Priorat, true part 1

Edellinen postaus jäi kuvan väärän tiedostomuodon vuoksi hyvinkin torsoksi, joten aloitettakoon uudelleen.

Prioratiin siis suunnattiin rinkat selässä 4 päivän vaellukselle. Lennot kulkivat Lufthansan lakkoilusta huolimatta, ja perille Barcelonaan päästiin maanantai-illaksi. Viime hetkellä varattu huone hostel Bahiassa oli pitkään aikaan ala-arvoisin majoituskokemus, joten kyseistä läävää Plaza Cataloñialla kannatta välttää kuin ruttoa.

edellisessä kuvassa mantelipuu, tässä viinitarhaa ja maisemaa

Aamulla napattiin juna etelään, Tarragonan kautta Falsetin pikkukaupunkiin. Falset sijaitsee Prioratin alueen eteläreunalla, varsinaisesti kaupunki kuuluu vielä DO Montsantin alueeseen. Montsant ympäröi Prioratia kaikkialta muualta paitsi idästä. Yöpaikka oli varattu Marcan kylästä, pari kilometriä Falsetista etelään.

Falsetissa etsittiin pitkään ja hartaasti GR 174-vaellusreitin alkua. Turistitoimistossa ei kyseistä reittiä tunnettu, eikä kartta auttanut kaupunkialueella. Parin tunnin harhailun jälkeen kyseinen reitti kuitenkin löytyi seuraavaa päivää varten. Lounasta syötiin kylän ainoan hotellin, Hostal Sportin ravintolassa. Tapakset olivat maistuvia, mutta mitenkään ihmeellisenä ravintolaa ei voinut pitää.

Yritimme varata illaksi pöytää Celler L'aspic-nimisestä ravintolasta, mutta meille selvisi että ravintola on iltaisin auki ainoastaan perjantaina ja lauantaina. Näin olikin sitten kaikissa kylän ravintoloissa. Pikaisesti päätettiin hankkia ruokarpeet kaupasta, samalla saatiin eväät seuraavan päivän vaellukselle. Leipää, manchegoa, jamon serranoa, oliiveja, tomaatteja, lisäksi Buil en Ginen Gine-nimistä punaista viiniä (Garnacha tinta ja Samsó). Viini oli vasta avattuna melkoinen tykki mineraalitykki, hedelmäinen, mineraalinen, todella hapokas ja tanniininen. Juuston kanssa upposi kuitenkin ihan kivasti. Nälkä lähti hienosti, ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli silmään varsin nopeasti.

Majapaikan emäntä valmisti aamulla hyvän aamiaisen, johon kuului tyypillinen tomaattileipä eli pan con tomate, joka on siis paahdettu leipä oliiviöljyllä, pintaan lisäksi hierottu tomaattia. Tarjolla oli myös serranoa ja manchegoa. Aamiaisen jälkeen emäntä tarjosi vielä autokyydin Falsetiin, joten ensimmäinen vaelluspäivä lyheni mukavasti. Tosin autotien varressa tarpominen ei mitenkään mieltä ylentävää koskaan ole.

Falsetista lähdettiin polulle, joka alkoi helppona hiekkatienä kohti Belmunt del Prioratin kylää. Tien varrella kasvoi tasaisilla pelloilla valtavasti mantelipuita ja pähkinäpensaita, joiden hedelmät olivat juuri parhaimmillaan. Alun tasaisen osuuden jälkeen päästiin ensimmäisiin rinteisiin ja törmättiin ensimmäisiin prioratin viinitarhoihin.

Maaperä oli hyvin karua, lähes aavikkomaisen kuivaa. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet alueella poikkeuksellisen vähäsateisia, ja sen huomasi. Maaperä on kuitenkin liuskekiveä, joka läpäisee varsin hyvin vettä. Alueen korkeampiin osiin kertyy talvella lunta, ja keväällä tästä syntyy runsaasti sulamisvettä, joka painuu syvälle maan sisään. Syvemmällä kosteus jakautuu huokoiseen kallioon, josta se ei auringon paahteesta huolimatta haihdu. Alueen viiniköynnökset kasvattavatkin tyypillisesti jopa 20 metriset juuret, joiden avulla köynnös pysyy hengissä hyvinkin pitkään ilman sateen tuomaa kosteutta. Alueelle tyypillinen leikkaus on En Vaso oli ranskalaisittain En Gobelet. Köynnökset leikataan hyvin pieneksi, jotta minimoidaan kosteuden haihtuminen lehtien kautta. Siten sato jää hyvin pieneksi, mutta rypäleet keräävät sitäkin intensiivisemmän mineraalisen ja mausteisen aromin.

Belmuntiin päästiin noin puolentoista tunnin melko kevyellä kävelyllä. Lämpötilakin oli aamupäivällä siedettävä, 20 asteen paikkeilla. Belmuntista löydettiin kysymällä kahvila, jossa luettiin karttaa ja nautittiin virvokkeita.

Belmuntista oli tarkoitus jatkaa GR 174:sta Lloariin. Reitti kuitenkin hävisi kylässä täysin. Vajaan tunnin etsimisestä huolimatta jatkoa ei löytynyt, joten päätimme lopulta siirtyä eteenpäin pikkutietä pitkin. Tunti sitten käveltiinkin asvalttitie reunaa melkoisessa kuumuudessa. Lopulta kuitenkin pääsimme takaisin reitille ennen seuraavaa kylää. Lloarissa ei ollut juuri mitään, joten kylä ohitettiin nopeasti. Kylän ulkopuolella pysähdyttiin eväslounaalle melkoiseen rinteeseen, jota oli kylästä laskeuduttu kohti Riu Siurana-joen laaksoa. Lounaan ohessa lipiteltiin loput edellispäivän viinistä.

Clos Mogador

Lounaan jälkeen olikin aika jatkaa viimeistä osuutta kohti senpäiväistä päämäärää, Gratallopsin kylää. Heti lähdön jälkeen törmättiin kuitenkin villiin viikunapuuhun, josta napsittiin uskomattoman makeita hedelmiä jälkiruuaksi. Ensimmäinen jyrkähkö lasku muutaman viinilasillisen jälkeen oli jännittävä, sen jälkeiset nousut melko raskaita. Lämpötila nousi, ja etenkin etelään viettävillä rinteillä paahde oli melkoinen.

Perille päästiin lopulta, Kylään saavuttiin Prioratin ensimmäisten modernien viinitilojen, Rene Barbierin 70-luvun alussa perustaman Clos Mogadorin ja toisen vanhan tilan, Clos del Obacin ohi. Kyselemällä löytyi myös paikallisen viiniosuuskunnan ylläpitämä majoituspaikka, Hostal Elvira.

Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään Devinssi Wineryä, johon oli etukäteen sovittu vierailu.

Lisää kuvateksti

Devinssi löytyi, ja lopulta myös vierailun isäntä. Viinitalo on varsin pieni, tuotanto vain 10.000 pulloa vuodessa. Tuotantotilat sijaitsevat kylän keskustassa vanhassa oliiviöljypuristamossa, joka on kunnostettu ja muutettu viinivalmistamoksi. Tilat olivat hyvin pienet, suuren autotallin kokoiset. Isäntä esitteli innokkaasti käymistankit, joitka ovat yksinkertaiset terästankit. Lämpötilan kontrollointiin käytetään maidon jäähdyttimiä, jotka upotetaan viiniin jos lämpötila nousee liiaksi. Kuorimäskiä sekoitetaan käsin. Kypsytyskellari sijaitsi viereisessä tilassa. Pullotukseen käytetään pientä pumppua, korkitus hoituu mekaanisella käsikäyttöisellä laitteella. Uutuutena esiteltiin laite, jolla etiketit saadaan liimattua suoraan tarranauhalta. (Pienissä määrissä tuotettuihin pulloihin etiketit kuitenkin liimataan käsin, tarranauha kun on kallista.)

Rocapoll. Kuivaa ja matalaa carineñaa

Sitten käynti kylän lähellä sijaitsevalla viinitarhalla, jossa kasvavaa vanhoja Carineña-köynnöksiä. Tarhan nimi on Rocapoll, ja sen sadosta tuotetaan samannimistä single vineyard-viiniä. Tarhalta voi myös 'adoptoida' viiniköynnöksiä, jolloin tila lähettää adoptoijalle säännöllisin välein uutiskirjeen tarhan kuulumisista. Adoptiohintaan kuuluu laatikko viiniä, ja niin haluttaessa vierailu tilalle. 

Tarhalla käynnin jälkeen maistettiin vielä talon viinit: Cupatge, Mas de los Valls ja Il.lia. 

viini rivissä

Cupatge on nuori cuvee (Garnacha, Carineña, Syrah, Merlot, CS). Hyvin marjainen, tanniininen ja hapokas. Sopii hyvin grillatuille ruuille.

Mas de Los Valls (Garnacha, Carineña, CS) on hedelmäinen, mutta selvästi pehmeänpi. Pidemmän tynnyrikypsytyksen ansiosta tanniinit ovat pehmeämmät, tammen aromi aistittavissa. Viinissä on myös aavistus yrttistä mausteisuutta. Keskipitkä maku, hapot melko pehmoiset.

Il.lia on tuotettu vanhojen köynnösten marjoista, rypäleet kuten edellisessä. Tynnyrikypsytys on pidempi. Vanhojen tarhojen syväjuuristen köynnösten tuoma mineraalisuus on huomattavasti voimakkaampi kuin edellisessä. Pidempi kypsytys on tuonut viiniin vaniljaisia ja kanelisia maustearomeja. Viini on suutuntumalta pehmeä, sopii sellaisenaankin siemailuun. Toisaalta sopii hyvin myös ruokaviiniksi, tätä voisin yhdistää esimerkiksi riistaan tai tummiin, sieniä sisältäviin ruokiin.

Tilavierailun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa illaksi. Gratallopsissa on ravintola Piro, jota oli suositeltu kovasti. Se ei kuitenkaan ole arkisin auki kuin lounasaikaan (Espanjalaisittain siis klo 14-16:30). Niinpä päädyimme syömään kylän hotellin, Cal Llopin (Sudenpesä) ravintolaan. Saimmekin oikein hyvän aterian, mm. Viiriäistä pähkinäisellä salaattipedillä, Paistettuja pikkumustekaloja, Bacalao-kalaa, suussasulavia lampaanribsejä.

Ruuan jälkeen suunnattiin majapaikkaan ansaituille unille.