Bernabeleva Carril del Rey

kuva bernabeleva.com

Bodegas Bernabeleva on kenties D.O. Madridin tunnetuin tuottaja, jonka viineistä olemme päässeet maistamaan joitakin vuosien varrella. Nyt kaapista löytyi taannoin tilattu Carril del Rey vuodelta 2017, ja päätimme avata pullon testiin.

Bernabelevan tarina alkaa vuonna 1923, jolloin madridilainen lääkäri Álvares-Villamil osti Sierra de Gredoksen vuoristosta tilan, jonka arveli soveltuvan täydellisesti garnacha-rypäleiden kasvupaikaksi. Pian Espanjassa syttyi kuitenkin sisällissota, joka hautasi suunnitelmat. Viinitila sai uuden alun 2000-luvulla, kun tilan alkuperäisen omistan lapsenlapsenlapset herättivät sen henkiin.

Bernabeleva viljelee 35 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa pääasiassa vanhoja yli 80-vuotiaita garnacha-köynnöksiä sekä hieman albilloa ja muscat a petit grain'a sekä Terra Altasta tuttua punaista morenilloa. Tarhat ovat pääasiassa graniittiperäistä hiekkaa ja erityisesti korkeimmilla, yli 800 metriin yltävillä tarhoilla pintamaata on ohuelti.

Tarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, joskaan virallisia sertifikaatteja tilalla ei ilmeisesti ole. Sato kerätään käsin ja eri tarhojen rypäleet viiniytetään erikseen. Punaviinit maseroituvat yli kuukauden ja jälkikypsytys tapahtuu eri kokoisissa tammisammioissa. Uutta tammea ei juuri käytetä.

Carril del Rey valmistetaan vanhojen 75- vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Köynnökset kasvavat etelään viettävällä 2,5 ha graniittiperäisellä tarhalla, joka on tilan viileimpiä ja viimeisenä kypsyvä tarha.

Viinissä on rosémaisen ohut tiilenpunainen väri. Tuoksussa on väriin nähden yllättävän voimakas punainen marja (mansikka ja ennen kaikkea vadelma) ja orvokkinen kukkaisuus. Hentona makeaa leivontamausteisuutta, mineraalisuutta. Viinin aromit muistuttavat hieman jopa semikarbonisesta maseraatiosta, josta ei kuitenkaan ole kyse. Hyvin nuorekkaan oloinen tuoksu kaiken kaikkiaan. Suussa rapsakan hapokas, hailakkaan väriin nähden intensiivinen marjainen maku. Kepeät tanniinit, jälkimakuakin määrittää ensisijaisesti hapokkuus. Suussa soljuva kokonaisuus, joka ei jätä aukkoja.

Viini on hyvä kokonaisuus, ja sitä voi kuvata hiipivän hienovaraisella tavalla intensiiviseksi: Ei kumauta kalloon, vaan kietoo ympärilleen hienovaraisesti mutta väkevästi. Upea, hellä viini jonka jälkeen ymmärtää paremmin miksi garnachaa kutsutaan joskus "etelän pinotiksi".  Hyötyi päivän aukiolosta huomattavasti.