Viinibloggaajien illallinen: viinejä, ruokaa ja loistavia ihmisiä

8.3. lauantaina järjestettiin viinibloggareiden tapaaminen Helsingissä. Idea toistuvista tapaamisista syntyi saman porukan pikkujouluissa, ja tämä oli ensimmäinen jatko-osa.

Tilaisuus järjestettiin Ceesta shop:n tiloissa töölöntorinkadulla. Paikka ei olisi voinut olla sopivampi, liiketila täynnä upeita herkkuja ja laadukkaita viinilaseja. Illallisesta vastasivat WomenMenWinen Miikka ja Toni. Ruuista ei voi sanoa pahaa sanaa, taso pysyi hyvänä koko illan vaikka keittiö maisteli kaikki viinit muun porukan mukana. Merkki todellisesta ammattitaidosta !

Homma toimi niin, että kukin paikalla olleista bloggareista oli valinnut viinin, jolle WMW:n pojat olivat suunnitelleet annoksen. Herrat tosin ohjailivat hieman valintoja, kun 15 punaviinin maistaminen alkoi häämöttää. Myöhässä viininsä ilmoittaneet siis toivat valkkareita ja kuohuvia, mutta muutoin valinta oli vapaa. Yhden annoksen kanssa maistettiin ähkyn välttämiseksi useampaa viiniä, jolloin päästiin myös arvioimaan mikä yhdistelmä toimi parhaiten.

Itse veimme mukanamme monesti kehumaamme samppanjaa, Maurice Lassallen Blanc de Blancs 2002:a. Tämä Chigny-Les- Roses:n kylästä Montagne de Reims:n alueelta tuleva samppis on jo hyvin ikääntynyt. Tuoksu on vahvasti voinen ja paahtoleipäinen sekä mineraalinen*. Hedelmäpuolella tuoksu oli lähinnä persikka-päärynäakselilla. Maku on säilynyt raikkaana, kuplat ovat pienet ja pirteät. Teräksisyyttä maussa ei ole, alkutuntuma on hedelmäisen hapokas ja raikas, jälkimaku pitkähkö ja briossisen paahteinen. Harmi vain, että vuosikerta -02 on loppu viinimestareilta. Täytyy varmaan tilata testiin vuosikerta -08.

Viini tarjottiin kauniin, sormin syötävän amusen kanssa. Paahdetun maa-artisokan päälle oli koottu erityisrasvaista hapankermaa ja siianmätiä, ja nälänherättäjänä tämä toimi mahtavasti. Myös viini toimi mielestämme hienosti annoksen kanssa: Raikkaat hapot puhdistivat suun hapankerman raskaan ja täyteläisen suuntäyttävyyden jälkeen, ja mineraalisuus toimi yhteen mädin kanssa hienosti. Paahteisuus sai tukea paahdetusta maa-artisokasta, jonka rakenne oli muuten yksi parhaista koskaan ! Viinin hedelmä toi oman lisänsä makupaletille, ja kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Ateria jatkui myöhään iltaan, ja ilta jatkui vielä myöhempään kuin ateria. Lassallen jälkeen seuraava viini oli Blanc de Blancsin tuoma ei-samppis! Jos haluat tietää lisää menusta, niin kurkkaa WMW:n poikien blogin puolelle.

*Jossakin vaiheessa todettiin, että mineraalisuus on vain sosiaalinen konstruktio eikä todellinen asia, joten  se siitä. Never again.

Harvinaisen monipuolinen kattaus maistettuja viinejä yhden illan aikana.

Ravintola-arvostelu: Kokki kotona

Joulukuun puolivälissä juhlittiin Heikin syntymäpäiviä, ja Katri oli ystävällisesti järjestänyt mahtavan, sankarin näköisen juhlan. Mielestämme parhaat juhlat ovat intiimit ja pienet. Aina sanotaan, että pidot paranevat väen vähetessä. Miksi siis kutsua alun alkujaankaan liikaa porukkaa ? Kun kaikki mahtuvat saman ruokapöydän ääreen, niin kaikkien vieraidensa kanssa voi keskustella ilman suurempaa vaivannäköä.

Paikalle oli kutsuttu lisäksemme 8 vierasta. Normaalisti olemme itse kokkailleet useammankin ruokalajin illallisia tällaiselle porukalle ongelmitta. Katrin ammattitaito tässä on ollut suurena apuna. Tällä kerralla halusimme kuitenkin molemmat keskittyä juhlimiseen, ja siten olimme hankkineet apua.

Chef Santeri eli Santeri Vuosara on tamperelainen kokki ja keittokirjailija, joka pyörittää yhden miehen kokki kotiin-palvelua.  Olemme jo muutaman vuoden odotelleet sopivaa tilaisuutta päästä kokeilemaan, miten ammattimies nostaa pitkänkin menun kotikeittiöstä. Nyt tuli hyvä tilaisuus, emmekä pettyneet.

Menu oli sovittu hyvissä ajoin, ja olimme tällänneet kullekin annokselle sopivat viinit omasta kaapistamme.  Kokki saapui tunnin ennen vieraita valmistelemaan iltaa, ja toi kaikki astiat mukanaan. Näistä meni toki pieni vuokra, mutta tiskaamiselta vältyttiin.

Vieraat saapuivat ja alkumaljat nautittiin: Kuohuviintä blossa 2012:a keitetyllä siirapilla terästettynä. Varsin jännittävä kombo, tuossa 2012 kun oli melko itämainen twisti joka välittyi myös tähän kuoharidrinkkiin.

Amusena tarjoiltiin Rosollia á la Chef: Pikkelöityjen rosolliainesten seurana oli turskanmaksamoussea, savusärkeä ja lohta. Tämän kanssa tarjottiin luottosamppanjaamme, Maurice Lassallen Blanc de Blancs 2002. Loistava ja kaunis annos, jolle mineraalisen samppanjan maku ja rakenne sopivat uskomattoman hyvin.

Seuraavaksi saimme etemme keittoa paahdetuista munakoisoista ja pavuista, kruunattuna papukroketilla. (Papuruoka oli syntymäpäiväsankarin toive, ja toteutus oli loistava. Kiitokset Santerille!)  Tämän kanssa tarjosimme jännittävän Davilan L-100:n, puhtaan Loueiron Adegas Valminorilta Rias Baixasista. Mineraalisen marjainen, mutta ei aivan niin hapokas kuin albarino: kesäisen aurinkoinen päivä omenapuun alla huoletta loikoen.

Pääruuaksi saimme Pastiksella maustettua  haukimureketta fenkolipyreellä, ohessa sinappia ja tyrniä. Tästä ei voi todeta muuta kuin että mikään, missä on pastista ja haukea ei voi olla pahaa. Ei vain voi.  Viininä alsacelainen takuuriesling, David Ermel Grand Cru Riesling 2009 ja 2010. (Ei sattunut enää kahta pulloa samaa vuosikertaa olemaan...) Näissä oli yllättävän iso vuosikertaero: Nuorempi oli hedelmäisen raikas ja kepeähkö, iäkkäämpi hieman tukevampi rakenteeltaan. 2009:ssä oli myös enemmän hunajaisuutta sekä alkava aavistus petrolista. Haukimurekkeelle molemmat kävivät upeasti, nuorempi vuosikerta ehkä paremmin kuin vanhmpi.

Ennen jälkiruokaa vielä hieman lähijuustoja sekä hillokkeita, viininä Markus Molitorin Zeltiger Sonnenuhr Auslese 2007. Viini oli yllättävän kuiva, mutta konsentraatio oli niin voimakas, että tämä sopi mainiosti juustoille. Juustoa ja tätä, ja siirryimme ajatuksissamme kukkivalle alppiniitylle kuuntelemaan hunajantuoksuisten mehiläisten pörinää.

Lopuksi vielä portviinillä kostutettua suklaakaakkua ja itse portviiniä, joka on jo aiemmin täällä
arvioitu. Huikea päätös aterialle, vieläkin vesi nousee kielelle.


Tällaiset synttäribileet. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa. Kaikki sujui helposti, ja kaikki paikalla olleet saattoivat keskittyä nauttimaan edellä mainituista olosuhteista. Voimme lämpimästi suositella Chefin palvelua, jos sopiva tilaisuus tulee vastaa.

Kuohuvaa puolisokkona.

Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 

hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 

korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.

Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 

julkistaa tulokset.

Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 

vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 

punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 

Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 

klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 

paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 

oli selkeämmin mineraalinen.

Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 

tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 

osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 

oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.

Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 

kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 

pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.

Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 

Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 

jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 

tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 

täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 

päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 

voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 

grillatuille sellaisille.

Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 

kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 

persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 

muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 

rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.

Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 

ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 

tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 

runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 

seuraamaan.

-Tanniini

Hyvää vappua!

Tänään vapun ja kevään kunniaksi Pullon henkelessä maistetaan sokkona seuraavat kuohuvat.

Alkon valikoimasta testissä on monopolin ainut englantilainen kuohuva Ridgeviewin cawendish brut 2009(klassinen samppanjablend), Espanjan cavaa edustaa Guileran Agosarat vuosikertaa 1998(klassinen cavablend), samppanjaa edustaa kaksikin versiota tutuksi tulleelta Maurice Lassalen tilalta, Coquelicot 2002, (Pinot Noir 50 ja Chardonnay 50) ja Blanc de Blancs 2002. Pullon henki kertoo myöhemmin miten se sokkomaistelu meni ja löytyikö joukosta raadin selkeää suosikkia.

Oikein kuohuvaa vappua kaikille!

-Kupla-

Brunelloa takatalven kynnyksellä

Jokakeväinen viinitilausrumba on taas käynnissä, viimeisten parin kuukauden aikana on tilattu ringin mukana Maurice Lassallen shampanjaa, josta on neljän perättäisen tilausvuoden jälkeen muodostunut pullon henkien ja viinilisen ystäväpiirimme kestosuosikki. Tilaus lähti taas, ja tällä kertaa on tavanomaisten brut grande reservén, Coquelicot millessimes 2002:n lisäksi tulossa vuoden 2003 vuosikertaa ja Blanc de Blancsia. Kyseisen pientuottajan Shampanjat ovat hinta-laatusuhteeltaan toistaiseksi ehdottomasti parhaita maistamiamme, ja henkelä toivookin että tilaus toistuu tulevinakin vuosina.

Saman tilausringin kautta tilattiin nyt toista kertaa Toscanalisia Barriccin tilalta. Tarjolla oli vuoden 2007 brunello ja vuoden 2010 Rosso di Montalcino. Molemmista viineistä on viime vuodelta kaapissa ollut kypsymässä  vastaavat viinit edellisiltä vuosilta 2006 ja 2009. Nyt oli aika maistaa tuota vielä nuorta brunelloa ensimmäisen kerran. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Brunello avattiin kello 19:30, ja siitä kaadettiin lasilliset. Aluksi viini oli varsin viileää, eikä siitä saanut minkäänlaista tuoksua irti. Viileänä suussa maistui hento kirsikka, jota ryydittivät valtavan yrmyt tanninit. Lasit saivat seistä puolitoista tuntia pizzan teon aikana. Viini lämpeni, mutta edelleenkään tuoksua ei tuntunut saavan esiin vaikka kuinka pyöritti. Lasiakin vaihdettiin riedelin sangiovese-lasista bordeaux-malliin, mutta tästä ei juuri ollut apua. Tuoksu oli sulkeutunut, maku samoin. Suussa tuntuivat pelkät tanniinit, hedelmäisyyttä ei ollut juurikaan tunnettavissa. Hapot olivat kyllä melko hyvin laantuneet kuuden vuoden ikääntymisen aikana.
'
Pizzan kanssa tätä viiniä ei olisi ollut mukava juoda, joten vertailuksi avattiin 2009 rosso di Montalchino. Tässä viinissä hedelmä ja hapot sen sijaan olivat vielä täysin kohdallaan, viini tuntui Brunellon jälkeen jopa hivenen makeahkolta. Tuoksussa kirsikka ja tallintaus olivat hyvin edustettuina takuuitalialaiseen tapaan. Tämä istui Pizzaviiniksi aivan mainiosti, etenkin hetken lasissa ilmaannuttuaan.

Pizzat syötiin, ja pöydälle löydettiin vielä iltanoposteltavaksi päivällä mukaan tarttuneita juustoja. Nyt Brunello oli ollut auki 3 tuntia, ja tuoksuun alkoi ilmaantua hieman hedelmää. Tanniinit olivat pehmentyneet aukioloaikana hitusen, ja kovan vanhan goudajuuston kanssa viini alkoi jo antautua. Kirsikkainen aromi nosti tanniinihyökkäyksen edellä päätään antaen lupauksen viinin potentiaalista.

Maistelu oli opettavainen. Kuusivuotias Brunello on ilmeisessä suvannevaiheessa hedelmäisyyden ja happojen jo alettua hävitä. Ikääntyminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä tarpeeksi pitkällä, jotta sen mukanaan tuomat aromit olisivat päässeet kehittymään. Tai näin ainakin sopii toivoa, koska kyseistä viiniä on kaapissa vielä 8 pulloa odottamassa tulevien vuosien maisteluita.