Mökkihulluus iskee joka kevät!

Huhtikuussa se yleensä alkaa. Mökki ja kasvimaakuume, joka on todellakin huipussaan näin toukokuun loppupuolella. Me olemme viettäneet kaikki lapsuuden kesät isovanhempien mökeillä, joten kaipuu mökille kesällä on aina kova. Reilu 3 vuotta sitten tuli mahdollisuus Katrin äidille ostaa mökki Tampereelta Sorilasta ja mahdollisuus käytettiin. Ensimmäinen vuosi me ihmeteltiin porukalla mitä sitä tuli hankittua. Viime vuonna rakennutimme tontille pienemmän mökin ja korjasimme saunaa. Tänä vuonna remontoimme päämökin isoimman huoneen katosta lattiaan. Hyvä tuli vaikka itse sen teimmekin. Ensi vuonna haaveilemme grillipaikan korvaamisesta terasilla, mutta katsotaan...

Mökin ja parin aitan lisäksi tontilla on tilaa vaikka muille jakaa. Iso kasvimaa, 27 viinimarja-ja karviaispensasta, mansikkamaa, 3 omenapuuta, raparperia vaikka muille jakaa, 1 luumupuu, 1 kirsikkapuu ja monta kukkapenkkiä. Aikamoinen urakka pihassa siis on, mutta onneksi työt jakautuvat mökille hyvin. Heikki vastaa kasvimaasta, Katrin äiti kukkapenkeistä ja Katri tekee sitä mitä käsketään. Meidän pienin neiti taas sekoittaa pakkaa minkä kerkiää.

Vanhan pihapiirin ollessa kyseessä on tullut kyllä viime vuosina aikamoisena yllätyksenä tontin monimuotoisuus. Joka kulmasta näyttää aina kasvavan jotain uutta, mikä on kyllä aika hauskaakin. Kasvimaalle Heikki askarteli tontin jämäpuista täksi vuodeksi uudet kasvilaatikot ja Katrin äiti muokkasi mansikkamaasta villiintyneelle tontille uuden kukkapenkin. Lisäksi perennoita on siirretty tänäkin vuonna penkistä toiseen. Saa nähdä miltä tontti näyttää loppukesästä, kun nyt vasta vihertää.

Kasvimaalla kasvaa tänä vuonna vanhoista tutuista perunaa, porkkanaa, sipulia, papuja, herneitä, avomaakurkkuja,  lajitelma erilaisia salaatteja ja yrttejä. Uusia tuttavuuksia tänä vuonna on maissi, chilit ja härkäpapu. Mielenkiintoista seurata mitkä menestyvät ja mitkä eivät.

Onneksi saimme mökin todella läheltä kotia, koska viikonloppu puutarhahommissa väsyttää, mutta myös virkistää kummasti. Todella hyvää vastapainoa normaalille arjelle. Ei kauheasti ehdi ajatella muuta kuin sitä, että miltä sää näyttää, mitä tänään tehdään ja kaikista tärkeimpänä mitä ja milloin syödään. Loisto-ostos siis ja on ainakin lisännyt meidän kesän viihtyvyyttä kovasti.

Neljä viinintäytteistä vuotta!

4 vuotta sitten kirjoitimme blogiin ensimmäisen postauksen ja tämä postaus on jo 333. Emme alkuaikoina uskoneet, että pääsemme edes sataan blogikirjoitukseen. Tällä tiellä ollaan edelleen ja viinien maailma on edelleen jopa suurempi arvoitus kuin aloittaessamme.

Viimeisestä neljältä vuodelta on jäänyt mieleen valtava määrä maistettuja viinejä, monta ikimuistoista viinimatkaa, monta kymmentä hienoa ateriaa viinin kera ja ilman viiniä, mutta ennen kaikkea lukematon määrä uusia viininystäviä. On ollut hieno huomata, kuinka viini yhdistää eri tyylisiä ihmisiä ja on suuri ilo olla osa suomalaisten viinibloggajien vielä pienehkö, mutta kasvavaa porukkaa. Kiitos jo edesmenneen viiniTV:n pojille, ilman teitä ei ehkä tätäkään blogia olisi olemassa.

Viiniblogin pitäminen on tavallaan pakottanut meidät menemään kerta toisensa jälkeen epämukavuusalueelle, koska samoista viineistä ei montaa kertaa voi kirjoittaa. Samalla on tullut kuin huomaamatta haettua tietoa viinistä ja opittua valtavasti uutta. Vahvimpana tunteena on kuitenkin se, että viinien maailmasta onneksi oppii aina uutta eikä tällä tiellä tule koskaan perille. Kuluneet neljä vuotta ovat vahvistaneet käsitystämme siitä, minkätyyppisestä viinistä pidämme tällä hetkellä ja ehkä myös sitä mistä voimme mahdollisesti pitää tulevaisuudessa.

Meille edelleen tärkeimpiä kriteerejä viinien valinnassa on hyvä hinta-laatusuhde ja nykyään myös se, että viini on mahdollista yhdistää ruualle. Eihän hyvää ruokaa voi nauttia ilman viiniä ja päinvastoin. Noin 80% vuosien varrella maistetuista viineistä on ollut ihan ok kamaa, 15 % on ollut huippuja ja onneksi vain 5% on ollut aivan hirveitä. Aina kaikki maistetut viinit eivät ole olleet 100% meidän tyylisiä, mutta juuri niistä viineistä olemme ehkä oppineet eniten omista makumieltymyksistämme.

Kiitos, että olet ollut mukanamme yhden pariskunnan viinillisellä retkellä, joka vaan jatkuu. Toivottavasti jaksat myös jatkossa palata blogimme pariin. Lasillinen teille ja kaksi meille on varmaan tänään paikallaan...

Samppanjaa ja loppukesän satoa

 Menneenä sunnuntaina herkuteltiin taas olan takaa. Päivällä käytiin mökillä keräämässä tarveaineita illan keitoksiin. Pyörämatkan varrelta
Heikki onnistui löytämään pussillisen herkkutatteja, joita myös
onnistuttiin illan sapuskaan hukkaamaan. Samppanja oli laitettu
viilenemään jääkaappiin jo hyvissä ajoin aamulla.

Juomana oli Jacquessonin Cuvee 376, ja ruuat pyrittiin rakentamaan
tätä elegantiksi haukuttua juomaa tukemaan. Tässä onnistuttiinkin
varsin kohtuullisesti, eri annokset muuntelivat viiniä hienosti, eikä
se jäänyt yhdellekään ruualle jalkoihin. Viini maistettiin kuitenkin
ensin sinällään: Tuoksussa omenaa ja mineraalia, kohtalaisen voimakas
autolyysin paahtoleipä-aromi. Maku loistavan raikas ja omenainen,
mineraalinen ja hennon paahteinen. Pehmeät kuplat. Hieno raikas
samppis, vinatiksen 37 e on tästä pilkkahinta.

Herkuttelun aloitti perinteinen toast skagen katka- ja jokiravusta.
Simppeli alkuherkku, joka herätti nälän tulevan aterian edellä. Viini
toimi tässä hienosti. Majoneesinen rasvaisuus räjähti suusta, mutta
ravun maku jäi tuntumaan taustalle täydentäen hienosti viiniä
mineraalisuudella. Hieno yhdistelmä alkupalaksi!

Seuraavaksi syötiin varsinainen alkuruoka, maitopohjainen kurpitsakeitto, johon oli paistettu sattumiksi kanttarelleja. Keitto muutti viiniä melkoisesti, hedelmäisyys ja paahteisuus nousi enemmän
pinnalle. Tämä ilmeisesti keitossa olleen etikan tuoman hapon vuoksi. Tässä
yhdistelmässä sampanja oli pehmeämpi ja kosiskelevampi, edelleen
kuitenkin varsin raikas. Kanttarellien pähkinäinen maku sopi hyvin
yhteen viinin paahtoleipäisyyden kanssa.
Varsinaiseksi pääruuaksi sitten Tatti-perunapaistosta salvialla
maustettuna, pensaspapuja sekä voissa paistettuja ahvenfileitä. Ruoka
oli sinänsä mahtavaa, mutta viinin kassa erityisen loistavaa.
Ahventen ja viinin yhteisenä nimittäjänä voinen aromi, runsasta
tattiperunapaistosta viini tasapainotti hapokkuudellaan  ja lisäksi papujen mineraalisuus täydensi hyvin viinin aromimaailmaa. Sanalla sanoen, hyvää.

Lopuksi vielä vähän juustoja. Viinin todettiin toimivan hyvin pehmeän
nuoren brien kanssa, ei niinkään kypsemmille juustoille. Vanhan goudan kanssa yhdistelmä oli jopa hivenen epämiellyttävä. Avoid that.

Kotoisen juhla aterian päätteeksi ikääntyvä kellarinvartijakoira sai
oman osansa, sekoituksen kaikista ruuista pannujen ja kattiloiden
pohjalta. Syöntinopeudesta päätellen aromimaailmat toimivat hyvin
yhdessä. Samppanjan tuoksu ei häntä juuri miellyttänyt, isäntänsä
lasia nuuhkaisi ja nenäänsä nyrpisti.

Satokausi on nyt, iloitaan.

-Heikki-

Täydennystä viinikaappiin

Espanjan reissulta tarttui matkaan 6 pulloa. Pääasiassa cavaa ja muutama  muu viini. Ehkä kaikkein mielenkiintoisiin ostos oli Recaredon Turo d'en mota 2001, joka on saanut kypsyä pullossa hiivasakkojen kanssa 9 vuotta ennen uudelleenkorkitusta. Tätä pulloa todellakin säästellään aivan erityiseen tilanteeseen.

Cavojen lisäksi tuotiin joitakin Pares Baltan microcuvee-viinejä, joista seuraa lisää aikanaan. Ainakin talon 100% xarello olisi varsinainen painajainen sokkotestissä...

Edelliseltä kevään New Yorkin reissulta kaapissa odottaa sopivaa Pinot Noir-vuodenaikaa 5 jenkkipinotia Oregonista,  Washingtonista ja Kaliforniasta. Nämä tullaan varmasti maistamaan kaveriporukalla kaikki kerralla, jotta saataisiin jonkinlainen käsitys siitä minkäläistä viiniä se jenkkipinot oikein on,

Lisäksi Viinimestarit.comin kautta on tilattu lisää brunelloa ja rosso di montalcinoa sekä laatikollinen Maurice Lassallen vuosikertashampanjaa 2002. Tätä on nyt kaapissa 10 pulloa jemmassa, tarkoituksena maistaa pullo vuodessa seuraavan vuosikymmenen ajan kehitystä seuraten.

Sellainen kömmähdys on kuitenkin päässyt käymään, että hankinnat ovat painottuneet kovasti kuohuviin tai punaisiin viineihin. Siten valkoinen hylly alkoi olla tyhjä lukuunottamatta matkamuistoja, joita ei ihan jokaisena arkipäivänä viitsi kalakeittonsa kanssa juoda. Sitenpä päädyimme varsin äärimmäiseen ratkaisuun ja haimme täydennystä  8 pullon verrran Alkosta! Liki ennenkuulumatonta. Heikille oli asetettu tiukka 15 euron rajahinta pullolle. Ovela mies löysi puolikkaat pullot sekä yhden edukkaan vinho verden, jolla saattoi kompensoida tyyriimmän Alsacelaisen rieslingin. Kieroa.

Meillä alkaa olla käsillä ''valtakunnan kriisi'' eli viinikaappi täynnä kypsytystä vaativia pulloja ja 180 pulloa vetävä kaappi saturaatiopisteessä.  Olemmekin laittaneet toivomme mökin pihapiiristä löytyvään maakellariin, josta toivomme saavamme tulevaisuudesta rakennettua/paranneltua 'viinikellarin'. Ensi talven mittaukset näyttää toteutuuko haave vai joudummeko ostamaan uuden kaapin. Ei ole helppoa viiniharrastajan elämä....:D

Hiljaiseloa blogin puolella...

 Kuuluisa elämä otti niskavoiton meistä ja blogi on elänyt muutamat viime viikot hiljaiseloa. Syynä hiljaiselolle on ollut ahkera kolmisen viikkoa kestänyt reissuputki. Yhdessä kävimme pääsiäisen aikana ihmettelemässä ison maailman meininkiä rapakon takana ja lisäksi allekirjoittanut ehti juuri ja juuri purkaa laukut ja pakata uudet vaatteet mukaan, kun Budapest kutsui kera työkavereiden.

Nyt, kun paluu arkeen on alkanut hieman kankeasti niin blogi myös jälleen aktivoituu. Tiedossa on ainakin meidän mielestä New Yorkin parhaita paloja, kuvia Tokajin vierailusta ja arvosteluja viime viikolla Kalevan viiniklubin kanssa maistelluista viineistä. Viime perjantantaina päätimme yhdessä tuumin aloittaa kevään ja testata 4 kuohuviiniä ja 3 ranskalaista chardonnay-viiniä. Viinikartan pojat jo raportoivat maistelun päättäneestä Alkon uutuudet lehdestä löytyvästä kuohuviinistä. Lisäksi tarjolla on viimeistään ensi viikolla meidän talouden parhaat vinkit mitä ihan kohta alkavalla parsakaudella kannattaa parsasta valmistaa.

-Katri-

Pohdintaa viiniharrastuksen ympärillä

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut viinimakuni muuttuneen. Ennen ja joskus harvoin nykyään omasta mielestäni huono viini meni kurkusta alas, koska se sisälsi alkoholia. Nykyään ei todellakaan. Olen kerran jos toisenkin avannut viinikaapista toisen pullon, koska ensimmäinen valinta ei ollutkaan hyvä valinta. Etsin edelleen aktiivisesti hyvää hinta-laatusuhdetta viinistä, mutta huomaan makuni muuttuneen niin, että tasapaksut tyypilliset oman viinityyppinsä edustajat eivät oikein maistu tarpeeksi kiinnostavalta ja jotenkin kaipaan viiniltä ensin luonnetta ja sitten vasta tuttuja makuja. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi Juno-viini, joka on taatusti hyvää ja hyvin tehtyä viiniä Etelä-Afrikasta ja hinta-laatusuhde on myös kohdallaan, mutta jotenkin en vaan syty viinin tyypille, vaan kaipaan viiniltä jotain luonnetta. Onko kyse siitä, että olen juonut liikaa Italian maakunnista tulevia persoonallisia viinejä tai Prioratista tulevia viinejä, joissa maaperä maistuu? Vai enkö vaan ole vieläkään löytänyt Uuden Maailman viinejä? Aloitin viinin maistelun Espanjasta ja siirryin sieltä luontevasti Uuteen Maailmaan, mutta siitä huolimatta en ole löytänyt Uuteen Maailmaan takaisin vaikka Espanjan pienet viinialueet ovat tällä hetkellä meillä suuressa huudossa.

Itse ravintolakeittiössä työskentelevänä tiedän hyvin, että käsin tehty ruoka maksaa enemmän kuin puolivalmisteesta tehty, ja oletettavasti sama pätee viineissä. Haluan omalta osaltani etsiä ja tukea pieniä viinintuottajia ennen massatuottajia. Minusta tässä on kyse samasta kuin, että valitsen supermarketin sijaan pienet kivijalkapuodit ja kauppahallit. Maksan mielelläni hieman enemmän siitä, että saan henkilökohtaista palvelua. Samalla minulla tulee kiinnikohtia omaan kaupunkiin, koska on aina yhtä mukavaa asioida Tampereella Juustosopissa, Lempissä tai Keittiöelämässä ja vaihtaa muutama sana kauppiaiden kanssa.

Toinen asia, joka on viime aikoina aiheuttanut keskustelua on harrastukseen kulutettu raha. Ennen viinipullo sai maksaa maksimissaan 15 euroa, nykyään raja menee siinä 50-60 euron välillä. Keskihinta ostamalleni viinipullolle on viime vuosina löytynyt 10-20 euron välistä sisältäen kuljetuskustannukset. Kalliimpia viinejä olemme ostaneet lähinnä lahjaksi toisillemme tai spesiaalitapauksia varten. Nettikaupat ovat muuttaneet ostokäyttäytymistäni täysin ja ostan nykyään 60% juomastani viinistä muualta kuin Alkosta. Jotenkin netistä ostaminen on vaan vaivattomampaa ja valikoima mielenkiintoisempi. Jonkin verran meille tulee viinejä myös eri kimppatilausporukoista, jolloin valikoima on taatusti mielenkiintoinen. On ollut esimerkiksi mielenkiintoista saada tilata vuosittain samalta tilalta eri vuosikerta brunelloja ja muutaman vuoden kuluttua saa pitää jo kunnon horisontaali-tastingia viineistä. Meillä kotona viinikaappi alkaa täyttyä juuri niistä mielestämme mielenkiintoisista viineistä, joiden ostoa ei voi perustella millään muulla kuin fiiliksella. Yhtään ei kaduta, mutta joku roti ehkä pitäisi pitää myös viinin ostossa :)

Ravintoloissa valitsen viinin yleensä suosituksen perusteella ja olen todellakin valmis maksamaan muutaman euron enemmän viinistä, jos tiedän sen olevan parempaa kuin talon halvin viini tai sopivan paremmin mielialaan. Buffet-ruokailuissa juon nykyään olutta tai viiniä vaihdellen sen mukaan mitä on tarjolla. Jos olen illallistamassa ravintolassa valitsen yleensä ruuan kanssa suositusviinit, koska en todellakaan itse osaisi valita viinejä menulle, jonka tekemisessä sommelier on saanut olla vaikuttamassa. Lisäksi arvostan ehdottomasti viinimestareiden ja sommelierin ammattitaitoa niin paljon, että mieluusti jätän viinin valinnan heidän vastuulleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä viinivalintoihin ja monta kertaa olen saanut yllättyä positiivisesti viini ja ruokapareista ja samalla saanut lisää vinkkejä omaan kotiin.  Viimeisin positiivinen yllätys oli Krug 1996 samppanja ja naudan marmorifileetä ja tryffelikastiketta Chef Domiquessa. Jotain ihan käsittömän hyvää enkä olisi ikinä keksinyt yhdistää samppanjaa ja marmorifileetä.

Kolmas asia, jota me olemme kaveripiirissä viime aikoina pohtineet on myös ollut se, että mistä viini tulisi hankkia. Alkosta, jossa on laaja valikoima kaikkia maailman viinejä, nettikaupoista, jotka ovat erikoistuneet eri alueen/maan viineihin vai kimppatilaamalla suoraan tiloilta. Me olemme ratkaisseet asian niin, että viinin ostaminen on  siirtynyt entistä enemmän nettikauppoihin ja kimppatilauksiin. Ostamme siksi viinimme useimmiten jostakin muualta kuin Alkosta, koska silloin saamme valita laajemmasta valikoimasta ja hinta on usein myös edullisempi, jos tilaa useamman kuin yhden pullon. Nettikauppoihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, koska silloin alueiden pienetkin viinintuottajat ovat ulottuvillamme. Decantalosta olemme tilanneet prioratin ja montsantin alueen viinejä, Vinatikselta tilasimme viinejä ympäri Ranskaa ja Enotaca Lucantonista saimme muutamia baroloita ja hyviä juomaviinejä edulliseen hintaan. Alkosta olemme viime vuosina ostaneet lähes tulkoon vain uutuustuotteita sekä viinejä, joista on ollut hyviä arvioita eri lehdissä tai blogeissa. Uutuuksia ei voi kyllä moittia, koska tuskin olisimme muuten maistaneet niin paljon itävaltalaisia viinejä tai unkarilaisia tai slovakialaisia viinejä. Muuten Alkon valikoima ajoittain kyllästyttää, mutta palvelua kyllä täytyy ainakin Tampereen alkoissa kehua. Hieman kaipaisin Alkon valikoimalle muuttuvuutta ja palvelua muillekin kuin halpojen viinien ystäville, mutta kaikkea ei voi saada.

Sokkomaistamisesta on myös ollut porukassa puhetta. Osa on sitä mieltä, että sokkomaistaminen on kiusallista, koska ei tunnista eri viinejä. Me olemme kuitenkin taipuneet siihen suuntaan, että etiketti vaikuttaa väistämättä makuun, sillä kalliimpia tuntuu herkästi arvostelevan eri lähtökohdista kuin halpisviinejä. Kuitenkin halvemmissa tuotteissa on myös kohtalaisen hyviä viinejä, ja toisaalta osa kalliista viineistä ei ole hintansa arvoisia. Kun maistelee viiniä tietämättä viinin tuottajaa tai hintaa, on väkisin rehellinen itsellen. Samalla oppii sen, mistä todella pitää ja mistä ei. Toisaalta on kuitenkin sellaisia viinejä, joita en halua sokkona maistaa: Esimerkkinä tästä matkamuistopullot, joita maistaessa haluan tasan tietää, mikä viini on kyseessä ja samalla muistella, miltä tilalta sen ostin. Olen aivan varma, että tällaisen viinin arvioi tuottajan tietäessään paremmaksi kuin sokkona maistettaessa. Mutta toisaalta, onko siinä jotain pahaa, että saa viinin maistumaan suussa entistäkin paremmalta? Tähän tuskin lienee lopullista vastausta kellään.

Pohdinnan suurin syy on ollut varmaan se, että harrastuksia ja syitä harrastamiseen on välillä pakko pohtia. Ilman pohdintaa me emme ainakaan osaisi nauttia harrastuksestamme niin paljon ja jotenkin se loputon viinin hamstraaminen pitää myös itselleen perustella. Kommentoikaa ja kertokaa meille miten te olette päätyneet harrastamaan viinejä ja mikä on se suurin syy miksi harrastus teillä jatkuu.

-katri ja heikki-

Joulun ajan herkkuja

Meidän perheessä on viime vuosina tultu siihen tulokseen, että joulun aikaan aattona syödään jouluruokaa ja muuten jotain ihan muuta. Aattona painotus on lähtökohtaisesti alkupalapöydän kaloissa ja aattoillan juustoissa. Syy jouluruokien vähyyteen on se, että Katri on jo marraskuun puolivälissä täynnä jouluruokaa ja jouluna laatikot ja kinkut ovat kokeneet melko täydellisen inflaation. Koska kuitenkin tästä perheestä löytyy kaksi kokkia, ei meillä jouluna huonosti koskaan ole syöty.

Viime vuonna joulupäivänä syötiin alkuruokana perinteiden mukaisesti blinejä eri täytteillä, jotta saatiin aaton kalapöydän kalat syötyä loppuun. Pääruokana oli poron ulkofileetä, palsternakkapyreetä ja punaviinikastiketta. Jälkiruokana oli tarkoitus tarjota maitosuklaapannacottaa, mutta eihän sitä kukaan enää jaksanut syödä. Tässä olisikin ehdotuksemme  joulun pyhien paremmaksi illalliseksi. Mukana on tietenkin viinisuositukset Alkon valikoimasta. Reseptit on 4 hengelle. Takaan, että nälkä lähtee.

Jos jälkkärin jälkeen on vielä viinejä jäljellä niin tarjoa viinien kanssa juustoja siten, että paritat valkohomejuustolle samppanjan, kovan juuston (kuten pecorino,manchego  tai vanha gouda) amaronen kanssa ja banyulsin sinihomejuuston kanssa.


Blinejä, mätiä, sipulia ja smetanaa kera samppanjan tai kuohuviinin 

Blinit(n.10 kpl)

4dl bulgarianjogurttia tai kermaviiliä
20 g hiivaa
2 1/2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 1/2 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai pidempään jääkaapissa. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdotettu valkuainen viimeisenä. Paista kirkastetussa voissa (se sulatetun voin sakaton osa) blinipannulla miedolla lämmöllä paksuja blinejä.

Kirkastettu voi

500 gr voita

Sulata voi juoksevaksi kattilassa ja keitä noin 5-10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna heran laskeutua rauhassa. Kaada kirkastettu voi kattilasta pois ja varo heran sekoittumista joukkoon.

Blinin kanssa meillä tarjotaan yleensä hienonnettua salottisipulia, hyvin valutettua muikun- tai kirjolohenmätiä ja vaahdottettua smetanaa. Lisäksi, jos aattoillasta on jäänyt vaikka savukaloja tai sillejä niin ne sopivat mahtavasti blinien kanssa. Katrin äiti vaatii blinien kanssa lisäksi myös kuutioituja venäläisiä suolakurkkuja, hunajaa ja vaahdotettua smetanaa. Toimii vaikka kuulostaakin aika mielenkiintoiselta. Tarjoa blinit haluamallasi täytteellä ja nauti blinien kanssa reilu kulaus samppanjan tai englantilaista kuohuviiniä.

Paahdettua poron ulkofileetä, palsternakkapyreetä ja punaviinikastiketta kera hyvin dekantoidun amaronen tai yhdysvaltalaisen syrah-viognier- punaviinin kanssa. 

Aloita ruuan valmistus punaviinikastikeesta

Punaviinikastike

1l demi-glace-kastikepohjaa(tampereelta saa ainakin Keittiöelämää-kaupasta ja Stockalta)
puoli pulloa punaviiniä
1 sipuli
1/2 pkt pekonia
timjamia, persiljaa ja rosmariinia
sokeria
suolaa
pippuria
voita

Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi. Kuutioi pekoni pieneksi. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilassa ja lisää pekonit. Ruskista, kunnes pekonit ovat valmiita. Lisää kattilaan viini ja lihaliemi. Lisää joukkoon myös nyrkillinen yrttejä. Keitä kastiketta kasaan pienellä lämmöllä niin, että jäljellä on noin puolet alkuperäisestä määrästä ellei vähemmänkin. Siivilöi kastikkeesta sattumat pois. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja pippurilla. Me tykätään aavistuksen makeasta punaviinikastikkeesta, mutta makunsa kullakin. Hyvän kastikkeen salaisuus on siinä, että sulla on malttia keitellä sitä. Mitä kauemmin kastike on takalevyllä kiehumassa niin sitä parempaa siitä tulee. Kaikista parasta kastikkeesta saa, kun se on niin kokoon keittynyttä, että sitä ei tarvi suurustaa uudelleen.

Palsternakkapyre

1 kg palsternakkaa
0,5 dl kermaa
suolaa
pippuria
hunajaa

Kuori ja pilko palsternakat. Laita palsternakat kattilaan ja lisää päälle kermaa niin, että palsternakat peittyvät. Laita päälle kansi tai leivinpaperia ja keitä palsternakat kypsäksi. Soseuta palsternakat ja paseraa siivilän läpi, jotta saat pyreestä samettisen pehmeetä. Lämmitä pyree kattilassa ja mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla. Lisää kermaa, jos pyre on liian tiukkaa. Pyreetä voi varioida esimerkiksi lisäämällä joukkoon keittovaiheessa  paahdettuja valkosipulin kynsiä tai perunaa.

Poron ulkofilee

150-200 gr poron ulkofileetä/hlö
suolaa
pippuria

Ota poro huoneenlämpöön 45 minuuttia ennen tarjoilua. Jos fileessä on kalvot, poista ne ennen kypsentämistä. Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Ota puhtaaseen fileeseen nopea väri kuumalla pannulla molemmin puolin. 1 minuutti/per puoli riittää hyvin värin ottamiseen. Laita lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari ja kypsennä poro 38-asteiseksi. Ota file pois uunista ja anna levätä folion alla muutama minuutti, että lihasnesteet tasapainottuu. Leikkaa poro syitä vasten ohuiksi annospaloiksi ja tarjoa palsternakkapyreen ja punaviinikastikkeen kanssa. Lisäksi voit tarjota annoksen kanssa vaikka paistettuja kasviksia, jos kaipaat aterialta lisää ruokaisuutta.

Maitosuklaapannacotta ja ranskalaista makeaa jälkiruokaviiniä (n. 4-6 kpl) 

5 dl vispikermaa
1/2 dl sokeria
125 g maitosuklaata
3 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kiehauta puolet kermasta, lisää joukkoon sokeri ja sulata kerma-sokeriseoksessa paloiteltu suklaa. Puserra liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet lämpimän kerma-suklaaseoksen joukkoon. Anna seoksen hieman jäähtyä ja vatkaa sillä välin puolet kermasta vaahdoksi. Yhdistä kermavaahto ja jäähtynyt kerma-suklaaseos toisiinsa. Kaada pannacotta annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa. Tarjoa pannacotat jälkiruokaviinissä marinoitujen marjojen kanssa.

-katri-

Ps. Tänä vuonna joulupäivän menun ideaa on haettu ameriikan maalta ja resepti tulee blogiin, kunhan ruuat on kertaalleen testattu.

Viinin ystävän joulukalenteri

Tänä vuonna meillä on perinteisen partiolaisten joulukalenterin lisäksi viinin ystävän joulukalenteri, jonka Heikki täyttää Katrille joka aamu. Kalenterina toimii Coma Vellan viinipullon laatikko. Mas d'en gil-viini on vielä juomatta, mutta laatikko toimii tänä vuonna joulukalenterina.

Kalenterista on tähän mennässä paljastanut vuoroaamuin herkkuja, kuten suklaata, sahramiglögiä ja espanjalaista lakritsia kuin urheiluhenkisiä yllätyksiä, kuten juoksukoulusta tai santiago de compostelan vaelluksesta kertovat kirjat. Heikin ajatuksena on ilmiselvästi ollut motivoida vaimoaan vuoropäivin joulukuiseen pimeyteen joko herkuin tai tsemppaamalla urheiluharrastusten kanssa. Jouluaattona kalenterista saattaa kuulemma paljastua myös sitä viiniä viininystävälle.

-katri-

Pullon hengen tärkeimpiä keittiön tavaroita

Vanhasta puutasosta tehdyt leikkuulaudat ja meidän suosikkiveitsi

Tärkeimpiä keittiön kirjoja

Viskilaseja ja korkkeja

Kyllä me siihen Riedeliin luotetaan.

Kahvilla se päivä lähtee käyntiin!

Bloginkin aihe ja Tanniinin rakkaimmat pullot

Lisää keittiön tärkeimpiä kirjoja.

-Kupla ja Tanniini-

Ps. Mitkä on teidän keittiön tärkeimmät tavarat?