Tre Monti Campo di Mezzo 2016

Tammikuussa ilmestyneessä Decanterin Italy 2018-liitteessä käytiin läpi italian eri alueiden kiinnostavia viinejä juuri nyt. Yksi silmään osunut artikkeli kehui paitsi Emilia-Romagnan lambrusco-viinejä myös saman alueen kuplimattomia sangiovese-pohjaisia viinejä. Näiden hinta-laatusuhdetta kehuttiin hyväksi, joten tehdessämme tilausta nimeltä mainitsemattomaan nettikauppaan päätimme kokeilla.

Tre Monti on Thea ja Sergio Navacchian 1970-luvulla perustama viinitalo, jota perheen pojat ovat sittemmin jatkaneet. Tila koostuu kahdesta osasta: Imolan kukkuloilla sijaitseva 26 hehtarin Bergullo ja tästä kaakkoon sijaitseva Petrignone. Bergullo sijaitsee 100 metriä meren pinnan yläpuolella, viettää etelään ja sen maaperä on tiivistä savimaata. Petrignone on hieman korkeammalla 150 metrissä ja viettää myös etelään. Maaperä on myös savista mutta seassa on enemmän kiviä ja maaperä on vaihtelevampaa. Petrignonella kasvaa sangioveseä, paikallista albanaa ja trebbianoa, Bergullossa myös kansainvälisiä lajikkeita kuten sauvignon blancia, CS:a ja merlot'a. Molemmat tarhat on sertifioitu luomuksi vuodesta 2014.

Campo di Mezzo tulee Petrignonen tarhalta vuonna 1983 istutetuista sangiovese-köynnöksistä. Tämä viini on puhdas sangiovese, jota ei ole kypsytetty tammessa. Viini maseroituu kuorineen 9 päivää terästankeissa 25 asteen lämmössä. Alkoholikäymisen jälkeen viini käy vielä malolaktisesti. Viiniin jää aavistus jäännössokeria.

Tuoksussa on erittäin runsaasti kypsää kirsikaa ja vienoa orvokin kukkaisuutta. Suussa edelleen erittäin hedelmäinen ja muheva. Pieni jäännössokeri ei tunnu makeutena vaan tuo viiniin runsautta. Tanniinisuus on korkeintaan keskivoimakas, happoja löytyy melko runsaasti. Viini ei ole tajuntaa rääjyttävän kompleksine, mutta se on tasapainoinen ja herkullinen. Viinissä on samaa iloista fiilistä kuin Beaujolais'ssa, mutta tyyli on toki huomattavasti runsaapi ja täyteläisempi.

Campo di Mezzo oli herkullinen viini, joka on simppeli mutta erittäin monikäyttöinen arkiviini. Jos on olemassa 'pizzaviinin' arkkityyppi, niin se on ehkä tämä. Viinin hinta kuljetuskuluineen ja muine suomi-maksuineen on 11 euron tietämissä ja mielestämme tämä oli ehdottomasti sen arvoinen.

Isole e Olena Chianti Classico DOCG 2012

Kuva:Superiore.de

Isole e Olena on yksi Chiantin varmoista laatutuottajista. Tila on syntynyt kahdesta maatilasta (Isole ja Olena), jotka de Marchin perhe osti 1950. Tila toimi pioneerina tuomalla alueelle kansainvälisiä lajikkeita  kuten CS:a, Syrahta ja Chardonnayta tarkoituksenaan pehmetää punaisilla lajikkeilla ikääntymistä vaativaa Chianti Classicoa.

Nykyään tilaa vetää 4. polvessa Paolo de Marchi, joka painottaa filosofiassaan viinien alueellista omaleimaisuutta. Niinpä Chianti Classico-viini tehdään kuitenkin pääasiassa perinteisellä Sangiovese-Canaiolo-blendillä. Heikompina vuosina viiniä tosin pehmennetään pienellä määrällä syrah:ta. Muut viljelemänsä kansainväliset rypäleet Paolo di Marchi valmistaa omiksi lajikeviineikseen, jotka on nimetty Collezione de Marci Cabernetiksi, Syrah:ksi ja chardonnayksi.

Vuoden 2012 viinissä on 80 % sangioveseä, 15 % canaioloa ja 5 % syrah:ta. Noin vuoden tynnyrikypsytys. Viinin tuoksussa on hapankirsikkaa, mausteisuutta, voimakasta seetrisyyttä ja aavistus eläimellisyyttä. Suussa äärimmäisen kirpeän, jopa äreän hapokas. Makupaletilla marja-aromit ovat pääosassa, tiivissyinen tammi tuntuu lähinnä jälkimaun lyijykynäisyytenä joka sointuu hyvin yhteen haipuvan marjaisuuden ja kielelle nousevan mineraalisuuden kanssa. Tanniinit yllättävänkin pehmeät.

Viini oli selvästi nuoruuttaan hieman kireä, ja mikäli näitä löytyy kaapeistanne niin suosittelemme ne sinne unohtamaan muutamaksi vuodeksi. Toisaalta jos kaivataan hyvähappoista vastaparia jolle kovin rasvaiselle ja hapokkaalle ruualle, niin tästä se löytyy.

Melini Brunello 2001

Pullo osui käteen viinikaapin italialaisesta hyllystä vahingossa, kun sysipimeänä sateisena iltana kaiveltiin kaappia ilman valoja. Tällä alkoi olla jo ikää, joten ei muuta kuin blop ja lasiin. Pullo oli tilattu muistaaksemme Enoteca Lucantonilta joskus pari vuotta takaperin. Kyseisen tuottajan brunelloja ei tosin enää näyttäisi heidän valikoimissaan olevan. Fattorie Melini on varsin vanha tuottaja, talo on perustettu vuonna 1705 eli jo ennen Chiantin aluleen määrittelyä. Ensimmäiset viinit tosin lienevät olleet melko erilaisia nykyisiin verrattuna, sillä lasipulloja alettiin käyttää vasta 1860...

Väriltään viini on tiilenpunainen, keskisyvä ja reunoiltaan rusehtava. Tuoksu on marjaisen mausteinen, raikas. Maku suussa on ikään nähden yllättävä. Ilmeisin marjaisuus on väistynyt, mutta mausteisuuden ja suklaisten aromien taustalla on silti selvänä aistittavissa punaisten puutarhamarjojen aromeja. Aromimaailma on siis jokseenkin odotetun lainen, mutta sen sijaan huomattava hapokkuus on se yllättävä piirre. Näin iäkkään viinin luulisi jo alkuperäisestä tuotteesta pehmenneen, joten voi vain kuvitella millaista tämä olisi ollut 10 vuotta sitten avattuna. Huh. Nyt hapokkuus on kuitenkin jokseenkin kohdallaan ainakin meidän makuumme, viini on hieno yhdistelmä iän tuomia aromeja ja hyvänä säilynyttä rakennetta. Tanniinit ovat keskivoimakkaat, selvästi pehmenneet. Jälkimaku on pitkä, marjaisen suklainen.

Viini oli siis hyvässä mallissa. Varsin harmillista että tätä oli vain yksi ainoa pullo, olisi hapokkuudesta päätellen kestänyt vielä parisen vuotta ikäännyttämistä ja olisi ollut mukava nähdä vieläkö tämä olisi parantunut vai joko ollaan nilkuttamassa kohti hautaa. Tässä vaiheessa kuitenkin vahvassa vauhdissa. Loistava viini pimeän illan iloksi.

Bariccia jälleen

Bariccin viinejä on tilattu jo useampana vuonna ja ehditty moneen otteeseen maistellakin. Tilan perustaja Nello Baricci on  on yksi cosorzio montalcinon alkuperäisistä jäsenistä. Tilan kuusi pientä tarhaa kattavat vain 5 hehtaarin alueen ja sijaitsevat Montsolin kukkulalla Sienan kaupungin yläpuolella etelän ja kaakon väliin viettävillä rinteillä. Kesän mittaan raakoja rypäleitä karsitaan kolmeen kertaan. Pieniltä tarhoilta rypäleet poimitaan käsin kahden päivän aikana, joten ajankohta voidaan valita täysin optimaaliseksi. Viini saa käydä noin kolme viikkoa terästankeissa. Viiniä kypsytetään tammitynnyreissä 36 kuukautta ennen pullotusta

Viikonlopun pullo oli kenkun torstain jälkeen loistava valinta Katrilta. Sokkomaistettavana oli lasissa viini, joka tuoksui raikkailta punaisilta marjoilta, hennon tammiselta ja aavistuksen yrttiseltä. Tuoksussa oli jotakin hyvin sangioveseä ja Toscanaa: tietty raikkaus yhdistettynä jonkinlaiseen lämpimän maan ja puun aromiin. Hankalasti kuvailtava ihana yhdistelmä, joka vei nenän mennessään. Suussa tämä viini täytti kaikki tuoksun lupaukset. Ensituntuma on hyvin hapokas, mikä saa viinin tuntumaan ryhdikkäältä heti alusta lähtien. Ensituntuman jälkeen aromit alkavat maistua: kirsikan ja tammen aromit ovat hienosti integroituneet, ja jälkimaussa olen aistivinani hentoja sikarin aromeja. Myös yrttistä vivahdetta nousee esiin. Tanniinit ovat edelleen melko voimakkaat ja tarttuvat sellaisenaan juotuna ikeniin. Jälkimaku on keskipitkä, ikenissä ja nielussa tuntuvan tanniinisuuden ryhdittämä.

Kokonaisuutena suutuntuma on yhtenäinen ja aromit melko hyvin integroituneet. Hapokkuus ja tanniinisuus ovat kuitenkin edelleen varsin voimakkaat, ja arvioni mukaan optimikypsyyttä saadaan odotella vielä ainakin muutama vuosi. Seuraavan pullon maistamista on suunniteltu viinin kymmenvuotissyntymäpäivien kunniaksi. Rakenteesta kertoo jotain sekin, että viini oli auki kaikkiaan 5 päivää, ja viimeinenkin lasillinen oli vielä nautittavan hapokas ja varsin tanniininen.

Viini oli kehittynyt erittäin suotuisasti puolessatoista vuodessa, edellinen pullo maistettiin takatalvena -12. Tanniinit eivät olleet enää lähestkään yhtä kireät kuin aiemmin, ja iän tuomia aromeja oli alkanut kehittyä. Tulevaisuutta odotellaan.

Viini oli toki herkullinen jo nyt, mutta kaipaili ruokaa seurakseen. Sunnuntaina viinin 4. aukiolopäivänä nautittu pizzakin toimi yllättävän hyvin, hapot saivat juuston rasvaisuudesta vastaparia eivätkä tanniinitkaan pureksineet kiusaavasti.

Loistava viini siis tämä, mutta ikää saa vielä kerätä. Onneksi samalta tuottajalta on kypsymässä myös vuosikerrat -07 ja -08 jo maistetun -06 lisäksi, jotta saamme nauttia hyvästä brunellosta vielä monta kertaa.

Lyhyesti tällä kertaa. Drink well.

Tasting: 4 italialaista testissä.

Parisen viikkoa sitten lauantaina Kalevan viiniklubi maistoi 5 hengen voimin 4 sattumanvaraista punaista yhden pariskunnan kellarista. Italia on meille kaikille varmaan se rakkain viinimaa ja italian eri viinejä löytyy meidän viinikaapista huolestuttavan monta pulloa.

Maistetut viinit olivat Ripensanto corvina 2009, Patrizi nebbiolo d'alba 2008, Greggiano chianti classico 2008 ja Torrepalino etna rosso 2000. Kolme ensimmäistä oli muistojen mukaan tilattu gouromdo.de-nettikaupasta ja viimeinen oli tuliainen pariskunnan Sisilian reissulta. 3 ensimmäistä olivat kaikki hintaluokkaa 7-14 euroa ja viimeinen oli kuulemma ollut hieman kalliimpi.

Ripensanto oli tyypillinen corvina-rypäleestä tehty helpohko siemailuviini, joka oli valmista juotavaksi heti avaamisen jälkeen. Tuoksussa oli punaisia marjoja ja vaniljaa voimakkaimmin. Maku noudatteli hyvin tuoksua, jonka lisäksi kevyt mausteisuus korostui maussa. Viini oli rakenteltaan kevyt, jossa oli myös aika lyhyt maku.

Nebbiolo di Alba 2008 oli heti avaamisen jälkeen todella sulkeutunut ja aromit/tuoksut olivat todella hentoja ja vaikeasti havaittavia. Pari tuntia ja muutama viinilasillinen myöhemmin nebbiolo d'alba pääsi jo oikeuksiinsa ja maku rupesi olemaan todella mahtava. Ensimmäisenä viinissä tuoksui aavistuksen verran raaka paprika, mutta ilmaa saatuaan tuoksussa korostui tummat marjat, yrttisyys ja mausteisuus. Ensisiemauksella maku oli todella kovien tanniinien saattelema, joka kääntyi myöhemmin illalla tummiksi marjoiksi, mausteisuudeksi ja tanniinien pehmennyttyä maku oli todella samettinen ja pitkä.

Greggiano chianti classico 2008 oli heti avattuaan tuttua chiantia ensimmäisestä nuuhkaisuusta lähtien. Hyvin kehittynyt viini, joka parani lasissa koko illan ajan. Tuoksussa oli kirsikkaa ja muita punaisia marjoja, vaniljaa ja tammea. Maku noudatteli pitkälti tuoksua ollessaan keskitäyteläisen marjainen ja vaniljainen. Pehmeät tanniinit yhdistettynä pitkään jälkimakuu teki tästä erinomaisen ruokaviinin.

Torrepalino etna rosso 2000 oli jo heti avaamisenkin jälkeen illan päätähti, josta kaikki pitivät. Tuoksussa oli todella tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Vaniljaa, kiveä ja savua löytyi myös tuoksusta. Maku oli ensisiemaisulla todella voimakkaan kivinen ja savuinen yhdistettynä vahvoihin tanniineihin. Ilmaa saatuaan viinin maku muuttui moniuloitteiseksi, jossa karhunvatukka, multa ja vanilja johtivat todella pitkään jälkimakuun. Viinin suutuntuma on täyteläinen, makuaineet varsin konsentroituneet. Siemaisukokemus alkaa voimakkaasti alkoholin ja hapon tuomalla hyvällä rungolla aromiennoustessa nenään. Keskivaiheessa viinin tanniinit alkavat tuntua selkeinä, ja niiden pehmeys saattelee makua mausteisten aromien vilkutellessa takaikkunasta vielä lähes minuutin. Todellisen klassikikon ainesta, joka kuvastaa kasvupaikkaansa hienosti. Jos koskaan Sisiliaan eksymme, niin tätä tulee varmasti tuliaisiksi. Itselle.

Illan voittajaksi selviytyi yksimielisisesti Torrepalino etna rosso ja jaetun kakkossijan nappasi Greggiano chianti classico ja Patrizi nebbiolo d'alba. Huonoa viiniä ei ollut tälläkään kertaa mukana, koska kaikki pullot tyhjenivät illan kuluessa.
-katri-