Klein Constantia: Tyylikäs CS Etelä-Afrikasta

Meillä on ollut ongelmia etelä-afrikkalaisten viinien suhteen:  Alkon valikoimasta löytyvät tuotteet tuppaavat kaikki maistumaan joko tammilastuilta tai eiliseltä tuhkakupilta. Siksi lähestyimme mielenkiinnolla Ebay:sta huudettua Klein Constantian CS-viiniä vuodelta 2001.

Constantia lienee nimi, jonka jokainen Etelä-Afrikan viineistä kiinnostunut tunnistaa. Siirtokunnan ensimmäinen viinitarha sai alkunsa Kapkaupungin eteläpuolella 1658, jolloin Jan van Riebeeck toi köynnöksiä Euroopasta ja istutti niitä Constantian alueelle. Varsinainen tila perustettiin 1684, jolloin Simon Van der Stel osti tilan maat omistukseensa. Ensimmäiset viinit tuotettiin vuonna 1708. 1711 tila jaettiin kolmeen osaan Van der Stelin kuoltua. Yksi kolmesta osasta säilytti nimen Constantia. Se jaettiin vielä edelleen vuonna 1817 Groot Constantiaan ja Klein Constantiaan. 1800-luvun puolivälissä viininvalmistukseen tuli tauko, kun viinikirva saavutti Etelä-Afrikan vuonna 1865. Tämä tauko venyy pitkäksi, ja viininvalmistus alkaa uudelleen vasta vuonna 1985 tilan ostaneen Duggie Joosten toimesta.Nykyisille omistajille tila on siirtynyt vuonna 2011, ja siihen on vielä liittynyt Anwilkan viinitila vuonna 2012.

Constantia sijaitsee siis Kapkaupungin eteläpuolella. Tarhat ovat 70-343 metriä merenpinnan yläpuolella. Koska alue on vain 10 kilometrin päässä merestä, puhaltaa etenkin korkeammilla tarhoilla jatkuva viilentävä merituuli. Valtaosa tarhoista on itään ja etelään viettävillä rinteillä, mikä eteläisellä pallonpuoliskolla on poispäin keskipäivän auringosta. Tämä viillentävä vaikutus auttaa säilyttämään viineissä hapokkuutta.

Cabernet Sauvignon-rypäleet kasvavat tilan matalammalla sijaitsevilla tarhoilla 70-100 m merenpinnasta etelänpuoleisilla rinteillä. Maaperä on rapautunutta graniittia. Viini kävi 26-30 asteen lämpötilassa, minkä jälkeen se läpikävi malolaktisen käymisen. Viiniä on kypsytetty uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä täydet 2 vuotta.

Viini on reunoiltaan rusehtava, keskisyvän granaatinvärinen. Tuoksusta löytyy metsänpohjaa, tallipihaa ja taustalta edelleen hyvä herukkainen marjaisuus. Tuoksussa on myös mukavasti integroitunutta lyijykynäistä tammisuutta. Suussa viini on moniulotteinen, tammen tuoma mausteisuus ja puuaromi on hyvin integroitunut. Tältä osin ikä on tehnyt tehtävänsä, kuvittelisin tämän olleen nuorena melko puiseva tapaus. Myös hapokkuutta löytyy edelleen pitämään kokonaisuuden raikkaana, ja tanniinit ovat pehmenneet silkkisiksi. Viini on kokonaisuudessaan miellyttävä ja tasapainoinen, ja kerrankin taisimme osua avaamaan pullon juuri oikeassa iässä!

Talven parasta ruokaa: Bouillabaisse meidän tapaan

Kun taloudessa toinen syö lihaa ja toinen ei niin yhteisten arkiruokien keksiminen on välillä haastavaa. Varsinkin talvella lämmin ja täyttävä keitto on usein hakusessa. Onneksi aina voi vetää ässän hihasta ja ehdottaa ruuaksi provencelaista kala-äyriäiskeittoa eli bouillabaissea. Keitolle on yhtä monta reseptiä, kun on tekijääkin. Meidän resepti menee seuraavalla tavalla. Ota kaupasta keittoon sopivat määrät oman taloutesi mukaan.

Bouillabaisse ala pullon henki

Kuva:heinojuomat.fi

Varsiselleriä
Porkkanaa
Fenkolia
Sipulia
Valkosipulia
Tomaattimurskaa
Kaltattuja tomaatteja
Kalalientä
Lohta
Katkarapuja
Simpukoita

Suola
Mustapippuri
Tähtinis
Appelsiinin kuori raastettuna
Sokeri
Valkoviini
Paprikajauhetta


Kuori sipulit ja leikkaa sipuleista reilun kokoisia lohkoja. Kuori valkosipuli ja hienonna. Kuori ja pese vihannekset. Pilko pestyt vihannekset reilun kokoisiksi lohkoiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon vihannekset ja kuullota niitä muutama minuutti. Laita kattilaan tomaattimurskat ja kaltatut tomaatit. Lisää viiniä ja kalalientä niin, että tuotteet peittyvät. Mausta suolalla, pippurilla ja aniksella sekä appelsiinin kuorella. Keitä miedolla lämmöllä niin kauan, että kasvikset ovat kypsiä. Juuri ennen tarjoilua lisää joukkoon kalan palat, simpukat ja katkaravut. Kiehauta ja tarjoa oliiveiden ja majoneesin kanssa.

Viimeksi keiton kanssa nautittiin vaaleata leipää ja etelä-afrikkalaista chenin blancia.
Land of Good Hope Chenin Blanc 2011 tulee Stellenbochin alueelta. Winery of Good hopen työntekijöinä on entisiä vähäosaisia, joiden hyväksi koko talon tuotto menee.

Viini on keskisyvä, lähes kullankeltainen väriltään. Tuoksussa tuntuu kukkaisuutta ja melkoisen selvä tamminen aromi. Myös cheninille tyypillistä mineraalisuusta löytyy selvästi. Suussa melko täyteläinen. Mineraalisuus korostuu. Hapokkuus on korkeintaa
n kohtalainen sellaisenaan maistettuna. Pelkältään viini ei ole parhaimmillaan. Kalakeitto kuitenkin tuo viinistä esiin raikkauden, joka keventää muuten täyteläistä kokemusta. Jälkimaku on pitkähkö, tammen sävyttämä.

Viini ei ole tammiallergikoille. Kokonaisuus kuitenkin toimii mielestämme ruuan kanssa varsin mukavasti. Melko mausteiselle, tomaattiselle kalakeitolle ei oikein sovi mikään äärihapokas viini, joten tämä oli täsmävalinta kaapin muutoin lähinnä rieslingisestä valkoviinivalikoimasta. Hieno esimerkki siitä, että viini on ennen kaikkea ruokajuoma.

Ja vinkki laiskemmille: Jos haluat nauttia Tampereella erinomaista bouillabaissea, niin ota suunnaksi kauppahalli ja 4 vuodenaikaa. Et taatusti tule pettymään.

Saxenburg private collection CS 2009: kummassa meistä on vika ?

Etsin kaapista jotakin erilaista maistettavaa, kun viimeaikoina on nautittu lähinnä vanhan maailman viinejä espanjasta ja ranskasta.Kylmän ja sateisen alkusyksyn päivän illaksi löysin kaapin perukoilta eteläafrikkalaisen CS:n, jonka olimme aikanaa saaneet tuliaisiksi. Itse en tällaista olisi varmaan tullut ostaneeksi, sillä jostain syystä en ole ollut suuri eteläafrikka-fani, sillä aiemman kokemuksen perusteella maan punaviinit ovat ylipaahtuneita ja paksuja. Ajattelin kuitenkin ongelman olleen siinä, että aiemmat viinit ovat olleet pääasiassa edullisemmasta päästä olevia massatuotteita. Tämä kyseinen Saxenburg ilmeisesti kuitenkin on laadukkaampi tuote, ja avasimmekin siten pullon melko suurin odotuksin.

Ja petyimme. Ilmeisestipoltetun kumin aromi viinissä on jossakin meriitti. Tuoksu oli suorastaan luotaantyöntävä: savua, nokea, kärähtäneitä autonrenkaita. Pienen tuulettelun jälkeen myös voimakas herukan aromi nousee esiin, ei kuitenkaan raikkaana vaan lähinnä viinimarjahillolla glaseerattu pihvi-tyyppisesti. Maku tuntuu aluksi hieman tuoksua siedettävämmältä, siinä on voimakas cassiksen aromi sekä eukalyptuksista yrttisyyttä. Tammea viini on saanut melko hillitysti, tai ainakaan sitä ei juuri aisti villin tykityksen keskeltä. Tanniinit viinissä ovat pehmeät, suutuntuma ylitsepääsemättömän täyteläinen.

Viini on todennäköisesti oikein laadukas tuote. Jostakin syystä tällainen hyvin voimakas, lähes nokinen tyyli ei istu minun suuhuni lainkaan. Mutta vika saattaa kyllä aivan hyvin olla minussa eikä viinissä.Olen ilmeisen yliherkkä tälle poltetulle maulle, sillä aistin vastaavaa myös uusi-seelantilaisen Julichierin pinot noirissa, joka kuitenkin on varsin arvostettukin viini käsittääkseni.

Eli tätä arviota ei kannata ottaa kovin vakavasti jos on tämän voimakkaan, savuisen tyylin ystävä. Minä en ole, ja jokaisella on oma makunsa. Tärkeintä on oppia se tuntemaan, ja siinä avuksi ovat juuri tällaiset mukavuusalueen ulkopuolelle tehtävät ekskursiot. Know your self.

Nyt lasissa Navarralainen Azul y Garanzan Seis de Azul. Mahtavaa mineraalitykitystä tuoksusta alkaen. Tästä minä tykkään.

Viikonlopun viini: Juno 2011

Maistettua tuli viikonloppuna tällä kertaa eteläafrikkalainen punaviini. Juno-viinit ovat neljän  naisviinintekijän projekti, jolla halutaan kunnioittaa viiniä ja naisia. Alkon valikoimassa heidän viineistään on Shiraz-Mourvedre-Viognier-sekoitus. Pullon henget tykästyivät Austraalialaisiin Yalumban Shiraz-Viogniereihin viime talvena, ja siksi tämä valikoitui maistettavaksi.

Viini on väriltään syvän purppurainen. Tuoksu on mausteinen, tamminen, hieman pippurinen ja kypsän marjainen. Näiden tummien tuoksujen lisäksi on aistittavissa varsin selkeänä viognierin tuoma kukkainen raikkaus, joka virvoittaa tuoksua. Viinin hieman seistyä lasissa tuoksuun alkaa kuitenkin ilmaantua myös eteläafrikkalaista asvalttityömaata, mikä tekee tuo tuoksuun epämielyttävän vivahteen.

Maku on täyteläinen, hapot ja tanniinit kohtalaiset. Makuaromeina mausteisuus, hento lakritsi ja punaiset marjat. Alkuun tuntuu myös tuo kukkaisuus, joka tuo makuun raikkautta. Maku keskipitkä. Maku kärsii ilmaantumisesta tuoksua enemmän, pikisyys korostuu epämiellyttäväksi.

Viini oli avoinna seuraavaan päivään, ja tällöin se oli jo lähes juomakelvotonta. Verrattuna viime aikoina juotuihin italialaisiin, jotka ovat kestäneet avoinna ainakin kolme vuorokautta maun kärsimättä tämä oli hieman yllättävää.

Viini oli siis vasta avattuna aivan miellyttävä ja nautittava, mutta dekantoida sitä ei kannata. Kenties tämä kannattaakin nauttia heti avaamisen jälkeen, hieman viilennettynä reippaaseen tahtiin hyvässä seurassa. Hinta-laatusuhteeltaan mielestämme perushyviä Alkon löytöjä seurusteluviiniksi.

-Tanniini-