Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 28. helmikuuta 2013

Lounais-Ranska: vahvoja punaisia ja vaihtelevia valkoisia

Viime perjantaina Kalevan viiniklubi kokoontui pitkästä aikaa maistelujen merkeissä. Testattavina oli viisi viiniä Vnatiksen tammikuussa tuomasta lastista, kaikki  Lounais-Ranskan alueelta. Kyseinen aluehan on yksi maan kiinnostavimmista, iso liuta perinteisiä paikallisia rypäleitä ja omintakeisia tyylejä. Etenkin maistetut punaiset olivatkin positiivisia yllätyksiä kautta linjan.

Ensimmäisenä maistettiin kuitenkin kaksi valkoista viiniä Cascognen alueelta, Toulousen eteläpuolelta (Pyreneiden itäpäästä koilliseen). Molemmat olivat Domaine Tariquet-nimesen tuottajan viinejä, jotka tilattiin täysin summamutikassa (tai hutikassa, ei muista). Ensimmäisenä maistoon Chardonnay 2011. Väri sitruunankeltainen. Tuoksussa päällimmäisenä voimakas kananmunaisuus, joka luo välittömän luotaantyöntävän vaikutuksen. Taustalla hieman omenaa ja päärynää. Ylirikityksestä ei kuitenkaan pääse ohi. Suussa varsin täyteläinen, raskaan kermainen rakenne. Tammea saanut on tämä, eikä ihan vähän. Hapot puuttuvat lähes tyystin. Ainakaan allenkirjoittaneelle tämä viini ei maistunut lainkaan, vaan kaatui pääosin viemäriin. Näin kai yleensä mädälle kananmunalle tuoksuville nesteille tehdään?

Seuraavana saman tuottajan Classic 2011. Rypäleinä tässä Ugni Blanc, Colombard, SB ja Gros Manseng. Kaksi ensimmäistähän ovat konjakin tuotannossa käytettyjä rypäleitä, viimeinen taas Juranconin aluuen Petit Mansengin satoisampi (ja heikkolaatuisempi) versio. Tämä viini oli väriltään myös vaalean sitruunankeltainen. Tuoksussa omenaa ja ruohoa sekä SB:n herukkaista aromia. Suutuntuma on melko hyvien happojen vuoksi raikas, etenkien edeltävän chardonnay-ällötyksen jälkeen. Sauvignon ei ole läpitunkeva. Ihmeellistä luonnetta tässä viinissä ei ole, mutta rypälevalikoima (ja vinatiksen alle 4 e tarjoushinta) huomioiden positiivinen yllätys. Hyvä drinkabiliteetti, sopinee myös keveille ruuille.

Punaisten puolelli siirryttäessä matkattiin Cascognesta pohjoiseen, Cahorsiin (Bordeaux:n alueesta itään). Maistettavana oli Chateau Cedre 2009 ja Clos Triquedina Probus 2005. Molempien väri läpikuultamaton, lähes mustanpuhuva purppura. Perusaromina tuoksussa molemmissa tapauksissa oli mansikkainen vivahde, joka lienee siis Malbecille ominainen. (Cahors-viinit siis olivat molemmat 100 % Malbeceja, mikä euroopassa on varsin harvinaista.) Cedren maku oli hilloisempi, ja siinä oli selvästi vähemmän mausteisuutta. Se oli myös suussa pehmeämpi, sen sijaan Probus oli suutuntumaltaan voimakkaampi, tanniinit voimakkaammat ja pidemmät mutta silti hyvin pehmenneet. Kaiken kaikkiaan hieman samantyyliset viinit, Cedre näistä yksioikoisempi ja pehmoisempi, enemmän siemailuviini. Probuksen maussa oli marjaisuuden lisäksi mausteisia ja jopa suklaisia vivahteita, ja myös 18 kk uudessa ranskalaisessa tammessa toi oman lyijykynäisen säväyksensä.

Viimeisenä punaisena maistettiin Madiranin uuden tyylin pioneerin, Alain Brumontin Chateau Montus vuodelta 2008. Viinin tuoksussa selkeitä punaisia marjoja, mutta myös mustikkaisuutta, tammen aromeja ja yrttisyyttä. Suussa tanniinit varsin tuntuvat, kunnon alkupuraisu. Ei kuitenkaan mitään verrattuna aikanaan maistettuun Larsan Madiraniin alkon valikoimasta, tässä tanniinit olivat sentään hieman pyöristyneet. Suussa tuoksun aromit toistuivat edelleen, mutta tämä viini sellaisenaan nautittuna oli enemmän tuntemus kuin maku. Sen sijaan ruuan kanssa tästä tuli jotakin huikeaa: Tarjolla oli mediumiksi jätetty naudan paisti, josta vuoleskeltiin siivuja. Raaka proteiini kesytti viinin aivan täysin! Tanniinit raikastivat kyllä suun, mutta viinistä jäi elämään ennen kaikkea raikas marjaisuus, ja tämä maku kesti pitkään, pitkään ja pitkään. Huima kokemus, harvoin muuttuu viini ruualla näin voimakkaasti ja positiivisesti.

Yleisen mielipiteen mukaan Probus oli sellaisenaan paras, mutta toisaalta sillä on hintaakin. Madiran oli positiivisin yllätys ja hinta-laatusuhteeltaan loistava. Tähän suosittelen kaikkia tutustumaan jos vinatis-tilausta on lähdössä.

-Heikki

perjantai 22. helmikuuta 2013

Viikon valinta: Chante Cigale Chateauneuf-du-Pape 2009


Kuva:Vinatis.com


Jälleen kerran maistossa Vinatiksen tuomaa tavaraa! Tämä viini tilattiin kylmiä talvipäiviä silmällä pitäen, ja sellaisena se myös nautittiin. Kuitenkin hieman erilaisissa olosuhteissa kuin tilatessa suunniteltiin, sillä tämä pullo lähti mukaan ystävän häihin. Kyllä, meidän kaveripiirissä paatuneina viinisnobeina pidettyjen käskettiin 
ottaa oma viinipullo mukaan, sillä kyseisissä pohjalaishenkisissä häissä tarjoilu painottui olut- ja viinaosastolle.

Viini on perinteinen Etelä-Rhonen blendi, GSMC eli Grenache, Syrah, Mourvedre ja Cinsault. Alkoa löytyy kiitettävät 15%, olihan 2009 kautta Euroopan varsin lämmin vuosi.

Pullo siis iskettiin ruokatarjoilun alkaessa pöytään sen kummemmin dekantoimatta. Heti lasiin kaadettaessa hieno tumma väri, varsin tiiviin oloinen ja melko raskasliikkeinenkin viini. Tuoksu melko rustiikkinen: Kypsiä tummia marjoja, viikunaa, lakritsiin tai fenkolinsiemeneen vivahtavaa yrttisyyttä. Alussa lievää funkkia, joka 
kuitenkin tuulettuu pian pois. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Mausteisuus ja tammen aromit nousevat hyvin esiin. Alkuun korostuu hapokkuus, jota pehmeät tanniinit hyvin jatkavat. Jälkikäteen mausteisen marjainen maku tuntuu suussa pitkään, ja korkeahkosta alkoholisuudesta johtuva lämmittävä polte kutkuttelee kitalakea.

Perinteiselle suomalaiselle pitoruualle tämä ei kyllä oikein istunut. Viinin mausteisuus hautasi ruokien aromit alleen. Niinpä ruuan kanssa nautittiinkin sille paremmin sopivaa olutta, ja viinin annettiin 
rauhassa hengitellä. Tuntien kuluessa viini muuttui pehmeämmäksi ja suutuntumaltaan ikään kuin makeammaksi.

Viini sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, jos sitä dekantoi riittävästi. Pian avaamisen jälkeen tämä olisi ehdottomasti kaivannut rinnalleen ruokaa, mielellään jotakin grillattua tai muulla tavalla 
hivenen hiillostettua. Tämä olisi todennäköisesti toiminut loistavasti myös taannoin postatun lakritsikastikkeen kanssa, etenkin jos pääraaka-aine olisi valmistettu kunnon maillardit takaavalla käristyksellä.
Harmi, että tätä ei tilattu kuin yksi pullo viimeksi. Hinta-laatusuhteeltaan (23€)  tämä nuori pape oli meinaan varsin potentiaalinen. Täytyy pitää mielessä, jos tänä keväänä tekisi vielä täsmätilauksen Vinatikselle.

-Heikki-

lauantai 16. helmikuuta 2013

Viikonlopun viini:Casa antica scarpa barolo tettimora 2003

Edellisenä viikonloppuna maistettiin Milanosta tuotu tuliaispullo, joka oli pitkään aikaan loistavimpia maistamiamme viinejä. Viini avattiin Heikin äidin ikääntymisen kunniaksi perhepäivällisillä porukalle, joka osasi tätä arvostaa.

Viini tarjottiin pääruuaksi valmistetun poronpaistin seuraksi. Poro oli yksinkertainen paisti, joka tarjottiin vanhan ystävämme lakukastikkeen ja juureskakun kanssa. Ruuanlaittoavusta täytyy kiittää lankomiestä, Viinikartta.fi-blogin jenssiä.  Annos oli kokonaisuutena toimiva, ja tyytyväinen myhäily ruokaseurueessa palkitsevaa.Viini nosti  annoksen kokonaisuuden aivan sfääreihin.

Väriltään 10-vuotias barolo taittui hienosti oranssiin lasin reunoilla. Väri oli ohuehko, mutta ei kuitenkaan ohuimmasta pääsyä barolosta puhuttaessa. Tuoksussa päälimmäisenä metsän punaiset marjat, jotka kuitenkin kasvoivat jossakin ruusutarhan ja appelsiinilehdon välimaastossa. Lakritsajuuren aromia, lyijykynää... Tuoksu oli niin moniulotteinen, että sen pariin olisi voinut unohtua ikuisiksi ajoiksi. Suussa viini oli raikas, marja-aromit ja appelsiinisuus korostuivat kastikkeen laku toi yrttisyyttä pintaan viinissäkin. Hapot olivat raikkaat, tanniinit melko integroituneet. Rakennetta piisasi, ja viini raikasti suun hienosti riistaiseen  poron ja melko raskaan makuisen lakritsikastikkeen jälkeen. Mahtava kokemus! Lasinpohjia pyöriteltiin lautasen tyhjennytyä sellaisella antaumuksella, että harvoin näkee.

Mahtava viini siis. Kannatti kuunnella suositusta tuossa pienessä viinikaupassa (Riserca vini, via vinsenzo monti, Milano). Tuokaa joku Suomeenkin tällaisia!

-Heikki-

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Menu ystäville!

Ystävänpäivän kunniaksi tarjoamme teille taas yhden menun resepteineen ja juomasuosituksineen. Tällä menulla me hurmasimme kaveriporukan ja voit hyvin hurmata tällä menulla rakkauden kohteeesi tai ystäväsi.Ystävänpäivä on rakkauden juhla ympäri maailmaa ja me olemme valinneet menun, josta löytyy meidän kaveriporukan yhteisen rakkauden kohteen ruokamaa Italian maut niin ruuan kuin viininkin puolella.

Menun idea lähti keskustelusta, että mitä tehtäisiin ja mä ehdotin Heikille hyvin itselleni epätyypillisiä raaka-aineita, kuten valkopapua, sieniä ja ruusukaalia.
Ystävänpäivän menuna Pullon hengen ehdotuksena on:

Italialainen antipastolautanen ja Pisonin Nosiola-viini tai Rotari rose
Herkkutattirisotto ja Nals Margreid Sauvignon blanc 2011
Paahdettua nieriää, valkopapupyreetä, ruusukaali-pekonipaistosta ja pinjansiemenillä maistettua yrttiöljyä ja Planeta chardonnay 2010
Tiramisua ja Alkon ainut Marsala.


Italialaiseen antipastolautaseen meillä leivottiin focacciaa, pastanjauhantaa-blogin ohjeella, joka toimii aina. Lajitelma leikkeleitä hankittiin Kauppahallista ja Lempistä, mukana oli ainakin ilmakuivattua kinkkua ja melonia, hevosmakkaraa, italialaista salamia ja pecorinoa. Lisäksi tarjolla oli grillattua mustekalaa ja sitrussalaattia.

Grillattua mustekalaa ja sitrussalaattia

Pieniä kokonaisia mustekaloja 1-2 kpl/hlö
Suolaa
Pippuria
Öljyä maistamiseen

Sulata mustekalat yön yli jääkaapissa. Tee kokonaiseen mustekalaan viilto pitkittäin ja poista mustekalasta sisälmykset, muista poistaa myös kovat kumisen tuntuiset osat mustekalasta. Huuhtele mustekalat ja vaihda leikkuulaudan puolta ennen kuin käsittelet puhditettua mustekalaa. Leikkaa mustekalan  pintaan salmiakkikuvio ja paista kuumalla pannulla 1-2 minuuttia/puoli. Mausta suolalla ja pippurilla. Mustekala menee todennäköisesti rullalle paistaessa, ei haittaa mitään. Leikkaa mustekala maistamisen jälkeen suupalan kokoisiksi paloiksi ja sekoita sitrussalaatin joukkoon marinoitumaan.

Sitrusalaatti 4 hlö

Lime 2 kpl
Appelsiini 2 kpl
Verigreippi 2 kpl
Shalottisipuli 1 kpl
Suolaa
Pippuria
Sokeria
Yrttejä koristeluun

Kuori sitrushedelmät ja leikkaa hedelmäliha erilleen sitrushedelmistä. Tapahtuu helpoiten pienellä terävällä veitsellä, jonka avulla leikkaat hedelmänlihan irti aina yksi kerrallaan kalvojen välistä. Hienonna sipuli ja sekoita sitruksien joukkoon. Mausta salaatti sokerilla, suolalla ja pippurilla. Salaatti saa olla hieman kirpeää. Anna marinoitua pari tuntia ja hienonna joukkoon vielä hieman (aasialaisia) yrttejä koristeeksi.

Herkkutattirisotto 4:lle

5 dl risottoriisiä
1-1.5 l kasvislientä
1/2 plo valkoviiniä
herkkutatteja maun mukaan
shalottisipulia
parmesania
öljyä
voita
suolaa
pippuria

Aloita risoton tekeminen keittämällä kasvisliemi kuumaksi. Hienonna sipulit ja pilko herkkutatit niin pieneksi kuin haluat. Jos käytät pakasteesta tulevia herkkutatteja niin muista säästää liemi. Raasta parmesan raasteeksi. Lämmitä öljy kattilassa, lisää joukkoon hienonnetut sipulit ja sienet ja kuullota niitä kunnes sipulit ovat pehmeitä ja sienistä on haihtunut suurin osa nesteestä. Siirrä sipuli-sienipaistos toiseen astiaan. Lisää tämän jälkeen kattilaan lisää öljyä ja  risottoriisi ja kuullota, kunnes riisi on läpinäkyvää. Tämän jälkeen lisää kattilaan viiniä n.2 desiä ja sekoita koko ajan. Lisää kasvislientä vasta, kun suurin osa viinistä on haihtunut pois. Sekoita risottoa koko ajan ja lisää joukkoon kuumaa nestettä vasta, kun edellinen neste on haihtunut pois. Risottoriisi kypsyy lajikkeesta riippuen 14-20 minuuttia. Kun risotto on melkein valmista, lisää joukkoon loput viini ja sieni-sipuliseos ja mausta suolalla, pippurilla ja voikuutioilla. Juuri ennen tarjoilua lisää joukkoon parmesan ja tarjoa heti. Muista, että risotto ei odota syöjää vaan päinvastoin.

Paahdettua nieriää, valkopapupyreetä, ruusukaali-pekonipaistosta ja pinjansiemenillä maustettua yrttiöljyä

Nieriäfileetä noin 150 g/ruokailija

Leikkaa nieriä annospaloiksi ja kuivaa. Paahda suolan päälle nahkapuoli alaspäin kuivalla valurautapannulla nieriään kaunis väri. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Laita uunipellille nahkapuoli ylöspäin ja kypsennä 180 asteessa 4-6 minuuttia kypsäksi juuri ennen pääruuan tarjoilua.

Valkopapupyree:
valkoisia papuja noin 200 g
4 valkosipulin kynttä
valkoista balsamicoa pieni loraus
oliiviöljyä noin ½ dl
parmesania tai pecorinoa 50 g
suolaa
pippuria
hunajaa

Liota papuja yön yli. Vaihda vesi, lisää kattilaan valkosipulin kynnet ja keitä kypsäksi. Lisää oliiviöljy kattilaan, soseuta pavut sauvasekottimella. Lisää vettä tai öljyä tarpeen mukaan, jotta saat mieleisesi koostumuksen. Lisää juusto raasteena. Mausta balsamicolla, suolalla, pippurilla ja hunajalla maistellen.

Yrttiöljy

hyvää oliiviöljyä
valkoista balsamicoa
rosmariinia
mustapippuria
paahdettuja pinjansiemeniä

Sekoita 2 osaa öljyä ja 1 osa balsamicoa. Lisää reippaasti tuoretta rosmariinia. Paahda pinjansiemenet pannulla. Lisää pinjansiemeniä vinegrettiin, soseuta sauvasekottimella tms. Lisää siemeniä kunnes rakenne on halutun kastikemainen. Mausta suolalla ja mustapippurilla.


Ruusukaali-pekonipaistos:

paketti pekonia silputtuna
ruusukaaleja noin 150g/ruokailija
suolaa
pippuria


Puhdista ruusukaaleista mahdolliset nahkeat ulkolehdet. Höyrytä kypsäksi.Jäähdytä kylmässä vedessä, jos et käytä ruusukaalin nuppuja samantien. Näin säilytät ruusukaaleissa kauniin vihreän värin.  Paista pekonisilppua pannulla, kunnes ovat rapeita. Lisää ruusukaalit, paista pikku hetki ja nosta sivuun muhimaan.





Tiramisu

2 valkuaista
4 keltuaista
150 g tomusokeria
400g mascarponea
vajaa pari desisa vahvaa kahvia
marsalaa
200g tummaa suklaata
kaakaojauhetta pinnalle
200g kissankieliä

vVatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset ja sokeri, vatkaa nekin vaahdoksi. Sotkota mascarpone varovasti keltuais-sokerimassaan. Kääntele valkuaisvaahto kaveriksi. Lado vadin (tai lasien) pophjalle keksikerros, kostuta kahvilla ja marsalalla. Lisää kerros vaahtoa, sitten keksejä, kostuta, vaahtoa, keksejä, nestettä jne kunnes vaahto loppuu. Juuri ennen tarjoamista pinnalle kaakaojauhetta, tai sen puutteessa suklaalastuja kuten meillä.

Viinit sopivat ruuille loistavasti. Rotari oli hyvä aloitus aterialle antipastien kanssa. Italialaisen SB:n kohtalainen täyteläisyys ja sitä komppaavat hapot täydenrävät risottoa, hapokkuus räjäyttää risoton tuoman kalvon kitalaesta ja raikastaa suun. Planeta oli sinällään huikea valkoviini, ja sopii mahtavasti voimakkaan makuiselle pääruoka-annokselle. Tämä onkin arvioitu blogissa jo aiemmin...
Marsalaa on jälkiruuassa itsessään, ja sen makeus riittää hyvin tälle italian ihanimmalle jälkiruualle!

Me olemme tänä vuonna ulkoistaneet ystävänpäivän ruokahuollon Ravintola C:lle, jonne menemme testaamaan Tampereella helmikuussa tapahtuvan food is art-yhdistyksen kasvisruokamenun.

-Katri-

Ps. Olisi kiva kuulla, jos joku on kokeillut menua, että mitä tykkäsitte.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Viikon valinta: M.Chapoteurien punainen ja valkoinen

Menneellä viikolla maisteltiin kahta ranskalaista viiniä, punaista ja valkoista. Molemmat viinit olivat saman tuottajan, Etelä-Ranskan jättiläisen Michael Chapoutierin tuotantoa.

Valkoinen viini oli Rhonelainen VDP ardeche Granges de MirabelVDP Ardèche Granges de Mirabel, joka on tullut uutuutena myös alkon valikoimaan. Meille pullo oli kulkeutunut Vinatikselta, jonka valikoimissa viini oli vielä viime kesänä.

Puhtaasti viognierista tehdyn viini rypäleet ovat kasvaneet 350m korkeudessa vulkaanisessa maaperässä, mikä arvatenkin on takana viinin voimakkaassa mineraalisuudessa.

Viini on väriltään syvän sitruunankeltainen. Liike lasissa on melko paksu. Tuoksussa tuntuu kukkaisuutta, aprikoosia ja varsin voimakasta mineraalisuutta. Mineraalisuus korostuu erityisesti maussa. Rakenne on voimakas. Hedelmäisyys jää aluksi hapokkaan ja mineraalisen perusnuotin varjoon, mutta hieman avauduttuaan viini antaa myös aprikoosin, luumun ja jopa appelsiininkuoren aromia. Tätä pitäisin ehdottomasti ruokaviininä. Sopii hyvin melko raskaillekin ruuille voimakkaan rakenteensa vuoksi. Hapokkuus on sopivan terhakka tasapainottaman ruuassa olevaa kermaisuuttakin rasvakalvon räjäyttävällä voimallaan. Vinatiksen hintaan nähden kelpo viini. Alkon hinta 17.04 on aika kova hinta viinistä, mutta suosittelen silti tutustumaan.


Toinen Chapoutierin viini oli Domaine Bila-Haut Occultum Labidem Roussillonista. Viini on sekoite Syrah-grenache-carignan. Tumman purppurainen viini. Tuoksussa rippuisen pippuria, hyvin tummasävytteistä marjaa, tammea varsin selkeänä. Maku varsin pureksittava, tanniinit voimissaan. Maussa nousee varsin maanläheistäkin aromia esiin, sieniä kenties? Maanläheisiä aromeja pitää raamissaan sopiva hapokkuus, tanniinit eivät kiristele kovinkaan pahoin. Hyötyi kuitenkin tunnin istuskelusta lasin äärellä, pehmenee ja syvenee. Maku ei ole ylettömän pitkä, mutta hyvä vinkku silti. Tätä kyllä mieluusti naulkkailisi esimerkiksi lihapadan tai vaikkapa hyvin haudutellun lampaanpotkan seurassa. Tai sitten ihan itsenään, whatever happens to be. Viini tilattiin, kun sitä oli moni kehunut positiiviksi yllätykseksi viiniwebin vinantis-ketjussa.



Tällaisia ranskiksia tällä erää. Valkoinen ehken persoonallisempi, punainen... no, punaisempi.  Chapoutierin viiniskaala on siinä määrin laaja, että herran tuotteisiin vielä aikanaan palattaneen...

-Heikki