Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 11. helmikuuta 2019

Ridge Geyserville 2010

Ridge Wineyards on yksi Kalifornian kuuluisimpia tuottajia, jonka Monte Bello tunnetaan "The Paris  Judgement 1976"-voitostaan. Viini nosti Kalifornian CS-viinit maailman tietoisuuteen. Monte Bello on muodostunut kulttiviiniksi, jonka hinta pyörii parin sadan tietämissä. Ridge tuottaa kuitenkin CSn lisäksi myös Zinfandel-viinejä, joissa on eleganttia rotevuutta. Näiden hinnat ovat tilan maineen vuoksi toki korkeita mutta eivät kuitenkaan mahdottomia.

Ridge Wineyards sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella, kun San Franciscolainen lääkäri Osea Perrone osti maata Monte Bellon kukkulalta ja istutti sinne viinitarhoja ja rakensi viinintuotantotilat. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin 1892, mutta 1900-luvun alun kieltolaki vei tilan turmioon.

William Short osti tilan 1940-luvulla ja uudisti viinitarhoja. 1960-luvun alussa kolme Stanfordin insinööriä osti tilan ja tuotti ensin pienen erän Monte Bello CS:a. Viinitalo perustettiin virallisesti uudelleen 1962-vuosikertaa varten. Pian tuotettiin Cabernetin lisäksi myös Zinfandelia, ensimmäinen vuosikerta Geyservillestä on tuotettu 1964. Chileen viinitilan aiemmin perustanut Paul Draper liittyi Ridge Wineyardsin väkeen 1969 ja uudisti viljelyä ja tuotantomenetelmiä, ja hänen kättensä jälki näkyi voittona Pariisissa 1976. Tämän jälkeen tarhoja on ostettu lisää, muun muassa kuuluisa Lytton Springs Sonomasta. Ridgen tarhat ovat hyvin vanhoja, mikä auttaa tuottamaan intensiivisen aromikkaita viinejä.

Ridgen viininvalmistustyyli poikkeaa valtavirrasta Kaliforniassa, jossa vielä kymmenen vuotta sitten standardina olivat äärimmäisen kypsät rypäleet ja niiden tuottamat ylettömän runsaat, korkea-alkoholiset mutta usein happo- ja tanniinirakenteeltaan fletkut viinit. Ridgen viininteko perustuu vanhoihin, 1800-luvulta peräisin oleviin periaatteisiin: Sulfaatin käyttö on vähäistä, mistä syystä viineissä täytyy olla terve hapokkuus mikrobiongelmien välttäiseksi. Tämä koskee myös zinfandel-viinejä, joiden kohdalla poimiminen ajoissa hapokkuuden takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää. Ridgen zinit ovatkin poikkeuksellisen raikasrakenteisia. Viinit käyvät villihiivoilla ja malolaktinen käyminen käynnistyy myös spontaanisti.

Geyserville sijaitsee Alexander Valleyssa Sonomassa. Osa köynnöksistä on 130-vuotta vanhoja, joten ne tuottavat erittäin pieniä satoja. Rypäleiden laatu on kuitenkin omaa luokkaansa. Viinissä on pääasiassa zinfandelia (64 %), mutta mukana on myös 20 % carignania, 12 % petite shirah'ta ja rippuset mourvedreä ja alicante bouchet'a. Viini on käynyt spontaanisti ja kypsynyt 13 kuukautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joista valtaosa 3-4 vuotta käytettyjä.

Viinin tuoksu on sekoitus luumua, kirsikkaa ja mansikkaa. Mukana on makeahkoa mausteisuutta ja maanläheisyyttä. Suussa aromimaailmaan nousee marjaisten nuottien oheen lihaisaa umamisuutta ja yrttisyyttä. Viini on täyteläisen marjainen, mutta vastapainona tälle hapokkuus on melko voimakas. Tanniinit ovat runsaat mutta hyvin pehmenneet: Viini ei 'puraise' ikeniin vaan tanniinien tuntu leviää koko suuhun ja nieluun tehden viinistä varsin kokonaisvaltaisen elämyksen. Jälkimaku on pitkä ja sitä hallitsee lihaisa umamisuus ja mausteisuus. Viini on erittäin tasapainoinen, ehdottomasti paras (melko vähiin jääneistä) maistamistamme zinfandeleista.

Nautimme viinin hirviburgereiden (resepti näihin seuraa piakkoin) sekä metsäisten lisukkeiden kanssa, ja pari toimi hyvin. Burgerien riistaisuuus ja viinin umamisuus pelasivat hyvin yhteen. Hapokkuutta oli riittävästi raikastamaan palettia eikä viini jäänyt tasapainoisen runkonsa ansiosta sen paremmin jalkoihin kuin jyrännyt ruokaa.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Seedlip: Alkoholiton gini?


Seedlip on brittiyritys, joka on hypännyt täydellä sydämellä vahvasti nousevaan alkoholittomia ja matala-alkoholisia juomia suosivaan trendiin. Perustana on Ben Bransonin kohtaaminen 1600-luvulla julkaistun, lääkäri John Frenchin kirjoittaman "the art of distillation"-teoksen kanssa. Branson tutustui teoksessa esitelyihin, alkoholittomiin ja tislaamalla tuotettuihin yrttilääkkeisiin, joita tämä maanviljelijä alkoi kokeilla keittiössään. Näistä kehittyi idea alkoholittomien coctailien pohjasta.

Seedlip Spice lanseerattiin vuonna 2015, ja sitä seurasivat pian Seedlip Garden ja Seedlip Grove. Juomista on kohistu brittimediassa melkoisesti, ja juomat ovat monien Lontoon huippuravintoloiden ja -baarien listalla. Niinpä tätä oli pakko hakea pullo, kun se alkoon ilmaantui tammikuun lopulla.

Tuoksussa on eilen käytettyä ruohonleikkuria, timjamia, purukumista tuttua makean tuoksuista piparminttua. Tuoksu tuntuu aavistuksen tunkkaiselta, kuin juuri maatumisprosessin aloittaneelta ruoholta jossa mukana jotakin makeaa. Suussa rakenteeton kuin makuvesi. Tunkkaisuus korostuu, koska juoma on sellaisenaan hapoton ja rungoton.

Teimme tästä tonic-veteen drinkin, jossa oli 4 cl seedlipiä, 1 dl fevertreen tonicia ja sitruunaviipale. Seedlip tuntuu tuoksussa voimakkaana, mutta ei edelleenkään kovin miellyttävänä sillä maatuva ruoho ja herneenpalko puskevat vahvasti. Maussa tonicvesi antaa toki rakennetta, mutta aromimaailmaltaan tonicvesi on parempaa sellaisenaan.

Ainakaan näin nopeasti testattuna Seedlip Garden ei oikein iskenyt: odotukset olivat sinänsä positiiviset, sillä monet aromaattiset tisleet kuten vaikkapa appelsiininkukkavesi toimivat aromaatteina ruuissa ja juomissa hyvin. Gardenin aromimaailma ei ainakaan sellaisenaan ja simppelissä tonic-drinkissä oikein toiminut, mutta ehkäpä kokeilemme vielä muita, monimutkaisempia sekoituksia. Tällä kerralla samaan aikaan testattu norjalainen Harahorn vei ginikisaa 10-0. Valitettavaa, koska alkoholiton drinkkipohja olisi oikeasti aika siisti juttu!