Juhannussuunnitelmia

 Tänä vuonna sääennuste ennakoi lämmintä juhannusta, joka tarkoittaa mökkimatkaa ja grilliherkkuja. Suunnitelmat ruuan suhteen ovat vielä pitkälti auki, mutta keväällä saatu reilunkokoinen hirvenpaisti saattaa näytellä pääroolia ja esiintyä mahdollisesti myös sivuosissa. Pääosa olisi tarkoitus kypsentää hiiligrillissä hitaasti barbecue-tyyliin marinoituna yrteillä.

Osa paistista saattaa irrota carpaccioksi tai tartariksi, koska alkuruokaakin tarvitaan. Alustavana suunnitelmana on käyttää raa'an lihan maustamiseen keväällä savustamistani kuusenkerkistä tehtyä maustesuolaa, josta tuli ainakin omasta mielestäni aikas hyvää.

Lauantaina syötäneen kalaa, ja tarkoitus olisi tehdä hieman aasialaishenkistä voipaperissa kypsennettävää kuhaa tai siikaa, jonka vatsa täytettäneen asiaankuuluvilla mausteilla kuten sitruunaruoholla, limellä ja inkiväärillä. Ehkä.

Kasvispuolella ainakin savustetut munakoisot, suoraan hiilillä grillatut naattiporkkanat, tahihilla ja leivänmuruilla kuorrutettu kokonainen kukkakaali, pinnalta kuorineen poltettu mukulaselleri ja tietysti perinteiset siiklit voilla taistelevat näkyvyydestä ruokapyödässä. Grillattuja avomaankurkkuja salaatin lisänä aiomme kokeilla, vaikka pannulla tehdyt testiversiot eivät Katria vakuuttaneetkaan: kenties hiiligrilli ja hento savu tuo lisäaromeita.

Salaattiin alkaa löytyä emmeitä jo omastakin puutarhasta, ja näitä täydennettäneen torilta haettavilla herneillä, tomaateilla ja porkkanoilla.

Jälkiruoka ei vaadi juuri miettimistä, koska mansikka-aika on käsillä!

Viinisuunnitelmat ovat avoimet, mutta Lopez de Heredia on melko vahvoilla sekä punaisena että valkoisena versiona. Toisaalta itämäisesti maustettu kala voisi kaivata jotakin raikkaampaa, ja juuri saapunut laatikollinen Willi Schaeferin moselilaisia saattaisi tarjota tähän ratkaisun. Toisaalta myös Pardaksen valkoinen Aspiriu houkuttelee, eikä Pibarnonin punainen Bandol olisi välttämättä lainkaan huono vaihtoehto barbecue-peuran kaveriksi. Lapierren Morgonia vuodelta 2015 olisi magnumissa jos vieraita sattuu käymään. Liikaa hyviä vaihtoehtoja, liian vähän päiviä!

Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut mökkipuutarhurin kannalta onneton. Vettä on tänä vuonna saatu riittävästi, mutta lämpöä ovat kaipailleet sekä mökkeilijät että kasvimaan kasvit. Aiempina vuosina mansikat ovat kypsyneet kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla, nyt ensimmäiset vasta punertavat. Kasvimaalla rehottavat rikkaruohot, sen sijaan tomaatit ja kurkut kituvat kylmässä hädin tuskin hengissä. Kesäkurpitsoista voi vain unelmoida.

Mutta pitää iloita siitä mitä on: Salaatti kasvaa. Herneet ovat tulollaan. Yrttejä piisaa. Ja villiyrttejä piisaa vielä enemmän. Sipulitkin kasvavat kosteassa loistavasti. Mansikat ja metsämansikat on vihdoin kypsiä. Ensi viikolla nostettaneen ensimmäiset siiklit. Omenapuussa on raakileita vaikka muille jakaa, ja viime vuonna istutetussa kirsikassakin muutama. Onneksi loma on vielä edessä niin on edes teoreettinen mahdollisuus nauttia mökin ja kasvimaan annista... Lämpimiä kelejä odotellessa!

Mökkihulluus iskee joka kevät!

Huhtikuussa se yleensä alkaa. Mökki ja kasvimaakuume, joka on todellakin huipussaan näin toukokuun loppupuolella. Me olemme viettäneet kaikki lapsuuden kesät isovanhempien mökeillä, joten kaipuu mökille kesällä on aina kova. Reilu 3 vuotta sitten tuli mahdollisuus Katrin äidille ostaa mökki Tampereelta Sorilasta ja mahdollisuus käytettiin. Ensimmäinen vuosi me ihmeteltiin porukalla mitä sitä tuli hankittua. Viime vuonna rakennutimme tontille pienemmän mökin ja korjasimme saunaa. Tänä vuonna remontoimme päämökin isoimman huoneen katosta lattiaan. Hyvä tuli vaikka itse sen teimmekin. Ensi vuonna haaveilemme grillipaikan korvaamisesta terasilla, mutta katsotaan...

Mökin ja parin aitan lisäksi tontilla on tilaa vaikka muille jakaa. Iso kasvimaa, 27 viinimarja-ja karviaispensasta, mansikkamaa, 3 omenapuuta, raparperia vaikka muille jakaa, 1 luumupuu, 1 kirsikkapuu ja monta kukkapenkkiä. Aikamoinen urakka pihassa siis on, mutta onneksi työt jakautuvat mökille hyvin. Heikki vastaa kasvimaasta, Katrin äiti kukkapenkeistä ja Katri tekee sitä mitä käsketään. Meidän pienin neiti taas sekoittaa pakkaa minkä kerkiää.

Vanhan pihapiirin ollessa kyseessä on tullut kyllä viime vuosina aikamoisena yllätyksenä tontin monimuotoisuus. Joka kulmasta näyttää aina kasvavan jotain uutta, mikä on kyllä aika hauskaakin. Kasvimaalle Heikki askarteli tontin jämäpuista täksi vuodeksi uudet kasvilaatikot ja Katrin äiti muokkasi mansikkamaasta villiintyneelle tontille uuden kukkapenkin. Lisäksi perennoita on siirretty tänäkin vuonna penkistä toiseen. Saa nähdä miltä tontti näyttää loppukesästä, kun nyt vasta vihertää.

Kasvimaalla kasvaa tänä vuonna vanhoista tutuista perunaa, porkkanaa, sipulia, papuja, herneitä, avomaakurkkuja,  lajitelma erilaisia salaatteja ja yrttejä. Uusia tuttavuuksia tänä vuonna on maissi, chilit ja härkäpapu. Mielenkiintoista seurata mitkä menestyvät ja mitkä eivät.

Onneksi saimme mökin todella läheltä kotia, koska viikonloppu puutarhahommissa väsyttää, mutta myös virkistää kummasti. Todella hyvää vastapainoa normaalille arjelle. Ei kauheasti ehdi ajatella muuta kuin sitä, että miltä sää näyttää, mitä tänään tehdään ja kaikista tärkeimpänä mitä ja milloin syödään. Loisto-ostos siis ja on ainakin lisännyt meidän kesän viihtyvyyttä kovasti.