Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste Parvekepuutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Parvekepuutarha. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Taimikuun taikaa

Paprikaa
Maalis-huhtikuu on se aika vuodesta, kun saa aloittaa kesän puutarhasuunnitelmien toteuttamisen: Juuri nyt alkaa olla sopiva hetki kylvää esikasvamaan tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat ynnä muut esikasvatettavat kasvit.

Salviat alullaan
Ensi kesänä oli tarkoitus kokeilla joitakin uusia tuttavuuksia sekä lasiparvekkeen kasvihuonemaisessa lämmössä että siirtolapuutarhalla avomaalla. Osa taimista on jo hyvässä vaiheessa, osa odottaa vielä kylvämistään.

Joidenkin yrttien kasvatuksen aloitimme kasvilampun turvin jo helmikuun alussa, joten basilikan, persiljan, salvian ja rosmariinin taimet ovat jo varsin hyvässä vaiheessa. Näistä basilikat päätyvät kylmänarkoina parvekkeelle, muista osa menee avomaalle ja osa parvekkeelle kodin keittiöpuutarhaan.

basilika
Myös paprikan taimet ovat hyvässä vaiheessa, koska heittelimme ex tempore salaattia tehdessä suippopaprikan siemeniä purkkeihin itämään. Saapa nähdä tuleeko näistä mitään, mutta aiempina  vuosina kaupan kasvisten siemenestä kasvatetut paprikat ja chilit ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin.
Tomaatit 

Parvekkeen tomaattilajikkeina tänä vuonna tiny tim, joka kasvaa vain noin 30 cm korkuiseksi. Lajikkeen pitäisi tuottaa kasvin kokoon nähden runsas sato. Toinen tomaattilajike on pieneksi niin ikään jäävä Golden Currant, joka tuottaa runsaan sadon makeita ja aromaattisia keltaisia hedelmiä. Viime vuoden kokemuksen perusteella tomaatinkasvatus mökillä saa jäädä odottamaan sitä joskus tulevaa kasvihuonetta.
Rosmariini

Mökille on suunnitteilla etupihalle osin näkösuojaksikin sekalaatikot, joihin tulee pohjalle toiseen muutama kesäkurpitsa ja toiseen valkosipuleita. Näiden seasta kasvaa maisseja, jotka nousevat korkeiksi eivätkä häiritse aluskasvien valonsaantia. Maissin vartta pitkin olisi tarkoitus vielä kasvattaa salkopapua, joka sitoo maahan typpeä. Maissi-papu-kurpitsa-kolminaisuus on lainattu muinaisilta Väli-Amerikan asukkailta, jotka käyttivät tätä komboa menestyksekkäästi. Saa nähdä toimiiko pohjoisissa oloissa.
Maissit ja persiljat

Yrttejä on tarkoitus kasvattaa aiempaan tapaan, ainakin persiljaa, tilliä, salviaa ja rosmariinia. Lipstikkapuska kasvanee vääjäämättä vanhalle paikalleen. Salaattina kasvattanemme lähinnä pystyyn kasvavia kuten sidesalaattia, sillä Litukan etanapopulaatio on vahva ja pystykasvuisten suojaaminen on helpompaa. Rucola on kitkeränä näiltä kokemuksemme mukaan suojassa, joten sitä kylvämme varmasti. Rucola myös itää nopeasti ja tuottaa satoa jo varhain.

Alkukesän herkuksi laitamme myös retiisejä, joiden sato tulee varhain. Viime vuonna koitimme kylvää toisen sadon, mutta keskikesän retiiseistä tuli syystä tai toisesta kitkeriä ja tänä vuonna korvannemme ne basilikalla, joka keskikesällä kestää jo avomallakin.

juuriselleriä tulollaan
Perunoita aiomme jälleen esikasvattaa sisällä pari viikkoa, jolloin ensimmäiset ehtivät juhannukseksi. Lajikkeena jälleen hyväksi havaittu Anna Belle, joka on terve ja hyvärakenteinen kesäpottu. Myös kesäporkkanaa täytyy laittaa pieni satsi.  Näiden perusjuuresten lisäksi aiomme kokeilla myös juuriselleriä, koska se on yksinkertaisesti loistava juures. Lehtikaalin sijaan tänä vuonna palmukaali, koska se kestää hyvin säilytystä ja viileää syksyllä.

Itsekseen tulevat tietysti maa-artisokat, joita levitettiin viime syksynä laajemmalle. Ja omenoita, luumuja ja kirsikoita tulee myös itsekseen, samoin herukoita, rypäleitä ja karviaisia. Taimikuu on vielä odotusta, mutta pian päästään itse asiaan !

Ja kai tässä pitää hankkia lehmä ja kanoja varautuen omavaraistalouteen, koska maailma näemmä menee kiinni.









keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkivaa!


Satoa viimevuodelta


Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini