Brunello di Montalcino

Ensi viikonloppuna Kalevan Viiniklubilla on pitkään odotettu Brunello-vertikaali. Maistamme luottobrunellomme Bariccin vuosikerrat 2005-2009. Tarkoitus on suorittaa maistaminen puolisokkona ja yrittää huvikseen arvailla vuosikertoja. Seuraavassa hieman taustaa viikonloppuna maistettavasta viinistä sekä tilaisuuteen osallistuville että muille kiinnostuneille.

Brunello sijaitsee siis Keski-Italian Toscanassa, 40 km Sienasta etelään. (Chianti Classicoa tuotetaan Sienan pohjoispuolella). Matkaa välimeren rannikolle on 40 kilometriä, joten ilmasto on melko merellinen. Kesät ovat leutoja, sateet painottuvat kevääseen ja syksyyn. Korkeammilla paikoilla voi sataa talvella luntakin. Maasto on mäkistä. Alempana rinteillä sijaitsevilla viinitarhoilla maaperä on irtonaisempaa ja ravinteikkaampaa, koska aikojen saatossa korkeammalla rapautunut maaperä valuu veden ja painovoiman vaikutuksesta luonnolliseen suuntaan. Korkeammalla maaperä on kivisempää ja pintakerros pääosin kalkkikivisen maaperän päällä ohuempi. Mäkisessä maastossa on myös runsaasti erilaisia mikroilmastoja, jotka vaikuttavat köynnösten kasvuolosuhteisiin ja siten viinin makuun.

Kuva:baricci.it

Consorzio Del Vino Brunello di Montalcino on perustettu 1967, kun alue sai DOC-statuksen. Kyseinen elin laatii säännöt tuotantoon, toimii promoottorina ja valvoo tuottajien etua. Mainittakoon, että Bariccin tilan tuolloinen omistaja on yksi consorzion perustajajäseniä. Brunello-viiniä saa tuottaa vain Montalcinon alueella kasvatetuista sangiovese-rypäleistä. Viini tulee myös pullottaa alueella. Viinin on oltava 100% Sangiovese, sekoitteita ei sallita. Maksimisato tarhoilta on 8000 kg/ha. Viinin tulee kypsyä vähintään 2 vuotta tammessa ja tämän jälkeen 4 kk (reserva 6kk) pullossa. Viiniä ei kuitenkaan saa laskea liikkeelle ennenkö 5 (reserva 6) vuoden päästä vuosikerrasta, joten joko tynnyri- tai pullokypsytysajasta tulee väistämättä pidempi. Valmiissa viinissä tulee olla alkoholia vähintään 12,5% ja happoja vähintään 5 g/l, ja sen tulee olla kuiva. Viini tulee pakata Bordeaux-pulloihin.

Sitten vielä hieman vuosikerroista: 2005 oli vaikea vuosi: kasvukauden alku oli kuiva ja liian kuiva. Sateet alkoivat elokuun puolivälissä, ja sadonkorjuuta edeltävänä aikana sää oli kylmää ja kosteaa. Vuoden viinien laatu vaihtelee huomattavasti, ja parhaat tuottajat onnistuivat vaikeasta vuodesta huolimatta melko hyvin. Viinit eivät ole kovin voimakkaita, mutta niistä pitäisi löytyä miellyttävää hapokkuutta joka edistää säilymistä.

Consorzion arvio 4/5 2006 oli mainio vuosi. Vuosikerta mainitaan klassisen tyylikkääksi . Viineissä on runsaasti konsentraatiota ja hedelmäisyyttä. Lämmin kesä kuitenkin vähensi hieman makujen kompleksisuutta. Hapokkaita viinejä, mutta osa arvioista mainitsee nämä yksioikoisemmiksi.

Consorzio 5/5 2007 kesä oli kuiva, ei kuitenkaan kovin kuuma. Viineissä pitäisi ilmetä erinomaisella tavalla brunellolle tyypillinen ’note balsamiche’, eli mentolin, lakritsin, inkiväärin ja kuivatun lihan tuoksu. Hyvin intensiiviset aromit. 2007-vuosikerran viineille luvataan pitkää ikää.

2008 kesä oli viileä. Ennen sadonkorjuuta sateet ja raekuurot häiritsivät kypsymistä. Tämän vuoksi 2008 viinit mainitaan koviksi ja tiukoiksi. Toisaalta viinestä pitäisi löytyä melko hyvä hedelmäisyys, kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Kova hapokkuus toisaalta lupaa pitkää ikää.

2009 oli poikkeava vuosi, kesä oli kuuma ja kuiva. Tämän vuoksi rypäleet kypsyivät ennenaikaisesti, ja niistä puuttuu sen vuoksi sangioveselle ominaista hapokkuutta. Osa viineistä on alkoholisia, hillomaisia ja heikkohappoisia. 2009 ei todennäköisesti tule kypsymään yhtä hyvin kuin edelliset vuosikerrat, ja nämä suositellaan nautittavaksi jo pikapuoliin.

Ensi viikolla sitten luvassa meidän mielipiteet brunelloista.

Melini Brunello 2001

Pullo osui käteen viinikaapin italialaisesta hyllystä vahingossa, kun sysipimeänä sateisena iltana kaiveltiin kaappia ilman valoja. Tällä alkoi olla jo ikää, joten ei muuta kuin blop ja lasiin. Pullo oli tilattu muistaaksemme Enoteca Lucantonilta joskus pari vuotta takaperin. Kyseisen tuottajan brunelloja ei tosin enää näyttäisi heidän valikoimissaan olevan. Fattorie Melini on varsin vanha tuottaja, talo on perustettu vuonna 1705 eli jo ennen Chiantin aluleen määrittelyä. Ensimmäiset viinit tosin lienevät olleet melko erilaisia nykyisiin verrattuna, sillä lasipulloja alettiin käyttää vasta 1860...

Väriltään viini on tiilenpunainen, keskisyvä ja reunoiltaan rusehtava. Tuoksu on marjaisen mausteinen, raikas. Maku suussa on ikään nähden yllättävä. Ilmeisin marjaisuus on väistynyt, mutta mausteisuuden ja suklaisten aromien taustalla on silti selvänä aistittavissa punaisten puutarhamarjojen aromeja. Aromimaailma on siis jokseenkin odotetun lainen, mutta sen sijaan huomattava hapokkuus on se yllättävä piirre. Näin iäkkään viinin luulisi jo alkuperäisestä tuotteesta pehmenneen, joten voi vain kuvitella millaista tämä olisi ollut 10 vuotta sitten avattuna. Huh. Nyt hapokkuus on kuitenkin jokseenkin kohdallaan ainakin meidän makuumme, viini on hieno yhdistelmä iän tuomia aromeja ja hyvänä säilynyttä rakennetta. Tanniinit ovat keskivoimakkaat, selvästi pehmenneet. Jälkimaku on pitkä, marjaisen suklainen.

Viini oli siis hyvässä mallissa. Varsin harmillista että tätä oli vain yksi ainoa pullo, olisi hapokkuudesta päätellen kestänyt vielä parisen vuotta ikäännyttämistä ja olisi ollut mukava nähdä vieläkö tämä olisi parantunut vai joko ollaan nilkuttamassa kohti hautaa. Tässä vaiheessa kuitenkin vahvassa vauhdissa. Loistava viini pimeän illan iloksi.