Herkullinen Garnacha Alkon helmikuun erikoiseristä!

   Kuukausittaiset erikoiserät ovat tavallaan mukava lisä monopolin valikoimaan, mutta melko usein niihin tahtoo tulla kovasti joko kovasti ylihinnoiteltuja "kultti"tuotteita tai muuten vain meidän suuhumme sopivattomia viinityyppejä. Nyt helmikuun satsista osui kuitenkin silmiin maltillisesti viidetoista euron paikkeille hinnoiteltu Madridin puolelta Serra de Gredosta tuleva garnacha. Kyseinen Gredoksen vuoristo on yksi garnacha-rypäleelle parhaiten sopivista alueista Espanjassa, kuten kirjoitimme viime kesäkuussa. Alkon valikoimassa alueen viinejä ei ole juuri (Comando G:n tilausvalikoiman pullotteita lukuunottamatta) näkynyt. Niinpä tätä tulokasta täytyi käydä hakemassa muutama pullo (maistamatta ja riskillä).

Las Moradas de San Martin on suhteellisen nuori viinitalo, jonka 21 hehtaarin Pago de Los Castillejos-nimiset tarhat sijaitsevat Madridin, Toledon ja Avelan rajaseudulla San Martin de Valdeiglesias-nimisessä kylässä.  Hiekkapohjaiset tarhat ovat lähes 900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Luomuna viljellyt vanhat garnacha-köynnökset kasvavat pensasmuodosssa (joka on kuivilla aluilla käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto).

Las Moradas de San Martin Senda 2018 on käynyt villihiivoilla, ekstraktio on varovainen ja maseraatioaika lyhyt viini on  nähnyt maltillisesti 10 kk eri-ikäistä ranskalaista tammea  500-litraisten tynnyreiden muodossa ennen pullotusta. 

Väriltään  viini on keskisyvän tiilenpunainen. Viinin tuoksussa on kirsikkaa, kirpakkaa luumua, aavistus marsipaania ja taustalla välimeren kovia yrttejä. Suussa nuorekkaan marjaisa,  raikkaan hapokas, melko täyteläinen ja suuntäyttävä. Suussa maku on edelleen raikkaan marjaisa, keskipaletilla ehkä jopa hieman karkkinen mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Jälkimaussa yrttisyyttä, sopiva viipyilevä tanniinisuus. Erittäin yhtenäinen kokonaisuus, joka ei jätä suussa aukkoja vaan jatkuu siemauksen alusta viipyilevään jälkimakuun. Tämä viini ei ole millään tapaa tajuntaaräjäyttävän moniulotteinen, tuntien nuuhkimista ja pohdintaa edellyttävä ja todellista luonnettaan piilottelevahienohelma. Senda menee sen sijaan nuorekkaassa ja iloisessa hedelmäisyydessään suoraan sydämeen, ja jos nyt Alkon valikoimasta jonkun viinin pitäisi sanoa olevan glouglou, niin tässä olisi sitä osastoa.  

Tällä yläpeukku ja Alkon suuntaan toive että lisää vastaavaa. 

Comando G mataborricos

Sierra de Gredos on viime vuosiin saakka ollut varsin vähän tunnettu viinialue, jolla ei ole edelleenkään omaa DO-statusta. Tästä huolimatta alueen viinit ovat olleet kovassa nosteessa viime vuosina. Alueen viinit jakautuvat kolmen D.O.:n alueelle: DO Madrid, DO Vinos de Castilia y Leon ja DO Mentrida. 

Viinialue sijaitsee Madridin länsipuolella olevassa vuoristossa, kuten nimikin kertoo. Viinitarhat sijaitsevat siten varsin korkealla, tyypillisesti 800-1200 m merenpinnasta. tarhat kasvavat vaikeasti työstettävillä terasseilla lännestä itään kulkevan Alberche-joen laakson rinteillä. Laakson länsiosa on korkeammalla vuoristossa, ja maaperä siellä on lähinnä graniittista hiekka. Matalammalla sijaitsevasta itäosasta löytyy myös rapautuneesta liuskeesta koostuvia maaperiä. Tarhoilla kasvaa keskimäärin varsin vanhoja köynnöksiä, sillä ne ovat olleet vaikeahoitoisuutensa vuoksi pitkään hylättyinä ja siten säästyneet 70luvulta alkaneilta maatalouden tehostamistoimilta.

Garnacha on myös rypäleenä nostanut profiiliaan, kun aiempien massatuotettujen, korkea-alkoholisten ja flatkujen viinien tilalle on ilmaantunut kunnianhimoisten tuottajien huolella tehtyjä, ei-ylikypsiä garnacha-viinejä. Garnacha hyötyy erityisesti korkeudesta ja vuorokauden suurista lämpötilavaihteluista, koska sillä on tasaisen kuumilla tarhoilla taipumus menettää hapokkuutensa varsin herkästi. 

Comando G on Dani Landin ja Fernando Garcian projekti, jota pidetään yhtenä tämän hetken kiinnostavimmista espanjalaisista viinintuottajista. Parivaljakko on hankkinut vanhoja, vaikeasti viljeltäviä tarhoja Gredos-vuoriston eri laaksoista. Osa tarhoista on varsin korkealla, kuten 1200 metrin korkeudessa viljeltävä tarha jonka rypäleistä tuotetaan el tamboril-nimistä viini. 

Viinit valmistetaan mahdollisimman vähän puuttuvin menetelmin: Koko tertut käytetään rankoineen villihiivoilla, ja viinejä kypsytetään sakkoineen suurissa neutraaleissa tammisammioissa. 

Mataborricos on tuoksultaan kirsikkainen ja masikkainen, hieman 'pölyistä' tuoksua myös. Selkeä volatiliteetti alkuun on aistittavissa mutta haihtuu pois kohtalaisen nopeasti viiniä pyöritellessä. Maku on marjaisa, vahvasti happovetoinen ja raikas. Jälkimaku on kirpakka, tanniinit kevyehköt mutta terävät. Viini on tasapainoinen, kirpakka suutuntuma toteuttaa sen mitä tuoksu lupaa.

Olemme aiemminkin pitäneet Gredosin viineistä, joten ei ollut yllätys että tämäkin kolahti. Ensimmäinen maistamamme viini alueelta oli musitaaksemme Maquina et Tablan Terrazzas de Serapia. Toinen vaikutuksen tehnyt viini on Bernabelevan Carril del Rey, jonka maistoimme viime vuonna. Molemmista viineistä löytyy sama kirpakka marjaisuus mikä tässä oli, ensimmäisessä muistaaksemme kuitenkin hieman runsaammalla bodylla.    

Espanjalaisten Garnacha-viinien laatu on siis kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana suotuisasti, ja niille kannattaa antaa mahdollisuus. Etenkin korkealla sijaitsevien alueiden kuten Gredosin, Navarran korkeiden tarhojen tai vaikkapa Montsantin Figueran kylän (Vaikkapa Venus la Figuera tai paikallinen ko-operatiivi) viinejä kannattaa etsiä (esimerkiksi Decantalosta, joka taas toimittaa Suomeen ja hoitaa maksut asianmukaisesti) ja maistaa.

Vinyes Domenech Teixar 2012.

Kuva:enterwine.com

Taannoiselta Prioratin reissulta tarttui mukaan kaksikin viiniä, jotka ovat tiettävästi ainoita lajikkeensa puhtaita edustajia. Toinen näistä oli Ripoll Sansin Escanyavella Gratallopsista ja toinen Vinyes Domenechin Teixar, puhdas Garnacha Peluda Montsantista.

Garnacha Peluda on muunnos Garnachasta. Se on syntynyt ilmeisimmin adaptaationa alueen erittäin kuumaan ja kuivaan ilmastoon: Köynnäksen lehtien alapinnat ovat nukkaiset, jolloin haihtuminen vähenee kasvi tulee toimeen niukalla vesimäärällä. Garnacha peluda kävi harvinaiseksi viinikirvakatastrofin jälkeen, koska sitä ei juuri vartettu tarhoja uudelleen istutettaessa. Sitä käytetään yleisesti pieniä määriä sekoitteissa, mutta tiettävästi Teixar on siis ainoa puhdas lajikeviini.

Domenecin viini tuotetaan jyrkillä terassirinteillä kasvatetuista rypäleistä. Jokaisen eri terassin rypäleet käytetään erikseen 500 litran tammisammioissa, ja viini kypsyy tammessa 14 kuukauta.

Väriltään viini on  syvä tumman purppurainen. Tuoksussa on mustia marjoja, lämmintä mausteisuutta, pölyistä kivisyyttä, lihaisuutta, yrttejä. Maku on  täyteläinen, hapokas, kulmikas. Tanniinirakenne on robusti ja 'rakeinen'. Osta ja kokeile, jos tulee vastaan!

Les sorts Blanc 2014

Celler del Masroig sijaitsee samannimisessä kylässä DO Montsantin eteläosassa, Prioratista lounaaseen. Alueen maaperä on punaista savea, jonka sanotaan tuovan viineihin aivan omanlaisensa aromin. Masroigin kooperatiivi on yksi koko Montsantin suurimpia. Se on perustettu 1917, ja sen hallussa on noin 500 hehtaaria viinitarhoja, joilla kasvaa punaista ja valkoista garnachaa, carinenyaa, tempranilloa ja syrah:ta.

Talon entry-level-viinit ova hyvinkin edullisia, eikä lippulaivaviini Mais Roig ole myöskään millään tavalla törkeän hintainen.

Les Sorts-sarja on talon keskikastia. Blanc on puhdas garnacha blanca, joka on käynyt ensimmäisen käymisensä viileässä lämpötilassa terästankeissa ja levännyt tämän jälkeen puoli vuotta sakkkoineen uudessa ranskalaisessa tammessa. Tähän nähden viini on yllättävänkin hapokas.
Tuoksussa ensin tulee makeahko tammiaromi, voisuus ja aavistus paahdettua pähkinää. Vaaleaa kukkaisuutta, vihreitä yrttejä ja jopa tomaattimaisuutta,  mineraalisuutta on myös havaittavissa tarkemmin tuoksuteltaessa.

Maku on alussa hieman valju ja pyöreä, sitten kuitenkin hapokkuus alkaa tuntua. Hieman glykolista makeutta joka tuo runkoa.  Jälkimaku on intensiivisempi kuin alku, joten toimi ruuan kanssa: ruuan aromit saavat alussa vielä sijaa, mutta hapokas loppu raikastaa suun. Kokonaisuutena miellyttävä, joskaan ei puhtaan hedelmäisten valkoviinien ystäville: tammikäsittely on selvästi tunnistattavissa. Tätä voi kokeilla valkkariksi vaikkapa selkeän makuisille leikkeleille tai vaihtoehtoisesti rasvaisille vaaleille kaloille kuten sardiineille tai makrillille.

Finca la Emperatriz Garnacha Cepas Viejas 2010

Alko.fi

Katri oli lukenut Ilkka Sirenin suosituksen Dominio de Tares cepas viejas mencíasta, ja päätyi ostamaan Bierzon Mencian sijaan Garnachaa Riojasta. Tähän logiikkaan ei mies kykene. Mielenkiintoinen vinkku joka tapauksessa, ainakaan Suomeen asti ei puhtaita Garnacha-viinejä Riojasta juuri kantaudu.

Finca La Emperatriz sijaitsee Rioja Altan korkeimmilla alueilla yli 500 m merenpinnan yläpuolella aivan DOCa Riojan länsiosassa. Maaperä on köyhää, ja pintakerros koostuu pyöreistä vaaleista kivistä jotka heijastavat tehokkaasti auringonvaloa. Köynnökset ovat varsin iäkkäitä, 65-vuotiaita. Sadonkorjuu on käsin suoritettu. Viini on läpikäynyt pitkän, kuukauden mittaisen kylmämaseraation ja tämän jälkeen se on käytetty suurissa 500 litran tammitynnyreissä joissa se on myös kypsynyt sakkoineen 11 kuukautta.

Viini on syvän värinen, sävy on tumman kirsikkainen. Tuoksussa on karhunvatukkaa, mansikkaa, tuntuvaa lämmintä mausteisuutta ja parkittua nahkaa. Tuoksussa on aistittavissa myös orvokkista kukkaisuutta sekä aavistuksenomaista lakritsaisuutta. Suussa viini on heti avaamisen jälkeen vielä varsin kova ja tammisen kuivattava. Marja-aromisuus nousee suussa kuitenkin upeasti esiin etenkin kun viini on saanut hieman happea. Rakenteeltaan melkoisen jyrkkä, mutta kuitenkin riittävän marjaisan täyteläinen. Jälkimakuun nousee suuta kostuttavaa mineraalisuutta, joka yhdessä mukavan happorakenteen kanssa pitää paletin hienosti freesinä.

Viini huutaa ruokaa seurakseen: en voi olla suosittelematta tämän kaveriksi lammasta näin pääsiäisenkin lähestyessä. Valmistustapana suosisin pidempää patakypsytystä ja ronskia second cut-palaa vaikkapa niskasta.

Viikonlopun viini: La Garnacha Salvaje de Moncayo 2011

La Garnacha Salvaje del Moncayo 2011 on tämän viikon viikonlopun viini. Viini on Alkon tämän syksyn uutuusviinejä ja maksoi ennen vuodenvaihetta 9.90 €. Olemme tilanneet viiniä myös yhden pullollisen decantalosta ja siellä viini maksoi 6.50 €. Viini tulee Navarrasta Ribera de Quilesin viinialueelta Vintaen tuottamana. Vintae on viiniliikkeiden yhtymä, joka on perustettu vuonna 2000. Yhtymä tekee viiniä 5 eri espanjan alueella. Viinin rypäleet on poimittu tarhalta, joiden viiniköynnösten keski-ikä on yli 55-vuotta. Viini on 100% Garnacha ja vintaen nuori viinintekijä Raul Acha on ottanut tehtäväkseen pelastaa/toimia unohdetun Garnacha-rypäleen lähettiläänä. Viini on osa Espanjanlaista projektia, jossa yritetään pelastaa unohdetut Garnacha-köynnökset ympäri Espanjaa.

Viini on väriltään tumman purppura ja tuoksusta löytyy punaisia marjoja, kuten metsänmarjoja, mausteisuutta ja aavistus lakritsaa. Maku on keskitäyteläinen, aavistuksen tanniininen heti avaamisen jälkeen, mausteinen, maanläheinen ja punaisia marjoja on aistittavissa myös mausta. Jälkimaku oli pitkähkö ja silloin maussa korostui maanläheisyys ja lakritsi. Viinissä on meidän mielestä hyvä hinta-laatusuhde, koska viini on hyvin tehty ja tuo vahvasti esiin Garnachan mielenkiintoista makua. Viini parani, kun sai olla lasissa, joten suositttelemme dekantoimaan viinin ennen tarjoilua. Sopii sekä seurusteluun että ruuan kanssa. Me kokeilimme viiniä manchegon kanssa ja toimi todella hyvin. Myös voimakkaat pastat ja muut kovat juustot toimisivat varmasti tämän viinin kanssa.Voisin varmasti ostaa viiniä toistekin ja pullo on itsessään jo niin kaunis, että sen voisi hyvin antaa lahjaksi.

-katri-