Juusto-viiniparina Brebirousse ja Cal Pla blanc 2014

Viikko sitten päätimme syödä tapaksia, kun jääkaappiin oli kertynyt pieniä määriä kaikenmoista. Näistä syntyi pieniä annoksia: Papu-fenkolisalaatti, sumakilla maustettu sitrussalaatti labnehilla, juustoja, uskomattoman aikaisia espanjalaisia parsoja (!!!), pakkasesta löytyneestä massasta paistettuja munakoisopyöryköitä sekä hapanjuureen paistettua oliivileipää.

Viiniksi valikoitui Cal Plan valkoinen blendi Porrerasta Prioratista. Viini on sekoite macabeo-garnacha-moscatel (40:30:30). Viini maseroituu ennen käymistä hetken kuorineen, se käytetään lämpökontrolloidusta ja kypsyy vielä 8 kk pääosin amerikkalaisessa tammessa. Runsautta on siis luvassa!

Viini on väri kullankeltainen ja keskisyvä. Tuoksussa on ruusuista kukkaisuutta, hentoa kypsää persikkaa, aavistus briossisuutta ja runsaasti tammen tuomaa mausteisuutta. Suussa täyteläinen ja rungokas, alkoholi tarjoaa reippaasti bodya jota tasapainottaa yllättävän hyvä hapokkuus. Aromimaailma on mausteinen, jälkimaku mineraalinen ja hieman bitterinen. Pitkä, veden kielelle nostattava ja mielestämme tasapainoinen viini joka on ehdottomasti tarkoitettu nautittavaksi ruuan kanssa.

Brebirousse d'Argental on pehmeä, hieman briemäinen homejuusto Lyonin alueelta. Se saa pintaansa punertavan sävyn annatton siemenistä (pippurinen, mausteinen pieni hedelmä Karibialta). Juusto on tuoksultaan miedohko, ainostaan aavistuksen tallintakuinen. Suussasulavan kermainen koostumus, sopiva suolaisuus. Sopi erittäin hyvin bitterisen veriappelsiinimarmeladin kaveriksi.

Kermainen ja pehmeä juusto muodosti viinin kanssa upean parin: Kermaisuus keventää viiniä ja leikkaa sen jälkimausta bitterisyyttä. Samalla aromeista kukkaisuus ja hedelmäisyys pääsevät paremmin etualalle.

Joulukalenterin 11. luukku: Juustoviinit

Meidän perheissämme juustot kuuluvat jouluiltaa ja -yöhön. Juustolautasella on meillä yleensä paria kovaa ikääntynyttä juustoa, pehmeää valkohomejuustoa ja jotakin melko intensiivistä sinihomejuustoa. Tampereella joulujuustot kannattaa hakea hallin Juustosopista, johon olemme jo vuosia jättäneet etukäteen joulutilauksen ja noutaneet sen aattoaamupäivällä jouluisesta kauppahallista.

Juustot ovat oiva pari myös monelle viinille. Kovien juustojen kanssa voi toki nauttia punaviiniäkin, mutta mielestämme juustojen seuraan kannattaa valita mieluummin jokin intensiivinen, mahdollisesti hieman makea valkoviini: Nämä toimivat hyvin myös tuoreempien ja kermaisempien juustojen kanssa. Kun valitsee viiniksi jonkin hyvin omaleimaisen, aromimaailmaltaan kompleksin viinin, saa parhaassa tapauksessa aikaan pysäyttäviä yhdistelmiä.

Ensimmäinen suosituksemme onkin viini, joka sopii hyvin juustoille ja tarjoaa monelle aivan uudenlaisen viinielämyksen: Vin Jaune on Juran alueelle tyypillinen savagnin-rypäleestä valmistettu 'keltainen viini', joka valmistetaan samaan tapaan kuin sherry: Vin jaune kypsyy pitkään tynnyreissä hiivaketon alla suojassa suoralta oksidaatiolta. Sherrystä poiketen vin jaunea ei kuitenkaan väkevöidä alkoholilla. Alkosta löytyy kuiva Rolet Arbois Vin Jaune on kuiva, sen aromimaalma on sherrymäisen pähkinäinen jaoksidoituneen omenankotainen. Kaiken kaikkiaan vin jaunea on vaikea kuvailla, vaan se pitää kokea! Comte on alueen juusto, ja se sopiikin erityisen oivallisesti vin jaunen kanssa.

Toinen hyvä pari erityisesti koville juustoille onkin sitten sherry: Lustaun East India Soleraa olemme muistaaksemme suositelleet ennenkin. Tämä oloroso on hieman makea, siinä on paahteista pähkinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä  ja mausteisuutta. Viini on sokerin ja korkeahkon alkoholipitoisuutensa ansiosta runsasrunkoinen ja myös aromimaailma on intensiivinen. Viiniä voikin nauttia juustojen kanssa pienenpieninä siemauksina makuelämyksen kärsimättä, joten pienikin pullo riittää pitkälle! Toimii kovien juustojen parina, mutta makeutensa ansiosta taipuu myös sinihomeen kaveriksi.

Kolmantena suositus pehmeämmille juustoille ja etenkin vuohenjuustolle: Sancerren hapokkaat ja aromikkaat, kuivat sauvignon blanc-viinit komppaavat hyvin kermaisia tuoreempia juustoja. Esimerkiksi Domaine de la Perrière Sancerre on sitruksinen ja yrttinen, vain hennosti herukanlehtinen SB, jota kuivien viinien ja pehmeiden juustojen ystävän kannattaa hankkia juustojensa kaveriksi!

Viimeisenä suosituksena vielä kuohuvaa: Pehmeille juustoille ja erityisesti valkohomejuustoille voi valita pariksi myös kuohuvan viini, jonka kuplat puhdistavat suuta ja tuovat komboon kepeyttä: Samppanjan sijaan suosituksena cheniin blanc-rypäleestä valmistettu Vouvray, josta alkosta löytyy De Chanceny Exellence Vouvray Brut. Cheninin aromimaailma on hieman runsaamman hedelmäinen kuin perinteisten samppanjarypäleiden, ja tämä toimiikin hyvin myös hieman ikääntyneille ja runsasaromisemmille valkohomejuustoille.

Tässäpä juustoviinisuosituksia laidasta laitaan, toivottavasti näistä löytyy sopivia joka makuun. Osa edellä mainituista on tyyriitä, mutta kannattaa huomioida että kalliimmat tuotteet ovat sikäli intensiivisiä että pienempiki lasillinen tarjoaa täyden makuelämyksen!

Lokakuun kausimenu: Juustoja jälkiruuaksi

Lokakuu alkaa olemaan meillä sellainen kuukausi jolloin keho alkaa kaipaamaan juustolautasia punaviinin kera. Tällä kertaa juustolautasen juju on kurpitsahilloke, joka toimii loistavasti niin kovien kuin pehmeidenkin juustojen kaverina.

Juustolautanen ja kurpitsahilloa

Meidän juustolautaselta löytyy useimmiten yksi valkohomejuusto, yksi vahva homejuusto, yksi kova vuohenjuusto ja yksi pitkään kypsynyt alppijuusto. Tampereelta parhaat juustot löytää ehdottomasti Juustosopista.

4 kpl erilaisia juustoja oman maun mukaan.

Kurpitsahillo

1/2 butternut-kurpitsa kuorittuna ja siemenet poistettuna
2-3 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tähtianis

Pilko kurpitsa paloiksi ja laita kattilaan veden, sokerin ja mausteiden kanssa. Keitä kurpitsat kypsiksi. Poista kattilasta tähtianis ja soseuta seos. Tarkista maku ja anna hillon jäähtyä. Tarjoa juuston kanssa.

Juomasuositus

Juustojen kaveriksi suosittelemme portugalilaista portviiniä. Dow's:n LBV 2009 omaa varsin hyvän hinta-laatusuhteen alkon valikoimasta.

Joulukalenterin 17.luukku: Rieslingiä ja juustoja

Joulukalenterin 17.luukusta paljastuu mainio viini juustojen kanssa tarjottavaksi. Menneenä lauantaina juhlimme Heikin 30-vuotisjuhlia, josta lisää myöhemmin. Tarjolla oli juustofanien iloksi tietenkin lähijuustoja ennen varsinaista jälkiruokaa.

Juustoina olivat mouhijärven Vilho, joka on kerrassaan mainio appenzeller-tyyppinen kova juusto. Sinihometta lajitelmassa esitti tamperelaisen Ahlmanin tilameijerin Selin, joka oli porukan suosikki. Valkohomejuustona oli aina loistavan Kolatun juustolan vuohenmaidosta tehty Verneri, joka oli melkein yhtä hyvää kuin ranskalainen Affinois.

Viininä oli tuurilla viinikaapin makeitten hyllyltä löytynyt Markus Molitorin Riesling Zeltinger Sonneuhr Auslese 2007, jonka maltilliset 11 gramman jäännössokerit komppasivat juustoja paremmin kuin hyvin. Ilman juustoja viiniä maistaessa tuli jo säikähdys, että toimiiko tämä puolikuiva riesling ollenkaan tälle annokselle. Viini oli sitruksinen ja melko voimakkaan petrolinen. Hapokkuus oli jo hieman väistynyt, ja suussa kokemus varsin tasainen, ei teräviä kulmia. Onneksi pelko oli turha. Valkohomejuuston kanssa viinistä nousi enemmän esiin viinin hedelmäiset aromit ja makeus korostui myös miedon juuston kanssa. Sinihomeen kanssa esiin nousivat taas viinin hennon petroolinen maku ja loputkin hapot taittuivat hyvin kohtuu kermaisen Selinin kanssa. Vilho-juuston kanssa viinissä nousi esiin viinin pitkä ja tasapainoinen maku, joka sopi mainiosti yhteen vahvan juuston makumailmaan.

Viini on mielestämme hiukan hinnakas, mutta juhlan hetkellä voisin kuvitella sijoittavani tähän rahani uudestaan.

Joulukalenterin luukku 12: Amaronea ja hyvää seuraa

Jouluaattona, kun ilta jo hämärtyy ja aaton kiireet ovat jo helpoittaneet on aika nautiskella hyvästä viinistä ja seurasta. Monilla joulun nautiskeluhetkiin kuuluu ehdottomasti italialainen Amarone. Viime joulun ehkä täydellisin hetki oli joulupäivän iltana, kun tuli vuoro amaronen, juustojen ja vanha herra Cohenin. Silloin kellään ei ollut kiire mihinkään, ja kaikilla oli aikaa vain olla ja nautiskella.

Täksi jouluksi olemme myös varanneet pyhille Amaronen, ja samaa voimme suositella myös sinulle, arvon lukija. Käy vierailemassa paikallisessa Alkossa ja ota mukaan vaikkapa Zenaton Amarone vuodelta 2009 sekä kasa kovia juustoja kaupan juustotiskiltä. Rauhallinen nautiskeluhetki ei voi mennä pieleen vielä, kun kaivat lempilevysi kuunteluun illan jo hämärtyessä.

Samppanjaa ja loppukesän satoa

 Menneenä sunnuntaina herkuteltiin taas olan takaa. Päivällä käytiin mökillä keräämässä tarveaineita illan keitoksiin. Pyörämatkan varrelta
Heikki onnistui löytämään pussillisen herkkutatteja, joita myös
onnistuttiin illan sapuskaan hukkaamaan. Samppanja oli laitettu
viilenemään jääkaappiin jo hyvissä ajoin aamulla.

Juomana oli Jacquessonin Cuvee 376, ja ruuat pyrittiin rakentamaan
tätä elegantiksi haukuttua juomaa tukemaan. Tässä onnistuttiinkin
varsin kohtuullisesti, eri annokset muuntelivat viiniä hienosti, eikä
se jäänyt yhdellekään ruualle jalkoihin. Viini maistettiin kuitenkin
ensin sinällään: Tuoksussa omenaa ja mineraalia, kohtalaisen voimakas
autolyysin paahtoleipä-aromi. Maku loistavan raikas ja omenainen,
mineraalinen ja hennon paahteinen. Pehmeät kuplat. Hieno raikas
samppis, vinatiksen 37 e on tästä pilkkahinta.

Herkuttelun aloitti perinteinen toast skagen katka- ja jokiravusta.
Simppeli alkuherkku, joka herätti nälän tulevan aterian edellä. Viini
toimi tässä hienosti. Majoneesinen rasvaisuus räjähti suusta, mutta
ravun maku jäi tuntumaan taustalle täydentäen hienosti viiniä
mineraalisuudella. Hieno yhdistelmä alkupalaksi!

Seuraavaksi syötiin varsinainen alkuruoka, maitopohjainen kurpitsakeitto, johon oli paistettu sattumiksi kanttarelleja. Keitto muutti viiniä melkoisesti, hedelmäisyys ja paahteisuus nousi enemmän
pinnalle. Tämä ilmeisesti keitossa olleen etikan tuoman hapon vuoksi. Tässä
yhdistelmässä sampanja oli pehmeämpi ja kosiskelevampi, edelleen
kuitenkin varsin raikas. Kanttarellien pähkinäinen maku sopi hyvin
yhteen viinin paahtoleipäisyyden kanssa.
Varsinaiseksi pääruuaksi sitten Tatti-perunapaistosta salvialla
maustettuna, pensaspapuja sekä voissa paistettuja ahvenfileitä. Ruoka
oli sinänsä mahtavaa, mutta viinin kassa erityisen loistavaa.
Ahventen ja viinin yhteisenä nimittäjänä voinen aromi, runsasta
tattiperunapaistosta viini tasapainotti hapokkuudellaan  ja lisäksi papujen mineraalisuus täydensi hyvin viinin aromimaailmaa. Sanalla sanoen, hyvää.

Lopuksi vielä vähän juustoja. Viinin todettiin toimivan hyvin pehmeän
nuoren brien kanssa, ei niinkään kypsemmille juustoille. Vanhan goudan kanssa yhdistelmä oli jopa hivenen epämiellyttävä. Avoid that.

Kotoisen juhla aterian päätteeksi ikääntyvä kellarinvartijakoira sai
oman osansa, sekoituksen kaikista ruuista pannujen ja kattiloiden
pohjalta. Syöntinopeudesta päätellen aromimaailmat toimivat hyvin
yhdessä. Samppanjan tuoksu ei häntä juuri miellyttänyt, isäntänsä
lasia nuuhkaisi ja nenäänsä nyrpisti.

Satokausi on nyt, iloitaan.

-Heikki-