Baricci Brunello 2005-2009

Lauantaina maistettiin siis Bariccin brunelloja viideltä melko tuoreelta vuodelta. Tämä vertikaali kertoi enemmän viinin ikääntymisestä kuin vuosikertojen erosta, sillä kaikkein nuorimmat vuosikerrat olivat vielä varsin kovia. Jos haluaisi maistaa puhtaasti vuosikertojen eroja, niin täytyisi hankkia iäkkäämpiä pulloja, joiden suhteellinen ikäero olisi pienempi. Mutta tämäkin oli mielenkiintoista.

Maistoimme vanhimmasta nuorimpaan. Viinit olivat olleet auki nelisen tuntia ennen maistamista. Värissä ei ollut merkittävää eroa viinien välillä, ainoastaan -09 erottui hieman muita syvempänä ja 2007 kaikkein ohuimpana.

2005: Tuoksussa hieman rusinaisuutta, hapankirsikkaa, sikarilaatikkoa, humusta, hentoa vaniljaisuutta ja mentolia. Maku on mausteinen. Aluksi suutuntuma on varsin pyöreä, mutta tämän jälkeen tanniinit nostavat mukavasti päätään ja jäävät nieluun ja kielenpäällä kutittelemaan yhdessä mineraalisen raikkauden kanssa. Kokonaisuutena raikas viini.

2006: Hedelmää selvästi reippaammin tämän tuoksussa kuin edellisessä. Tammi on hyvin integroitunut tuoksuun, mutta vaniljaisuus silti selkeämmin aistittavissa kuin edellisessä. Tuoksu on makeampi kuin 2005:ssa, enemmän leivontamausteita kuten inkivääriä ja neilikkaakin. Tässä viinissä on suussa selkeästi voimakkaampi hapokkuus kuin edellisessä. Tanniinitkin ovat jämäkämmät, kuitenkin hyvin pehmenneet. Jälkimaku on hieman lyhyempi, ja siinä tuntuu enemmän marjaisuutta jossa on mukana myös punaherukkaista raikkautta.

2007: Tuoksussa on edellisiä enemmän voimaa: Kirsikkaa, punaherukkaa. Aivan selkeänä aistittavissa sikarilaatikon  ja tupakanlehden aromeja. Aavistus lakritsia, yrttisyyttä ja lääkemäistä balsamisuutta. Kokonaisuutena kirpeähkö tuoksu. Maun alkuosa on hennompi kuin edellisessä, marjaisassa 2006:ssa. Alku- ja jälkimaun välissä tulee todella upea välivaihe, jossa tuntuu mineraalisuus, balsaminen mausteisuus ja marjaisuus hetken huikeana kokonaisuutena. Jälkimaku samalla tavalla pitkä ja kieltä kutittelevan mineraalinen kuin 2005:ssa.

2008: Tässä päästiin kahteen liian nuoreen viiniin. Tuoksussa on kirsikan lisäksi mansikkaa. Hedelmäisyys on mielestäni syystä tai toisesta heikompi kuin aiemmissa, se kenties hukkuu hieman tammisen mausteisuuden alle. Tämä tammi nimittäin tuntuu tässä jotenkin hieman irrallisena, vanilja-marsipaanihenkenä. Jonkinlaista vihreämpääkin yrttisyyttä olen tästä löytävinäni. Maku on kovahko, tiukan hapokas. Hedelmäisyys on maussakin yllättävän heikko. Kokonaisuus raikas, jälkifiilis tanniinien hallitsema. Viini ei toimi sellaisenaan, mutta sopivan lihaisan ruuan kanssa tämä voisi nousta oikeuksiinsa.

2009: Hyvin mausteinen (inkivääriä, lakritsaa) tuoksu, ja tämä erottaa nuorimman vuosikerran muista. Marjaisuus on kirpeän raikas, punaisen kirsikkainen. Suussa hapokkuus on hallitseva. Puu maistuu erillisenä. Hämmentävä sammaleisuus, jota en osaa hyvin kuvailla. Jälkimaku kovasti paljon tiukka, jää pureksimaan melko pitkäksi ajaksi.

Äänestimme viinit parhausjärjestykseen siten, että kukin nimesi kolme suosikkiaan järjestyksessä. Paras sai 3, toinen 2 ja kolmas 1 pisteen. Kymmenen maistajan tuomio oli se, että 2006 voitti 24 pisteellä, 2005 oli toinen 21 pisteellä ja 2007 kolmas 13 pisteellä. 2009 sai 4 hajapistettä, 2008 ei yhtään. Heikin suosikki oli 2007, Katrin 2006.

Bariccia jälleen

Bariccin viinejä on tilattu jo useampana vuonna ja ehditty moneen otteeseen maistellakin. Tilan perustaja Nello Baricci on  on yksi cosorzio montalcinon alkuperäisistä jäsenistä. Tilan kuusi pientä tarhaa kattavat vain 5 hehtaarin alueen ja sijaitsevat Montsolin kukkulalla Sienan kaupungin yläpuolella etelän ja kaakon väliin viettävillä rinteillä. Kesän mittaan raakoja rypäleitä karsitaan kolmeen kertaan. Pieniltä tarhoilta rypäleet poimitaan käsin kahden päivän aikana, joten ajankohta voidaan valita täysin optimaaliseksi. Viini saa käydä noin kolme viikkoa terästankeissa. Viiniä kypsytetään tammitynnyreissä 36 kuukautta ennen pullotusta

Viikonlopun pullo oli kenkun torstain jälkeen loistava valinta Katrilta. Sokkomaistettavana oli lasissa viini, joka tuoksui raikkailta punaisilta marjoilta, hennon tammiselta ja aavistuksen yrttiseltä. Tuoksussa oli jotakin hyvin sangioveseä ja Toscanaa: tietty raikkaus yhdistettynä jonkinlaiseen lämpimän maan ja puun aromiin. Hankalasti kuvailtava ihana yhdistelmä, joka vei nenän mennessään. Suussa tämä viini täytti kaikki tuoksun lupaukset. Ensituntuma on hyvin hapokas, mikä saa viinin tuntumaan ryhdikkäältä heti alusta lähtien. Ensituntuman jälkeen aromit alkavat maistua: kirsikan ja tammen aromit ovat hienosti integroituneet, ja jälkimaussa olen aistivinani hentoja sikarin aromeja. Myös yrttistä vivahdetta nousee esiin. Tanniinit ovat edelleen melko voimakkaat ja tarttuvat sellaisenaan juotuna ikeniin. Jälkimaku on keskipitkä, ikenissä ja nielussa tuntuvan tanniinisuuden ryhdittämä.

Kokonaisuutena suutuntuma on yhtenäinen ja aromit melko hyvin integroituneet. Hapokkuus ja tanniinisuus ovat kuitenkin edelleen varsin voimakkaat, ja arvioni mukaan optimikypsyyttä saadaan odotella vielä ainakin muutama vuosi. Seuraavan pullon maistamista on suunniteltu viinin kymmenvuotissyntymäpäivien kunniaksi. Rakenteesta kertoo jotain sekin, että viini oli auki kaikkiaan 5 päivää, ja viimeinenkin lasillinen oli vielä nautittavan hapokas ja varsin tanniininen.

Viini oli kehittynyt erittäin suotuisasti puolessatoista vuodessa, edellinen pullo maistettiin takatalvena -12. Tanniinit eivät olleet enää lähestkään yhtä kireät kuin aiemmin, ja iän tuomia aromeja oli alkanut kehittyä. Tulevaisuutta odotellaan.

Viini oli toki herkullinen jo nyt, mutta kaipaili ruokaa seurakseen. Sunnuntaina viinin 4. aukiolopäivänä nautittu pizzakin toimi yllättävän hyvin, hapot saivat juuston rasvaisuudesta vastaparia eivätkä tanniinitkaan pureksineet kiusaavasti.

Loistava viini siis tämä, mutta ikää saa vielä kerätä. Onneksi samalta tuottajalta on kypsymässä myös vuosikerrat -07 ja -08 jo maistetun -06 lisäksi, jotta saamme nauttia hyvästä brunellosta vielä monta kertaa.

Lyhyesti tällä kertaa. Drink well.

Brunelloa takatalven kynnyksellä

Jokakeväinen viinitilausrumba on taas käynnissä, viimeisten parin kuukauden aikana on tilattu ringin mukana Maurice Lassallen shampanjaa, josta on neljän perättäisen tilausvuoden jälkeen muodostunut pullon henkien ja viinilisen ystäväpiirimme kestosuosikki. Tilaus lähti taas, ja tällä kertaa on tavanomaisten brut grande reservén, Coquelicot millessimes 2002:n lisäksi tulossa vuoden 2003 vuosikertaa ja Blanc de Blancsia. Kyseisen pientuottajan Shampanjat ovat hinta-laatusuhteeltaan toistaiseksi ehdottomasti parhaita maistamiamme, ja henkelä toivookin että tilaus toistuu tulevinakin vuosina.

Saman tilausringin kautta tilattiin nyt toista kertaa Toscanalisia Barriccin tilalta. Tarjolla oli vuoden 2007 brunello ja vuoden 2010 Rosso di Montalcino. Molemmista viineistä on viime vuodelta kaapissa ollut kypsymässä  vastaavat viinit edellisiltä vuosilta 2006 ja 2009. Nyt oli aika maistaa tuota vielä nuorta brunelloa ensimmäisen kerran. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Brunello avattiin kello 19:30, ja siitä kaadettiin lasilliset. Aluksi viini oli varsin viileää, eikä siitä saanut minkäänlaista tuoksua irti. Viileänä suussa maistui hento kirsikka, jota ryydittivät valtavan yrmyt tanninit. Lasit saivat seistä puolitoista tuntia pizzan teon aikana. Viini lämpeni, mutta edelleenkään tuoksua ei tuntunut saavan esiin vaikka kuinka pyöritti. Lasiakin vaihdettiin riedelin sangiovese-lasista bordeaux-malliin, mutta tästä ei juuri ollut apua. Tuoksu oli sulkeutunut, maku samoin. Suussa tuntuivat pelkät tanniinit, hedelmäisyyttä ei ollut juurikaan tunnettavissa. Hapot olivat kyllä melko hyvin laantuneet kuuden vuoden ikääntymisen aikana.
'
Pizzan kanssa tätä viiniä ei olisi ollut mukava juoda, joten vertailuksi avattiin 2009 rosso di Montalchino. Tässä viinissä hedelmä ja hapot sen sijaan olivat vielä täysin kohdallaan, viini tuntui Brunellon jälkeen jopa hivenen makeahkolta. Tuoksussa kirsikka ja tallintaus olivat hyvin edustettuina takuuitalialaiseen tapaan. Tämä istui Pizzaviiniksi aivan mainiosti, etenkin hetken lasissa ilmaannuttuaan.

Pizzat syötiin, ja pöydälle löydettiin vielä iltanoposteltavaksi päivällä mukaan tarttuneita juustoja. Nyt Brunello oli ollut auki 3 tuntia, ja tuoksuun alkoi ilmaantua hieman hedelmää. Tanniinit olivat pehmentyneet aukioloaikana hitusen, ja kovan vanhan goudajuuston kanssa viini alkoi jo antautua. Kirsikkainen aromi nosti tanniinihyökkäyksen edellä päätään antaen lupauksen viinin potentiaalista.

Maistelu oli opettavainen. Kuusivuotias Brunello on ilmeisessä suvannevaiheessa hedelmäisyyden ja happojen jo alettua hävitä. Ikääntyminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä tarpeeksi pitkällä, jotta sen mukanaan tuomat aromit olisivat päässeet kehittymään. Tai näin ainakin sopii toivoa, koska kyseistä viiniä on kaapissa vielä 8 pulloa odottamassa tulevien vuosien maisteluita.