Saxenburg private collection CS 2009: kummassa meistä on vika ?

Etsin kaapista jotakin erilaista maistettavaa, kun viimeaikoina on nautittu lähinnä vanhan maailman viinejä espanjasta ja ranskasta.Kylmän ja sateisen alkusyksyn päivän illaksi löysin kaapin perukoilta eteläafrikkalaisen CS:n, jonka olimme aikanaa saaneet tuliaisiksi. Itse en tällaista olisi varmaan tullut ostaneeksi, sillä jostain syystä en ole ollut suuri eteläafrikka-fani, sillä aiemman kokemuksen perusteella maan punaviinit ovat ylipaahtuneita ja paksuja. Ajattelin kuitenkin ongelman olleen siinä, että aiemmat viinit ovat olleet pääasiassa edullisemmasta päästä olevia massatuotteita. Tämä kyseinen Saxenburg ilmeisesti kuitenkin on laadukkaampi tuote, ja avasimmekin siten pullon melko suurin odotuksin.

Ja petyimme. Ilmeisestipoltetun kumin aromi viinissä on jossakin meriitti. Tuoksu oli suorastaan luotaantyöntävä: savua, nokea, kärähtäneitä autonrenkaita. Pienen tuulettelun jälkeen myös voimakas herukan aromi nousee esiin, ei kuitenkaan raikkaana vaan lähinnä viinimarjahillolla glaseerattu pihvi-tyyppisesti. Maku tuntuu aluksi hieman tuoksua siedettävämmältä, siinä on voimakas cassiksen aromi sekä eukalyptuksista yrttisyyttä. Tammea viini on saanut melko hillitysti, tai ainakaan sitä ei juuri aisti villin tykityksen keskeltä. Tanniinit viinissä ovat pehmeät, suutuntuma ylitsepääsemättömän täyteläinen.

Viini on todennäköisesti oikein laadukas tuote. Jostakin syystä tällainen hyvin voimakas, lähes nokinen tyyli ei istu minun suuhuni lainkaan. Mutta vika saattaa kyllä aivan hyvin olla minussa eikä viinissä.Olen ilmeisen yliherkkä tälle poltetulle maulle, sillä aistin vastaavaa myös uusi-seelantilaisen Julichierin pinot noirissa, joka kuitenkin on varsin arvostettukin viini käsittääkseni.

Eli tätä arviota ei kannata ottaa kovin vakavasti jos on tämän voimakkaan, savuisen tyylin ystävä. Minä en ole, ja jokaisella on oma makunsa. Tärkeintä on oppia se tuntemaan, ja siinä avuksi ovat juuri tällaiset mukavuusalueen ulkopuolelle tehtävät ekskursiot. Know your self.

Nyt lasissa Navarralainen Azul y Garanzan Seis de Azul. Mahtavaa mineraalitykitystä tuoksusta alkaen. Tästä minä tykkään.

Dani Sánchez Azul y Garanza

Viime torstaina Tapas Bar Inezissä oli vieraana espanjalainen viinintekijä Dani Sánchez. Mies ona Navarralaisen Azul y Garanzan viinien takana, ja kyseisen tuottajan viinejä oli maistettavana myös Inezissä. (Kyseisiä viinejä on myös ravintolan listalla, joten maistelemaan voi mennä edelleen jos mielenkiinto tämän perusteella herää.)

Tilan vanhat viinitarhat sijaitsevat Navarran viinialueella pohjoisessa Espanjassa. Navarra sijaitsee ylänköalueella San Sebastianista etelään, noin 100 km Pyreneiden länsipäästä lounaaseen. Tarhat ovatvarsin aavikkoisella alueella, jossa on suuret vuorokautiset lämpötilanvaihtelut ja minimaalinen sademäärä. Täällä viineihin kehittyy aivan omintakeinen aromi.

Näiden vanhojen tarhojen lisäksi tilalla on uudempia viinitarhoja Montserratissa Terra Altassa, Barcelonan eteläpuolella. Näillä tarhoilla tuotetaan Cabirol-nimisiä viinejä, joista oli maistettavana punainen ja valkoinen versio.

Sánchezin ideologiana on luomutuotanto. Viinit tuotetaan ilman torjunta-aineita tai teollisia hiivoja. Miehen mukana 'commercial agriculture serves the chemical industry not the consumer'. Niinpä hänen viininsä tuotetaan ilman kemikaaleja, hyönteisten torjunnassa käytetään mm. tuholaisten luonnollisia saalistajalajeja ja feromoniharhautusta. Rikkiä käytetään mahdollisimman vähän, sen tarve minimoidaan mm. käyttämällä rypälemehun pumppauksessa mahdollisimman ohuita letkuja, jotta happikontaktia tulee mahdollisimman vähän.

Maistettavia viinejä oli 5, joista kaksi Terra Altasta ja 3 Navarrasta. Ensimmäisenä maistettiin valkoinen Cabirol Blanc Terra Altasta. Viinissä on 50/50 suhteessa Garnacha blanca ja macabeo-rypäleitä. Viini oli tuoksultaan mineraalinen ja hennon päärynäinen. Suussa mineraalisuus korostui, ja maku oli jopa hivenen 'hikisen' mineraalinen. Suutuntuma oli täyteläinen. Pelkältään maistettuna viini ei ollut kaksinen, mutta varsinaisen maistelun jälkeen ruuan (kanankoiven ja tortilla de patataksen) kanssa maistettuna toimi huomattavasti paremmin.

Seuraava viini oli Rosé de Azul Navarrasta. Viinissä on rypäleinä 50/50 Garnacha ja Tempranillo. Perusviinit käytetään erillään. Garnacha viiniytetään ilman maseraatiota, jotta vältetään kyseisen rypäleen voimakkaat tanniinit. Tempranilloa maseroidaan kuorikontaktissa noin 12 tuntia. Käymisen jälkeen viinit yhdistetään ja kypsytetään. Rose oli punaisen marjainen, tempranillon pitkähkön kuorikontaktin ansiosta melko roteva. Happoa oli garnachasta melko runsaasti, joten suutuntuma oli raikas. Miellyttävimmästä päästä maistamiani rosé-viinejä, kehotan testaamaan.

Punaisista maistettiin Cabirol (Garnacha ja Tempranillo) Terra Altasta, Seis de Azul (Merlot & CS) ja Desierto (CS) Navarrasta. Näistä Cabirol (2010) oli selvästi raaka, Garnachan tanniinit pureskelivat ikeniä puoli minuuttia. Viinissä oli hyvä hapokkuus tanniinisuuden ohella, marjainen aromi oli vielä varsin voimakas. Tammea oli käytetty kohtuudella, ja viinissä on todennäköisesti hyvää kypsymispotentiaalia useammaksi vuodeksi.

Seis De Azul oli kohtalaisen voimakkaasti tammitettu, hyvin maanläheisen ja jopa lantaisen tuoksuinen viini. Tuoksu oli enemmän merlot-vetoisen maanläheinen, CS:n herukkaisuus antoi hyvää taustatukea. Suussa viini oli pehmeän täyteläinen. Hyvä siemailuviini, joka kesti toisaalta ruokaakin.

Todellinen herkku oli jätetty viimeiseksi: Desierton rypäleet tulevat nimen mukaisesti aivan aavikon laidassa sijaitsevalta viinitarhalta, jossa köynnökset juuri ja juuri pysyvät hengissä. Sadot ovat hyvin pieniä, rypäleet kuulemma 'real tiny and thick skinned'. Koskaan ennen en ole yhtä selvästi voinut kuvitella kasvupaikkaa mielessäni viiniä maistaessani: Tuoksu oli selvä CS, mutta mineraalisuus tuntui tuoksussakin. Kun viinitilkan kaatoi suuhun, tunkui kuin olisi puraissut aavikon kiveä: Mineraalisuus oli voimakkaampi kuin missään aiemmin maistamassani punaviinissä. Tätä tuki Cabernetin marjaisuus ja tanniinisuus, joka oli kuitenkin kesytetty pitkällä tynnyrikypsytyksellä. Viiniä on Inezissä saatavilla, ja suosittelenkin kaikkia baarissa vierailevia ehdottomasti tätä maistamaan. Tämä oli loistavaa.

Ilta pääyttyi neljän ruokalajin illalliseen, jonka kanssa viinien lisäkaatoja vielä maisteltiin. Ilta oli mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla viinintekijän näkemyksiä ja mielipiteitä. Ineziin pyritään jatkossa saamaan viinintekijöitä vierailulle kerran kuukaudessa-kahdessa, ja ainakin tämän kirjoittajat tulevat olemaan mukana aina, kun aikataulut sen sallivat.

Viikon valinta:Tapas Bar Inez – Uusia tuulia

Tampereelle avattiin kesällä 2010 Tapas bar Inez
Pellavatehtaankadulle. Baari tarjosi ja tarjoaa edelleen paikan päällä 
tehtyjä tapaksia, ja aiemmin listalla oli myös varsinaisia suurempia 
ruoka-annoksia. Nyt viimeisimmässä ruokalistassa näyttää olevan vain 
tapaksia, joita kuitenkin tarjotaan myös kokonaiseksi ateriaksi 
koottuina annoksina. Lisäksi tarjolla oli espanjalaispainotteinen 
viinilista sekä laaja valikoima espanjalaisia siidereitä.

Baarissa käytiin pian avaamisen jälkeen useammankin kerran sekä 
syömässä että juomassa, koska konsepti vaikutti kiinnostavalta. Heti 
alusta alkaen Tanniinin silmiä särkivät oranssit muovituolit, joista 
ei vieläkään ole päästy eroon. Sen sijaan muissa asioissa kehitystä on 
tapahtunut.

Alun innostus nimittäin lopahti tämän baarin suhteen viinilistan 
tylsyyteen ja muuttumattomuuteen. Lista oli varsin tavanomainen, 
espanjalaisiin viineihin erikoistuneelta baarilta olisi odottanut 
jotakin muuta kuin alkon valikoimaa toistavaa torrestorrestorresia. 
Kyseinen tuottaja tekee ihan hyviä viinejä, mutta vaihtelukin 
virkistää. Toki valikoimassa oli muitakin viinejä, mutta varsinaisia 
erikoisuuksia ei löytynyt.

Toisin on nyt. Viinien toimittaja on vaihtunut, ja jos tiskin takana 
hyörineen juttuja oikein ymmärsin, niin nykyisin viinit tulevat 
Viinitie-nimiseltä maahantuojalta. Kyseisellä maahantuojalla on 
Helsingissä oma viinibaari Vin Vin. (Huhun mukaan tallinnaan pitäisi 
syksyllä aueta samojen herrojen toimesta sisarbaari, jonka kylkeen 
tuossa vapaan viinin maassa saadaan myös kauppa.) Viinitien viinit 
ovat pääosin pientuottajien aikaansaannoksia, ja sellaisia näytti 
ilmaantuneen runsaasti myös Inezin uudelle listalle. Baarihenkilökunta 
tunsi tuotteensa loistavasti, ja osasi ohjata myös espanjan ja 
portugalin viineihin heikommin perehtyneen juomavalintaa hienosti. 
Ainakin meitä palvellut baarimestari oli aidon innostunut viinistä, 
mikä lämmittää toisen intoilija sydäntä.

Suosittelen siis testaamaan 'uuden' Inezin, ainakin kirjoittajat 
aikovat aloittaa tutustumisen Espanjan ja Portugalin vähemmän 
tunnettuihin viinialueisiin kyseisessä ravitsemusliikkeessä.



Kovasti yritämme päästä myös osallistumaan Inezissä 9.8.2012 järjestettävään 
Winemaker Dineriin, jossa Dani Sanchez esittelee Montsantin ja Navarran tilojen viinejään 
ja ilta päättyy neljän ruokalajin illalliseen.


-Tanniini-