Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanniini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanniini. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. joulukuuta 2012

Viikon valinta: Jouluoluet


Tähän mennessä jouluoluiden hankinnassa on joka vuosi oltu myöhässä, ja jostakin syystä joka ikinen vuosi tuppaa käymään niin, että a-marketissa on jäljellä enää muutama hassu pullo vähiten suosittuja laatuja. Tänä vuonna tuosta männävuosien minitragediasta on otettu opiksi, ja siten hankinkin oluita vähän kerrallaan varastoon jollua varten. 

Ainoa ongelma, mikä varhaisen varustautumisen strategiassa on havaittavissa on se, että oluita tulee väistämättä maistettua. Ja kun niitä on maistettu ja ne hyväksi todettu, täytyy niitä hakea lisää. Koska siis maistamisen jälkeen pullo on luonnollisesti tyhjä. Eikä siitä ole muuta iloa kuin se, että voi ottaa teille kuvia.

Maistettu on nyt jo useampiakin, mutta tähän mennessä mielenkiintoisimmat ovat olleet pienessä pullossa myytävät Mikkellerin hoppy lovin' christmas ja Brewdogin hoppy xmas.  Meillä siis tykätään humalasta. Siis siitä mitä laitetaan olueen, ei niinkään siitä mikä liian monesta oluesta tulee.

Mikkellerin Ale on 7,8 % vahvuinen täyteläinen, varsin reippaasti humaloitu olut. Mausteena oluessa on inkivääriä, joka tuo citra-humalasta saatuun sitruksisuuteen yrttisyyteen omanlaistaan twistiä. Tätä voisi hyvin  siemailla useammankin, jos alkoa olisi vähän vähemmän. Varsin raikas tuttavuus mahtavalta Mikkellerin panimolta. Jos käytte Kööpenhaminassa, käykää myös heidän pubissaan rautatieaseman ja meatpackers-alueen välissä. Oluen ystävä ei tule pettymään !

Brew dogin IPA on vielä hivenen rapsakampi kuin edellinen. Humalaa löytyy ja sitä tulee 7,5 % edestä. Ei aivan niin täyteläinen kuin edellinen. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta ennen kaikkea olut on raikas ja terävähkö, sellainen kuin hyvän IPA on. Tämä olisi mielestäni hyvä juoma kalapöytään, jos ei viini maistu.

Jouluun on sellaiset 2 ja puoli viikkoa, toivottavasti edes toisen Mikkellerin säilymään... Tai sitten täytyy taas hakea lisää. Kuvan Brew dogin Katri jo tuhosi, kiero nainen salaa minulta.

-heikki-

maanantai 26. marraskuuta 2012

Viikon valinta: Barolo chinato

Viikon valintana on tällä viikolla italialaisten vastine suomalaiselle glögille. Maistoimme barolo chinatoa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Vinoteca del Piemontessa Tampereella ja ihastuimme juomaan heti. Olemme sen jälkeen juoneet juomaa sekä kylmänä että kuumana aina vieraillessamme Piemonten herkkujen luona.

Barolo chinato tehdään nimensä mukaisesti barolon alueen viinistä Piemontessa Italiassa. Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. Viiniin lisätään eri mausteita tuottajasta riippuen, kuiten perustana on kiniinipuun kuori, jota on aina mukana. Viinissä onkin siten voimakkaan lääkemäinen tuoksu, samoin maku on asteen verran kitkerä. Makua on useimmiten tasapainotettu lisäämällä hieman sokeria.

Ilmeisesti juuri tuo ikääntynyt barolo juoman pohjana nostaa myös hintaa. Ollessani työmakalla Milanossa päätin hankkia Suomen pimenevään ja viilenevään syksyyn tätä mainiona lämmittävänä digestiivinä toimivaa juomaa. Useammassa vinotecassa vierailtuani ostin muutaman 500ml pullon, toisen perinteistä Coccia, toisen Marchesi di Barolo-merkkistä. Yhteishintaa tälle litran ostokselle tuli vajaa 50 e, eli ei siis halvimmasta päästä tämä. Mutta kyllä, se on hyvää. Ainakin meidän suussamme, nimittäin voimakkaan yrttinen maku jakoi voimakkaasti kaveriporukan, jolle tätä tarjottiin. 

Tuoksu on jännittävä yhdistelmä katkeria yrttejä, muistuttaa hieman unicumia tai vastaavaa yrttilikööriä. Ainakin anis ja fenkoli tulevat mieleen tästä nyt maljassa olevasta Marchesi di Barolon viinistä. Jälkimaku tuntuu jopa hivenen lakritsijuuriselta. Kuitenkin alkuperäisen viinin aromit ovat edelleen aistittavissa, hento orvokin tuoksu tuntuu nousevan jostakin yrttipensaikon takaa. 

Tätä suosittelemme testattavaksi näin pikkujoulukaudella glögin korvikkeena. Maku on loistavan intensiivinen, 4 cl kestää pitkään, jokainen pieni siemaus maistuu suussa useita minuutteja. Katkera juoma on myös yllättävän hyvä kaveri suklaalle, uskokaa pois!

Tätä saa muistaakseni tilattua superiore.de:sta, mutta helpoin ja mukavin tapa on piipahtaa Italiassa : )

-Heikki-

perjantai 16. marraskuuta 2012

Viikon valinta:Lupa läikyttää!

Tämän viikon valintana on jälleen kirja. Tällä kertaa kyseessä ei ole keittokirja vaan viinikirja. Viihteellinen sellainen. Kyseessä siis Arto 'viinipiru' Koskelon viiniaapinen 'Lupa läikyttää'. Luin kirjan pikku pätkissä Milanon työmatkan aikana.

Viinipirun blogia pidempään seuranneena ja viini-TV:täkin katselleena tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Viinipiru ilmeisesti elättää itsensä viinikirjoittamisella, ja on sekä blogin että kirjan perusteella hyvin verkostoitunut viinimaailmaan. Miehellä on tietoa ja näkemystä, ja mitä ilmeisimmin myös loistava kyky jakaa tuota tietoa ja viinimaailman 'loistetta' meille tavallisille tallaajille. 

Kirja on kielelliseltä asultaan tuttua viinipirua, kevyttä helppolukuista tekstiä. Kirjaan oli helppo uppoutua lyhyiden lukutuokioiden ajaksi, eikä tekstiin sisään pääseminen vaatinut pitkää keskittymistä. Kuten kirjan alussakin todetaan, luvut ovat sopivan lyhyitä vaikkapa vessakirjaksi. (Italiassa tämä tuli sanomalehden puutteessa testattua, toimii...)

Kirja käy aakkoset läpi A:sta Ö:hän. Välillä yhteydet aakkosten ja aiheen välillä ovat hyvin luovia, mutta mikäs siinä. Viini on kaikissa teksteissä mukana, tavalla tai toisella. Kirja ei missään nimessä ole oppi- tai opaskirja viiniin, vaan parasta viihdettä. Natalie MacLeanin 'Red, White, and Drunk All Over' tuli lähinnä mieleen. Luvut ovat pääasiassa tarinoita miehen kokemuksista viinimaailmassa, tai muuten vain maailmassa. Samalla livautetaan lukijalle ovelasti perustietoa viinistä, ja tuo tieto tulee mahdottoman helposti. Tämänkirjan lukemista ei voi verrata mihinkään Johnson & Robinsonin Wine Atlaksen selailuun. Kirjailija tuntuu alussa korostavan erityislaatuisia kokemuksiaan varsin voimakkaasti, ja aluksi se hivenen ärsyttää. Sitten allekirjoitanut ymmärtää olevansa ihan pikkuisen kateellinen, ja suhtautuminen muuttuu. Koska itse en ole päässyt toteuttamaan hulluimpia ideoitani reissuista ja viininmaistelusta, on hieno lukea kirja ihmiseltä joka sen on tehnyt. 

Kirjaa ei ole tarkoitettu aspergeristiselle tiedonhaalijalle, vaan viihteeksi ihmiselle joka on kiinnostunut viinistä ja ennen kaikkea tarinoista sen takana. Ja se ainakin itselleni on tärkeää. Ruoka ja juoma, jolla on tarina maistuu tarinalta, joskus jopa satumaiselta. Samaan asiaan taitaa muuten perustua luomun ja lähiruuan kasvava suosio. Tarinaan. Mielikuvaan. Know what you drink.

Drink and eat responsibly.

-Tanniini-

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pullon hengen tärkeimpiä keittiön tavaroita

Vanhasta puutasosta tehdyt leikkuulaudat ja meidän suosikkiveitsi

Tärkeimpiä keittiön kirjoja


Viskilaseja ja korkkeja

Kyllä me siihen Riedeliin luotetaan.
Kahvilla se päivä lähtee käyntiin!

Bloginkin aihe ja Tanniinin rakkaimmat pullot
Lisää keittiön tärkeimpiä kirjoja.
-Kupla ja Tanniini-

Ps. Mitkä on teidän keittiön tärkeimmät tavarat?


torstai 2. elokuuta 2012

Viikon valinta:Tapas Bar Inez – Uusia tuulia


Tampereelle avattiin kesällä 2010 Tapas bar Inez
Pellavatehtaankadulle. Baari tarjosi ja tarjoaa edelleen paikan päällä 
tehtyjä tapaksia, ja aiemmin listalla oli myös varsinaisia suurempia 
ruoka-annoksia. Nyt viimeisimmässä ruokalistassa näyttää olevan vain 
tapaksia, joita kuitenkin tarjotaan myös kokonaiseksi ateriaksi 
koottuina annoksina. Lisäksi tarjolla oli espanjalaispainotteinen 
viinilista sekä laaja valikoima espanjalaisia siidereitä.

Baarissa käytiin pian avaamisen jälkeen useammankin kerran sekä 
syömässä että juomassa, koska konsepti vaikutti kiinnostavalta. Heti 
alusta alkaen Tanniinin silmiä särkivät oranssit muovituolit, joista 
ei vieläkään ole päästy eroon. Sen sijaan muissa asioissa kehitystä on 
tapahtunut.

Alun innostus nimittäin lopahti tämän baarin suhteen viinilistan 
tylsyyteen ja muuttumattomuuteen. Lista oli varsin tavanomainen, 
espanjalaisiin viineihin erikoistuneelta baarilta olisi odottanut 
jotakin muuta kuin alkon valikoimaa toistavaa torrestorrestorresia. 
Kyseinen tuottaja tekee ihan hyviä viinejä, mutta vaihtelukin 
virkistää. Toki valikoimassa oli muitakin viinejä, mutta varsinaisia 
erikoisuuksia ei löytynyt.

Toisin on nyt. Viinien toimittaja on vaihtunut, ja jos tiskin takana 
hyörineen juttuja oikein ymmärsin, niin nykyisin viinit tulevat 
Viinitie-nimiseltä maahantuojalta. Kyseisellä maahantuojalla on 
Helsingissä oma viinibaari Vin Vin. (Huhun mukaan tallinnaan pitäisi 
syksyllä aueta samojen herrojen toimesta sisarbaari, jonka kylkeen 
tuossa vapaan viinin maassa saadaan myös kauppa.) Viinitien viinit 
ovat pääosin pientuottajien aikaansaannoksia, ja sellaisia näytti 
ilmaantuneen runsaasti myös Inezin uudelle listalle. Baarihenkilökunta 
tunsi tuotteensa loistavasti, ja osasi ohjata myös espanjan ja 
portugalin viineihin heikommin perehtyneen juomavalintaa hienosti. 
Ainakin meitä palvellut baarimestari oli aidon innostunut viinistä, 
mikä lämmittää toisen intoilija sydäntä.

Suosittelen siis testaamaan 'uuden' Inezin, ainakin kirjoittajat 
aikovat aloittaa tutustumisen Espanjan ja Portugalin vähemmän 
tunnettuihin viinialueisiin kyseisessä ravitsemusliikkeessä.



Kovasti yritämme päästä myös osallistumaan Inezissä 9.8.2012 järjestettävään 
Winemaker Dineriin, jossa Dani Sanchez esittelee Montsantin ja Navarran tilojen viinejään 
ja ilta päättyy neljän ruokalajin illalliseen.


-Tanniini-

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Viikon valinta: Arcaffe Roma

Jotta blogi pysyisi mielenkiintoisena, olemme ajattelleet aloittaa blogissa uuden palstan, jonka ideana on esitellä viikoittain henkilökohtaisia suosikkejamme ruuan, viinin ja kulinaaristen elämysten parista. Viikon valinnassa voi olla kysymys hyvästä ravintolasta, kahvista, juustosta, ruoka-viiniparista tai jostakin ihan muusta, mutta tarkoitus olisi pysyä kuitenkin kulinaarisissa nautinnoissa. Uutta projektia pukkaa siksi, että emme halua rajoittua vaan viiniin vaan kertoa löytämistämme mahtavista luottotuotteista/uutuksista myös muille.

Kuva: Delico.nu
Ensimmäisenä viikon valintana on joka-aamuinen elämän eliksiiri kahvi. Meidän perheessämme kahvit valmistetaan nykyään vajaa 5 vuotta sitten ostetulla 6 kupin mutteripannulla. Pavut olemme tämän kesän aikana jauhaneet itse vanhalla Peugeot-myllyllä annos kerrallaan. Olemme huomanneet, että eihän siinä niin suuri vaiva olekkaan ja kahvi maistuu huomattavasti paremmalta. Kahvipavut ostamme yleensä Tampereen omasta kulinaarien kehdosta keittiöelämästä, jota ilman me=kulinarisnobit emme enää osaisi elää. Iso kiitos Maijastiina Ovaskalle tinkimättömästä työstä upeiden tuotteiden eteen. Viimeisin suosikki kahveista on ollut jo vuonna 1895 perustetun Arcaffen Roma-blend, jota on tehty jo vuodesta 1926. Arcaffen ovat perustaneet veljekset Luigi ja Antonio Meschini ja yritys on edelleen suvun omistuksessa viidennessä sukupolvessa.
Roma valmistetaan kokonaan Arabica-kahvipavusta ja pavut tulevat Intiasta, Etiopiasta, Brasiliasta ja Keski-Amerikasta.
Kyseinen sekoitus on firman vanhin, jota on tehty jo vuosikymmeniä. Kahvista tulee uskomattoman pehmeää, vaikka mutterin pakkaa niin täyteen että naapuritkin heräilee ylipaineventtiilin vihellykseen. Kahvissa ei ole kitkeryyttä juuri nimeksikään. Tätä kun aamulla pannun siemailee, niin lähtee päivä käyntiin. Kokeilkaa, jäätte koukkuun.

-Kupla ja Tanniini-

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkivaa!


Satoa viimevuodelta


Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini

torstai 3. toukokuuta 2012

Kuohuvaa puolisokkona.


Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 
hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 
korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.
Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 
julkistaa tulokset.
Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 
vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 
punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 
Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 
klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 
paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 
oli selkeämmin mineraalinen.
Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 
tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 
osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 
oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.
Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 
kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 
pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.
Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 
Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 
jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 
tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 
täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 
päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 
voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 
grillatuille sellaisille.
Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 
kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 
persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 
muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 
rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.
Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 
ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 
tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 
runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 
seuraamaan.
-Tanniini

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Talven keskellä mökillä!Pääosassa hyvä ruoka ja viini...

Viime viikonloppu kului talven keskellä Kuplan mökillä, kun oli aika pitkään odotetun ruoka-ja viiniviikonlopun Kuplan perheen kesken. Kupla ja sen veli saapuivat mökille jo torstaina illansuussa Kellarinvartijan kanssa ja kaupunkilaiskakarat joutuivat tekemään talven ekat ja vikat lumityöt, jotta mökille pääsi sisälle asti. Tanniini ja Kuplan äiti saapuivat mökille perjantaina töiden jälkeen valmiina nauttimaan kahden kokin kokkailuista. Mökillä oli tarkoitus kokata ruokia maaliskuisesta Gaijinin-vierailusta innostuneena. Kuplalla oli mukana joululahjaksi saatu Farangin keittokirja, jonka perusteella menu valikoitui.

Kun kaksi kokkia lähtee mökille niin mukana oli taas kaikkea mahdollista keittiövälinettä, kuten omat veitset, mausteet ja yms. Tanniinilla oli kuulemma hieman orpo olo kokkailla kotona perjantaina, kun kaikki keittiötarvikkeet olivat Kuplan mukana.

 Perjantain menuna oli niin vietnamilaisia rullia, paahdettua ankan rintaa ja chili-sipuliwokkia kuin jättirapuja ja sitrussalaattia ja vaniljalla maustettuja kampasimpukoita. Menun ideana oli tutustuttaa Kuplan äiti Aasialaisiin makuihin, joihin kaikki muut olivat jo menettäneet makuaistinsa ja sydämensä. Kaikki tarjolla olevat tuotteet käärittiin erilaisiin salaatinlehtiin ja nautittiin erilaisten dippien ja kastikkeiden kera.

Juomina perjantaina oli farangin kirjasta inspiraation saaneet erilaiset drinkit, joista saken käyttö drinkeissä oli todella hyvä löytö. Viineinä oli Kuplan äidin tuoma Maurice Lassallen samppanja. Äitikin on opettu tavoille, kun kommentti oli, että ei ole hyvää ateriaa ilman samppanjaa. Toinen viini oli Alkon luotto-ranskalainen, joka toimi makeutensa kautta hyvin aasialaisten makujen kanssa.









Lauantaina mökille tiensä löysivät myös Kuplan isovanhemmat, jotka tulivat tarkistamaan miltä mökki näyttää ja osaako ne lapsenlapset oikeasti kokata. Lauantaina nautittiin sitten enemmän lihapainotteista menua, jonka tähtinä loistivat Farangin karamellisoitu possu ja karitsan ribsit. Possusta kommentti oli, että kuin karkkia söisi, jota chilisalaatin tulisuus tasoitti miellyttävästi. Muuten tarjolla oli minttu-punaviinimarinoitua karitsan entrecota, bataatti-vuohenjuustotorneja, kokonaisina paahdettuja valkosipuleita ja ratatouillea. Tanniinille oli tarjolla kokonaisena paahdettua munakoisoa ja aasialaisia sieniä ja tofu-ananasvartaita. Ruokien kanssa tarjolla oli pari Alkon erikoisolutta ja todella mielenkiintoinen portugaliainen valkoviini, joka ei pelkästään nautittuna juuri loistanut, mutta nousi eloon ruokien parissa. Ainut negatiivinen kommentti kuultiin Kuplan äidiltä, kun tiskaamisen aika koitti - pihalla tiskaaminen ei ollut ehkä kaikkein mukavinta.












Mökkireissun antoisinta anti hyvän ruuan lisäksi oli, kun Kuplan äiti tajusi mitä eroa on massaviinillä verrattuna pienen alueen viiniin. Testissä oli perus-malbec argentiinasta ja mielenkiintoinen espanjalainen Prioratin alueelta. Kuulemma eron todella huomasi, kun maistoi viinejä rinnakkain.

kellarinvartija huokailee raatona päästyään viimein kotiin lepäämään.
Loppujen lopuksi viikonlopusta kehittyi todella onnistunut aloitus keväälle ja taas jaksaa painaa töissä muutaman viikon ennen kuin kesäloma koittaa ja vietnam kutsuu. Mökkireissu taisi olla kaikkein rankin Kellarinvartijalle, joka vahti torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään koko mökin pihapiiriä. Kotona hieman nukutti meidän raatoa.