Fonte do Beco: hyvää silloin, entä nyt ?

Kuva:Alko.fi

Päätimme maistella uudelleen viinejä, joista olemme vuosia sitten pitäneet. Yksi näistä on portugalilainen Fonte do Beco, joka tulee Setúbalin niemimaalta Lissabonin eteläpuolelta. Viinissä on käytetty Castelão-rypäleitä. Tämä lajike tuottaa tummia, tanniinisia ja rustiikkisen marjaisia viinejä. Maisteltu vuosikerta oli tällä kertaa 2011.

Tuoksultaan viini on villin marjainen; tuoksussa on vadelmaa ja karhunvatukkaa. Kohtalainen, makea mausteisuus. Suussa tuntuu ensin kohtalainen hapokkuus, joka kuitenkin melko nopeasti vaihtuu melko mehumaiseksikin pyöreydeksi. Jälkimaku on keskipitkä, tanniininen. Kokonaisvaikutelmaksi jää pyöreä, helposti soljuva hillomaisuus. Melko yksioikoinen tapaus.

Hintaa viinillä on alle 10e, joten mitään maata järisyttävää moniulotteisuutta ei odotettukaan. Kyllä tätä edelleen voi pitää hintansa arvoisena, mutta ehkä tätä emme aivan yhtä oivallisena pitäneet kuin taannoin. Vaikea toki arvioida, koska edellisen kerran olemme maistaneet tätä viitisen vuotta sitten, ja kaiken lisäksi portugalilaiset ovat tunnettuja kohtalaisen reippaista vuosikertavaihteluistakin.

Drinkabiliteetti 9+, eli vinksvinks pikkujouluihin.

Ximenez-Spinola Exeptional harvest 2012

Ximez-Spinola on siitä erikoinen sherrytalo, että he tekevät kaikki viininsä puhtaasta Pedro Ximénes-lajikkeesta. Tätä käytetään yleensä vain makeisiin jälkiruokasherryihin, mutta tämän talon repertuaariin kuuluu myös hieman kuivempia viinejä tästä aromaattisesta lajikkeesta. Viiniä ei ole käytetty solerassa, vaan se on kypsynyt 4 kuukautta tavanomaisessa tammitynnyrissä.

Viinion melko syvän kullankeltainen. Tuoksu on todella eksoottinen, siinä on piparminttua, lakritsia, lääkemäisyyttä.Tuoksu on oksidoituneen oloinen, ja  aavistus suolaisuutta siitä löytyy myös. Ei kovinkaan voimakasta hedelmäisyyttä, lähinnä hapettuneen siideristä omenaisuutta. Suussa viini on puolimakea, matalahappoinen. Tuo omena-aromin nousee selkeämmin esiin, mutta eksoottinen mausteisuus näyttelee vahvaa osaa myös. Maku on erittäin pitkä, häipyvän makea ja viekoitteleva. Hitaasti nautiskellen tämä oli parasta.

Viini avattiin bloggareiden kokoontumisessa alkuruoka-annoksen kaveriksi: Lautasella oli sienipiirakkaa ja pateeta pienen salaattilisukkeen kera. Etenkin rasvaisen pateen kanssa viini toimi oivasti, eikä voimakkaan makuinen suppilopiirakkakaan jyräytynyt liiaksi viinin jalkoihin. Suosittelemme nauttimaan tämän hyvin jäähdytettynä, jolloin vähäinen happo pääsee aavistuksen esiin.

Kyseessä on mielestämme mielenkiintoinen, erilainen PX. Itse en ainakaan ennen ole maistanut kyseisestä rypäleestä valmistettua viiniä, jota nauttii mielellään suolaisen alkuruuan kaverina. Viini oli tosin hyvää sellaisenaankin hitaasti naatiskellen, ja se parani pullossa selvästi parin seuraavan päivän aikana (kyllä, sinne pulloon jäi pari tilkkaa). Peukkua tälle, valitettavasti on tällä hetkellä Decantalosta loppu.

Baricci Brunello 2005-2009

Lauantaina maistettiin siis Bariccin brunelloja viideltä melko tuoreelta vuodelta. Tämä vertikaali kertoi enemmän viinin ikääntymisestä kuin vuosikertojen erosta, sillä kaikkein nuorimmat vuosikerrat olivat vielä varsin kovia. Jos haluaisi maistaa puhtaasti vuosikertojen eroja, niin täytyisi hankkia iäkkäämpiä pulloja, joiden suhteellinen ikäero olisi pienempi. Mutta tämäkin oli mielenkiintoista.

Maistoimme vanhimmasta nuorimpaan. Viinit olivat olleet auki nelisen tuntia ennen maistamista. Värissä ei ollut merkittävää eroa viinien välillä, ainoastaan -09 erottui hieman muita syvempänä ja 2007 kaikkein ohuimpana.

2005: Tuoksussa hieman rusinaisuutta, hapankirsikkaa, sikarilaatikkoa, humusta, hentoa vaniljaisuutta ja mentolia. Maku on mausteinen. Aluksi suutuntuma on varsin pyöreä, mutta tämän jälkeen tanniinit nostavat mukavasti päätään ja jäävät nieluun ja kielenpäällä kutittelemaan yhdessä mineraalisen raikkauden kanssa. Kokonaisuutena raikas viini.

2006: Hedelmää selvästi reippaammin tämän tuoksussa kuin edellisessä. Tammi on hyvin integroitunut tuoksuun, mutta vaniljaisuus silti selkeämmin aistittavissa kuin edellisessä. Tuoksu on makeampi kuin 2005:ssa, enemmän leivontamausteita kuten inkivääriä ja neilikkaakin. Tässä viinissä on suussa selkeästi voimakkaampi hapokkuus kuin edellisessä. Tanniinitkin ovat jämäkämmät, kuitenkin hyvin pehmenneet. Jälkimaku on hieman lyhyempi, ja siinä tuntuu enemmän marjaisuutta jossa on mukana myös punaherukkaista raikkautta.

2007: Tuoksussa on edellisiä enemmän voimaa: Kirsikkaa, punaherukkaa. Aivan selkeänä aistittavissa sikarilaatikon  ja tupakanlehden aromeja. Aavistus lakritsia, yrttisyyttä ja lääkemäistä balsamisuutta. Kokonaisuutena kirpeähkö tuoksu. Maun alkuosa on hennompi kuin edellisessä, marjaisassa 2006:ssa. Alku- ja jälkimaun välissä tulee todella upea välivaihe, jossa tuntuu mineraalisuus, balsaminen mausteisuus ja marjaisuus hetken huikeana kokonaisuutena. Jälkimaku samalla tavalla pitkä ja kieltä kutittelevan mineraalinen kuin 2005:ssa.

2008: Tässä päästiin kahteen liian nuoreen viiniin. Tuoksussa on kirsikan lisäksi mansikkaa. Hedelmäisyys on mielestäni syystä tai toisesta heikompi kuin aiemmissa, se kenties hukkuu hieman tammisen mausteisuuden alle. Tämä tammi nimittäin tuntuu tässä jotenkin hieman irrallisena, vanilja-marsipaanihenkenä. Jonkinlaista vihreämpääkin yrttisyyttä olen tästä löytävinäni. Maku on kovahko, tiukan hapokas. Hedelmäisyys on maussakin yllättävän heikko. Kokonaisuus raikas, jälkifiilis tanniinien hallitsema. Viini ei toimi sellaisenaan, mutta sopivan lihaisan ruuan kanssa tämä voisi nousta oikeuksiinsa.

2009: Hyvin mausteinen (inkivääriä, lakritsaa) tuoksu, ja tämä erottaa nuorimman vuosikerran muista. Marjaisuus on kirpeän raikas, punaisen kirsikkainen. Suussa hapokkuus on hallitseva. Puu maistuu erillisenä. Hämmentävä sammaleisuus, jota en osaa hyvin kuvailla. Jälkimaku kovasti paljon tiukka, jää pureksimaan melko pitkäksi ajaksi.

Äänestimme viinit parhausjärjestykseen siten, että kukin nimesi kolme suosikkiaan järjestyksessä. Paras sai 3, toinen 2 ja kolmas 1 pisteen. Kymmenen maistajan tuomio oli se, että 2006 voitti 24 pisteellä, 2005 oli toinen 21 pisteellä ja 2007 kolmas 13 pisteellä. 2009 sai 4 hajapistettä, 2008 ei yhtään. Heikin suosikki oli 2007, Katrin 2006.