Viinimestarit.com:n valikoimaa sokkoillen

Järkkäsimme Kalevan viiniklubille umpisokkotastingin viinimestarit.com:n Matin suosiollisella avustuksella. Kävin noutamassa 6 folioitua pulloa, jotka avattiin korkkeja katsomatta. Viinit olivat kautta linjan melko kovia heti avaamisen jälkeen, mutta moni niistä hyötyi huomattavasti ilmaantumisesta ja parani siten illan mittaan.

Ensimmäinen viini oli melko maanläheinen, suklaakirsikkainen, boysenmarjainen, melko savuinen, ja lämpimän tuoksuinen. Suussa hapokas, tanniinirakenteeltaan pehmeä. Aromimaailma oli maanläheinen, suussa nousi lisäksi yrttisyyttä. Tätä viiniä veikkasin sokkona merlot-vetoiseksi ranskalaiseksi. Jos viinimestareilla olisi valikoimissaan uuden maailman viinejä, tämä olisi voinut olla jopa argentiinalainen malbec.

Toinen viini oli tuoksultaan makean hedelmäinen, coctailkirsikkainen, hennosti yrttinen. Suutuntuma on heti avaamisen jälkeen kova ja kulmikas, mutta tämä viini hyötyi valtavasti parin tunnin aukiolosta ja pehmeni mukavaksi ruokaviiniksi. Makupaletilla aromeiltaan nuori ja raikkaan punamarjainen. Tanniinit olivat alkuun varsin kireät ja jopa epämiellyttävät, mutta ilmaantuminen ja ruuan kanssa maistelu pehmensivät ne jämäkiksi mutta jo miellyttäviksi.

Kolmas viini oli tuoksultaan mausteinen, punajuureen vivahtava, pippurinen ja kirsikkainen. Suussa se oli keskitäyteläinen ja hapokas. Viinissä oli
hyvä hedelmäisyys, jälkimaku oli kohtalaisen pitkä. Viini oli miellyttävä tasapainoinen kokonaisuus. Veikkasin tätä sokkona Etelä-Rhonelaiseksi syrah-vetoiseksi sekoitteeksi.

Neljäntenä viininä oli tuoksultaan mustaherukkainen, kevyesti lyijykynäinen ja maamainen pullote. Tuoksusta oli välittömästi tunnistettavissa CS. Maku viittasi hieman ikääntyneeseen tuotteeseen, viinin tanniinit olivat jo kivasti pyöristyneet mutta ruokaa tämä silti kaipaili. Arvasimme tämän vasemman rannan Bordeauxiksi.

Viides viini oli katastrofaalisen paha: Tuoksussa paahdetta, mausteisuutta ja epämääräistä epäpuhdasta punaista marjaa. Maku oli vielä epätasapainoisempi: Järjettömät kitalakeen tarraavat tanniinit ja ällöttävä jälkimaku.

Viimeinen viini oli sarjan voittaja: Kukkainen, kevyesti tallintakainen, lämmin, pippurisen mausteinen ja punaisen marjaisa kompleksinen tuoksu. Maku oli pehmeähkö, kuitenkin runsas ja moniulotteinen. Tämän arvasin kukkeuden perusteella oikein Côte Rôtieksi.

Kokonaisuudessaan kattaus oli mielenkiintoinen. Alla linkit viineihin maahantuojan kotisivuille oikeassa järjestyksessä:

viinit vasemmalta oikealle. Kakkosena pommi alkon
valikoimasta, niin pahaa ettei viitsi kuvailla

Alaro Claudion Dolcetto
Pardasin Collita Roja
Pisonin Teroldego
Moulin de Blancon 2009
Rovellotti vespolina (ei valikoimassa)
Domaine Jasmin Côte Rôtie 2012

Kokonaisvaikutelmaksi jäi se, että valtaosin viinimestareiden valikoima tuntuu vaativan dekantointia tai kypsytystä. Kenties dolcettoa lukuunottamatta kaikki maistetut viinit olivat selkeästi ruokaviinejä. Useimmat näistä hyötynevät lisäkellaroinnista ja kestävät sen ongelmitta!

Pisonin viinejä Trentinosta Tampereella

Pisonin pariskunta

Olemme tutustuneet Trentinolaisen Pisonin viinitalon tuotteisiin jo useampi vuosi sitten, kun tilasimme niitä Viinimestarit.com:a edeltäneen tilausringin kautta. Talolla on muutama miellyttävä valkoviini, loistava pitkään kypsynyt Vin Santo sekä hyvän hinta-laatusuhteen punaviinejä.

Nyt meillä oli mahdollisuus päästä maistamaan talon viinejä ja kuulemaan Pisonin tuotantofilosofiasta, kun Marco Pisoni oli Tampereella esittelemässä viinejään.

Tila tuottaa kaikki viininsä luomuna, vaikka aivan kaikille pullotteille ei ole virallista dokumentaatiota hankittukaan. Marcon kertoman mukaan hänelle on jo enologitutkinnnon aikana iskostunut ajatus, että viinin tulee olla mahdollisimman luonnollinen ja puhdas elintarvike. Marco ei halua käyttää kemiallisia torjunta-aineita, koska viinitarhat ovat osa perheen elinpiiriä jossa hänen lapsensa ovat leikkineet. Herra Pisonin kertomasta syntyy kuva, että viininvalmistus on tilalla enemmän osa perinnettä ja kulttuuria kuin teollista liiketoimintaa. Toki kyseessä voi olla markkinointitarkoitukssa luotu romanttinen kuva, mutta tarina kerrotaan varsin vakuuttavasti. Herran ulkomuotokaan ei muistuta sliipattua myyntimiestä vaan Osmo Soininvaara-tyyppistä luomusetää.

Maistelimme illan aikana kaksi valkoista, kolme punaista sekä vin santon. Lopuksi maistelimme vielä hieman tilalla tislattavaa grappaa, joka oli positiiivinen yllätys.

Ensimmäinen valkoviini oli Nosiola 2014. Nosiola on Trenton paikallinen lajike, jossa on hieman pähkinäinen perusaromi ja tunnusomaisena piirteenä bitterinen loppupuraisu. Tämä viini oli väriltään kypsän sitruunan keltainen, melko ohut. Tuoksussa yrttistä vihreyttä, pähkinäisyyttä, jopa rusinasta muistuttavaa rypäleisyyttä, vihreää omenaa. Viinin maussa  on loistava hapokkuus ja runsaan konsentroitunut hedelmäisyys. Maun jälkipuolella esiin nousee mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä, ja siinä tuntuu etenkin viileänä tuo edellä mainittu bitterinen puraisu joka sanoo suussa 'ZING!. Tämä on loistava viini rasvaisemmille kalaruuille.

Seuraava maistettu viini oli Codecce, joka on sekoite Nosiolaa, Chardonnayta, SB:a ja Goldtramineria, joka on Trentossa viljelty Gewurztraminer-klooni. Viini on tuotettu täysin luomuna ilman sulfiittia. Koko valmistusprosessin ajan vältetään kontaktia hapen kanssa, ja pullo suljetaan stelvin-korkilla. Näin viini voidaan pitää säilyvänä ilman sulfiittia. Viini saa kypsyä sakkojen päällä vuoden, jolloin myös hiivakontakti edistää säilyvyyttä.

Väri on edellistä tummemman kullankeltainen, selvästi kypsyneempi. Viinin tuoksu saa määrittävän piirteensä traminerin aromaattisuudesta, jota täysin reduktiivinen valmistus vielä todennäköisesti voimistaa: Hillottua sitruunaa, passion-hedelmää, hunajamelonia, glykolisuutta, appelsiininkukka. Lisäksi tuntuu selkeänä hiivakontaktin tuoma voimainen briossisuus. Suussa täyteläinen, mutta hedelmä-aromit ovat tuoksuun nähden yllättävänkin hillityt. Makupaletille nosee mineraalisuutta, ja maku on tässäkin viinissä pitkä. Hapokkuutta on selvästi vähemmän kuin nosiolassa, mutta viini ei ole kuitrenkaan raskas. Oivallinen viinin esimerkiksi kanalle tai grillipossulle.

Punaisista ensimmäinen oli Teroldego 2013. Kyseessä on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa helposti ylisuuria satoja mikäli niitä ei hallita. Tämä viini on väriltään syvän tiilenpunainen. Tuoksu on maanläheinen, hennosti savuinen. Hyvin tummia marjoja kuten mustikkaa. Maku on melko täyteläinen, mausteinen. Hapokkuus on keskivoimakas, tanniinit melko nuoren kulmikkaat. Kokonaisuus on aavistuksen robusti, aito maalaisviini.

Seuraavana iäkkäämpi punainen, Rebo 2011. Kyseinen rypäle on paikallisen tutkijan, Rebo Rigottin Merlot:sta ja Terolgeosta tuottama risteytys. Tuoksu on herukkainen, edellistä pehmeämmän mausteinen. Tuoksu muistuttaa jossain määrin bordeaux-viinejä. Makupaletti toistaa tuoksun aromeja. Tässä viinissä tanniinit ovat selkeästi pyöreämmät, mutta viinin runko on vahva ja hedelmäisyys täyteläistä. Melko tukeva, hedelmäinen perusviini.

Sarica Rosso 2010 on sekoite syrah/pinot nero 80/20. Tuoksussa pippurisuutta, puolukkaam metsämansikkaa, kukkaisuutta. Hyvähappoinen, hedelmäinen suutuntuma. Loppu on pyöreä, tanniinit keskivahvat ja iän pyöristämät. Tämä oli viineistä hienopiirteisin ja siloitelluin.

Lopuksi vielä Vin Santo, josta nyt markkinoilla vuosikerta 2001. Tämä makea valkoinen viini on valmistettu nosiola-rypäleistä, joita on kuivattu nimen mukaan syksystä pääsiäisviikolla seuraavaan kevääseen. Sadasta kilosta rypäleitä saadaan noin 15-18 litraa viiniä, joten mehu on todella sokeripitoista. Viini kypsyy pienissä tammitynnyreissä yli kymmenen vuotta.

Väri on konjakinruskea. Tuoksussa kypsyneen makean viinin rusinaisuus, aprikoosisuus sekä hetoa yrttisyyttä, joka on oletettavasti nosiolan tuoma ominaispiirre. Viini on makea, jäännössokeria on 180 g/l. Nosiola tuo kuitenkin viiniin hapokkuuden, joka pitää kokonaisuuden raikkaana. Hieno lopetus maistelulle. Tämä sopi hyvin yhteen tarjolla olleiden juustojen kanssa, etenkin suolaisempien. myös maksapatee tai kateenkorva olisivat varmasti loistavia yhdistettäviä tälle.

Viikonlopun viini: Pisoni Rebo 2009

Viikonlopun viininä on tällä viikolla tutun kautta yhteistilattu Pisoni Rebo. Pisonin viinit ovat meille tuttuja jo edelliseltä vuodelta, jolloin tilasimme Pinot Neroa, Vin Santoa ja Nosiolaa. Kaikki olivat hinta-laatusuhteeltaan hyviä joten, kun tuli mahdollisuus tilata uutta vuosikertaa niin sehän hyödynnettiin. Tällä kerralla Tanniinin appiukolle tilattiin laatikko Pinot Neroa, 'Kalevan viiniklubin' kavereiden kesken jaettavaksi laatikot punaisia Reboa ja Sarica rossoa sekä lisäksi laatikko aina yhtä hyvää Vin Santoa.

Pisonin viinit tulevat Trentinon alueelta Pohjois-Italiasta. Olemme kovasti ihastuneet viime vuosina Alto-Adigen ja Trentinon alueen vuoristoviineihin, ja Pisonin tuotteet ovat mielestämme olleet hyviä tyyppiesimerkkejä kohtuuhintaisista Italian viineistä. Rebo-rypäle on hybridilajike, risteymä kansainvälisestä Merlot:sta ja Trentinon paikallisesta Teroldegosta. Lajikkeen isä on italialainen enologi/agrologi Rebo Rigotti Trenttinon alueelta. Rypäle on tummakuorinen lajike, jossa yhdistyy molempien lajikkeiden hyvät puolet: Teroldegon mausteinen paahteisuus ja hapokkuus yhdistyneenä Merlot'n pehmeyteen..

Viini oli väriltään syvän purppura, jonka tuoksussa korostui mausteisuus, tummat marjat ja multa yhdistettynä vaniljaiseen tammen tuoksuun. Maku noudatteli pitkälti tuoksua. Ensimmäinen maku suussa oli voimakas tammi yhdistettynä maltillisiin tanniineihin. Maku kuitenkin kehittyi pikkuhiljaa miellyttävän marjaiseksi. Viini hyötyi selvästi lasissa olosta ja kehittyi ajan kanssa miellyttäväksi seurusteluviiniksi, josta ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvä, kun pullolle jäi hintaa 12.50 euroa. Ostaisin toistekin ja voin hyvin kuvitella avaavani toisen pullon, kun kaipaan kivaa italialaista seurusteluviiniä.

-Kupla-