Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste pardas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pardas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Valkoviinimaa Espanja

 
 

Maistelimme pitkästä aikaa kaveriporukalla viinejä, ja teemaksi valikoitui näin kevään lähestyessä espanjalaiset valkoviinit Yritimme valita viinit niin, että niiden tyylikirjo olisi mahdollisimman  laaja. Tämä on toki Espanjan kohdalla helppoa, koska kyseessä on laaja maa josta löytyy erilaisia ilmastoja atlantin sateisesta rannikosta paahtaviin yläköihin. Rypälelajikkeiden kirjo on luonnollisesti vanhassa viinimaassa vielä laajempi.


Maistoimme kuusi viiniä, joista yksikään ei ollut huono: Konsensusmielipide oli, että jokainen viini on omassa tyylissään ja käyttötarkoituksessaan hyvä. 


Ensimmäinen maistettu viini oli Maddy Txakoli 2017. Baskiviini Biskajanlahden viileästä ilmastosta, rypäleenä Hondarrabi Zuri. Viini oli väriltään vaalean sitruunankeltainen, tuoksussaan sitruksista hedelmäisyyttä ja hieman vihertävää yrttisyyttä. Rungoltaan keskitäyteläistä keveämpi, hyvin hapokas ja linjakas viini. Suussa aromeista korostuu vihreä yrttisyys, sitrus elää hieman greippiseen suuntaan. Jälkimaku on mineraalinen ja keskipitkä. Tsakoliksi viinissä on melko runsaastikin rannetta, ei lainkaan vetinen. Tämä kannattaa pitää mielessä kesäisten kalaruokien kaveriksi: grillatut ahvenet ovat kohta kutuajan alkaessa ajankohtaisia!



Toisena viininä Pardas Rupestris, joka oli tuttu jo viime syksyn tilavisiitiltä. Viini tulee siis Kataloniasta, ja siinä pääosaa näyttelee cavasta tuttu xarel-lo tukenaan saman rypäleen vähemmän tunnettu punainen muoto ja kukkainen malvasia de sitges. Viini on kullankeltainen väriltään, sen tuoksussa on päällimmäisenä tuntuvaa hunajamelonia, alla kypsää sitrusta ja kivellisiä hedelmiä. Tuoksussa on lisäksi tuntuvaa yrttisyyttä joka pitää kokonaisuuden kiinnostavana. Suussa täyteläinen, alkuun hieman kukkean ja makean tuntuinen. Pian paletille nousee kuitenkin yrttisyyttä, hapokkuus ja hienoinen karvaus pitävät paketin hyvin kasassa. Tämä on erittäin naukkailtava viini, joka ei toisaalta kavahda hieman runsaamminkaan maustettuja kaloja. Kuvittelisimme tämän toimivan hyvin vaikkapa hieman hiiltyneiden, grillissä valmistettujen vaaleiden kalojen tai vaikkapa mustekalan kaverina. Viini löytyy maistettavaksi ryöstöhinnalla 20 e/plo Alkon tilausvalikoimasta. Jos maistamisen perusteella vakuuttuu viinin laadusta, voi tätä tilata Delicatukselta 6 pullon laatikon 80 eurolla ja miettiä samalla mihin tehokas monopolimme hukkaa sen pullon hinnassa väliin jäävän 6,5 euroa...


Kolmantena maistetaan Albariño Rias Baixasista, Espanjan luoteiskolkasta Atlantin rannalta. Adegas Valminor on vanha tuttu, johon tykästyimme jo kymmenisen vuotta sitten. Heidän albariñonsa on lajityyppinsä tyypillinen edustaja: Viinin tuoksussa on greippistä sitruksisuutta, aprikoosia, kukkaisuuta ja mineraalisuutta, jonka osa porukasta koki "hikiseksi". Viini on keskitäyteläinen, suussa hedelmäisyys on tuoksua runsaampi. Suussa rungon tukijalkana toimii runsas, mutta ei kuitenkaan hyökkäävä hapokkuus. Tässä txakolin ohella toinen täsmäpari äyriäisille tai puhtaanmakuisille vaaleille kalaruuille. 


Neljäs viini tulee maantieteellisesti varsin läheltä edellistä: D.O. Valdeorras sijaitsee Galiciassa kuten Rias Baixas, mutta ilmasto on tässä sisämaassa sijaitsevassa, atlantin tuulilta ja osin sateiltakin suojassa olevasa laaksossa varsin erilainen. Viini on Valdesil Godello Sobre Lías 2014. Viini on viileänä tuoksultaan varsin mitätön, eikä siitä ensin tahdo saada nenään juuri minkäänlaista aromia, vain hentoa mausteisuutta, vihreyttä ja aavistus paahtoleipäistä paahteisuutta nousee esiin. Tuoksu kuitenkin muuttuu eläväisemmäksi viinin lämmetessä ja saadessa happea, jolloin siihen nousee hentoja kypsien kivellisten hedelmien aromeja edellä mainittujen myös voimistuessa. Suussa viini on räjähtää tuoksuun nähden yllättävän täyteläiseksi, ja etenkin hiivasakan päällä vietetyn ajan tuoma paahteinen aromi nousee varsin vahvasti esiin. Godello ei ole rypäleenä kovin aromaattinen, ja tämäkin viini pelaa enemmän rakenteella kuin aromikkuudella: Pyöreys, paahteisuus ja niitä tasapainottava hapokkuus ovat hyvin balanssissa, ja tämä toimii varsin monipuolisesti niin liha- kuin kalatapasten kanssa. 



Viidentänä Ruedan alueelta, joka sijaitsee Toron alueen vieressä Ribera del Duerosta länteen. Alueen tähtirypäle on verdejo, joskin sauvignon blanc on myös saavuttanut suosiota. Bodegas Naian Naiades valmistetaan yli 100-vuotiaiden, omilla juurillaan kasvavien verdejo- köynnösten rypäleistä. Viini kypsyy ranskalaisessa tammessa sakoillaan 7 kuukautta ennen pullotusta, minkä tuntee tuoksussa välittömästi: Vaniljaista ja pähkinäistä tammea, kivellisiä kypsiä hedelmiä ja hieman lakritsaankin vivahtavaa yrttisyyttä. Suussa täyteläinen ja pyöreä, voimakkaan paahteinen ja pähkinäinen. Sarjan tähän mennessä täyteläisin viini, joka täyttää suun ja maistuu pitkään. Tämä on selkeämmin vaaleiden lihojen kuin kalaruokien kaveri.



Viimeisenä vielä todellinen klassikko Riojasta, nimittäin Lopez de Heredian Tondonia Blanco. Kyseessä on talon mittapuilla nuorehko vuosikerta 2001. Viini on taattua Tondoniaa: Sen tuoksussa on pähkinäistä ja vaniljaista tammea, jotka kuitenkin ovat hienovaraisempia kuin Naidesissa. Alkuun päällä tuntuu hentona myös epoksia muistuttava aromi, joka on erittäin todennäköisesti volatiilia happoa. Tämä kuitenkin haihtuu varsin nopeasti, jolloin tuoksu alkaa paljastaa mantelista pähkinää, omenankotaa ja välimeren yrttejä. Viini on suussa täysin kuiva, etenkin viileänä ja vasta avattuna kevyempi rungoltaan kuin tuoksu antaa odottaa. Tondonia herää henkiin saatuaa happea tunnin ja lämmettyään samalla: Tätä ei missään nimessä tule tarjoilla heti avaamisen jälkeen jääkaappikylmänä! Viini oli suorastaan järjettömän hyvä pari koville aromaattisille juustoille, jotka nostivat rungossa hapokkuutta ja korostivat hentoja hedelmäisiä aromeja kauniisti.



Viinit maisteltiin ensin sellaisenaan ja sen jälkeen ruokien kanssa: Tarjolla oli parsasalaattia, kikherne-tomaatti-sipulisalaattia, sardiineja, savukalaa, juustoja ja makkaroita. Ajankohtaisen parsan pariksi tästä setistä kannattaa valita Rupestiris jos tykkää runsaamman hedelmäisestä ja Txakoli jos pitää lineaarisemmasta ja mineraalisesta. Juustoille ehdoton pari oli Tondonia, mutta myös Naiades ja Valdesil toimivat hyvin. Iberico-kinkulle ja chorizolle kaikki kolme viimeistä viiniä olivat hyvä pari. Sardiinien kanssa toimivat albariño ja txakoli, savulohi tykkäsi txakolin hapoista ja toisaalta myös rupestriksen hedelmästä.



Setti oli kaikkiaan mielenkiintoinen, ja lopun äänestyksessä Pardasin Rupestris voitti crowd pleaserina ykkospaikan. Konsensukseksi muodostui, että viinissä oli onnistuttu erittäin hyvin tasapainoilemaan kukkeiden ja hedelmäisten viettelevien aromien ja kiinnostavan ja moniulotteisuutta tuovan rakenteen kanssa. Tämä on taitolaji, jossa onnistuminen ei ole itsestään selvää.



Jaetulle kakkossijalle tulivat Tondonia Blanco ja Valdesil, jotka molemmat ovat selkeitä ruokaviinejä. Molemmat näistä myös paranivat saatuaan happea ja lämmettyään aavistuksen, mikä kannatta ottaa tarjoilussa huomioon. 


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pardas, Penedesin pieni suuri tuottaja

Kävimme viikon lomalla Kataloniassa, jossa jaomme aikammme rannan ja Penedèsin sekä Prioratin viinitilojen välillä. Olimme vuokranneet asunnon Castelldefelsistä, parikymmentä kilometriä Barcelonan lounaispuolelta. Paikka oli varsin kätevä rantatukikohta, josta ajoi alle puolessa tunnissa Penedèsin viinialueen ytimeen Vilafrancan ja Sant Sadurni d'Anoian ympäristöön.

Penedèsin alue on tietenkin tunnetta Cavatuotannostaan, joka ei kuitenkaan ole Penedèsin alueen yksinoikeus: Cavaa saa tuottaa muuallakin Espanjassa, ja laatutuottajat ovatkin kärsineet Cavan maineesta halpana rantaviininä. Vastauksena tähän Penedésin alueen kuohuviineille luotiin vuonna 2014 uusi laatuluokka Clàssic Penedés, jonka tuotantokriteerit ovat tiukemmat: Rypäleet tulee kasvattaa täysin luomumenetelmin Penedèsin alueella, ja viinien täytyy kypsyä pullossa vähintään 15 kuukautta ennen liikkeellelaskua. Tarkempia säännöksiä löytyy D.O. Penedésin kotisivuilta.
kartta: D.O. Penedes

Viinialue sijatsee Katalonian keskiosassa ulottuen rannikolla Barcelonan lentokentästä kaakkoon lähelle Tarragonaa noin 80 kilometrin matkan. Rannikolta alue leviää viitisenkymmentä kilometriä sisämaahan lähelle Igualadan kaupunkia. Alue jaetaan rannikolta sisämaahan mennessä kolmeen vyöhykkeeseen: Maritim rannikolla, Central keskellä ja Superior sisämaassa. Suurin osa tuottajista sijaitsee keskimmäisellä vyöhykkeellä paikoin suoraan merestä nousevien Garrafin rannikkovuorten takaisessa laaksossa ja rinteillä. Alueella on vuoristojen ja laaksojen ansiosta lukuisia erilaisia mikroilmastoja rannikon tarhoita Penedés Soperiorin 800 metriin yltäviin tarhoihin. Maaperä on vaihtelevaa. Tämän vuoksi alueella voidaan tuottaa monen eri tyylisiä viinejä raikkaista valkoviineistä runsaisiin punaviineihin.

Rannikkovyöhykkeellä kasvatetaan eniten punaisia lajikkeita: Garnachaa, Carineñaa (=Samsó) ja Tempranilloa (Ull de llebre), mutta myös makeita viinejä tuottavaa Malvasia de Sitgesiä ja Moscatel de Alexandriaa. Sisämaahan mentäessä valkoiset lajikkeet Macabeo ja Xarel-lo yleisyvät, ja sisämaan korkeimmilla tarhoilla menestyy Parellada. Toki alueella kasvatetaan myös kansainvälisiä lajikkeita Cabernet Sauvignonia, Merlot'a ja Syrahta ja Pinotia.  Korkeammilla tarhoilla kasvaa nykyisin myös Rieslingiä ja Sauvignon Blancia.

Vaikka alue on tunnettu ennen kaikkea kuohuviineistään, on tuotannosta silti suurin osa on kuplattomia (miksei suomessa ole vastinetta englannin still winelle?). Cavatuottajista suuri osa on isompia yrityksiä, kun taas pientuottajien on helpompi valmistaa kuplimattomia viinejä: Niitä ei tarvitse varastoida ja kypsyttää kalliisti useita vuosia.

Vierailimme yhdellä pienellä mutta varsin arvostetulla tilalla, joka tuottaa yksinomaan kuplimattomia laatuvuunejä. Pardasin tilan ovat perustaneet Ramon Perrera ja Jordi Arnan vuonna 1996, jolloin he hankkivat Can Comasin tilan ja alkoivat istuttaa tarhoja. Ensimäinen liikkeelle laskettu vuosikerta oli 2004: tätä ennen rypäleet myytiin suurille tuottajille, koska Perreran mielestä nuorten köynnösten viineistä ei tullut kelvollista viiniä. Herran asenne oli muutenkin se, että liikkeelle ei lasketa mitään mistä ei voi olla aidosti ylpeä.

Can Comas on 60 hehtaarin tila, jolla kasvaa viinien lisäksi metsää, viljoja ja laitumia. Viinitarhojen maaperät ovat kalkkikiveä ja toisaalta kivistä savimaata. Tämän Torrelavitin ulkopuolella sijaitsevan tilan lisäksi tarhoja on 5 kilometriä pohjoisempana Ainoia-joen laaksossa, jossa kasvaa erittäin vanhoja Xarello- ja Sumoll-köynnöksiä.

Löysimme viinitalon melko pitkän etsimisen jälkeen peltojen keskeltä peltoja (when you come to Torrelavit turn left, drive upphill through the village and out of it. Then continue for some 500 meters until you see a big white house with a tower on your left). Ajoimme hivenen ränsistyneeseen pihapiiriin, jossa tapasimme hivenen varautuneen oloisen Ramon Perreran. Mies vei meidät sisään yhdistettyyn tuotantotilaan ja maisteluhuoneeseeen ja totesi että "let's get into the busines" ja kaivoi esiin pulloja valitellen että valkoiset ovat nyt lämpimiä kun viinikaappi on rikki.

Maistelimme ensin Rupestrista, joka on xarel-lo-voittoinen blendi jossa kukkeutta tuomassa pieni osuus malvasia de sitgestä. Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta ja kivellisten hedelmien aromia, hunajamelonia (malvasia?) sekä tuntuvaa yrttisyyttä tuomassa ryhtiä. Maku on melko täyteläisen hedelmäinen ja runsas, mutta suutuntuma on hapokkuuden ja pienen kuorikontaktin tuoman tanniinisuuden ansiosta ryhdikäs. Viini ei kärsinyt lämpimänä tarjoilusta, vaan olisi toiminut huoneenlämpöisenäkin hyvin ruokaviininä. Viilennettynä menisi varmasti runsaan hedelmäisenä viininä hyvin aperetiivinakin.

Tämän jälkeen punainen Sumol-viini Sus Scrofa. Sumol on paikallinen lajike, jonka viljely ja valmistaminen hyväksi viiniksi on Perreran mukaan haastavaa: lajike kypsyy myöhään, siinä on hapokkuuta etenkin liian aikaisin poimittuna kitkeryyttä, joka tekee viineistä epämiellyttäviä. Siksi lajike onkin väistynyt sivuosaan, ja sen viljelyala on enää noin 100 hehtaaria. Sus Scrofa oli kuitenkin selvästi tuotettu taidolla, koska viini oli sekä tuoksultaan että maultaan raikkaan hedelmäinen, hieman yrttinen ja mukavalla tavalla rustiikkinen viini, joka oli kokonaisuudessaan erittäin kulauteltava. Erittäin hyvä arkiviini yksinkertaisille aterioille tai viileänä ihan sellaisenaankin nautittuna.

Tämän jälkeen maistomme cabernet franc-voittoista negre francia, jossa edellä mainitun lisäksi CS:a ja sumolia. Tyyli on hyvin erilainen kuin usein hieman vegetaalisissa loiren cab franceissa: Viini on runsaan tummahedelmäinen, jopa hieman luumuhilloinen. Tukena kuitenkin runsasta ja melko terävää mauseisuutta ja hieman kitkerää yrttisyyttä. Maku on täyteläisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas, toistaa hyvin tuoksuaromeja joitden lisäksi esiin  nousee tammikypsytyksen tuomaa sikarilaatikkohenkeä ja myös aavistus maatuvien lehtien henkäystä. Yllättävänkin moniulotteinen viini etenkin hintaansa nähden.





keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Viinimestarit.com:n valikoimaa sokkoillen

Järkkäsimme Kalevan viiniklubille umpisokkotastingin viinimestarit.com:n Matin suosiollisella avustuksella. Kävin noutamassa 6 folioitua pulloa, jotka avattiin korkkeja katsomatta. Viinit olivat kautta linjan melko kovia heti avaamisen jälkeen, mutta moni niistä hyötyi huomattavasti ilmaantumisesta ja parani siten illan mittaan.

Ensimmäinen viini oli melko maanläheinen, suklaakirsikkainen, boysenmarjainen, melko savuinen, ja lämpimän tuoksuinen. Suussa hapokas, tanniinirakenteeltaan pehmeä. Aromimaailma oli maanläheinen, suussa nousi lisäksi yrttisyyttä. Tätä viiniä veikkasin sokkona merlot-vetoiseksi ranskalaiseksi. Jos viinimestareilla olisi valikoimissaan uuden maailman viinejä, tämä olisi voinut olla jopa argentiinalainen malbec.

Toinen viini oli tuoksultaan makean hedelmäinen, coctailkirsikkainen, hennosti yrttinen. Suutuntuma on heti avaamisen jälkeen kova ja kulmikas, mutta tämä viini hyötyi valtavasti parin tunnin aukiolosta ja pehmeni mukavaksi ruokaviiniksi. Makupaletilla aromeiltaan nuori ja raikkaan punamarjainen. Tanniinit olivat alkuun varsin kireät ja jopa epämiellyttävät, mutta ilmaantuminen ja ruuan kanssa maistelu pehmensivät ne jämäkiksi mutta jo miellyttäviksi.

Kolmas viini oli tuoksultaan mausteinen, punajuureen vivahtava, pippurinen ja kirsikkainen. Suussa se oli keskitäyteläinen ja hapokas. Viinissä oli
hyvä hedelmäisyys, jälkimaku oli kohtalaisen pitkä. Viini oli miellyttävä tasapainoinen kokonaisuus. Veikkasin tätä sokkona Etelä-Rhonelaiseksi syrah-vetoiseksi sekoitteeksi.

Neljäntenä viininä oli tuoksultaan mustaherukkainen, kevyesti lyijykynäinen ja maamainen pullote. Tuoksusta oli välittömästi tunnistettavissa CS. Maku viittasi hieman ikääntyneeseen tuotteeseen, viinin tanniinit olivat jo kivasti pyöristyneet mutta ruokaa tämä silti kaipaili. Arvasimme tämän vasemman rannan Bordeauxiksi.

Viides viini oli katastrofaalisen paha: Tuoksussa paahdetta, mausteisuutta ja epämääräistä epäpuhdasta punaista marjaa. Maku oli vielä epätasapainoisempi: Järjettömät kitalakeen tarraavat tanniinit ja ällöttävä jälkimaku.

Viimeinen viini oli sarjan voittaja: Kukkainen, kevyesti tallintakainen, lämmin, pippurisen mausteinen ja punaisen marjaisa kompleksinen tuoksu. Maku oli pehmeähkö, kuitenkin runsas ja moniulotteinen. Tämän arvasin kukkeuden perusteella oikein Côte Rôtieksi.

Kokonaisuudessaan kattaus oli mielenkiintoinen. Alla linkit viineihin maahantuojan kotisivuille oikeassa järjestyksessä:
viinit vasemmalta oikealle. Kakkosena pommi alkon
valikoimasta, niin pahaa ettei viitsi kuvailla

Alaro Claudion Dolcetto
Pardasin Collita Roja
Pisonin Teroldego
Moulin de Blancon 2009
Rovellotti vespolina (ei valikoimassa)
Domaine Jasmin Côte Rôtie 2012

Kokonaisvaikutelmaksi jäi se, että valtaosin viinimestareiden valikoima tuntuu vaativan dekantointia tai kypsytystä. Kenties dolcettoa lukuunottamatta kaikki maistetut viinit olivat selkeästi ruokaviinejä. Useimmat näistä hyötynevät lisäkellaroinnista ja kestävät sen ongelmitta!