Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste guilera agosarat 1998. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste guilera agosarat 1998. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. toukokuuta 2012

Kuohuvaa puolisokkona.


Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 
hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 
korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.
Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 
julkistaa tulokset.
Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 
vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 
punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 
Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 
klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 
paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 
oli selkeämmin mineraalinen.
Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 
tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 
osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 
oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.
Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 
kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 
pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.
Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 
Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 
jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 
tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 
täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 
päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 
voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 
grillatuille sellaisille.
Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 
kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 
persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 
muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 
rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.
Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 
ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 
tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 
runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 
seuraamaan.
-Tanniini

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyvää vappua!

Tänään vapun ja kevään kunniaksi Pullon henkelessä maistetaan sokkona seuraavat kuohuvat.

Alkon valikoimasta testissä on monopolin ainut englantilainen kuohuva Ridgeviewin cawendish brut 2009(klassinen samppanjablend), Espanjan cavaa edustaa Guileran Agosarat vuosikertaa 1998(klassinen cavablend), samppanjaa edustaa kaksikin versiota tutuksi tulleelta Maurice Lassalen tilalta, Coquelicot 2002, (Pinot Noir 50 ja Chardonnay 50) ja Blanc de Blancs 2002. Pullon henki kertoo myöhemmin miten se sokkomaistelu meni ja löytyikö joukosta raadin selkeää suosikkia.

Oikein kuohuvaa vappua kaikille!

-Kupla-