Viikonlopun viini:Casa antica scarpa barolo tettimora 2003

Edellisenä viikonloppuna maistettiin Milanosta tuotu tuliaispullo, joka oli pitkään aikaan loistavimpia maistamiamme viinejä. Viini avattiin Heikin äidin ikääntymisen kunniaksi perhepäivällisillä porukalle, joka osasi tätä arvostaa.

Viini tarjottiin pääruuaksi valmistetun poronpaistin seuraksi. Poro oli yksinkertainen paisti, joka tarjottiin vanhan ystävämme lakukastikkeen ja juureskakun kanssa. Ruuanlaittoavusta täytyy kiittää lankomiestä, Viinikartta.fi-blogin jenssiä.  Annos oli kokonaisuutena toimiva, ja tyytyväinen myhäily ruokaseurueessa palkitsevaa.Viini nosti  annoksen kokonaisuuden aivan sfääreihin.

Väriltään 10-vuotias barolo taittui hienosti oranssiin lasin reunoilla. Väri oli ohuehko, mutta ei kuitenkaan ohuimmasta pääsyä barolosta puhuttaessa. Tuoksussa päälimmäisenä metsän punaiset marjat, jotka kuitenkin kasvoivat jossakin ruusutarhan ja appelsiinilehdon välimaastossa. Lakritsajuuren aromia, lyijykynää... Tuoksu oli niin moniulotteinen, että sen pariin olisi voinut unohtua ikuisiksi ajoiksi. Suussa viini oli raikas, marja-aromit ja appelsiinisuus korostuivat kastikkeen laku toi yrttisyyttä pintaan viinissäkin. Hapot olivat raikkaat, tanniinit melko integroituneet. Rakennetta piisasi, ja viini raikasti suun hienosti riistaiseen  poron ja melko raskaan makuisen lakritsikastikkeen jälkeen. Mahtava kokemus! Lasinpohjia pyöriteltiin lautasen tyhjennytyä sellaisella antaumuksella, että harvoin näkee.

Mahtava viini siis. Kannatti kuunnella suositusta tuossa pienessä viinikaupassa (Riserca vini, via vinsenzo monti, Milano). Tuokaa joku Suomeenkin tällaisia!

-Heikki-

Viikonlopun viini: La Garnacha Salvaje de Moncayo 2011

La Garnacha Salvaje del Moncayo 2011 on tämän viikon viikonlopun viini. Viini on Alkon tämän syksyn uutuusviinejä ja maksoi ennen vuodenvaihetta 9.90 €. Olemme tilanneet viiniä myös yhden pullollisen decantalosta ja siellä viini maksoi 6.50 €. Viini tulee Navarrasta Ribera de Quilesin viinialueelta Vintaen tuottamana. Vintae on viiniliikkeiden yhtymä, joka on perustettu vuonna 2000. Yhtymä tekee viiniä 5 eri espanjan alueella. Viinin rypäleet on poimittu tarhalta, joiden viiniköynnösten keski-ikä on yli 55-vuotta. Viini on 100% Garnacha ja vintaen nuori viinintekijä Raul Acha on ottanut tehtäväkseen pelastaa/toimia unohdetun Garnacha-rypäleen lähettiläänä. Viini on osa Espanjanlaista projektia, jossa yritetään pelastaa unohdetut Garnacha-köynnökset ympäri Espanjaa.

Viini on väriltään tumman purppura ja tuoksusta löytyy punaisia marjoja, kuten metsänmarjoja, mausteisuutta ja aavistus lakritsaa. Maku on keskitäyteläinen, aavistuksen tanniininen heti avaamisen jälkeen, mausteinen, maanläheinen ja punaisia marjoja on aistittavissa myös mausta. Jälkimaku oli pitkähkö ja silloin maussa korostui maanläheisyys ja lakritsi. Viinissä on meidän mielestä hyvä hinta-laatusuhde, koska viini on hyvin tehty ja tuo vahvasti esiin Garnachan mielenkiintoista makua. Viini parani, kun sai olla lasissa, joten suositttelemme dekantoimaan viinin ennen tarjoilua. Sopii sekä seurusteluun että ruuan kanssa. Me kokeilimme viiniä manchegon kanssa ja toimi todella hyvin. Myös voimakkaat pastat ja muut kovat juustot toimisivat varmasti tämän viinin kanssa.Voisin varmasti ostaa viiniä toistekin ja pullo on itsessään jo niin kaunis, että sen voisi hyvin antaa lahjaksi.

-katri-

Viikonlopun viini: Celler cal pla 2008

Vuoden 2013 ensimmäisenä viikonlopun viininä on ensimmäisestä decentalo-tilauksesta löytynyt varsin edullinen Celler cal plan crianza 2008. Viini tulee Prioratin alueelta Porrera-nimisestä kylästä, jonka läpi kävelimme syksyisellä Prioraton vaelluksella. Viinissä on käytetty sekoiteina Prioratin alueelle tyypillisesti edullisissa viineissä esiintyvä sekoitetta Cabernet Sauvignon, Carinera ja Garnacha Tinta. Vuosikerta 2008 on ollut amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa 12 kuukautta. Copatinto oli näköjään maistanut samasta viinistä vuosikertaa 2006 ja kertoo omassa maisteluraportissa hyvin Prioraton alueen viinituotannosta ja siitä, miksi Prioraton viinit ovat olleet kovassa hypessä viimevuosina.

Itse viini oli todella miellyttävä kokemus hurjaan 9.50 euron hintaan. Tuoksu oli varsin hedelmäinen, miellyttävän tamminen, lämpimän täyteläinen ja mukavan yrttinen. Maku vastasi tuoksun luomiin odotuksiin hyvin ollessaan tasapainoisen tanniininen, mausteinen ja karhunvatukkainen. Tammi maistui myös maussa, mutta ei ollut missään vaiheessa häiritsevä. Maku on pitkä ja kypsän marjainen, josta jää mukava maku pitkäksi aikaa suuhun. Viinissä on kertakaikkiaan hintaisekseen mahtava tuoksu ja tasapainoinen rakenne ja jo nyt harmittaa, että ei tilattu toista pulloa. Loisto-ostos kerrassaan ja kannattaa ehdottamasti tutustua tilan viineihin, jos mahdollisuus tulee.

Decantalon tilaus tuli joulukiireistä johtuen perille reilussa parissa viikossa ja ainoastaan yhdessä viinissä vuosikerta oli vaihtunut toiseen ja tällöinkin neuvottelu käytiin hyvässä hengessä asiakaspalvelun kanssa. Viinit saapui ovelle ehjinä ja hyvin pakattuina ja pakkasista huolimatta viinit olivat säästyneet jäätymiseltä. Kertakaikkiaan positiivinen kokemus ja nyt houkuttelee tehdä jo toinen tilaus, kun 2/18 pulloa on jo korkattu. Ehkä jaksamme odottaa kevääseen niin Espanjan valkkareilla on hyvä aloittaa kesä 2013:sta odottelu.

-Katri- 

Viikonlopun viini: Petálos 2010

Pitkästä aikaa aukesi pullo, joka oli hankittu laillisesti alkosta. Petalosta kehuttiin aikanaan jossakin lehdessä, ja se hankittiin jo syksyllä maistettavaksi. Muita mielenkiintoisia kuitenkin löytyi kaapista jatkuvasti, ja nyt vasta käsi sattui kyseisen pullon kaulaan kaappia tonkiessa. Katri maistoi petalosta edellisen kerran muovimukista matkalla henkilökunnan pikkujouluihin ja toimi silloinkin oikein hyvin.

Viini tulee Bierzon alueelta Castilia y Leónista. Viini on puhtaasti mencia-rypäleestä valmistettu. Menciasta valmistetut viinit ovat käsittääkseni pääasiassa nuorena juotavia, hedelmäisiä tapauksia. Hiljattain Bierzon mencia-viinejä kehuttiin mm. Wine for normal people-podcastissa. Osin tästä  syystä viini valikoitui nyt maistettavaksi.

Viini on väriltään syvän purppurainen, aivan ohut valorengas tulee viinin reunaan lasissa. Tuoksu on ensin hieman tunkkainen, mutta viini tuulettuu nopeasti. Tuoksussa on karhunvatukkaa, ylikypsiä punaisia marjoja ja jännää kukkaisuutta, vähän niinkuin joissakin viognierilla höystetyissä syraheissa. Itse tykkään tästä kovin. tuoksussa on marja-aromien lisäksi myös makeaa mausteisuutta.

Suussa viini on keskitäyteläinen. Happorakenne on hyvä, tanniinit puraisevat mukavasti hieman myöhemmin. Maku on melko pitkä, ja marjaiset aromit nousevat mukavasti esiin. Aivan lopussa viinistä tulee lievä karkeruus kitalaen takaosaan, ja tämä jatkaa makua mausteisena samalla kun ikenissä tuntuu vielä lievä tanniinien jumi. Kyseinen katkeruus ei ole huono asia, vaan pidentää kokemusta. Itse asiassa marjaisuuden ja karvauden kombo tuo mieleen syksyllä joulun juustotarjottimelle keittelemäni mustamarja-aroniahillon. Jännää.

Viini on kokonaisuutena mukava paketti, marjaisuuden ja karvauden yhdistelmä toimii. Kuten tuo keittämäni hilloke, tämäkin toiminee juustojen kanssa hyvin. Suosittelen jouluiltaan.

-Heikki-

Viikonlopun viini: Pisoni Rebo 2009

Viikonlopun viininä on tällä viikolla tutun kautta yhteistilattu Pisoni Rebo. Pisonin viinit ovat meille tuttuja jo edelliseltä vuodelta, jolloin tilasimme Pinot Neroa, Vin Santoa ja Nosiolaa. Kaikki olivat hinta-laatusuhteeltaan hyviä joten, kun tuli mahdollisuus tilata uutta vuosikertaa niin sehän hyödynnettiin. Tällä kerralla Tanniinin appiukolle tilattiin laatikko Pinot Neroa, 'Kalevan viiniklubin' kavereiden kesken jaettavaksi laatikot punaisia Reboa ja Sarica rossoa sekä lisäksi laatikko aina yhtä hyvää Vin Santoa.

Pisonin viinit tulevat Trentinon alueelta Pohjois-Italiasta. Olemme kovasti ihastuneet viime vuosina Alto-Adigen ja Trentinon alueen vuoristoviineihin, ja Pisonin tuotteet ovat mielestämme olleet hyviä tyyppiesimerkkejä kohtuuhintaisista Italian viineistä. Rebo-rypäle on hybridilajike, risteymä kansainvälisestä Merlot:sta ja Trentinon paikallisesta Teroldegosta. Lajikkeen isä on italialainen enologi/agrologi Rebo Rigotti Trenttinon alueelta. Rypäle on tummakuorinen lajike, jossa yhdistyy molempien lajikkeiden hyvät puolet: Teroldegon mausteinen paahteisuus ja hapokkuus yhdistyneenä Merlot'n pehmeyteen..

Viini oli väriltään syvän purppura, jonka tuoksussa korostui mausteisuus, tummat marjat ja multa yhdistettynä vaniljaiseen tammen tuoksuun. Maku noudatteli pitkälti tuoksua. Ensimmäinen maku suussa oli voimakas tammi yhdistettynä maltillisiin tanniineihin. Maku kuitenkin kehittyi pikkuhiljaa miellyttävän marjaiseksi. Viini hyötyi selvästi lasissa olosta ja kehittyi ajan kanssa miellyttäväksi seurusteluviiniksi, josta ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvä, kun pullolle jäi hintaa 12.50 euroa. Ostaisin toistekin ja voin hyvin kuvitella avaavani toisen pullon, kun kaipaan kivaa italialaista seurusteluviiniä.

-Kupla-

Viikonlopun viini: Carmim alicante bouchet

Viikonloppuna lasissa: Carmim Alicante bouchet 2009

Viikonloppuna maistettiin Portugalilainen, edullisemman hintaluokan viini Allentejon alueelta. Samaista viiniä on maistetut edellisen kerran noin vuosi sitten, silloin muistaaksemme edellistä vuosikertaa. Sekä Kuplalla että Tanniinilla oli viinistä hyvä mielikuva, ja siksi se sateisen viikon viiniksi valikoitui.

Allentejon alue sijaitsee Portugalin eteläosassa, sisämaassa Lissabonista itään ja kaakkoon. Kyseinen alue on maan nopeimmin kehittyneitä viinialueita, ja nykyään sitä pidetään Douron ohella laadukkaidenkin viinien tuottajana. (mm. Esporãon tila sijaitsee Allentejossa.)  Ilmasto on viininviljelyn kannalta erittäin otollinen, aurinkoa runsaasti, kosteutta sopivasti. Täältä tulee runsaasti suosittuja, helposti lähestyttäviä viinejä, jotka ovat tyyliltään kenties hieman etelä-amerikkalaisen tyyppisiä. Paikallisia alkuperäislajikkeita on aitoon portugalialiseen tapaan runsaasti, mm Trincadeira, Aragonez, Alicante Bouschet, , Touriga Nacional… Lisäksi kansainvälisiä lajikkeita viljellään nykyään yleisesti.

Nyt maistettu viini oli puhdas Alicante Bouchet, tuo punalihainen, hedelmäinen rypäle. Viini oli väriltään keskisyvän purppurainen. Tuoksu oli varsin mausteinen ja tamminen, mutta myös kirsikkaisia ja hennon mustikkaisiakin aromeja oli aistittavissa. Maku oli kuitenkin hivenen pettymys. Marja-aromia ei oikein tahtonut aistia voimakkaan tammisuuden takaa. Hapokkuus oli melko sopiva, mutta hento marjaisuus tallaantui viimeistään voimakkaiden, melkoisen kiristävien tanniinien taakse, eikä niitä jälkimaussa enää ollut aistittavissa.

Tämä viini oli siis yllättävä pettymys, vastoin odotuksia. Muistimme tämän lämmittävän hedelmäiseksi viiniksi, joka oli juuri hyvä nautittuna ikkunaa piiskaavan sateen kera. Tässä ilmeisesti Portugalin vuosikertavaihtelut ovat vielä voimissaan. 2009 oli loisto vuosi bordeauxissa, mutta ilmeisesti ei Carmimin tarhoilla.

Viikonlopun viini:Ciclope Rosso Toscano 2007

Viikonlopun viininä on tällä kertaa suomalaisen Jaakko Peräsen Candialle-viinitilalta Chiantin sydänalueelta tuleva Ciclope (nimi tulee tilan yksisilmäisestä vahtikoirasta Lucasta, jonka kunniaksi viini on nimetty) Rosso Toscano 2007. Viinin rypäleet ovat Merlot 50 %, Sangiovese 40 %, Petit Verdo 5 % ja Syrah 5%. Viiniä on kypsytetty 18 kk ranskalaisissa 228-litran tammitynnyreissä.

Candiallen omistajiksi Jaakko Peränen puolisoineen tulivat vuonna 2002,  ja alusta asti viinitilalla viinejä on viljelty luonnonmukaisin keinoin kestävän viininviljelyn ehdoilla.  Perustana on viinitarhan ymmärtäminen maatalousekosysteeminä. Mielenkiintoinen artikkeli Peräsestä Arto Koskelon kirjoittamana löytyy proresto-lehdestä. Lisätietoa Candialen viineistä löytyy tilan omilta sivuilta.

Avasimme viinin lauantai-aamuna ennen kymmentä, kun Tanniini lähti juoksemaan Helsingin maratonia. Kupla maistoi viiniä heti avaamisen jälkeen ja viini oli silloin vielä todella tanniininen, mutta vahva marjainen tuoksu ja samankaltainen maku lupasi paljon. Viini jätettiin odottomaan maratonilta palaavat Tanniinia, ja viini maistettiin uudestaan reilun 12 tunnin kuluttua. (Ei, maraton meni nopeamin, tämä sisältää autoilun helsinkiin ja takaisin...) Viini hyötyi selvästi hapesta, koska illalla viinin tuoksu oli jo marjaisuuden lisäksi multainen ja aavistuksen verran yrttinen. Maku muistutti mukavasti tuoksua ja tanniinit olivat jo selvästi antaneet periksi jolloin jälkimaku oli todella miellyttävä. Laatuviini taatusti jo 5 vuoden iässä ja maku senkun parani sunnuntaina iltapäivään, jolloin puolet viinistä juotettiin Kuplan ja Tanniinin perheille alkumaljana ennen kanttarellien syömistä. Viini oli Kuplan mielestä parhaimmillaan sunnuntaina iltapäivällä, kun vahvat tanniinit olivat hävinneet ja viinin loistava marjaisuus, lievä mullan ja nahkan maku oli loistavassa tasapainossa keskenään. Harmi, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos Candialle-viinit eivät ole vielä tuttuja niin kannattaa pistää nimi ehdottomasti korvan taakse.

Viini on aikoinaan kulkeutunut meille kaverin kautta yhteistilauksella ja rossoa ei enää ole kaapissa, mutta saman vuoden chianti classicoa löytyy vielä yksi pullo. Onneksi, koska rosso oli jo niin hyvää että odotukset on korkealla myös Chianti Classicoa (2007) kohtaan.

-Kupla-

Tampereen viinikylä ja viikonlopun viinit

Tampereella on meneillään kukkaisviikot, ja niihin liittyen taasen jokavuotinen Viinikylä Frenckelin sisäpihalla Keskustorin pohjoispäässä. Tuolla tuli vierailtua viikonloppuna kahdestikin, tanniini ensin perjantaina töiden jälkeen ja uudelleen yhdessä kuplan kanssa vielä sunnuntaina iltapäivällä. Perjantain käynti onnistui, sunnuntaista jäi paha maku suuhun…

Viinikylän lista on vuosien varrella laajentunut ja muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Tanniini muistaa ensimmäisten vuosien viinivalikoiman olleen varsin suppean, kymmenisen viiniä pääosin Saksasta. Nyt listalla oli edustettuna kattavasti suuri osa viinimaailmaa, ja joitakin mielenkiintoisiakin viinejä listalle oli päätynyt.

Muutoin viinikylä oli pystytetty melko tyylittömästi valkoisiin pressuseinäisiin festaritelttoihin. Viininsä sai ostaa samanmoiseen telttaan pystytetyltä tiskiltä, ruoka tilattiin sisältä ravintolasta. Ymmärrettävää sinänsä että rakenteisiin ei oltu suuria satsattu parin viikon tapahtuman vuoksi, mutta ympäristöstä olisi kyllä saanut miellyttävämmänkin. Sijainti kauniin vanhan punatiilirakennuksen sisäpihalla olisi kannattanyt hyödyntää eikä piilottaa seiniä valkoisten pressutelttojen taakse.

Perjantaina tanniini maistoi miellyttävää saksalaista rieslingiä moselista,  Paulinshof Brauneberger Juffer Riesling Kabinetia. Viini oli tuoksultaan hunajaisen sitruuna-greippinen. Maku täysin kuiva, miellyttävän hapokas. Greippiaromi voimistui suussa. Maku keskipitkä ja loppua kohti mineraalistuva. Miellyttävä viini, ei halpojen saksalaisten rikkiaromia. Suosittelen.

Sunnuntaina ei mennytkään yhtä putkeen. Perjantaina sopiva viini löytyi baarimikon suosituksella, joten samaa yritettiin sunnuntaina. Tanniini kertoi lempirypäleikeen hapokkaat ja luonteikkaat SB ja Riesling. No, tiskille nousi ensin Thandi Chardonnay ja sen jälkeen Pierre Sparr Pinot Blanc Reserve Alsacesta. Näistä jälkimmäinen vaikutti jossain määrin mielenkiintoiselta, joten ei kuin kokeilemaan.

Vuosikerta oli 2007, eli rypäleelle varsin iäkäs. Sen huomasi. Tuoksu oli hunajainen ja aavistuksen päärynäinen. Sinänsä tuoksussa ei mitään vikaa, vaikutti jopa lupaavalle. Mausta ei sitten voikaan sanoa samaa. Viinistä oli hävinnyt kaikki hapokkuus. Hedelmää ei maussa myöskään tuntunut käytännössä lainkaan. Pinnalle puski voimakas mineraalisuus, joka ilman happojen tuomaa rakennetta tuntui lähinnä hikiseltä. Viini maistui lähinnä väljähtyneeltä vissyltä. Puoli lasillista meni, mutta kun viini vähän lämpeni niin se muuttui täysin juomakelvottomaksi.

Oivallinen esimerkki siis siitä, että kaikki viini ei todellakaan ikäänny hyvin. Sinänsä ei mikään yllätys, ettei keskinkertainen Pinot Blanc kestä viittä vuotta. Pettymys oli lähinnä tuo baarimikon suositusten taso.

Tällaiset viinit siis tänä viikonloppuna. Ensimmäistä suosittelen muillekin maistettavaksi, jos viinikylässä vierailette. Jälkimmäistä välttäkää.

viikonlopun viini - Pullus G SB

Bongasin alkon uutuudet-listalta mielenkiintoiselta vaikuttavan valkoviinin, Slovenialaisen Sauvignon Blac-rypäleestä valmistetun Pullus G:n. Ja tuota kummallisuuttahan oli pakko hankkia, melko irvistyttävästä hinnasta huolimatta.


Tuottaja on Ptujska Klet-niminen viinitalo, jokanka juuret ulottuvat 1200-luvulle. Tila sijaitsee Ptujn kaupungin liepeillä Koillisessa Sloveniassa. Tilan Pullus-sarjan viinit näyttävät ainakin viinitalon nettisivujen perusteella voittaneen kasan palkintoja eurooppalaisissa viinitapahtumissa.

Slovenian viininviljelykulttuuri lienee varsin vanhaa perua, alueen viinejä arvostettiin jo roomalaisaikana. Kuten monen muunkin asian kohdalla kävi, tuhosi sosialistinen järjestelm täämänkin pitkän perinteen. Neuvosto-imperiumin hajottua entisisssä itä-blokin maissa on kuitenkin paikoittain alettu jälleen panostaa määrän sijasta laatuun. Nyt työn tulokset alkavat ilmeisesti näkyä. Viinilehtikin julkaisi jo reilu vuosi sitten artikkelin itä-euroopan nousevista viinimaista, ja tuolloin povasi että seuraavan kymmenen vuoden sisällä tullaan näkemään alueen nousu viinikartalle. Nyt maistettu voi olla tämän nousun ensimmäistä aaltoa.

Kuva Alkon sivuilta

Ensin kommentoitakoon etiketin visuaalista ilmettä, joka vaikuttaa erittäin huolellisesti suunnitellulta, tyylikkään modernilta. Jo tämän perusteella on luvassa jotakin muuta, kuin mitä mielikuva itä-eurooppalaisesta viinistä antaa odottaa. Sulkimena on modernisti kierrekorkki. Visuaalinen ilme on puhdaspiirteinen, tyylikäs. Ei ranskalaisia vaakunoita tai linnoja, ei söpöjä eläimiä tai pyöräileviä kesämekkotyttöjä.

Lasiin kaadettu viini on läpikuultava, hyvin haalean kellanvihertävä.  Heti avaamisen jälkeen lasista nousee epämiellyttävä rikkinen kananmunan tuoksu, joka hieman säikähdyttää ja tuo mieleen halvan Soaven. Tämä kuitenkin väistyy viinin tuuletuttua muutaman minuutin. Tuoksu on herukkainen ja selvästi vihreä, tuo mieleen tomaatinlehden. Myös sitruksista aromia löytyy. Viileänä maistettaessa maussa korostuu sitruksinen ja herukkainen aromi, ja hapokkuus on erittäin voimakas. Kun viini hivenen lämpenee lasissa, muuttuu maku miellyttävämmäksi: alkuun suuhun nousee vihreiden makujen aalto, nokkonen ja tomatinlehti. Hapokkuus pitää viinin ryhdikkäänä lämmettyäänkin. Jälkimaku on varsin pitkä, ja suuhun jää viipyilemään varsin miellyttävä herukkainen varsin pitkäksi ajaksi.

Tätä viiniä sopi maistella ihan sellaisenaan ilman ruokaakin, etenkin parvekkeella istuskellen ja satunnaisista auringon pilkahduksista nauttien.  Tämä toimisi todennäköisesti hyvinmyös juustojen kanssa, saattaisin hyvinkin kuvitella nauttivani tätä esimerkiksi vuohenjuuston ja hunajapaahdettujen saksanpähkinöiden kanssa. Tätäpä onkin kokeiltava illalla, pullonpohjalla on vielä...

Tuote oli siis mielenkiintoinen, joskaan ei mielestäni alkon hinnan arvoinen. Mutta harrastukset eivät ole ilmaisia... Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista. Ja veikkaanpa minäkin tahollani, että Itä-euroopan vanhat maat tulevat vielä näyttämään kyntensä. Itse aion ainakin seurata tilannetta entistä tarkemmin.