viiniä.

La Stoppa on Barberaa hienoimmillaan, mikä ei sinänsä yllätä tietäen talon omistautumisen Emilian alueen alkuperäislajikkeille joista barbera on yksi tärkeimmistä! Satsista on vielä maistamatta valkoinen Ageno 2010 ja Macchionan tuoreempi vuosikerta 2013!

La Stoppa Macchiona 2011

Kuva: lastoppa.it

La Stoppan viinitila sijaitsee Emiliassa, Parman länsipuolella. Seudulla ei ole mainetta huippuviinialueena, mutta La Stoppa on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tuottaja. Tila on tätä nykyä tunnettu ennen kaikkea non-interventionistisista viineistään, jotka saavat maseroitua pitkään ja siten maistuvat erittäin juurevilta.  Viinit valmistetaan alkuperäislajikkeista barberasta ja bonardasta. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, vaan välillä seikkailtiin vahvasti kansainvälisten lajikkeiden maailmassa.

Tilan on perustanut 1800-luvun jälkipuoliskolla lakimies Giancarlo Ageno, joka löysi paikan ja piti sitä suotuisana viinintuotantoon. Pantaleonin perhe hankki tilan omistukseensa 1970-luvulla. Tila sai mainetta, joka perustui alkuun kuitenkin kansainvälisiin lajikkeisiin. 1990-luvulla Elena Pantaleoni otti vastuun tilasta, ja pian havaitsi että paikalliset lajikkeet tuottavat mielenkiintoisempia viinejä. Cabernet sauvignon-köynnökeset saivat väistyä barberan ja bonardan tieltä.

Tilan 58 hehtaarista reilu 30 on viiniviljelmiä, loput luonnontilassa tilan biodiversiteetin turvaamiseksi. Tarhoja viljellään luonnonmukaisin menetelmin. Torjunta-aineina käytetään vain rikki- ja kupariyhdisteitä (joiden luonnonmukaisuudesta voi toki olla mitä mieltä haluaa). Tarhoilla kasvaa punaisia barberaa ja bonardaa sekä valkoisia malvasia di candiaa, ortugoa ja trebbianoa. Pantaleoni käyttää iäkkäiden köynnösten rypäleet pitkään ikääntyviin viineihin ja nuorten köynnösten  rypäleet nuorena juotaviin.

Viinit käyvät teräs- tai sementtitankeissa, ja ne saavat maseroitua pitkään kuortensa kanssa. Myös osa valkoisista viiniytetään tällä tavoin. Käyminen tapahtuu luonnonhiivoilla. Käymisen jälkeen viinit ikääntyvät neutraaleissa tammitynnyreissä ja saavat 'hengittää', minka katsotaan olevan välttämätöntä näille kuumassa ja kuivassa ilmastossa kypsyneille rypäleille. Viinit ikääntyvät pitkään myös pullossa, ja Elena Pantaleoni laskee viinit markkinoille vasta, kun katsoo niiden olevan optimaalisessa kunnossa.

Macchiona on 50/50 blendi barberaa ja bonardaa. Käsin poimitut rypäleet maseroituvat 40 päivää teräs-ja sementtisammioissa, käyvät suurissa tammisammioissa. Sulfiittia ei lisätä, viiniä ei kirkasteta.

Tuoksusta nousee ensin volatiilia happoa, joka nostaa heti perässään erittäin raikasta kirsikkaista marjaa. Tuoksussa on aavistus brettaa, yrttistä mausteisuutta ja jopa appelsiininkuorta. Suussa varsin täyteläinen viini, jonka hapokkaan rungon ympärille on rakennettu lihaksikkan täyteläinen raami. Viinin ikä huomioiden primääri marjaisuus on upeasti säilynyt ja korostuu edelleen suussa. Mausteisuus nousee esiin suun takaosassa. Tanniinirakenne on yllättävän runsas. Viini on tasapainoinen alusta loppuun, jälkimaku on pitkä.

Tämä oli hieno viini, jossa barbera ja bonarda esittelivät parhaita puoliaan. Pitkä maseraatioaika tuntuu rungokkuutena, jota näihin lajikkeisiin ei aina yhdistetä. La Stoppan viinejä saa italialaisista nettikaupoista, eivätkä niiden hinnatkaan ole laatuun nähden aivan valtavia. Lisäksi Vindirekt tuo La Stoppaa Suomeen, joten näihin voi törmätä myös ravintoloissa. Suosittelemme vahvasti maistamaan!!!

Prunotto Bansella 2016: Runsas Barbera Nizza DOCG:n laatualueelta

kuva: Alko

Barbera on Piemonten alueen perinteisiä rypäleitä, josta on pitkään tuotettu melko yksinkertaisia ja rustiikkisia viinejä paikallisten jokapäiväiseen käyttöön. Viini on sopii paikalliseen ruokakulttuuriin, johon kuuluvat oleellisena osana makkarat, leikkeleet ja runsaat, kermaisetkin liharuuat. Hapokkaana viininä barbera leikkaa näiden runsaiden annosten läpi kuin veitsi kuumaa voita.

Barberaa on perinteisesti pidetty vähempiarvoisena viininä, ja sitä onkin perinteisesti vilijelty viileämmillä tarhoilla joilla nebbiolo ei kypsy. Tämä korostaa perinteisen barberan hapokkuutta. Vuonna 1994 kuitenkin hyväksyttiin uusi DOCG-apellaatio Nizza Monferato barbera d'Asti superiore Nizza Monferraton kylää ympäröivien 18 kunnan alueelle sijoittuvalla alueelle barbera kypsyy täyteläisemmäksi ja runsaammaksi, koska tarhat sijaitsevat etelään suuntautuvilla rinteillä. Alueella tuotetaan Nizza Barberaa, jota pitää kypsyttää 18 kuukautta (tästä 6 tammessa) ja Barbera riservaa, jota kypsytetään 30 kuukautta (12 tammessa).

Prunotton historia alkuu 1900-luvun alusta, jolloin Alfred Prunotto perusti Serralungaan ko-operatiivin nimeltää "Ai Vini delle Langhe". 20-luvulla muut osakkaat kuitenkin lipesivät pois ja ko-operatiivi jäi Prunotton käsiin. Katse suunnattiin jo varhaisessa vaiheessa vientimarkkinoille, kun viinejä saatiin kieltolain päätyttyä viedä myös Yhdysvaltoihin. Prunotton jäädessä eläkkeelle hän antoi yhtiön ystävänsä Bebbe Collan (ja myöhemmin myös tämän veljen) käsiin. Tämän johdossa alettiin 1960-luvull etsiä alueelta erityisen hyviä tarhoja laatuluokitusalueiden sisältä, ja tämän työn tuloksena tunnistettiin muun muassa Barolo Bussian tarhan kyky tuottaa erityisen laadukkaita viinejä.

1980-luvulla alkoi yhteistyö jakelussa Marchesi Antinorin suvun kanssa, mikä johti 1990-luvun alussa Collan veljesten eläköityessä Prunotton viinintuotannon päätymiseen tämän suurtuottajan haltuun. Antinorit kuitenkin pitivät yllä korkeaa laatua ja pystyivät hankkimana Prunotton omistuseen  osia huipputarhoista Barolo- Barbaresco ja Barbera d'Alban alueilta.

Bansella on siis puhdas Barbera. Köynnökset kasvavat kalkkipitoisessa maaperässä, jossa seassa hiekkaisia kerroksia. Rypäleet on kerätty käsin ja rangattu. Käymisen aikainen maseraatio on kestänyt 7 vuorokautta, ja käyminen tapahtunut matalassa korkeintaan 28 asteen lämpötilassa aromikkuuden säilyttämiseksi. Viiniä on kypsytetty kerran käytetyissä tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen pullotusta.

Yllättävän runsas tuoksu, jossa tummaa marjaa, kukkaisuutta, hieman lääkeyrttistä lakritsisuutta ja savua. Lisäksi selkeästi tunnistettava sienen aromi, joka erinäisiä kaapista löytyneitä kuivasienipurkkeja nuuskimalla identifioituu tämä lopulta mustaksi torvisieneksi. Suussa viini on marjaisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Makupaletilla sienimäisyys ei tunnu niin voimakkaasti, tilalle nousee marjan oheen selkeämpää mausteisuutta. Viini on keskitäyteläinen, melko hapokas ja raikasrunkoinen. Tanniinit ovat kohtalaisen kovat, keskivoimakkaat. Jälkimaku on pitkähkö, raikas paremmin kuin runsas. Kokonaisuutena tasapainoinen viini, jonka tuoksussa selkeästi aistittava torvisieni on varsin yllättävä.

Selkeästi keskimääräistä runsaampi barbera, joka toimii hyvin kaverina runsaammille liharuuille: Rypäleelle tyypillinen hapokkuus takaa suuta puhdistavan raikkauden, joka tasapainottaa ja keventää ateriakokonaisuutta. Viinistä löytyvä sieniaromi antaa kiinnostavia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvittelisimme että kermainen tattikastike minkä tahansa lihan (tai vaikka uunipaahdetun punajuuren) kanssa voisi olla nappi pari tälle viinille.

Viini löytyy nyt Alkon tammikuun erikoiserästä parin kympin pullohintaan. Tässä ei ole Eurooppalaisiin nettikauppoihin nähden kuin viitisen euroa hintalisää, joten Suomen verot ja rahdit jne lisättyään voi Alkon katetta pitää yllättäen jopa kohtuullisena moniin muihin pienerissä tulleisiin viineihin verrattuna.

Prunotto Barbera d'Alba 2016

Prunotto on 1900-luvun alun vaikeina vuosina ko-operatiivina taipaleensa aloittanut viinitalo Piemontessa. Ko-operatiivin alkuperäinen nimi oli "Ai Vini di Langhe", mutta sai Prunotton nimen kun Alfredo Prunotto osti talousvaikeuksiin joutuneen tuottajan 1920-luvulla.

Prunottolla on 50 hehtaaria tarhoja ympäri Piemonten. Tarhoilla kasvaa alueen alkuperäislajikkeita: valkoista arneista ja moscatoa sekä punaisia nebbioloa, barberaa ja dolcettoa. Cru-tarhoista tärkeimmät ovat Bussian barolo-tarha, Bric Turot Barbaresco-alueella ja Barbera d'Alba-alueella sijaitsevat Costamiole ja Fiulot.

Maistamamme Barberan rypäleet tulevat eri tarhoilta Barolon, Barbarescon, Treison ja Alban alueilta. Tarhojen maaperä on saven ja hiekan sekoitusta, joka tuottaa melko runsasaromisia rypäleitä. Viini on kypsynyt hetken tammessa.

Tuoksu on kirsikkavetoinen, runsaan marjainen. Taustalla miellyttävä orvokkisuus ja kohtalaisen runsaskin makeahko mausteisuus. Suussa viini on yllättävän täyteläinen, hyvin kypsän punamarjainen. Makuun nousee merlot-maista maanläheisyyttä ja mausteisuutta, joka keskipitkässä jälkimaussa kääntyy vaniljalla maustetuksi marjakompotiksi. Tanniinit ovat kevyehköt, hapot kohtaliaiset. Kokonaisuus on vielä tasapainainossa, mutta (melko runsas?) tammenkäyttö paistaa kyllä selkeästi taustalta.

Prunotto on esimerkki runsaasta barbera-viinistä, jossa lämmin ja suotuisa vuosikerta 2016 yhdistyy melko reippaaseen tammenkäyttöön. Tuloksena tämä täyteläisen marjainen ja mausteinen viini, joka kohtalaisen hapokkuuden ansiosta pysyy kuitenkin yhtenäisenä pakettina. Toimii hyvin pizzan, tomaattipohjaisen pastan tai muiden tomaattia ja tärkkelystä yhdistävien annosten kanssa.

Ravintolapäivän kevytversio

Ravintolapäivä järjestettiin neljännen kerran 4.2.2012 ja Pullon hengen porukka otti osaa ns.kevytversiossa eli ruokaa tehtiin kaveriporukan kesken kaksien synttäreiden ja yksien läksäreiden kunniaksi. Kuplan tehtävänä oli tällä kertaa vain kantaa töistä kotiin 4 kg karitsan potkaa ja 2 kg karitsan sisäfileetä. Kunnon liharuokaa helmikuun pakkasilla oli teemana ja halvemmat ruhonosat pääosassa.

Tanniini vastasi yhden synttärisankarin kanssa ruuanlaitosta Kuplan vahtiessa päältä. Ruuaksi valmistui 15 tuntia oluessa hautunutta potkaa, grillattua sisäfileetä, uunijuureksia, valkosipuli-perunapyreetä  stout-kastikkeen kera. Alkupaloina oli italiahenkisiä bruchetta-leipiä ja juustoja edelliseltä viikonlopulta.

Jälkiruuan Kupla hankki ovelasti äitinsä luota, tämä oli tehnyt liikaa mustikkapiirakkaa. Piirakan kanssa tarjottiin sitten vielä stout-suklaasabayonia, joka onnistui yli odotusten.

Juomina oli neljää erilaista punaista. Vanhaa maailmaa edustivat Ranskasta Marquise de Lassime 2007 AC Margaux (jonka kaverit olivat tuoneet Ranskan maalta), Chateau Morillon 2010 ja Italiasta Rovero Barbera d'asti 2009. Uutta maailmaa edusti vahvasti Yhdysvaltalainen Cycles Gladiator 2008. Kuplan suosikkeja olivat ehdottomasti lempiviinimaastani Italiasta tuleva Barbera, jonka hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan ja mukavan pehmeä Cycles Gladiator. Illan aikan korkattiin myös Kuplan entisestä työpaikasta hamstraama 3-litran belgialainen luostariolut Augustinin, jonka tarkoituksena oli parantaa Kuplan flunssa, mutta toisin kävi. Ääni on hävinnyt viikonlopun aikana parempiin osoitteisiin.

Ruokien kanssa parhaiten yhteen sopi Rovero. Barberan marjaisuus toi tummaan liharuokaan mukavaa raikkautta, ja viinin melko runsas hapokkuus toimi samassa tarkoituksessa. Marjaisina aromeina tyypilliset punaiset marjat kirsikka, puolukka, karpalo ja häivähdys pihlajanmarjaa. Hapokkuus ja kevyehköt tanniinit jatkoivat makua mukavasti, ja mausteisiakin aromeja tuli esiin jälkimaussa.

Gladiaattori oli joukon paras siemailuviini, kylmänä talvipäivänä tummat marjat, pippurisuus ja reilu tammitus tekivät tehtävänsä. Simppeliin seurusteluun, suosittelemme!

Ranskalaiset olivatkin sitten hiukan mitäänsanomattomampia tuttavuuksia, kuten edullisemmilla gallialaisilla usein tapana on. Morillon on sinänsä mielenkiintoinen luomu-Bordeux, mutta maultaan viini ei ollut mitenkään erityinen. Melko bluntti perusBDX.

Margaux avattiin illan loppupuolella, joten allekirjoittanut ei voi antaa siitä puolueetonta ja luotettavaa arviota :)

Tämä viikko jatkaa hyvän ruuan viikkoa, kun perjantaina on testissä jälleen kerran Piemonte ja tällä kertaa katsastetaan Tanniinin perheen kanssa, millä tavalla Piemonten jengi toteuttaa Food is Art-viikkoja.