Tämä pullo jäi muistimme mukaan käteen taannoiselta Helsinginreissulta noin puolitoista vuotta sitten.
Sekoite usean eri tarhan nebbioloista. ikäännytetty 2 kertaan puussa, ensin barrique-tynnyreissä 10 kuukautta ja tämän jälkeen 16 slovenialaisissa caskeissa.
Väri on keskisyvän purppurainen, aivan hento rusehdus reunalla. Kohtalaiset jalat.
Heti avaamisen jälkeen tuoksussa päälimmimäisenä sulkeutunut tammi, vaniljaisuus, takana hento mausteisuus, ruusun vieno tuoksu tuoksu jossakin aivan etäällä. Suussa mausteisuus korostuu juoman lämmenessä. Hapot ja suutuntuma muutenkin ovat aluksi melko kevyet. Tämä muuttuu täysin tanniinien hyökätessä: Voimakas puraisu peittää muut aistimukset hetkeksi täysin. Lopussa kuitenkin jälleen aistittavissa hento häivähdys tuosta nebbiololle ominaisesta ruusuisesta olemuksesta. Tässä vaiheessa viini oli kuitenkin selvästi tasapainoton.
Vuorokauden aukiolo tekee kummia: Tuoksussa tuntuu nyt selkeää toffeeta, vaniljaa, huomattavasti voimakkaampi ruusuinen eteerisyys edelliseen verrattuna. Myös suutuntuma on tasapainottunut, happi on tuonut tanniinisuuden rinnalle täyteläisempää hedelmäisyyttä, ja tammisuuskin on kääntynyt makeamman sorttiseksi. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta eivät enää niin kokonaisvaltaiset kuin edellisenä päivänä. Ei siis mikään pop and pour-viini, vaatii aikaa ja ilmaa. Ja ruokaa. Jääkaapista löytynyt kypsä manchego toimii, varmasti myös täyteläiset lihapadat pelaisivat hienosti.
Kohtalainen nebbiolo siis, auki oltuaan nebbioloksi melko hyvä drinkabiliteetti sellaisenaan, mutta omiaan ruokaviinin: Riistaa pataan ja menoksi. Kokeilkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti