
Ja petyimme. Ilmeisestipoltetun kumin aromi viinissä on jossakin meriitti. Tuoksu oli suorastaan luotaantyöntävä: savua, nokea, kärähtäneitä autonrenkaita. Pienen tuulettelun jälkeen myös voimakas herukan aromi nousee esiin, ei kuitenkaan raikkaana vaan lähinnä viinimarjahillolla glaseerattu pihvi-tyyppisesti. Maku tuntuu aluksi hieman tuoksua siedettävämmältä, siinä on voimakas cassiksen aromi sekä eukalyptuksista yrttisyyttä. Tammea viini on saanut melko hillitysti, tai ainakaan sitä ei juuri aisti villin tykityksen keskeltä. Tanniinit viinissä ovat pehmeät, suutuntuma ylitsepääsemättömän täyteläinen.
Viini on todennäköisesti oikein laadukas tuote. Jostakin syystä tällainen hyvin voimakas, lähes nokinen tyyli ei istu minun suuhuni lainkaan. Mutta vika saattaa kyllä aivan hyvin olla minussa eikä viinissä.Olen ilmeisen yliherkkä tälle poltetulle maulle, sillä aistin vastaavaa myös uusi-seelantilaisen Julichierin pinot noirissa, joka kuitenkin on varsin arvostettukin viini käsittääkseni.
Nyt lasissa Navarralainen Azul y Garanzan Seis de Azul. Mahtavaa mineraalitykitystä tuoksusta alkaen. Tästä minä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti