Montsantin klassikko: Venus la Universal DIdo 2015

Katalonian eteläosassa sijaitseva Priorat on toinen Espanjan DOCa-luokituksen saaneista viinialueista, ja siellä sijaitsee moni maailmankuulu viinitila. Prioratin länsipuolella, sitä hevosenkengän tapaan ympröiden sijaitsee kuitenkin hieman vähemmän tunnettu ja nuorempi Montsantin viinialue, jossa ilmasto-olot ovat varsin vastaavat kuin Prioratissa. Montsantin alueen maaperä on kuitenkin huomattavasti epäyhtenäisempi kuin Prioratin, jossa llicorella on määrittävä tekijä. Montsantin viinien lajikevalikoima on pitkälti sama kuin tunnetummassa naapurissaan: Garnacha on useimmiten päärypäle, ja sitä tukemassa on syrahta, cs:a ja merlota sekä usein myös carineñaa. Montsantin etu Prioratiin nähden on ehdottomasti hinta, sillä Montsantin viinejä saa huomattavasti prioratilaisia edullisemmin. Siinä missä Prioratin viinit ovat usein varsin jykevän tanniinisia ja 'isoja', löytyy Montsantista myös raikkaita, mehevän hedelmäisiä viinejä jotka sopivat nautittaviksi nuorempina jolloin garnachan punainen raikas hedelmäisyys on herkullisesti pinnalla.

Venus la Universal on Montsantin alueen tuottaja, jonka taustalta löytyy viinimaailmassa nimekäs pariskunta: René Barbier nuorempi ja Sara Pérez (Mas Martinetin Josep Lluis Pérezin tytär) halusivat nostaa Montsantin alueen profiilia, joten he perustivat Venus la Universalin. Talolla on vain vähän omia tarhoja, mutta he ostavat neljän alueen tuottajaperheen kaikki rypäleet, joten projekti on oikeastaan näiden neljän perheen ja Barbier&Pérezin yhteinen.

Didon rypäleet tulevat Montsantin alueen suurimman kylän eli Falsetin ympäristöstä. Tarhat sijaitsevat rapautuneesta graniitista koostuvalla maaperällä, jossa orgaanista materiaalia on varsin niukasti. Graniittimaaperä jäähtyy nopeasti yöllä ja lämpiää päivän auringossa, joten lämpötilavaihtelut ovat voimakkaita ja mahdollistavat pitkän kypsymisajan. Rypäleistä tulee tällaisessa maaperässä raikkaan hedelmäisiä, joten garnachan tyypillinen mansikkainen ja vadelmainen aromimaailma pääsee vahvasti esiin. Päärypäleen lisäksi viinissä on syrahta tuomassa mausteisuutta ja pienet osuudet CSa sekä merlot'a.

Viini on garnacha-vetoisena hieman jo rusehtavaan taittavan tiilenpunainen (garnachalla on taipumus hapettua ja menettää väriään varsin nopeasti). Tuoksu on vadelmainen, karhunvatukkainen ja kypsän viikunainen. Viinin tuoksussa on kohtalaisesti välimerellistä karvasta yrttisyyttä, lämmintä mausteisuutta ja hentoa maaperän aromia. Suussa raikas ja hedelmäinen, joskin karvas yrttisyys on makupaletilla voimakkaampi kuin tuoksutellessa. Tanniinisuus on vain 3 vuoden ikäisessä viinissä heti avaamisen jälkeen kohtalaisen voimakas, mutta sekin pehmenee dekantoinnilla. Jälkimaku on keskipitkä, kypsän marjainen ja aavistuksen jopa  miellyttävällä tavalla grillinsavuinen.

Viini on Priorateihin verrattuna raikas, kuitenkin kohtalaisen jämäkkätanniininen. Tätä käyttäisin ehdottomasti grillatuille ruuille, joihin on saatu kunnon karsinogeenipintaa: Punaiset lihat tietysti, mutta myös vaikkapa grillattu munakoiso ja sipulit istuvat hyvin tämän kylkeen. Klassikkoainesta!

Costers del Siurana Miserere 1993

Priorat on yksi meille läheisimmistä viinialueista, sillä olemme vierailleet siellä useasti ja tutustuneet joihinkin alueen viinintuottajista. Rakastamme tämän Katalonian takamailla sijaitsevan alueen yksinkertaista ja rentoa tunnelmaa, ja tulemme varmasti palaamaan alueella aina uudeleen.

Costers del Siuranan perusti Carles Pastrana yhdessä enologivaimonsa Mariona Jarquen kanssa. Heidän tilansa oli yksi viidestä alueen renesanssin 1970-luvulla aloittaneista pioneereista, joista kuuluisin on René Barbierin Clos Mogador. Costers del Siurana koostuu kahdesta tilasta, alkuperäisestä Gratallopsin Clos del Obacista ja Torroja del Prioratissa sijaitsevasta Mas d'en Brunosta, josta Misereren rypäleet tulevat. Tarhat sijaitsevat Siurana-joen rinteillä tyypillisessä licorella-maaperässä.

Viini on sekoite viidestä lajikkeesta: Garnacha (27%) on tyypillisin Prioratin alueen rypäle, jonka aromimaailma on usein varsin punamarjainen ja herkästi hieman oksidatiivinen. Misereressä on mukana myös Prioratin vanhimpien CS-köynnösten rypäleitä 27 %: Tämä tuo aromimaailmaan mukaan tummempia marjoja ja herukkaista aromia. 26 % on Espanjan tunnetuinta lajiketta tempranilloa, joka etenkin tässä ikääntyneessä viinissä on aistittavina tyypillisenä satulanahkaisuutena. Täyteläistä pyöreyttä on tuomassa 10 % merlot:a ja 10 % cariñenaa.

Viini on ensin varsin sulkeutunut, mutta happea saatuaan herää hienosti eloon. Tuoksussa on nahkaisuutta, joka on kenties päälimmäisin piirre. Tarkemmin tuoksuttaessa nokkaan nousee laajalla kirjolla marjaisia aromeja karhunvatukan ja vadelman kautta selkeänä tunnistettavaan CS-herukkaisuuteen. Kypsytyksen tuomaa lyijykynän kuivaa tammisuutta ja aavistus volatiilia asetoni-aromia löytyy myös. Jälkimmäinen on varsin hentopiirteistä eikä ainakaan meidän nenässämme tunnu virhearomilta vaan tuo lähinnä kompleksisuutta ja tuo kontrastia marjaisuuteen. Suussa viinin rakenne on ikään nähden erittäin napakka. Alku on yllättävän hapokas ja marjaisa. Pian makukokemus kääntyy nahkaiseen kuivattavuuteen, jota kuitenkin seuraa jälkimaussa hienosti alueelle tyypillinen mineraalisuus, joka nostaa veden kielelle huuhtelemaan edelleen varsin jymäköiden tanniinien pureskelemia ikeniä.

Viini on ikääntynyt erittäin kauniisti, ja voimme lämpimästi suositella Misereren vanhempien vuosikertojen hamstraamista mikäli joku niihin törmää. Itse satuimme huutamaan tämän eBay:sta pilkkahintaan joitakin vuosia sitten ja unohdimme sen kaapin perälle kunnes se sattui käpälään alahyllyä penkoessa. Onnekas yhteentörmäys.

Tämän viinin ruokapariksi suosittelemme selkeitä liharuokia. Medium-kypsyydessä tarjottu karitsa voisi olla täsmäsuositus, mutt toki myös nauta tai syksyn riistakaudella hirvi voisivat toimia oivasti.

Envínate Albahra

Envínate on neljän espanjalaisen viinintekijän yhteisprojekti: Laura Ramos, Jose Martínez, Alfonso Torrente ja Roberto Santana tapasivat opiskellessaan enologiaa Alicanten yliopistossa ja päättivät perustaa projektin, joka tuottaa kasvupaikkaansa ilmentäviä viinejä eri puolilta maata. Heillä on tarhoja Ribeira Sacrassa, Extremadurassa, Kanariansaarilla ja Almansassa, josta nyt maistettu Albahra tulee.

Nelikon viinit tuotetaan mahdollisimman terroir- ja rypälevetoisesti. Tarhoilla ei käytetä torjunta-aineita, rypäleet poimitaan käsin, kellarissa käytetään perinteisiä välineitä ja menetelmiä eikä viiniin lisätä käymisvaiheessa sulfiitteja. Näin pyritään tuomaan esiin rypäleen ja maaperän omimmat aromit.

Albahra tulee siis Castilla-La Manchasta, Valencian lounaispuolella sijaitsevasta Almansasta. Kalkkikivestä ja savesta koostuvat tarhat sijaitsevat 800 m korkeudessa välimerellisessä ilmastossa. Tarhalla kasvaa 25-vuotiaita Garnacha Tintorera- (aka Alicante Bouchet) köynnöksiä. Viini käytetään villihiivoilla avoimissa 5200 litran sementtisammioissa, ja 30 % rypäleistä käy rankoineen. Viiniä kypsytetään samoissa sammoissa 8 kuukautta ennen pullotusta.

Viini on lähes läpinäkymättömän purppurainen. Sen tuoksussa on merlot:a muistuttavaa maamaista aromia, runsaasti tummia kypsiä marjoja. Ensin viini tuo mieleen portugalilaiset maanläheiset viinit. Viinin runsaan marjainen tuoksu on toisaalta hieman kuin nuoren Beaujolais:n. Viinin tuoksua voi kuvailla muhevan runsaaksi. Suussa melko täyteläinen, alkuun pehmeä, runsas ja tuoksun aromimaailmaa noudatteleva. Sellaisenaan hieman raskas. Jälkimaussa nousee kuitenkin reipasta tannisuutta ja aromipaletille nousevaa mausteisuutta, joka antaa viinille rakennetta ja kallistaa mielikuvaa enemmän Portugaliin kuin edellä mainittuun Beaujolais:n. 

Kyseessä on nuori, herkullisen marjainen ja maanläheinen viini, joka kannattaa nauttia syksyn pataruokien seurassa hieman viilennettynä. Miellyttävä ja kiinnostava viini, jonka perusteella herää halu maistaa nelikon muitakin tuotteita. Decantalosta näitä saisi, mutta koska Euroopasta tilattu viini on turmiollista ei näitä tietenkään enää Suomeen saa.