Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 31. lokakuuta 2013

Vietti Nebbiolo Perbacco 2008

Tämä pullo jäi muistimme mukaan käteen taannoiselta Helsinginreissulta noin puolitoista vuotta sitten.

Sekoite usean eri tarhan nebbioloista. ikäännytetty 2 kertaan puussa, ensin barrique-tynnyreissä 10 kuukautta ja tämän jälkeen 16 slovenialaisissa caskeissa.

Väri on keskisyvän purppurainen, aivan hento rusehdus reunalla. Kohtalaiset jalat.
Heti avaamisen jälkeen tuoksussa päälimmimäisenä sulkeutunut tammi, vaniljaisuus, takana hento mausteisuus, ruusun vieno tuoksu tuoksu jossakin aivan etäällä. Suussa mausteisuus korostuu  juoman lämmenessä. Hapot ja suutuntuma muutenkin ovat aluksi melko kevyet. Tämä muuttuu täysin tanniinien hyökätessä: Voimakas puraisu peittää muut aistimukset hetkeksi täysin. Lopussa kuitenkin jälleen aistittavissa hento häivähdys tuosta nebbiololle ominaisesta ruusuisesta olemuksesta. Tässä vaiheessa viini oli kuitenkin selvästi tasapainoton.

Vuorokauden aukiolo tekee kummia: Tuoksussa tuntuu nyt selkeää toffeeta, vaniljaa, huomattavasti voimakkaampi ruusuinen eteerisyys edelliseen verrattuna. Myös suutuntuma on tasapainottunut, happi on tuonut tanniinisuuden rinnalle täyteläisempää hedelmäisyyttä, ja tammisuuskin on kääntynyt makeamman sorttiseksi. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta eivät enää niin kokonaisvaltaiset kuin edellisenä päivänä. Ei siis mikään pop and pour-viini, vaatii aikaa ja ilmaa. Ja ruokaa. Jääkaapista löytynyt kypsä manchego toimii, varmasti myös täyteläiset lihapadat pelaisivat hienosti.

Kohtalainen nebbiolo siis, auki oltuaan nebbioloksi melko hyvä drinkabiliteetti sellaisenaan, mutta omiaan ruokaviinin: Riistaa pataan ja menoksi. Kokeilkaa!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Blossa-glögit vertailussa

Syksyn tuloa ei voi estää. Meillä varma merkki syksyn ja ehkä myös joulun tulosta on Blossa-kauden korkkaaminen. Tänä vuonna kävi vahinkossa niin, että viime vuoden blossan kausimakua jäi yksi pullo juomatta. Joten, kun korkkasimme glögikauden viime viikonloppuna pystyimme vertailemaan kolmea Blossa: perinteistä blossaa ja kausimauista  2012 ja 2013. Ilmeinen vertikaali, siis! Vuoden 2012 kausimaun arvion löydät tästä postauksesta.

Perinteistä blossaa meillä juodaan aina Heikin vanhempien luona jouluna, ja me molemmat olemme sitä mieltä, että perinteinen versio ei petä koskaan. Kyseessä on klassinen glögi, joka toimii meillä aina standardina, johon muita glögejä verrataan. Omassa glögiversiossa pyritään aina blossan mausteisiin, mutta vähemmällä makeudella. Tänäkin vuonna täytyy laittaa perinteinen lahjaglögi pian tulille, jotta kavereille voi antaa putelin joululahjaksi.

Viime vuoden kausimaun vaikutteet olivat vahvasti Japanin suunnalla ja maussa saattoi maistaa eniten sitruksista yuzu-hedelmää yhdistettynä inkivääriin. Kausimaku 2012 oli mielestämme kivaa vaihtelua, mutta ei sitten lopulta saavuttanut meillä suurta suosiota. Muutama lasillinen tuli 2012 makua juotua, mutta siihen se sitten jäi. Eikä vuoden ''kypsyttäminen'' makua juuri pelasta tai muuta. Ei siis mikään meidän suurin suosikki.

Tämän vuoden kausimaun kohdalla vaikutteita on haettu Taalainmaalta. Pullossa on todella kauniit värit ja etiketti houkuttelee jo ostamaan pullon. Tänä vuonna poikkeuksellista on, että Blossa ei paljasta juoman sisältöä etukäteen vaan kaikki saavat arvailla sisältöä.

Tämänvuotinen blossa on väriltään hennon punertava. Tuoksu on perinteisen glögimäinen: päälimmäisenä tuntuu meidän mielestä neilikka ja pomeranssi. Maku on kohtalaisen raikas, ja jokin hapokas marja tuntuisi makua ryhdittävän. Tämä Blossa on myös selvästi aiempia kausimakuja sekä myös perusblossaa 'kuivempi'. Alkon sivujen mukaan sokeria on Blossa2013:ssa 130 g/l, kun standardissa on 200 g/l.

Me pidämme tästä kovasti, jopa enemmän kuin tuosta perinteisestä. Tämä on niin hyvää, että hetken jo harkitsimme oman glögin uuttamisen jättämistä väliin. Mutta ei, perinteistä on pidettävä kiinni.

Ja ne mausteet; meidän arvauksemme ovat Neilikka, Pomeranssi ja Puolukka. Saa nähdä, Lucian päivänä se selviää!

-Katri ja Heikki-

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Empordá, tällä kertaa jotain aivan erilaista

Kuva: Decantalo.com
Taannoin maistettu Mas Oller oli voimakasrakenteinen viini siemailtavaksi ja tuhdimpien ruokien kanssa nautittavaksi. Nyt vuorossa oli saman D.O. alueen tuotos, Castillo Pereladan Finca la Garriga.

Kyseessä on tarhaviini, mitä voidaan Empordan kohdalla pitää merkittävänä. Alueen maaperä on nimittäin hyvin vaihtelevaa, ja eri tarhojen samankin lajin rypäleet saattavat erota toisistaan hyvin merkittävästi. La garrigan tarhalla kasvaa 50-vuotiaita carnacha- ja cari nyena-köynnöksiä. Maaperä tarhalla on savipohjainen, mukana hiekkaa ja soraa.

Tähän viiniin on käytetty vain carinyena- eli samso-rypäleitä.Decantalosta tilattu pullo on varsin iäkäs, vuosikertaa 2001. Avaamisajankohta oli sopiva, sillä viini oli loistavassa iskussa!

Tuoksussa oli tummia kypsiä punaisia marjoja, selkeää mausteisuutta. Tuoksu sai odottamaan melko voimakasrakenteista ja paksuakin viiniä. Odotus ei toteutunut, suutuntuma olikin huomattavan raikas ja marjainen. Tanniinit olivat iän myötä pehmentyneet samettisiksi. Yllättävää oli kuitenkin se, että hapot olivat edelleen todella voimissaan, mikä korosti raikkautta. Maku oli pitkä ja miellyttävä, tummamarjaisesta raikkaudesta haipuvaan mausteisuuteen. Jälkeen jäi kuitenkin ennen kaikkea raikas fiilis. Aromien ja rakenteen yhdistelmä oli jännittävä. Aromit paksuhkoja, rakenne kuitenkin kevyehkon raikas mutta hapokkuuden vuoksi jämäkkä. Rakenteesta tuli mieleen lähinnä Alto Adigen tai Itävallan Pinot Noir, aromimaailma taas oli selvästi Espanjassa.

Tämä viini menisi uskoakseni loistavana parina kermaiselle possulle tai tuhdissa kastikkeessa uiskentelevalle ankalle tai sorsalle.

Mahtava kokemus. Tuoreempia vuosikertoja on edelleen saatavilla decantalosta, ja jos teette tilausta niin suosittelen lämpimästi!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Bariccia jälleen



Bariccin viinejä on tilattu jo useampana vuonna ja ehditty moneen otteeseen maistellakin. Tilan perustaja Nello Baricci on  on yksi cosorzio montalcinon alkuperäisistä jäsenistä. Tilan kuusi pientä tarhaa kattavat vain 5 hehtaarin alueen ja sijaitsevat Montsolin kukkulalla Sienan kaupungin yläpuolella etelän ja kaakon väliin viettävillä rinteillä. Kesän mittaan raakoja rypäleitä karsitaan kolmeen kertaan. Pieniltä tarhoilta rypäleet poimitaan käsin kahden päivän aikana, joten ajankohta voidaan valita täysin optimaaliseksi. Viini saa käydä noin kolme viikkoa terästankeissa. Viiniä kypsytetään tammitynnyreissä 36 kuukautta ennen pullotusta

Viikonlopun pullo oli kenkun torstain jälkeen loistava valinta Katrilta. Sokkomaistettavana oli lasissa viini, joka tuoksui raikkailta punaisilta marjoilta, hennon tammiselta ja aavistuksen yrttiseltä. Tuoksussa oli jotakin hyvin sangioveseä ja Toscanaa: tietty raikkaus yhdistettynä jonkinlaiseen lämpimän maan ja puun aromiin. Hankalasti kuvailtava ihana yhdistelmä, joka vei nenän mennessään. Suussa tämä viini täytti kaikki tuoksun lupaukset. Ensituntuma on hyvin hapokas, mikä saa viinin tuntumaan ryhdikkäältä heti alusta lähtien. Ensituntuman jälkeen aromit alkavat maistua: kirsikan ja tammen aromit ovat hienosti integroituneet, ja jälkimaussa olen aistivinani hentoja sikarin aromeja. Myös yrttistä vivahdetta nousee esiin. Tanniinit ovat edelleen melko voimakkaat ja tarttuvat sellaisenaan juotuna ikeniin. Jälkimaku on keskipitkä, ikenissä ja nielussa tuntuvan tanniinisuuden ryhdittämä.

Kokonaisuutena suutuntuma on yhtenäinen ja aromit melko hyvin integroituneet. Hapokkuus ja tanniinisuus ovat kuitenkin edelleen varsin voimakkaat, ja arvioni mukaan optimikypsyyttä saadaan odotella vielä ainakin muutama vuosi. Seuraavan pullon maistamista on suunniteltu viinin kymmenvuotissyntymäpäivien kunniaksi. Rakenteesta kertoo jotain sekin, että viini oli auki kaikkiaan 5 päivää, ja viimeinenkin lasillinen oli vielä nautittavan hapokas ja varsin tanniininen.

Viini oli kehittynyt erittäin suotuisasti puolessatoista vuodessa, edellinen pullo maistettiin takatalvena -12. Tanniinit eivät olleet enää lähestkään yhtä kireät kuin aiemmin, ja iän tuomia aromeja oli alkanut kehittyä. Tulevaisuutta odotellaan.

Viini oli toki herkullinen jo nyt, mutta kaipaili ruokaa seurakseen. Sunnuntaina viinin 4. aukiolopäivänä nautittu pizzakin toimi yllättävän hyvin, hapot saivat juuston rasvaisuudesta vastaparia eivätkä tanniinitkaan pureksineet kiusaavasti.

Loistava viini siis tämä, mutta ikää saa vielä kerätä. Onneksi samalta tuottajalta on kypsymässä myös vuosikerrat -07 ja -08 jo maistetun -06 lisäksi, jotta saamme nauttia hyvästä brunellosta vielä monta kertaa.

Lyhyesti tällä kertaa. Drink well.