Envínate Albahra

Envínate on neljän espanjalaisen viinintekijän yhteisprojekti: Laura Ramos, Jose Martínez, Alfonso Torrente ja Roberto Santana tapasivat opiskellessaan enologiaa Alicanten yliopistossa ja päättivät perustaa projektin, joka tuottaa kasvupaikkaansa ilmentäviä viinejä eri puolilta maata. Heillä on tarhoja Ribeira Sacrassa, Extremadurassa, Kanariansaarilla ja Almansassa, josta nyt maistettu Albahra tulee.

Nelikon viinit tuotetaan mahdollisimman terroir- ja rypälevetoisesti. Tarhoilla ei käytetä torjunta-aineita, rypäleet poimitaan käsin, kellarissa käytetään perinteisiä välineitä ja menetelmiä eikä viiniin lisätä käymisvaiheessa sulfiitteja. Näin pyritään tuomaan esiin rypäleen ja maaperän omimmat aromit.

Albahra tulee siis Castilla-La Manchasta, Valencian lounaispuolella sijaitsevasta Almansasta. Kalkkikivestä ja savesta koostuvat tarhat sijaitsevat 800 m korkeudessa välimerellisessä ilmastossa. Tarhalla kasvaa 25-vuotiaita Garnacha Tintorera- (aka Alicante Bouchet) köynnöksiä. Viini käytetään villihiivoilla avoimissa 5200 litran sementtisammioissa, ja 30 % rypäleistä käy rankoineen. Viiniä kypsytetään samoissa sammoissa 8 kuukautta ennen pullotusta.

Viini on lähes läpinäkymättömän purppurainen. Sen tuoksussa on merlot:a muistuttavaa maamaista aromia, runsaasti tummia kypsiä marjoja. Ensin viini tuo mieleen portugalilaiset maanläheiset viinit. Viinin runsaan marjainen tuoksu on toisaalta hieman kuin nuoren Beaujolais:n. Viinin tuoksua voi kuvailla muhevan runsaaksi. Suussa melko täyteläinen, alkuun pehmeä, runsas ja tuoksun aromimaailmaa noudatteleva. Sellaisenaan hieman raskas. Jälkimaussa nousee kuitenkin reipasta tannisuutta ja aromipaletille nousevaa mausteisuutta, joka antaa viinille rakennetta ja kallistaa mielikuvaa enemmän Portugaliin kuin edellä mainittuun Beaujolais:n. 

Kyseessä on nuori, herkullisen marjainen ja maanläheinen viini, joka kannattaa nauttia syksyn pataruokien seurassa hieman viilennettynä. Miellyttävä ja kiinnostava viini, jonka perusteella herää halu maistaa nelikon muitakin tuotteita. Decantalosta näitä saisi, mutta koska Euroopasta tilattu viini on turmiollista ei näitä tietenkään enää Suomeen saa.

Weingut Wedekind ja Saksan luomuviinit

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Saksan luulisi olevan luomutuotannon luvattu maa, sillä Steinerin antroposofinen ajattelutapa on maassa voimissaan: Taannoisella työmatkalla yritin ostaa apteekista kortisonivoidetta sillä seurauksella että sain saarnan sen vaarallisuudesta ja suosituksen lukuisista homeopaattisista valmisteista. Sama biodynamiikka ei kuitenkaan ole muodostunut kovin suosituksi viininviljelijöiden keskuudessa. Syynä tähän lienee hankala ja epävarma ilmasto sekä -kuten joku viinikirjoittaja hiljan epäili- saksalainen suunnitelmallinen ja epävarmuutta karttava mielenlaatu.

Luomuviinien määrä on kuitenkin Saksassakin kasvussa. Kävimme Saksan Viinitiedotuksen järjestämällä matkalla vierailulla Niersteinissä sijaitsevalla Weingut Wedekindin

talolla, joka tuottaa kaikki viininsä luomumenetelmin. Wedekind on pariskunnan perustama viinitalo, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2005. Tarhoja viljeltiin alusta saakka luomuperiaattein, ja sertifikaatin Wedekind sai 2008. Tällä Rheinhessenin tuottajalla on valikoimassaan paitsi perinteisiä Rieslingejä ja Spät-/Weisburgundereita myös uusia Piwi-lajikkeita, joista tuotetut viinit olivat täysin uusi tuttavuus.

Piwi on lyhenne pilswiderstandsfähige-sanasta, joka tarkoittaa homeelle vastustuskykyistä. Lajikkeet ovat vitis vinifera-hybridejä, jotka on aikaansaatu vuosikymmeniä kestäneen tietoisen lajikkeenjalostustyön seurauksena. Näihin on risteytetty eurooppalaisia ja aasialaisia lajikkeita tavoitteena aikaansaada homeille vastutstuskykyisiä lajikkeita, joista pystyttäisiin tuottamaan laadukkaita viinejä ilman tarvetta torjunta-aineiden käytölle. Koska näitä lajikkeita ei tarvitse suojella torjunta-ainella, ne sopivat oivallisesti luomutuotantoon.

Maistoimme Wedekindillä kolmesta eri piwi-lajikkeesta valmistettuja viinejä.

Cabernet Blanc on pienisatoinen lajike, josta valmistetuissa viineissä on sauvignon blancista muistuttava aromimaailma: Maistamamme Cabernet Blanc 2015 oli tuoksultaan tomaatinlehtimäinen, ruohoinen, luumuisen hedelmäinen. Maku oli hapokas, täysin kuiva. Jälkimaku oli vihreä ja pitkähkö. Tämä olisi varmasti oiva parsaviini.

Johanniter on vuonna 2001 lisensoitu aikaisin kypsyvä valkoinen lajike. Johanniter 2015:n tuoksussa hento aromi, jossa leikattua ruohoa ja keltaista luumua. Pyöreähkössä maussa hedelmäiset aromit nousivat paremmin esiin. Hapokkuus oli edellistä vähäisempää ja viini oli täyteläisempi. Tämä voisi toimia vaikkapa lohikalojen kanssa.

Punaisista maistoimme Cabernet Juraa vuodelta 2014. Tämä oli tuoksultaan kirsikka-mansikkainen, mausteinen ja hieman tamminen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärunkoinen ja melkoisen tanniininen. Tämän maku jäi valitettavasti hieman lyhyeksi.

Nämä lajikkeet olivat kiinnostavia. Phillip Wedekind arveli, että niillä on todellista potentiaalia tulevaisuudessa: Laatu oli jo nyt hyväksyttävä, vaikka tuottajilla ei vielä ole kovin pitkää kokemusta ja tietämystä rypäleistä. Ajan myötä laata todennäköisesti vielä paranee, kun tuottajat löytävät näille lajikkeille optimaaliset kasvupaikat ja oppivat parhaat kellarikäsittelymenetelmät. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

Dani Sánchez Azul y Garanza

Viime torstaina Tapas Bar Inezissä oli vieraana espanjalainen viinintekijä Dani Sánchez. Mies ona Navarralaisen Azul y Garanzan viinien takana, ja kyseisen tuottajan viinejä oli maistettavana myös Inezissä. (Kyseisiä viinejä on myös ravintolan listalla, joten maistelemaan voi mennä edelleen jos mielenkiinto tämän perusteella herää.)

Tilan vanhat viinitarhat sijaitsevat Navarran viinialueella pohjoisessa Espanjassa. Navarra sijaitsee ylänköalueella San Sebastianista etelään, noin 100 km Pyreneiden länsipäästä lounaaseen. Tarhat ovatvarsin aavikkoisella alueella, jossa on suuret vuorokautiset lämpötilanvaihtelut ja minimaalinen sademäärä. Täällä viineihin kehittyy aivan omintakeinen aromi.

Näiden vanhojen tarhojen lisäksi tilalla on uudempia viinitarhoja Montserratissa Terra Altassa, Barcelonan eteläpuolella. Näillä tarhoilla tuotetaan Cabirol-nimisiä viinejä, joista oli maistettavana punainen ja valkoinen versio.

Sánchezin ideologiana on luomutuotanto. Viinit tuotetaan ilman torjunta-aineita tai teollisia hiivoja. Miehen mukana 'commercial agriculture serves the chemical industry not the consumer'. Niinpä hänen viininsä tuotetaan ilman kemikaaleja, hyönteisten torjunnassa käytetään mm. tuholaisten luonnollisia saalistajalajeja ja feromoniharhautusta. Rikkiä käytetään mahdollisimman vähän, sen tarve minimoidaan mm. käyttämällä rypälemehun pumppauksessa mahdollisimman ohuita letkuja, jotta happikontaktia tulee mahdollisimman vähän.

Maistettavia viinejä oli 5, joista kaksi Terra Altasta ja 3 Navarrasta. Ensimmäisenä maistettiin valkoinen Cabirol Blanc Terra Altasta. Viinissä on 50/50 suhteessa Garnacha blanca ja macabeo-rypäleitä. Viini oli tuoksultaan mineraalinen ja hennon päärynäinen. Suussa mineraalisuus korostui, ja maku oli jopa hivenen 'hikisen' mineraalinen. Suutuntuma oli täyteläinen. Pelkältään maistettuna viini ei ollut kaksinen, mutta varsinaisen maistelun jälkeen ruuan (kanankoiven ja tortilla de patataksen) kanssa maistettuna toimi huomattavasti paremmin.

Seuraava viini oli Rosé de Azul Navarrasta. Viinissä on rypäleinä 50/50 Garnacha ja Tempranillo. Perusviinit käytetään erillään. Garnacha viiniytetään ilman maseraatiota, jotta vältetään kyseisen rypäleen voimakkaat tanniinit. Tempranilloa maseroidaan kuorikontaktissa noin 12 tuntia. Käymisen jälkeen viinit yhdistetään ja kypsytetään. Rose oli punaisen marjainen, tempranillon pitkähkön kuorikontaktin ansiosta melko roteva. Happoa oli garnachasta melko runsaasti, joten suutuntuma oli raikas. Miellyttävimmästä päästä maistamiani rosé-viinejä, kehotan testaamaan.

Punaisista maistettiin Cabirol (Garnacha ja Tempranillo) Terra Altasta, Seis de Azul (Merlot & CS) ja Desierto (CS) Navarrasta. Näistä Cabirol (2010) oli selvästi raaka, Garnachan tanniinit pureskelivat ikeniä puoli minuuttia. Viinissä oli hyvä hapokkuus tanniinisuuden ohella, marjainen aromi oli vielä varsin voimakas. Tammea oli käytetty kohtuudella, ja viinissä on todennäköisesti hyvää kypsymispotentiaalia useammaksi vuodeksi.

Seis De Azul oli kohtalaisen voimakkaasti tammitettu, hyvin maanläheisen ja jopa lantaisen tuoksuinen viini. Tuoksu oli enemmän merlot-vetoisen maanläheinen, CS:n herukkaisuus antoi hyvää taustatukea. Suussa viini oli pehmeän täyteläinen. Hyvä siemailuviini, joka kesti toisaalta ruokaakin.

Todellinen herkku oli jätetty viimeiseksi: Desierton rypäleet tulevat nimen mukaisesti aivan aavikon laidassa sijaitsevalta viinitarhalta, jossa köynnökset juuri ja juuri pysyvät hengissä. Sadot ovat hyvin pieniä, rypäleet kuulemma 'real tiny and thick skinned'. Koskaan ennen en ole yhtä selvästi voinut kuvitella kasvupaikkaa mielessäni viiniä maistaessani: Tuoksu oli selvä CS, mutta mineraalisuus tuntui tuoksussakin. Kun viinitilkan kaatoi suuhun, tunkui kuin olisi puraissut aavikon kiveä: Mineraalisuus oli voimakkaampi kuin missään aiemmin maistamassani punaviinissä. Tätä tuki Cabernetin marjaisuus ja tanniinisuus, joka oli kuitenkin kesytetty pitkällä tynnyrikypsytyksellä. Viiniä on Inezissä saatavilla, ja suosittelenkin kaikkia baarissa vierailevia ehdottomasti tätä maistamaan. Tämä oli loistavaa.

Ilta pääyttyi neljän ruokalajin illalliseen, jonka kanssa viinien lisäkaatoja vielä maisteltiin. Ilta oli mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla viinintekijän näkemyksiä ja mielipiteitä. Ineziin pyritään jatkossa saamaan viinintekijöitä vierailulle kerran kuukaudessa-kahdessa, ja ainakin tämän kirjoittajat tulevat olemaan mukana aina, kun aikataulut sen sallivat.