Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 17.luukku: Viinilehtiä lahjaksi

Mitä tilata viininystävälle, jolla on jo kaikkea? Tilaa viinilehti maailmalta joko paperisena tai digiversiona. Meille tulee kotimaisista viinilehdistä Glorian ruoka ja viini ja VIINI, mutta niiden lisäksi maailmalta löytyy monta hyvää vaihtoehtoa.

Brittien klassikkoviinilehdistä on Decanter, jonka saa tilattua niin digiversiona kuin paperisena. Digiversio on hyvin taitettu tableteille ja sen saa hieman halvemmalla kuin paperisen.

Toinen meidän suosikki viinilehdistä on harvemmin ilmestyvä Noble Rot, joka on laajentanut lehdestä toimintaa niin maahantuontiin kuin laadukkaan viinibaarin pyörittämiseen. Pidämme heidän tuoreesta otteesta viinikirjoittamisen saralla ja heillä on myös loistavia ruoka-ja ravintolavinkkejä.

Jenkkien suurimpia viinilehtiä ovat Wine Enthusiast ja Wine Spectator, jotka kummatkin saa tilattuna sekä diginä että printtinä kotiin. Molempia voimme suositella lahjalistalle.

Jos lahjansaajaa kiinnostaa viinin lisäksi muutkin alkoholijuomat niin suosittelemme tutustumaan Wine & Spirits-lehteen, joka laajentaa tietämystä muistakin juomista.

Näillä pääsee lahjaostoksilla jo hyvää alkuun ja lahjansaaja varmasti kiittää lahjasta, josta voi nauttia useamman kuukauden kerralla.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 16. luukku: Adventtimenu vol.3

Tässä kolmannessa ja viimeisessä adventtimenussa on varmoja klassikoita, joskin pienellä twistillä. Koska ensimmäisessä menussa pääruoka oli kalaa ja toisessa lihaa, päätimme tällä kertaa tehdä kasvispääruuan. Myös alku- ja pääruoka sopivat kasvisruokalijalle, ja tarvittessa annokset on helppo tehdä myös vegaanisena.
miten sipulikeitosta saa kuvan joka ei näytä
oksennukselta ?
Alkuruuaksi klassinen ranskalainen sipulikeitto

800g sipulia
5 valkosipulinkynttä
50 g voita
1 l kasvislientä
2 dl valkoviiniä
pari timjaminoksaa
2 laakerinlehteä
pari kierrosta mustapippuria
suolaa

Keiton gratinointiin hyvää (mielellään hapanjuuri-) leipää ja voimakkaanmakuista juustoa kuten gruyèreä.

Silppua sipulit ja laita paksupohjaiseen kattilaan voin kanssa. Freesaa miedolla lämmöllä pitkään jotta sipulit alkavat karamellisoitua, noin 15-20 minuuttia vähintään. Varo kuitenkin polttamasta. Kaada päälle viini ja kasvisliemi, lisää laakerinlehdet, timjami ja pippuri. Keittele tunti pari hellästi. Mausta lopussa suolalla.

Ennen tarjoamista laita keitto uuninkestäviin kulhoihin tai syville lautasille, leikkaa päälle siivut leipää ja ripottele päälle raastettua juustoa. Laita uuniin grillivastuksen alle ja anna gratinoitua viitisen minuutia (kunnes juusto ottaa rusehtavaa sävyä). Tarjoa kuumana.

Pääruuaksi punajuuriblinit + härpäkkeet

Blinitaikina:
2 isoa punajuurta keitettynä ja soseutettuna
2 dl bulgarianjogurttia
2 dl tattarijauhoa
1 tl sokeria
1/2 pakettia hiivaa (jos omistat hapanjuuren, voit korvata osan jogurtista aktiivisella hapanjuurella ja nostattaa hieman pidempään viileässä: saat happamampia ja vähemmän hiivaisia blinejä.)
1 muna (eroteltuna)
1 tl suolaa
voita paistamiseen

Keitä kuoritut ja kuutioidut punajuuret kypsäksi ja soseuta sauvasekoittimella. Laita punajuurisoseen sekaan jogurtti, sokeri ja hiiva sekä tattarijauhot. Anna käydä vähintään 2 h hiivalla, taikinajuurta käyttäessä seuraavaan päivään. Kun taikina on käynyt ja kuplii kunnolla, siihen lisätään ennen paistamista suola, keltuainen ja kovaksi vaahdoksi vatkattu valkuainen. Blinit paistetaan kirkastetussa voissa mielellään blinipannussa, mutta koska emme sellaista omista käytimme tavallista 4 pikkuletun pannua.

Tarjoa blinit päälisineen: Punajuuriblineille sopi hyvin sinihomejuusto, mutta perinteiset suolakurkut, sipulisilppu, smetana ja käytännössä kaikki mahdolliset pikkelöidyt kasvikset istuvat makumaailmaan hienosti. Mikään ei myöskään estä tarjoamasta graavikalaa tai mätiä. Suolakurkkujen ja smetanan paras kaveri on tietysti hunaja, etenkin vähemmän makea havumetsähunaja toimi todella hyvin.

Jälkiruuaksi viikunoita viinissä ja riisipuuroa

3 dl ruby portia tai muuta makeaa punaista viiniä
300 g kuivattuja viikunoita
2 tähtianista
1 kanelitanko
(sokeria)

Laita viikunat ja portviini sekä mausteet kattilaan. Keittele kasaan kunnes liemi on siirappimaista. Lisää halutessasi sokeria ja jäähdytä.

1 dl sushiriisiä
2 dl maitoa
suolaa

Huuhtele sushiriisiä juoksevassa vedessä kunnes vesi kirkastuu. Keitä miedolla lämmöllä maidossa kypsäksi, lisää suolaa. Anna jäätyä. Muotoile jäähtyneestä riisistä golfpallon kokoisia pallukoita. Kokoa annos laittamalla pohjalle viikunoita ja portviinisiirappia ja heitä riisipallo päälle.


lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 15. luukku: Vanhat ja varmat kuohuvaiset lahjapullot


Hiljattain luimme artikkelin siitä, miten craft beer-panimot joutuvat keksimään uusia tuotteita kiihtyvällä vauhdilla, koska harrastajat keräävät untapped-portfoliota eivätkä pitkään tuotetut, huippunsa hiotut tuotteet kiinnosta. Sama pätee jossain määrin viiniin, joten päätimme suositella lahjapulloiksi viinejä, joita olemme vuosien varrella ostaneet toistuvasti. Viineissä toki vuosikertavaihtelu tulee ottaa huomioon, mutta seuraavissa joulukalenterin luukuissa on koottuna joitakin suosituksia viineistä, jotka ovat aina ollet hyviä.

Kuohuvista ensimmäinen suositus on Jacquesson Cuvée 740 Extra-Brut. Tätä runsasta ja paahteista samppanjaa olemme ostaneet useamman kerran: Se on täysin kuiva mutta silti melko runsas, hapokas ja mineraalinen viini joka on ensisijaisesti ruokasamppanja. Täsmäsuositus uutena vuotena usein nauttimillemme graavatuilla ja kylmäravustetuilla kaloilla topatuille blineille.
Toinen suositus on Juvé y Camps Gran Reserva Cava Brut Nature. Tämä cava on vuodesta toiseen tasaisen laadukas ja jollain tapaa klassisen cavan ytimessä: Täysin kuivanakin runsaan päärynäinen, hedelmäinen ja kukkainen aromimaailma hapokaissa ja raikkaissa raameissa. Menee aperetiivina, mutta ei häpeä myöskään merenelävien seuraa.

Sitten on vielä Franciacorta, josta suosittelemme Bellavistan Almaa. Tämä on tyyliltään ikään kuin synteesi edellisistä: Melkoisen hedelmäinen, mutta tässä on selvästi Cavaa runsaammin paahteisuutta. Aromimaailmasta löytyy kivellisiä hedelmiä ja tuoretta pähkinää. Hyvinkin samppanjan veroinen kuohuviini Pohjois-Italian laatualueelta.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 14.luukku: Makeita viinejä joulun jälkiruuille

 Jouluna on hyvä aika avata myös makeita viinejä: Ne ovat usein hyviä pareja juustoille, ja toisaalta makeita on mukava siemailla myös piparien ja muiden makeampien jouluherkkujen ohessa. Seuraavassa kolme suositusta eri tyylistä jälkiruokaviineistä, joista olemme vuosien varrella pitäneet.

Ensimmäisenä valkoinen portviini. Ihastuimme näihin taannoisella Lissabonin reissullamme, ja makeat valkoiset portit sopivat mielestämme hyvin sekä hedelmäjälkiruuille että juustoille. Alkosta löytyy pienessä pullossa Ferreiran 10 Years White Port, joka on rehellisen makea, hillotun aprikoosinen ja aavistuksen paahdetun pähkinäinen. Tarjoa viileänä jälkiruokien tai juustolautasen kanssa, tai sekoita alkumaljaksi Portugalissa suosittu port-tonic!
Toisena suosituksena aiemminkin kehumamme Celler Pinolin Josefina Pinol Vi Dolc Bianco, josta enemmän tämän viimevuotisen Hella & Huoneen joulumenu-jutun loppupuolella. Kyseessä on siis vanhojen garnacha blanca-köynnösten rypäleistä tehty aprikoosinen, appelsiinimarmeladinen ja kukkainen makea viini, jossa on sokeria 190 grammaa litrassa. Viini on omiaan hedelmäjälkiruuille, mutta toiminee hyvin myös piparien ja sinihomejuuston kanssa.
Kolmantena vielä viini, johon tutustuimme ensimmäisellä matkallamme Prioratiin. Maistoimme tätä Celler de Capcanesin Pansal del Calas-viiniä Falsetin loistavassa Celler de l'Aspicissa, jossa se tarjottiin juustojen seurassa. Tuottaja suosittelee viiniä näemmä naudalihalle tai riistalinnuille, mutta itse ainakin kokisin yhdistelmän hieman outona sillä viinissä on sokeria miltei 100 grammaa litrassa. Tarjoile siis tämä makea, hapokas viini kovien juustojen kanssa tai Banyulsin tapaan tumman bitterisen suklaan seurassa.

Kuvat@alko.fi

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 13.luukku: Valkoisen joulun varmat valinnat


Olemme vahvasti sitä mieltä, että perinteisen suomalaisen joulupöydän ruuille valkoviini on huomattavasti punaista osuvampi valinta. Seuraavassa on valkoviinivinkit kolmessa hintakategoriassa, ja mielestämme näistä kaikissa on piirteitä joiden ansiosta ne tukevat hyvin joulun ruokien makumaailmaa.
Ensimmäisenä äärimmäisen raikas, kevyt viini Portugalin pohjoisosasta. Casal Garcia on suuri massatuottaja, mutta heidän vinho verdensä on mielestämme vallan passeli kaveri etenkin joulun kalaisille alkuruuille. Casal Carcia Vinho Verde on valmistettu pääosin loueiro-rypäleestä, joka on hieman täyteläisempi kuin tunnetumpi alvarinho. Viiniin on jätetty myös hieman yleisöön vetoavaa jäännössokeria, mikä toimii makeanhappamien silakoiden kanssa aina loistavasti. Aromimaailma on viinissä omenainen ja raikas, kokonaisuus kepeä.

Toisena samantyyppisenä mutta huomattavasti aromaattisempana viininä suosittelemme puolikuivaa/puolimakeaa rieslingiä Saksan Rheingausta. Barth Fructus riesling on jopa röyhkeän hedelmäinen: aromimaailmassa kivellisiä hedelmiä, kypsää sitrusta ja eksoottisempiakin nuotteja. Suussa sitrushappoinen ja rehellisesti aavistuksen makea, siis täydellinen pari savukaloille!

Viimeisenä vielä hieman eri tyylin valkoviini. Veneton alueelta Soave Classicosta tuleva Pieropan la Rocca on yhden tarhan viini. Se on valmistettu alueen rypäleestä carganegasta, ja viini on kypsynyt tammessa vuoden päivät. Sen aromimaailmassa luumua ja päärynää, yrttisyyttä ja tammikypsytyksen tuomaa paahdettua pähkinää ja kermaisuutta. Suussa kohtalaisen täyteläinen, täysin kuiva, aromeiltaan hienovaraisen vähäeleinen, mineraalinen ja hapokas. Täyteläisempänä toimii hyvin lohikalojen ja possun kanssa, mutta tämä voi taklata jopa tuhdit laatikot. Tyylikäs moniottelija joulupöytään, väittäisimme.

Kuvat@alko.fi

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 12.luukku: Punaisia suosituksia joulupöytään



Perinteisille jouluruuille sopii mielestämme paremmin valko- kuin punaviini: Happamanmakeat silakat tai toisaalta suolaiset ja rasvaiset lohikalat huutavat hapokkaan raikkaita valkoviinejä, ja punaisten puolelta on vaikea löytää hyviä pareja myöskään täyteläisille ja makeahkoille joululaatikoille. Yhä useammat kuitenkin syövät joulupöydässään jotain muuta kuin edellä mainittuja, joten punaviinisuosituksillekin on paikkansa:

 Ensimmäisenä hyvin edullinen portugalilainen: Täyteläinen ja marjainen Quinta das Setencostas tulee Alenquerin alueelta, joka on laajemman Lissabonin alueen ala-apellaatio pääkaupungin koillispuolella. Vähemmän tunnetujen paikallisten lajikkeiden sekoite tarjoilee kohtalaisen suoraviivaisen kattauksen tummia marjoja ja pehmoista mausteisuutta. Suussa hyvin täyteläinen (pienen jäännössokerinkin ansiosta), keskitanniininen ja pyöreä. Jos haluat nauttia laatikoiden ja kinkun seurassa punaista, saattaa tämä olla peliliike.

Toinen suositus tulee meidän rakkaasta Prioratistamme: Keskihintainen Nona Petit on alueen viiniksi varsin edullinen. Garnachaa ja Samsoa Bordeaux-lajikkeiden tukemana. Edellistä viiniä punaisempia marjoja kuten kirsikkaa ja mansikkaa, hennosti viikunaa. Runsas ja mausteinen tuoksu. Suussa runsas, hapokkuuden ansiosta kuitenkin melko raikas. Alueelleen tyypillisen tanniininen ja mineraalinen.  Tämä toimii hyvin liharuokien seurassa, laatikoiden seurassa tuskin niinkään.

Viimeinen punaviinisuositus on tilausvalikoimasta: Hivenen hintavampi COS Cerasuolo di Vittoria on ihastuttava ja monikäyttöinen viini. Se tulee kuumasta Sisiliasta, mutta on yllättävän raikas. Nero d'Avolan ja frapatton sekoite on perusvireeltään raikkaan punamarjainen, mutta kaupan päälle saa monikerroksisen kattauksen mausteisuutta, yrttisyyttä ja kukkeutta. Kerrassaan hieno viini, joka sopii runsasaromisille ja yrttisille ruuille, erityisesti tomaattipohjaisille.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 11.luukku: Oluen ystävälle lahjat Flinda Juomapuodista

Joulun juomapöytään sopii ehdottoman hyvin laadukas käsityöläisolut. Kauppahallin oma olutkauppa Flinda-juomapuoti tarjoaa monta hyvää joululahjaideaa oluen ystävälle. Saat heiltä ammattitaitoisen palvelun lisäksi laajan valikoiman pienpanimoiden oluita. Osta lahjaksi vaikka sixpack-käsityöläisoluita tai lahjakortti Flindaan. Takaamme, että oluen ystävä ei tule pettymään vaan saa nauttia uusista tuttavuuksista oluen parissa.

Ps. Flindalla on myös nykyään oma baari, jossa voit pientä avausmaksua vastaan nauttia kaupan antimista baaritiskillä. Laadukasta olutta nauttiessa voit samalla miettiä mitä muuta puodin valikoimasta haluaisit ostaa mukaasi.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 10. luukku: Helpotustsa joulukiireeseen Nygrenin ennakkotilauksella!

Kalapöytä kuulunee suurimmalla osalla suomalaisista oleellisena osana jouluateriaan, ja niin myös meillä. Se vain on niin, että joulu ei tule ilman graavilohta ja sinappisilakkaa. Kalaherkut hankimme luonnollisesti Tampereen parhaasta (ainoasta) kalakaupasta eli hallin Nygreniltä.

Nygrenin tiskiltä saa joulukuun alussa hakea ennakkotilauslistan, jonka kanssa on helppo suunnitella jouluinen kalapöytä: Päätöksiä määristä ja laaduista saa miettiä rauhassa, eikä tarvitse kantaa huolta tuotteiden loppumisesta jos sinne kauppaan ei ehdikään rynnätä ensimmäisten joukossa. Noutopäivän saa itse valita joulua edeltäville päiville. Ennakkotilausten nouto on varsin vaivatonta (etenkin verrattuna Nygrenin useampien satojen asiakkaiden [nykyisin onneksi myös virtuaaliseen] jonoon joulua edeltävinä päivinä): Ennakkotilaukset odottavat noutajaa valmiiksi pakattuna hallin kellarin kylmävarastossa, josta vain ennakkotilausasiakkaita palveleva työntekijä ne sinulle noutaa yleensä alle 10 minuutin odotusajalla, usein nopeamminkin.

Näiden ennakkotilauslomakkeiden viimeinen palautuspäivä on ensi lauantaina 15.12, joten jos haluat säästyä hermoja raastavalta jonotukselta ja hätäisiltä päätöksiltä hallissa tai marketin kalatiskillä, niin hae ennakkotilauslomake alkuviikosta ja palauta ajoissa!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 9. luukku: Toinen adventtimenu eli palstenakkakeittoa, peuratortillaa ja mandariinia suklaan kera

Toisessa adventtimenussa pysytään pääosin suomalaisissa raaka-aineissa, mutta niistä rakennellaan etenkin pääruuan yhteydessä meksiko-henkinen annos joka tuo sopivasti lämpöä viileään ja pimeään syksyyn.

Adventtimenu II:
Lakritsipunajuurta piparitaikinassa
Palsternakkakeittoa
Peuratortilla
Mandariinia ja suklaata




Lakritsipunajuuret piparitaikinassa:

8 pientä punajuurta
1 dl punaista balsamicoa
2 dl vettä
suolaa
2 laakerinlehteä
1 tl lakritsijauhetta
1 tl suolaa

Piparkakkutaikinaa (valmista, jos haluat päästä helpolla)

Sinihomejuustoa
Kermaa

Kuori punajuuret, laita kattilaan yhdessä balsamicon, veden ja mausteiden kanssa. Keitä pehmeiksi ja anna jäähtyä liemessään. Kauli piparitaikinasta ohuita levyjä. Leikkaa punajuuret puoliksi, kuivaa paperiin ja kääri piparitaikinaan. Painele nyytit kiinni. Paista 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia kunnes taikina himan tummuu. Ota jäähtymään. Tarjoa jäähtyneet ja rapsakoituneet punajuuret kermalla notkistetun sinihomejuuston kanssa pienenä alkupalana.

Palsternakkakeitto

3 palsternakkaa (noin 500 g)
1 granny smith-omena
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
50 g voita
2-3 rkl vaaleaa balsamicoa
rakuunaa
pari kierrosta valkopippuria
suolaa
hunajaa
(kermaa)
paahdettuja hasselpähkinöitä tarjoiluun


Kuori sipulit, valkosipulit ja palsterit. Laita voi ja kasvikset kattilaan ja paistele viitisen minuuttia. Lisää vettä litra, laita sekaan pippuri ja rakuuna.  Keitä kasvikset kypsäksi. Lisää lopussa omena paloina ja keitä vielä viitisen minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta suolalla, hunajalla ja balsamicolla. Jos haluat pehmentää keittoa, lisää desi kermaa. Tarjoa hasselpähkinärouheella koristettuna leivän kanssa.

Peuratortillat

(ylikypsää peuraa - sienisalaattia - mole-kastiketta ja lisukkeita ohrarieskalla)

Ylikypsä paisti:

luullinen paisti (käytimme peuraa, mutta hirvi, poro tai nauta käyvät yhtä hyvin)
2 sipulia
1 porkkana
3 sellerinvartta
5 valkosipulinkynttä
puoli pulloa punaviiniä
oliiviöljyä paistamiseen
1 kanelitanko
3 tähtianista
2 tl oreganoa
2 tl timjamia
3 laakerinlehteä
10 mustapippuria
3 rkl punaviinietikkaa
suolaa paistin koosta ja nesteen määrästä riippuen.
1 rkl sokeria

Kuumenna valurautapadassa oliiviöljy, paista paistiin väri. Lisää pataan pilkotut kasvikset ja kuullota niitä hetki lihan viererllä. Lisää viini ja mausteet. Lisää vettä niin että paisti peittyy. Mausta lopuksi suolalla: Liemi saa maistua reippaan suolaiselta, koska suolaa imeytyy lihaan. Laita pata uuniin 80 asteeseen ja anna muhia seuraavaan päivään. Mitä pidempään sen parempi.

Kun liha on valmis, ota uunista ja nosta liha lautaselle. Revi kulhoon ja laita sivuun. Siilaa liemestä mausteet ja kasviksenpalat pois ja laita liemi talteen. Kastikkeeseen tarvitset 500 ml lientä, lopun voit säästää tuleviin keittoihin pohjaksi.

Mole:

500 ml lientä
3 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
1 suippopaprika
50 g (70-80 %) tummaa suklaata
(balsamicoa, suolaa tarvittaessa)

Kuullota pilkottua chiliä, paprikaa ja valkosipulia hetki öljyssä. Lisää liemi. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää suklaa. Anna redusoitua matalalla lämmöllä kunnes konsistenssi tuntuu sopivalta. Mausta vielä tarvittaessa.

Sienisalaatti:

300 g suppilovahveroita
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
1 hapankurkku
1 prk smetanaa
suolaa, hunajaa ja valkopippuria

Hakkaa sienet hienoksi. Paista niistä nesteen pois ja anna jäähtyä. Hienonna sipulit ja hapankurkku, sekoita jäähtyneisiin sieniin. Sekoita smetana, hunaja ja suola joukkoon.

Laita tarjolle revitty, lämmitetty liha, ohrarieskoja, mole-kastike ja sienisalaatti. Lisukkeeksi voit laittaa tarjolle vaikkapa porkkana- ja kaalisuikaleita, edellä valmistettuja lakritsipunajuuria ja vihersalaattia. Meillä sattui olemaan granaattiomena, ja tämän hapokkaat siemenet sopivat myös todella hyvin näiden riistatortillojen makumaailmaan.
Mandariinia ja suklaata:

Mandariinihillo

4 mandariinia
2 dl hillosokeria
3 dl vettä

Keitä ensin pestyjä mandariineja kokonaisena 5 minuuttia. Kuori mandariinit. Laita kuorittuna takaisin kattilaan ja lisää sokeri. Keitä, kunnes mandariininpalat ovat hajonneet ja liemi alkaa sakeutua hilloksi. Laita purkkiin jäähtymään

piparikupit

Kauli piparkakkutaikinasta pyöreitä noin 15 cm halkaisijaltaan olevia ohuita kiekkoja sel verran kuin teet annoksia.  Paista uunissa kukin omalla sopivan kokoiseksi leikatulla leivinpaperila kypsiksi ja nosta sitten jäähtymään pyöreäpohjaisiin kulhoihin niin, että jäähtyessään ja kovettuessaan muotoutuvat kupeikisi.

Suklaakuorrute

100 g tummaa suklaata
0,5 dl kermaa.

Lämmitä kerma kiehuvaksi. Palastele suklaasta 80 g joukkoon ja sulata levyllä. Ota lämmöltä ja lisää vielä loppu suklaa ja sekoita joukkoon.

Laita piparikuppien pohjalle vajaan sentin paksuinen kerros mandariinihilloa ja kaada päälle puolen sentin suklaakerros. Anna jähmettyä rauhassa. Koristele lopuksi fileeratuilla appelsiinin- tai mandariininlohkoilla ja kermavaahdolla

lauantai 8. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 8 luukku: Lahjat kulinaristille Culinariasta!

Suurina ruuan ystävinä olemme olleet jo vuosia Kauppahallin lähellä sijaitsevan herkkukaupan, Culinaria Keittiöelämää- liikkeen kanta-asiakkaita. Vierailemme liikkeessä melkein viikoittain, koska taloutemme perusraaka-aineista pastat, suklaat, oliiviöljyt, sardellit, osa mausteista ja kahvipavut ostetaan heiltä. Esimerkiksi Martellin pastoja on viimeisen vuoden aikana nostettu esiin muutamassa ruokalehdessä, mutta näitä nyttemmin suosituksi tulleita pastatuotteita on saanut Tampereen Aleksis Kiven kadulta jo vuosikausia. Liikkeen omistaja on tuonut Tampereelle tuulahduksen välimereltä, sillä Culinarian hyllyistä  löytyy laadukkaita tuotteita pääosin Italiasta ja Espanjasta sekä jossain määrin ranskasta.

Tuotteitä etsitään liikkeeseen antaumuksella ja matkapäiviä säästämättä: kauppias Maijastiina Ovaska tuo suurimman osan liikkeensä tuotteista itse maahan ja etsii aina uusia tuttavuuksia jo hyväksi havaittuun valikoimaan. Jos lähipiirissäsi on siis ruuan ystäviä, joilla on jo kaikkea niin suosittelemme heille Keittiöelämän herkkukoria tai lahjakorttia lahjaksi. Se ei taatusti voi mennä vikaan. Ps. Jos haluat vierailla kaupassa joulun alla ja kysyä vinkkejä joululahjoiksi niin paras aika vierailla on viikoilla 49-50. Muista myös kysyä samalla parhaat vinkit ruokamatkojen kohteeksi Eurooppaan, koska kauppias taatusti osaa kertoa sinulle mistä saa parhaat arancinit, oliiviöljyt, pistaasit tai balsamicot!

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 7. luukku: Pikkupulloja kahden hengen jouluun


Joulua vietetään usein laajemman perheen kesken, mutta me ainakin olemme viime vuosina työkiireiden keskellä päättäneet muutamana vuonna viettää aattoillan oman perheen kesken. Olemme usein kokkailleet kolmen ei-jouluruuan menun ja nauttineet sen kanssa pari lasillista. Seuraavassa onkin suosituksia Alkon pikkupulloista, jotka ovat oivallisia kahden hengen aterialle.

Ensinnäkin hyvin joulupöytään sopiva valkoviini, nimittäin Pieropanin Soave Classico. Kympillä irtoaa puolikas pullo tätä mineraalista, sitruksista ja inan yrttistä valkoviiniä, joka on hyvä kumppani monenlaisille jouluruuille

Tilausvalikoimasta löytyy meidän jouluperinteemme nyt myös pienessä pullossa: Hieman funkimman, ikääntyneen bordeaux-blendin ystäville Chateau Musarin vuosikertaa 2011 saa pikkupullossa: Tummia marjoja ja vahvoja tertiaariaromeja, olkaa hyvät!

Viime vuodelta ehdoton voittaja pikkupullojen sarjassa on Guigalin Côte-Rôtie Bru


ne et Blonde 2014: Hieno syrah, jonka aromimaailma on kirsikkainen, oliivinen ja vahvasti pippurisen mausteinen. Hyvähappoinen ja tanniinirakenteeltaan napakka viini, jonka voi hyvin yhdistää vaikkapa selkeille riistaruuille.

Tässäpä näitä. Pikkupulloja on tullut valikoimaan kiitettävästi, ja etenkin tilausvalikoiman puolella niistä löytyy myös laatutuotteita. Kuohuvasta tässä ei ollut erikseen suositusta, sillä etenkin isojen talojen samppiksia löytyy pikkupulloissa varsin hyvin.

torstai 6. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 6.luukku: Magnumeita isommalle porukalle



Jouluna syömässä on usein isompi porukka, jolloin viiniä tarvitaan sen mukaisesti. Seuraavassa joitakin hyväksi todettuja viinejä, joita löytyy alkon valikoimasta magnum-kokoisena.

Ensin tarvitaan tietysti kuohuvaa, ja koska joulu on hyvä tekosyy nauttia samppanjaa suosittelemme La Choeutte de Campillonia, jota saa ison pullon samppanjaksi sopuhintaan. Viini on varsin kuiva, mutta punaisista rypäleistä valmistettuna se on silti runsaan hedelmäinen ja kevyesti paahteinen. Suussa keskitäyteläinen, hapokas ja mineraalinen. Oiva viini aperetiiviksi tai kalojen seuraan.

Valkoisia löytyy myös hyvin magnumkoossa, etenkin saksalaisia. Schloss Johannisbergin Gelblack Riesling Trocken Rheingausta on oivallisen vuoden 2015 satoa. Viinin aromimaailmassa on kypsää sitrusta ja kivellisiä hedelmiä,  alueelleen tyypillisesti varsin reipasta mineraalisuutta. Suussa kuiva, keskitäyteläinen ja hapokas. Jälkimaku on mineraalinen ja yrttinen. Viini lienee varsin passeli kaveri kinkulle.

Punaisista suosittelemme täyteläistä Chateauneufia. Vieux Lazaret on taattua pappia: Täyteläinen, tummamarjainen ja mausteinen. Tämän viinin sopivuus perinteisille jouluruuille on vähän niin ja näin, mutta jos joulupöydässäsi on kinkun ja laatikoiden sijaan vaikkapa riistaa, sopii tämä viini sen seuraan oivallisesti. Ja kunnolla dekantoituna tällainen täyteläinen viini on vallan mukavaa siemailtavaa vaikkapa takkatulen ääressä.

Kuvat@alko.fi

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 5.luukku: Lahjaksi Juustosopin lajitelma tai lahjakortti

Olemme olleet Tampereen Kauppahallissa sijaitsevan Juustosopin vakiasiakkaita nyt viitisen vuotta, joiden aikana juustokaupan henkilökunta on laajentanut makumaailmaamme valtavasti. Samalla he ovat opettaneet lapsemme rakastamaan voimakkaita juustoja, kiitos vain Harri!

Näiden vuosien kokemuksella voimme suositella joululahjaideaksi joko valmista juustolajitelmaa joulunpyhiksi tai vaihtoehtoisesti lahjakorttia juustosoppiin, mikäli arvelet juustoista pitävän ystäväsi huolehtineen joulun herkut muutoinkin. Itse olemme tilanneet joulujuustot aina hyvissä ajoin antaen Juustosopin henkilökunnalle melko vapaat kädet valintojen suhteen. Emme ole koskaan pettyneet!

Juustosoppi on ainakin vuonna 2018 järjestänyt myös juustonmaistajaisia, ajoin yhdessä viininmaistajaisen kanssa. Jos haluat antaa ystävällesi lahjaksi yhteistä aikaa ja tekemistä, kannattaa kysellä onko näitä maistajaisia tulossa alkuvuodesta. Mikäli näin on, voit antaa lahjaksi yhteisen juustokokemuksen!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 4. luukku: Glögi mustamarja-aroniasta ja lakritsijuuresta

Mustamarja-aronia on tuo pihojen ja puutarhojen koristepensas, jonka marjat ovat paksukuorisia ja karvaita. Marjan aromi on kuitenkin miellyttävä, ja olemme aiemmin tehneet siitä muun muassa makeaa hyytelöä, joka sopii hyvin juustojen kaveriksi. Tänä vuonna keksimme käyttää aronian marjoja perinteisessä jouluglögissä:

Perinteinen viinaan uutettu glögi:
0,7 l viinaa
20 neilikkaa
10 tähtianista
10 kokonaista kaardemummaa tai 2 tl siemeniä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
2 tl jauhettua lakritsijuurta
1 appelsiinin kuori
1 litra mustamarja-aronioita
2 dl sokeria

Laita mausteet ja sokeri isoon lasipurkkiin. Laita päälle aroniat. Täytä viinalla. Sulje kansi. Anna olla viikko välillä sekoittaen. Viikon päästä siilaa pois mausteet ja marjat. Marjoihin jää kuitenkin runsaasti mehua, joten ne kannattaa puristaa siivilän läpi mukaan nesteeseen jolloin saat kaikki aromit talteen. Glögiliemi laimenee samalla. Liemi on sinällään miellyttävän makuista likööriä, mutta siitä tulee oivaa punaviiniglögiä kun tätä sekoittaa 2 cl desiin punaviiniä ja lisää makunsa mukaan (fariini)sokeria.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 3. luukku: Kuohuvaa itsenäisyyspäiväksi

Neljäs luukku paljastaa kolme kuohuviinisuositusta itsenäisyyspäivän juhlintaan. Koska tyypillisesti tällainen suositustrio sisältää samppanjan, cavan ja proseccon, halusimme ehdottaa vaihteeksi joitain muuta. Laadukkaita kuohuviinejä kun valmistetaan lukuisissa muissakin paikoissa!

Ensin blanc de noirs Saksasta. Raumland on mahdollisesti Saksan tunnetuin Sekt-tuottaja, jonka tuotteisiin tutustuimme Riesling-viikoilla puolitoista vuotta sitten. Raumland Cuvée Marie-Luise Brut on Pinot Noir-rypäleestä valmistettu, rutikuiva ja hapokas sekt, jonka aromeista löytyy hyvä balanssa hedelmäisyyttä ja briossia. Omimmillaan ruokaviininä.

Pohjois-Italian Trentossa osataan myös valmistaa kuohuvaa: Ferrari Perlé Brut on tästä oiva osoitus. Chardonnaysta saadaan Trentossa hedelmäisempi ja täyteläinen kuohuva, joka on kuitenkin täysin kuiva ja kohtalaisen hapokas. Aromipaletilla on sitruksen ja omenan lisäksi mineraalisuutta ja kukkaisuutta. Tämä toimii hieman runsaampaana viininä hyvin aperetiivina, mutta kestää monenlaisia ruokia mainiosti

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Rolet Crémant du Jura Brut. Viinissä on Chardonnyn ohella paikallisia lajikkeita Savagninia ja Poulsardia, joista ensimmäinen tuo mukavaa mantelisuutta monipuolistamaan hedelmäisen paahteista aromimaailmaa. Edellisiä hieman enemmän jäännössokeria sisältävänä on passeli aperetiiviksi, mutta toimii hyvin myös kalaisten ruokien seurana.

Valkkaa näistä ja nosta malja 101-vuotiaalle Suomelle, jonka juomakulttuuri alkaa nuorempien sukupolvien voimalla päästä eroon kieltolain traumasta!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 2.luukku:1. Adventtimenu: Pikkelikasviksia - Kuhaa & maa-artisokkarisottoa - Puolukkajäädykettä ja salmiakki-suklaakastiketta

Tänä vuonna joulukalenteri sisältää 4 adventtimenua, joista voit varioida ruuat pikkujouluihin tai joulun pyhille. Ensimmäsen menun tähtiä ovat suomalaiset juurekset, jotka ovat tässä esillä niin alku-kuin pääruuassakin. Jälkiruuassa on syksyistä metsää puolukoiden muodossa.

Pikkelöidyt juurekset

500 ml etikkaa
1 kg sokeria
1,5 l vettä
2 rkl suolaa

2 punajuurta
200 g retikkaa
3 isoa kiinteää perunaa
2 isoa porkkanaa

Porkkanille glögimaustetta ja maustepippuria
Perunalle tilliä, sinapinsiementä ja valkopippuria
Punajuurelle lakritsijauhetta, neilikkaa, maustepippuria ja laakerinlehti
Retikalle sinapinsiementä ja katajanmarjaa
Kuhaa ja maa-artisokkarisottoa

Paistettua kuhaa ja maa-artisokkarisottoa

1 kuhafile/syöjä
suolaa, pippuria
voi-öljyseosta paistamiseen

Kuivaa kuhafileet ja laita ne kuumalle pannulle voi-öljyseokseen nahkapuoli alaspäin ja mausta suolalla+pippurilla. Paista 2-3 minuuttia, kunnes nahka irtoaa nätisti pannusta. Käännä ja paista vielä 1-2 minuuttia. Tarjoa heti risoton kanssa

Maa-artisokkarisotto


10 kpl maa-artisokkia
vettä
suolaa, pippuria ja hunajaa

Kuori maa-artisokat kylmän veden alla ja keitä vedessä kypsiksi. Kaada suurin osa nesteestä toiseen kattilaan ja aja maa-artisokat soseeksi. Mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla.

5 dl risottoriisiä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2 pullo valkoviiniä
5 dl maa-artisokkien kypsennyslientä
maa-artisokkasose
1 dl parmesania
1 rkl voita
öljyä
suolaa, pippuria ja hunajaa

Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi, lisää riisit ja kuullota vielä hetki. Lisää riisi-sipuliseokseen valkoviiniä ja maa-artisokkien kypsennyslientä vuorotellen niin, että riisiseos peittyy. Sekoita tasaisesti seosta ja lisää seuraava kierros valkoviini ja kypsennyslientä. Kun risotto on melkein kypsää, lisää maa-artisokkasose, raastettu parmesan ja voi. Sekoita ja tarkista maku. Tarjoa heti kuhan kanssa.

Puolukkajäädyke (jäätyminen vie vähintään viisi tuntia)

litra puolukoita
3 dl sokeria
3 munaa
2 tähtianista

aski apteekin salmiakkia
25 g suklaata
0,5 dl maitoa

Laita puolukat kattilaan, lisää puoli desiä vettä ja tähtianikset. Keittele kymmenen minuuttia. Paseeraa siivilän läpi. Ota puolukkasoseesta 1 desi erilleen ja jäähdytä. Laita loppuun 2 dl sokeria ja laita levyllä lämpiämään ja kuumenna 116-asteiseksi. Erota seoksen lämmetessä munista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Laita valkuaisvaahto kulhossa tiskialtaaseen kylmään veteen, kaada puolukkasiirappi nauhana joukkoon sähkövatkaimella jatkuvasti sekoittaen. Jatka sekoittamista kunnes seos on jäähtynyt ja sokeri jähmettänyt vaahdon. Laita sivuun.

Ota erilleen otettu 1 dl puolukkasosetta ja laita siihen keltuaiset ja desi sokeria. Laita levylle (tai vesihauteeseen jos olet arempi persoona) ja lämmitä matalalla lämmöllä (2-3) jatkuvasti vispilällä vatkaten kunnes seos sakeutuu sellaiseksi, että pysyy hyvin lusikan selkäpuolella.

Yhdistä vaahdot, kaada laakeisiin pakasterasioihin ja laita pakkaseen. Ei vaadi sekoittelua vällillä, rakenne pysyy kuohkeana ilmankin.

Salmiakkisuklaakastike

Keitä apteekin salmiakkeja maidossa, kunnes ovat siihen liuenneet. Lisää suklaa ja anna sulaa.

Tarjoa jäädyke salmiakkisuklaakastikeella, halutessasi lisää keksi tai crumble päälle.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 1.luukku:Pullon hengen joulukalenteri 2018 on auki!

Pullon henkien joulukalenteri avautuu jälleen, nyt jo kuudetta kertaa! Aiempaan tapaan aiomme jokaisessa luukussa esitellä juomasuosituksia ja resepti-ideoita joulukuun lukuisiin juhlapäiviin. Juomasuositukset ovat pääasiassa vuoden varrelta kertyneitä, hyväksi havaittuja viinejä ja oluita, joiden katsomme olevan mielenkiintoisia ja joulun tai muiden pyhien ruokiin mukavasti yhdeistettäviä. (Mikäli jokin tuote on saatu näytteenä, ilmoitamme sen avoimesti koska ilmainen näyte saattaa vaikuttaa arvioon täysin riippumatta omasta pyrkimyksestä objektiivisuuteen).

Ruuissa pyrimme kaudenmukaisuuteen, joten luvassa on riistaa, kalaa mikäli kelit sallivat sekä juureksia sekä muita hyvin säilyviä tuotteita. Olemme kehitelleet 3 adventtimenua, joissa jokaisessa alku- pää ja jälkiruoka. Näitä voi halutessaan koostaa joulun tai uudenvuoden juhla-aterian.

Ja kuten aiemmin, on luvassa myös useita lahjavinkkejä. Tämän vuoden teemana meille rakkaan ja ratikkatyömaasta kärsivän Pohjoismaiden suurimman kauppahallin liikkeet. Ostamalla lahjasi hallista annat kaksi lahjaa yhdellä kerralla: varsinaisen lahjan lisäksi annat tukesi hallin kauppiaille ja varmistat, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia hallin joulutunnelmasta, jonka vertaista ei ole toista. #supportyourlocal #tampereenkauppahalli

lauantai 24. marraskuuta 2018

Pastajauhoja ja kurpitsa-ricottalasagnea


Yhteistyössä Tampereen kauppahallin kauppiaiden kanssa

Viikko sitten lauantaina illan ruuan keksiminen oli jälleen kerran hankalaa, kun mitään ideoita ei tahtonut tulla päähän. Päädyimme kuitenkin aurinkoiselle päiväkävelylle Pyynikille (munkkeineen, tietysti) ja paluumatkalla poikkesimme kauppahallissa. Kuten yleensä, ruokaongelmat ratkesivat kuin itsekseen.
Homma lähti liikkeelle siitä, että Valliuksella oli silmään sattui komea kurpitsa, jonka päätimme ostaa parempaan kotiin. Tässä vaiheessa ruokaideat pyörivät jossain kurpitsakuskuksen & falafelien ja kurpitsaburgerin välimaastossa. Matka jatkui Mama's Corneriin, joka ei oikeastaan ole kuulunut niihin kojuihin joissa asioimme vakituisesti. Olen ostanut puodista lähinnä anjoviksia ja etenkin arbequina-oliiveja, joita kyseinen puoti tarjosi ainakin taannoin ainoana Tampereella. Jäimme nyt jutttusille kauppiaan kanssa, ja valikoima oli kiinnostava: Valikoituja tuottajia ympäri Euroopan, kauppiaan itse maahantuomana. Öljyjä, etikoita, laatusäilykkeitä (jotka ovat välimeren maissa taidetta eivätkä purkkiruokaa), mausteita ja -mikä tällä kertaa ratkaisevaa- jauhoja. Löysimme nimittäin (kauppiaan avustuksella) pari viikoa takaperin jauhettuja durum-jauhoja, jotka Corradini Anconan eteläpuolella jauhaa varta vasten tilauksen tullessa. Ja tietenkin juustosopista ricottajuustoa vielä kaveriksi kurpitsalle.

Sivuraiteelle hairahtanutta juttua jatkaaksemme: Tuore durumjauho ratkaisi ruokaongelman. Viilenevään syksyyn sopii lasagne, ja koska kurpitsa oli jo hankittu päädyimme yksimielisesti kurpitsalasagneen. Juustosopista mukaan tarttui vielä paketti ricottaa täyteläisyyttä tuomaan, ja emmeet olivatkin kasassa.

Ainekset: 

2 munaa
1-2 rkl kylmää vettä
200 g durum-jauhoa
kilon kurpitsa
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
2 prk (.á 400 g) tomaattimurskaa
300 g ruskistettua jauhelihaa TAI 150 g härkäpapurouhetta kiehautettuna
oliiviöljyä
oreganoa
basilikaa
valkoista balsamicoa
1 tl sokeria
suolaa
30 g voita
30 g jauhoa
5 dl maitoa
1 pkt ricottaa
150 g parmesania

Pastalevyt: 

2 munaa
1-2 rkl kylmää vettä
200 g durum-jauhoa

Tee jauhokeko, riko munat keskelle ja kääntele jauhot sekaan. Lisää vettä juuri sen verran että taikina pysyy kasassa ja on hyvin tiivistä. Laita jääkaappiin lepäämään tunniksi

Kurpitsa:

Kuori ja tyhjennä vajaan kilon kokoinen kurpitsa. Leikkaa noin 1,5 cm siivuiksi, levitä uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Laita 225-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi pehmenemään.

Raasta tässä vaiheessa 150 g parmesania

Tomaattikastike (jota jää varmasti yli): 

1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
2 prk (.á 400 g) tomaattimurskaa
300 g ruskistettua jauhelihaa TAI 150 g härkäpapurouhetta kiehautettuna
oliiviöljyä
oreganoa
basilikaa
valkoista balsamicoa
1 tl sokeria
suolaa

Kuullota sipuli (ruskistamatta) oliiviöljyssä. Lisää minuutin päästä valkosipuli, jatka kunnes pehmenneet. Lisää tomaatti ja mausteet, anna hautua. Suolaa lopuksi suuhun sopivaksi.

Bechamel:

30 g voita
30 g jauhoa
5 dl maitoa
suolaa, pippuria ja muskottipähkinä

Sulata voi kattilassa. Sekoita siihen jauhot, lisää maitoa koko ajan vatkaten niin ettei paakkuja synny. Keitä viitisen minuuttia ja mausta.

Nyt sitten vain kaulit pastataikinasta mahdollisimman ohuet levyt (tai väännät pastakoneella jos sellaisen omistat). Kokoa sitten lasagne laakeaan vuokaan: Pohjalle tomaattisoosia, sitten kurpitsalohkoja ja ricottanokareita, päälle pastalevykerros, sitten bechamelia ja sitten taas uudelleen kunnes vuoka on täysi ja päällimmäisenä on bechamel-kerros, jonka päälle ripottellaan vielä raastettu parmesan. Tämä komeus uuniin 175 asteeseen, kypsennysaika on tunnin luokkaa mutta vaihtelee voimakkaasti vuuan syvyyden ja muodon mukaan. Tarjoa vihreän salaatiin ja hyvän italialaisen punaviinin kanssa rakkaille ja täydellinen lauantain illallinen on valmis.


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Viinintekijäillallinen Bernhard Kirstenin kanssa Kajossa

Kun useita kuukausia sitten huomasimme sähköpostissa ilmoituksen Kirstenin viinintekijäillallisesta, varasimme paikat lähes välittömästi. Olimme maistaneet Kirstenin viinejä pitäneet etenkin tämän Moselilaisen tilan omilla juurillaan kasvavien riesling-köynnösten rypäleistä tehdystä Riesling 1904-viinistä, joka on melkoinen helmi. Vähintään yhtä tärkeä syy kuin Kirstenin viinit oli kuitenkin se, että illallinen järjestettiin ravintola Kajossa, josta olemme kirjoittaneet jo aiemminkin.



Illallinen alkoi mukavasti Kirstenin Riesling sektillä, joka on muistaaksemme kahden vuoden 2014 ja 2015 cuveé. Toisin kuin useimmat suuremmassa mittakaavassa valmistetut sektit, tämä tehdään perinteisellä metodilla eli toinen käyminen tapahtuu pullossa. Viini on tuoksultaan kohtalaisen makeankin hedelmäinen, siinä on hillottua sitrusta ja hunajaa. Suussa viini yllättää lineaarisella, puhtaan mineraalisella maullaan: Tuoksu antaa odottaa runsaampaa viiniä, mutta tämä soljuu suussa kuin purovesi. Jälkimaku kuitenkin nostaa taas esiin enemmän sitrusta ja se hunajaisuuskin jää kuiskimaan takanielusta yhdessä raikkaan mineraalisuuden kanssa. Viini on ruokahalun herättävä aperatiivi, mutta toimii varmasti hyvin alkupalojenkin kanssa.

Ensimmäisenä viininä on varsinainen erikoisuus, nimittäin moselilainen sauvignon blanc. Tätä rypälettä viljellään koko Moselissa 9 hehtaarilla, ja yksi näistä on Kirstenillä. Sauvignonia on istutettu, koska viimeiset kymmenen vuotta ovat Bernhard Kirstenin mukaan osoittaneet, että mikäli ilmaston lämpeneminen jatkaa kulkuaan odotetusti, ei Moselissa enää tulevaisuudessa voi tuottaa sellaista rieslingiä mihin on aikojen saatossa totuttu. Niinpä alueen tuottajien tulee sopeutua, ja rypälevailkoiman monipuolistaminen on osa tätä strategiaa.

Viini on tuoksultaan jopa pelottavan SB: Runsas herukan/tomaatinlehtinen viherys, yhdistyneenä jopa passionhedelmäiseen eksoottisuuteen. Aromimaailma kuitenkin kesyyntyy suussa yllättävästi: Viini on hapokas, aivan aavistuksen jäännössokerinen makeus antaa runkoa. Rakenne tasapainottaa tuoksun aromimaailmaa, ja suussa viini on nautittava myös tällaiselle, joka ei varsinaisesti kuulu sauvignon blancin fanikerhoon. Vielä parempi viini oli sille yhdistetyn annoksen kanssa: Herukanlehtiöljyssä konffattu taimen yhdessä villin pikkelöityjä kasviksia sisältävän salaatin kera vei viinistä viimeisenkin herukkaisuuden ja yhdistelmä soi suussa harmonisesti. Överiksi vedetty herukkaisuus tasapainotti jopa viinin tuoksun, ja suussa jäljelle jäi miellyttävä hedelmäisyys ja kirpakka hapokkuus. Viini tuntui annoksen kanssa jollakin tavalla kypsemmältä kuin sellaisenaan. Yksi illan oivaltavimpia ruoka-viinipareja.

Seuraavaksi lasiin kaadettin toinen 'sopeutumisviini', nimittäin pinot Blanc de Noir. Kirsten kutsuu tätä jostain syystä blanc de noiriksi, mutta mielestämme viini oli kyllä selkeästi rosé: väri muistutti hailakkaa provencen roséviiniä. Tuoksussa oli hentoa yrttisyyttä ja kivellisten hedelmien, ehkäpä persikan aromia. Melko runsasrakenteinen, hapokas ja aivan aavistuksen kuorikontaktitanniinia sisältävä viini oli paritettu villille tartarille: Naudanpaistiin oli hakattu sekaan oliivia, lisukkeena muun muassa pikkelöityä koivunlehteä ja kaiken kruununa erittäin syvän makuinen hiiliemulsio. Nimensä mukaisesti villi annos toimi viinin kanssa hyvin, ja massaan jauhetut oliivit leikittelivät mielikuvatasolla viinin Provencesta muistuttavan värin kanssa. Myös makumaailmat kohtasivat, melko runsasarominen ja rakenteikas viini kesti hiilen ja villiyrtit ja hapokkuus leikkasi tartaria nätisti.


Seuraavana laasiin Weissburgunder Barrique: Nimensä mukaisesti tammessa kypsynyt Pinot Blanc, jonka aromimaailma on varsin tuhti: hieman kukkaiselle pohjalle on tammikypsytyksellä rakennettu reilusti pähkinäisyyttä, voita ja aavistus savuisuutta. Viinin rakenne on suussa runsas kuten tuoksu antaa odottaa. Moselin edelleen kuitenkin melko viileässä ilmastossa rypäleet jäävät hapokkaiksi, ja tämä hapon ja tammen tuoman täyteläisen paahteisuuden leikki on tämän viinin juju. Olemme itse asiassa aiemminkin maistaneet reilusti tammitettuja, burgundin valkoisista lajikkeista valmistettuja viinejä joissa sama teema on toiminut oivallisesti. Paras esimerkki näistä lienee Rheinhessenin Weingut Winterin Chardonnay, jota jokaisen siihen törmäävän kannattaa ehdottomasti maistaa.

Kirstenin Weissburgunder sai ruokaparikseen veroisensa annoksen: 300 asteessa mustaksi kokonaisena grillatun lantun, jonka sisus oli tämän jälkeen kaivettu ulos ja maustettu sopivasti. Tämän lisäksi annoksessa oli ainakin kuivattua mustajuurta, kurkkulientä ja melonisalaattia. Viimeinen kuulostaa oudolta, mutta toimi hyvin yllättävästi: Grillattu lanttu oli makeutunut, ja vaikka aromimaailma on melonissa ja lantussa hyvin erilainen, nivoutui annos mukavasti kokonaisuudeksi. Viini toimi myös, kuten voi kuvitellakin: Aromiltaan runsaan paahteinen viini mustaksi grillatun
lantun kanssa oli itsestäänselvä menestys, etenkin kun hapokkuus taittoi annoksen makeutta.

Sitten päästiin asiaan: Riesling 1904, joka on siis sikäli harvinainen viini, että se valmistetaan omilla juurillaan kasvavien yli 100-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Omajuuristen köynnösten sanotaan ilmentävän aivan erityisen hyvin Moselin liuskekivimaaperää, ja näin on ainakin tämän viinin kohdalla: Tuoksu on valkokukkainen, persikkainen ja kypsä. Suussa viini on täyteläinen, aavistuksen makea ja hunajainen. Hapokkuus on melko runsas, viinihappovetoinen. Jälkimaku on moniulotteinen, paletille nousee yrttisyyttä, kypsää sitrusta ja kukkaisuutta.


Viini tarjottiin hyvin reppaasti grillatun possunkyljen ja risoton tapaan valmistetun quinoapuuron sekä grillatun sipulin kera. Tässä parissa viini ei mielestämme täysin päässyt loistamaan, sillä sen hapokkuus on pehmeämpi kuin mitä tämä runsas ja melko rasvainen annos olisi meistä vaatinut nuoren ja terhakkaan omenahappoisen viinin raikastamaan suuta. Annos sinänsä oli varsin maukas, etenkin parmesanilla ryyditetty quinoapuuro oli herkkua.

Loppuun vielä Riesling Feinherb jälkiruuan kera: Puolikuiva viini on aromeitaan edellistä sitruksisempi ja vaaleakukkainen. Suussa viekotteleva makeus tuntuu hentona, hapot kutkuttelevat mukavasti. Jälkiruokaparina tälle mustikkaa ja limesorbeta: Raikas ja kepeä jälkiruoka samankaltaiselle viinille.

Kirstenin viinit olivat jälleen kerran osoitus siitä, että Saksasta tulee nykyään paljon muutakin kuihn rieslingiä, jopa Moselista jota pidetään tuon Saksan kansallisrypäleen mekkana. Kajo vakuutti jälleen kekseliäästi suomalaista ja välimerellistä makumaailmaa yhdistävillä annoksillaan ja mielikuvituksellisilla makupareillaan. Pienenä miinuksena tällä kerralla illan rytmitys: Annosten välit venyivät varsin pitkiksi, ja viiden ruokalajin menun pääruoka tarjoiltiin vasta kolme tuntia aterian alun jälkeen. Lineekö ollut tarkoituksellinen valinta vai keittiön tottumattomuus yhdessä aallossa tapahtuvaan ateriointiin, muuta seuraavana päivänä töihin joutuneen illan pituus pääsi yllättämään. Joka tapauksessa ilta toi taas omaankin ruuanlaittoon ja viinien yhdistämiseen ideoita, ja ainakin hiilellä infusoitu öljy menee takuulla joulun seudussa testiin!

Ja niin, niitä Kirstenin viinejähän saa Delicatukselta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Wittmann Nierstein Riesling 2015


Parin vuoden takaisella Saksan viinitiedotuksen järjestämällä matkalla Rheinhesseniin ja Pfalziin ihastuin välittömästi Niersteinin kylän Roter Hangin liuskekiviseltä rinteeltä tuleviin viineihin. Näissä rieslingeissä oli jotakin aivan erityistä, sillä nuorissakin viineissä oli huomattavan runsasta petrolisuutta. Nuorehkojen viinien hedelmäisyys ja päätään nostava petrolinen mineraalisuus olivat taianomainen yhdistelmä, johon ei aivan joka päivä törmää.

Wittmann on erittäin perinteikäs talo, joka tuottaa viinejä 350 vuosikerran kokemuksella. Talo sijaitsee Rheinhessenin Westhofenissa. Tarhoilla siirryttiin luomuviljelyyn jo 1990, ja biodynaamiseksi ne sertifioitiin 2004. Biodynamiikan periaatteisiin ei kuitenkaan suhtauduta fanaattisesti, vaan Wittmannilla ne tarkoittavat tarkkaa huolehtimista maaperän elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta sekä köynnösten hyvinvoinnista: Maaperän mikrobiomi elää symbioottisessa suhteessa viiniköynnösten kanssa, joten sen hyvinvointi edistää myös köynnösten hyvinvointia ja luo edellytykset laadukkaiden viinien tuotannolle.

Viinintuotanto on Wittmanneille luonnon prosessin loppuun saattamista: Rypäleet poimitaan käsin, le valitaan tarkoin ja puristetaan hellästi. Painovoimaisesti kellariin juoksevan rypälemehun annetaan käydä villihiivoilla hitaasti matalassa lämpötilassa.

Talo tuottaa VDP-luokituksen viinejä kaikissa kategorioissa gutswein-luokan lajikeviineistä grosse lage-luokan tarhaviineihin. Kenties parasta vastinetta rahoille tarjoavat kuitenkin kyläviinit (ortswein), joista maistoimme nyt Niersteinin kylästä tulevan rieslingin. Rypäleet tuleva Roter Hangin rinteen keskeltä, Niersteinin kylän länsipuolella sijaitsevalta Orbelin tarhalta.

Viini on väriltään kypsän sitruunan keltainen, keskisyvä. Sen tuoksussa on runsasta vaaleaa kukkaa, hentoa hunajaisuutta, limettiin vivahtavaa sitruksisuutta ja nuori ikä huomioiden varsin selkeää petrolin aromia, joka ei kuitenkaan ole yliampuvaa. Tuoksu on kokonaisuudessaan varsin intensiivinen ja erittäin mielyttävä. Suussa viini on täysin kuivan makuinen, alkuun jopa viiltävän hapokas. Makupaletilla mikään erillinen aromikomponentti ei nouse dominoivaksi. Petrolisuus ei tosin nielusta nouse yhtä vahvasti kuin nenän etuosassa, vaan se muuntautuu jälkimaussa mineraalisuudeksi, joka komppaa hyvin limettisyyttä, joka myös korostuu uudelleen erittäin pitkässä jälkimaussa.

Todellä räväyttävä riesling Rheinhessenin erityislaatuiselta Roter Hangin rinteeltä, jonka liuskeinen maaperä tuo viiniin aivan omanlaisensa luonteen. Viini sopi erittäin hyvin piparjuurikastikkeen kanssa tarjotulle kuhalle, sillä viinin aromimaailma on sikäli intensiivinen että piparjuuren voimakkuus ei jyrää juomaa alleen. Puolet pullosta jäi seuraavalle päivälle, jolloin tätä nautiskeltiin sushien kanssa. Myös tämä yhdistelmä oli hyvin miellyttävä: Soijakstikkeen umami, lohen rasvaisuus ja riisin tärkkelyksinen runsaus puhdistuivat suusta viinin hapokkuuden ansiosta räväkästi. Runsasarominen viini ei tässäkään kombossa jäänyt jalkoihin, vaikka makirullille yhdisti enemmänkin pikkelöityä inkivääriä ja soijaan sekoitti wasabia. Kerta kaikkiaan hieno viini!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Viuva Gomes Branco: Atlanttia pullossa

Ostimme keväiseltä Portugalin reissulta mukaan muutamia viinejä, joista muutama oli Colaresin pieneltä viinialueelta majapaikkamme Sintran läheltä. Viininviljely Colaresissa Atlantin rannikolla vaikuttaa lähinnä hullun puuhalta: Köynnökset täytyy kaivaa rannikon hiekkamaahan kuoppiin, jotta merituuli ei veisi rypäleitä mennessään ja että köynnöksillä on mahdollisuus saada juurensa ulottumaan hiekan alla kosteutta pidättävään savikerrokseen. Kaiken lisäksi tarhat sijaitsevat varsin lähellä Lissabonia rannikkokukkuloilla, joilta maasta saisi melko kovan hinnan tontteinakin.

Alueella tuotetaan -hieman yllättäen- enemmän puna- kuin valkoviinejä. Alueen punainen tähti on ramisco, joka tuottaa hapokkaita ja äärimmäisen pitkäikäisiä viinejä. Valkoisista päälajike on malvasia de Colares, jota valkoviineissä on oletava vähintään 80 %. Tämä malvasia EI ole sukua muille Etelä-Euroopassa viljellyille malvasia-lajikkeille. Lijike on varsin hankala viljeltävä: Alueen muiden haasteiden lisäksi malvasia de Colares-köynnösten rypäleet ovat erittäin herkkiä palamaan auringossa, joten maata pitkin (tuulen vuoksi) kasvavien köynnösten tertut täytyy ennen sadonkorjuuta peittää oljilla jotta rypäleet eivät pala. Kuten sanottua, vaikuttaa hullun hommalta.

Colaresin viinituotanto on sikäli niukkaa, että viinit pullotetaan 500 ml pulloihin jotta niitä riittäisi paremmin markkinoille. Kuluttajalle tästä on se hyöty, että pienempi pullo on kahden hengen perjantaisen simpukka-aterian kyytipoikaa juuri sopivan kokoinen!

Alueen punaiset ramisco-viinit ovat sikäli villejä tapauksia, että niitä on parempi kesyttää pullossa vähintään parikymmentä vuotta. Valkoiset antautuvat helpommin, vaikka niissäkin toki riittää potentiaalia ikääntyä. Nautimme nyt tämän Viuva Gomes Branco 2015 varsin nuorena, mutta se toimi jo aivan  mainiosti etenkin ruuan kanssa.

Viini on väriltään hyvin hailakka, vaalean sitruunankeltainen.

Tuoksussa on vaaleita kukkia ja keltaista luumua sekä olkisuutta. Suussa viini on kepeä, korkeintaan keskitäyteläinen. Kokonaistuntuma on soljuvan linjakas, hienostuneella tavalla ohut ja puhdas. Keskipaletilla tuntuu ohimennen hieman vahamaisuutta, joka tuo alun jälkeen aavistuksen lisää rakennetta. Happoa viinissä riittää vaikka muille jakaa. Jälkimaku on suolaisen mineraalinen, varsin merellinen. Mukana aavistus yrttisyyttä ja haipuvaa keltaista hedelmää.

Nautimme tätä sipuli-fenkoliliemessä keitettyjen simpukoiden kanssa, ja viini toimi tässä yhdistelmässä erittäin hyvin. Merelliset simpukat korostivat viinin hedelmäisiä piirteitä mukavasti. Ohuehko viini ei toisaalta dominoinut herkkiä mereneläviä, joten kombo oli tasapainoinen ja elegantti.

Hieno kokemus, joskia aavistuksen jäi harmittamaan kun nautittu pullo oli se kaapin ainoa. Onneksi odottamassa on vielä saman tuottajan vuoden -68 ramisco.