Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


lauantai 19. toukokuuta 2012

Viimeiset kevätpäivät suomessa ennen reissua

Reissu vietnamiin alkaa parin päivän päästä, huomenna Tanniini jättää Tampereen tomut ja suuntaa Helsinkiin, josta matka jatkuu maanantaina kohti Hanoita ja trooppista lämpöä. Ruokapostauksia saattaa reissun aikana sadella sen mukaan, miten WiFi-verkkoja sattuu hotelleista löytymään. Viimevuotisen vietnaminmatkan perusteella ruoka tulee olemaan mielenkiintoista ja loistavaa.

Viimeisenä iltana poikettiin Tampereen Eurooppalaisella Ruokatorilla. Nyt jo kolmatta kertaa järjestettävä toritapahtuma toi elämää muutoin usein hiljaiseen Hämeenpuistoon, ja ihmisiä oli kevään auringossa liikkeellä kiitettävästi.

Poikkesimme Vinoteca del Piemonten pitämälle terassille ja maistelimme aina keväisen pirskahtelevaa proseccoa. Tunnelma oli juuri sopivan leppoisa, ihmiset iloisia. Tällaissia kaupunkia elävöittäviä tapahtumia on alkanut Tampereellekin ilmaantua entistä enemmän, ja hyvä niin. toivottavasti linja jatkuu.

Maistettu Prosecco (Le Colture Pianer) oli kuivaa, hieman vihertävään kallistuvaa väriltään. Aromina päärynä, maussa mukavan hapokas loppupuraisu. Keväisen raikasta!

Tällainen lyhyt postaus, nyt täytyy hoitaa viimeiset pakkailut.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Perjantaipullo

Ravintolatyöntekijällä vapaa perjantai-ilta ja suunnitelmissa grillata kavereiden kanssa. Perjantaipulloksi valikoitui parsalle kaveriksi valkoista sauvignon blancia kuohuvan muodossa. Kupla on mainonnan uhri ja bongasi Alkosta uuden kuohuvan, jonka tyylisiä kuohuvia ei ollutkaan vielä maistanut. Sää ei näytä tänään suosivan grillaamista, mutta ei se estä perjantaipulloa avaamasta.Toivottavasti kuohuva nostaa hieman tämän sateisen perjantain tunnelmia.

Ps.Kupla lähtee keskiviikkona pitkäksi viikonlopuksi Barcelonaan, joten vinkkejä hyvistä viinibaareista ja ravintoloista otetaan mielellään vastaan.

-kupla-

torstai 3. toukokuuta 2012

Kuohuvaa puolisokkona.


Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 
hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 
korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.
Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 
julkistaa tulokset.
Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 
vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 
punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 
Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 
klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 
paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 
oli selkeämmin mineraalinen.
Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 
tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 
osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 
oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.
Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 
kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 
pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.
Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 
Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 
jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 
tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 
täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 
päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 
voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 
grillatuille sellaisille.
Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 
kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 
persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 
muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 
rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.
Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 
ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 
tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 
runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 
seuraamaan.
-Tanniini