Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


lauantai 19. tammikuuta 2019

Prunotto Bansella 2016: Runsas Barbera Nizza DOCG:n laatualueelta

kuva: Alko

Barbera on Piemonten alueen perinteisiä rypäleitä, josta on pitkään tuotettu melko yksinkertaisia ja rustiikkisia viinejä paikallisten jokapäiväiseen käyttöön. Viini on sopii paikalliseen ruokakulttuuriin, johon kuuluvat oleellisena osana makkarat, leikkeleet ja runsaat, kermaisetkin liharuuat. Hapokkaana viininä barbera leikkaa näiden runsaiden annosten läpi kuin veitsi kuumaa voita.

Barberaa on perinteisesti pidetty vähempiarvoisena viininä, ja sitä onkin perinteisesti vilijelty viileämmillä tarhoilla joilla nebbiolo ei kypsy. Tämä korostaa perinteisen barberan hapokkuutta. Vuonna 1994 kuitenkin hyväksyttiin uusi DOCG-apellaatio Nizza Monferato barbera d'Asti superiore Nizza Monferraton kylää ympäröivien 18 kunnan alueelle sijoittuvalla alueelle barbera kypsyy täyteläisemmäksi ja runsaammaksi, koska tarhat sijaitsevat etelään suuntautuvilla rinteillä. Alueella tuotetaan Nizza Barberaa, jota pitää kypsyttää 18 kuukautta (tästä 6 tammessa) ja Barbera riservaa, jota kypsytetään 30 kuukautta (12 tammessa).

Prunotton historia alkuu 1900-luvun alusta, jolloin Alfred Prunotto perusti Serralungaan ko-operatiivin nimeltää "Ai Vini delle Langhe". 20-luvulla muut osakkaat kuitenkin lipesivät pois ja ko-operatiivi jäi Prunotton käsiin. Katse suunnattiin jo varhaisessa vaiheessa vientimarkkinoille, kun viinejä saatiin kieltolain päätyttyä viedä myös Yhdysvaltoihin. Prunotton jäädessä eläkkeelle hän antoi yhtiön ystävänsä Bebbe Collan (ja myöhemmin myös tämän veljen) käsiin. Tämän johdossa alettiin 1960-luvull etsiä alueelta erityisen hyviä tarhoja laatuluokitusalueiden sisältä, ja tämän työn tuloksena tunnistettiin muun muassa Barolo Bussian tarhan kyky tuottaa erityisen laadukkaita viinejä.

1980-luvulla alkoi yhteistyö jakelussa Marchesi Antinorin suvun kanssa, mikä johti 1990-luvun alussa Collan veljesten eläköityessä Prunotton viinintuotannon päätymiseen tämän suurtuottajan haltuun. Antinorit kuitenkin pitivät yllä korkeaa laatua ja pystyivät hankkimana Prunotton omistuseen  osia huipputarhoista Barolo- Barbaresco ja Barbera d'Alban alueilta.

Bansella on siis puhdas Barbera. Köynnökset kasvavat kalkkipitoisessa maaperässä, jossa seassa hiekkaisia kerroksia. Rypäleet on kerätty käsin ja rangattu. Käymisen aikainen maseraatio on kestänyt 7 vuorokautta, ja käyminen tapahtunut matalassa korkeintaan 28 asteen lämpötilassa aromikkuuden säilyttämiseksi. Viiniä on kypsytetty kerran käytetyissä tammitynnyreissä 9 kuukautta ennen pullotusta.

Yllättävän runsas tuoksu, jossa tummaa marjaa, kukkaisuutta, hieman lääkeyrttistä lakritsisuutta ja savua. Lisäksi selkeästi tunnistettava sienen aromi, joka erinäisiä kaapista löytyneitä kuivasienipurkkeja nuuskimalla identifioituu tämä lopulta mustaksi torvisieneksi. Suussa viini on marjaisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Makupaletilla sienimäisyys ei tunnu niin voimakkaasti, tilalle nousee marjan oheen selkeämpää mausteisuutta. Viini on keskitäyteläinen, melko hapokas ja raikasrunkoinen. Tanniinit ovat kohtalaisen kovat, keskivoimakkaat. Jälkimaku on pitkähkö, raikas paremmin kuin runsas. Kokonaisuutena tasapainoinen viini, jonka tuoksussa selkeästi aistittava torvisieni on varsin yllättävä.

Selkeästi keskimääräistä runsaampi barbera, joka toimii hyvin kaverina runsaammille liharuuille: Rypäleelle tyypillinen hapokkuus takaa suuta puhdistavan raikkauden, joka tasapainottaa ja keventää ateriakokonaisuutta. Viinistä löytyvä sieniaromi antaa kiinnostavia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvittelisimme että kermainen tattikastike minkä tahansa lihan (tai vaikka uunipaahdetun punajuuren) kanssa voisi olla nappi pari tälle viinille.

Viini löytyy nyt Alkon tammikuun erikoiserästä parin kympin pullohintaan. Tässä ei ole Eurooppalaisiin nettikauppoihin nähden kuin viitisen euroa hintalisää, joten Suomen verot ja rahdit jne lisättyään voi Alkon katetta pitää yllättäen jopa kohtuullisena moniin muihin pienerissä tulleisiin viineihin verrattuna.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Cornelissen Munjebel Rosso


Frank Cornelissen on merkittävä henkilö Etnan punaviinien nousussa maailman tietoisuuteen. Hän on Etnan "Mr. Natural Wine", jonka viinit ovat nousseet kulttimaineeseen ympäri maailman. Tämä belgialainen herra ihastui Etnan viineihin 1990-luvun lopussa, muutti Sisiliaan ja osti Contrada Barbabeccin vanhan viinitarhan Etnan pohjoisrinteeltä yli 900 metrin korkeudesta.

Hän alkoi viljellä tätä yli 100-vuotiasta, omilla varttamattomilla juurillaan kasvavaa nerello mascarlese-tarhaa äärimmäisen luonnonmukaisesti: Tarhaa ei muokata tai lannoiteta, köynnöksiä ei kasvukauden aikana juuri leikata ja ruiskutetaan kuparisulfaatilla vain äärimmäisessä hädässä.

Cornelissen pitää terroiria ensisijaisena ja rypäleitä toissijaisena: Hänen näkemyksensä mukaan kunkin alueen lajikkeet ovat vuosisatojen saatossa valikoituneet sellaisiksi, että ne pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla ilmaisemaan kasvupaikkaansa.

Cornelissenin kellarifilosofia vaikuttaa hivenen kaksijakoiselta: Toisaalta hän kieltäytyy käyttämästä sulfiittia missään oloissa, mutta samalla luottaa vahvasti teknologiaan ja muun muassa suojaa viiniä argonkaasulla kellaritoimenpiteiden yhteydessä. Hän ei missään nimessä suostu kirkastamaan viinejään, toisaalta taas niiden ajaminen varsin pieniaukkoisistakin filttereistä on ok. Tämä filtteröinti ei mielestäni välttämättä vastaa naturaalia "nothing added, nothing taken away"-filosofiaa.

Munjebel rosso tulee 1925 istutetulta, 600 metrin korkeudessa sijaitsevalta nerello-tarhalta Etnan pohjoisrinteeltä Passopisciaron ja Rovitellon välistä. Viini on maseroitunut 2 kuukautta ja se on käytetty epoksitankeissa. Ennen pullotusta viini on filtteröity, ei kuitenkaan kirkastettu.

Viini on aavistuksen samea ja tiilenpunainen. Sen tuoksussa on appelsiininkuorta, vadelmaa, kirsikkaa ja hyvässä balanssissa oleva volatiilin hapon tuoma noste. Brettanomyces-tuotteita on aivan aavistus tuomassa kompleksisuutta: ei lantaisuutta, vaan hentoa lääkeyrttisyyttä. Suussa ensimmäisenä yllättää hyvin voimakas hiilihappo, joka valitettavasti peittää miellyttävän aromimaailman. Alun hiilihappohyökkäyksen jälkeen suutuntuman keskiosa tuntuu valjulta, kunnes jälkimaussa hedelmähappo ja kohtalaisen voimakkaat tanniinit puraisevat uudelleen. Viini ei tunnu tasapainoiselta, mikä on miellyttävän tuoksun jälkeen pettymys. Ruuan kanssa viini toimi aavistuksen paremmin, mutta jotenkin jää hieman häiritseväksi.

Viini on siis tuoksultaan hyvin miellyttävä, mutta valitettavasti emme pääse yli hiilidioksidin aiheuttamasta epätasapainosta. Pientä hiilidioksidia emme viinissä pidä virheenä. Esimerkiksi Sisilian matkallamme maistoimme ja tilasimme kotiin Bagolaro-tilalla omaan käyttöön ja kavereille tuotettua Malandrino-nimen saanutta natuviiniä, jossa oli enemmänkin kuin aavistus hiilidioksidia. Tässä oli kuitenkin enemmän hedelmärunkoa, joten viini tuntui myös suussa tasapainoiselta. Ainakaan tämä viini ei siis mielestämme ollut kaiken Cornelissen-hehkutuksen arvoinen, mutta kenties emme vain ymmärtäneet. Tuttavuus oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mennyt jatkoon.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Chateau de la Dauphine aliarvostetusta Fronsacista Pomerolin naapurista.

Bordeaux:n oikean rannan tunnetuimmat apellaatiot ovat epäilemättä St. Emilion ja Pomerol: Jälkimmäisessä sijaitsee muun muassa chateau Petrus. Näiden alueiden länsipuolella sijaitsee vähän tunnettu Fronsac, jossa kasvatetaan pääasiassa merlot- ja cabernet franc-köynnöksiä 800 hehtaarilla. Maaperä on pääasiassa kalkkikiveä, seassa jonkin verran savea.  Alueen maaperä on tasalaatuista verrattuna suurempiin ja kuuluisampiin itänaapureihinsa, mutta tästä huolimatta alueen viinit ovat aliarvostettuja. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, sillä aikanaan Fronsacin viineistä on maksettu kovempia hintoja kuin St. Emilionista ja Pomerolista.



Chateau de La Dauphine on 1700-luvun lopulla perustettu viinitalo, joka on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vaihtanut omistajaa useasti: Se myytiin vuonna 1985 Petruksen omistavalle Moieux:n perheelle. Jean Halley osti tilan vuonna 2000, ja se siirtyi seuraavalle sukupolvelle tämän kuoleman jälkeen 2011. Guillaume Halley panosti tilaan voimakkaasti ja myi sen lopulta nykyiselle omistajalle, Labrunen yrittäjäsuvulle vuonna 2015. Nykyisin viinintekijäkonsulttina on kuuluisa (pahamaineinen ?) Michael Rolland, mutta maistamamme viini vuodelta 2002 on tehty ennen hänen aikaansa.

Dauphinella on nykyisin 53 hehtaaria tarhoja, joiden maaperä jakautuu kolmeen tyyppiin: Pääosa on kalkkikivipohjaisia tarhoja, ja lisäksi on kalkkikiven ja saven sekaisia tarhoja sekä hiekkaisia savimaita. Tarhoilla kasvaa lähinnä merlota, mutta jonkin verran myös cabernet francia.



Chateau de la Dauphine on 90/10 sekoite merlot:a ja cab. francia. Rypäleet on korjattu käsin ja valikoitu tarkoin ennen viiniyttämistä. Ensin rypäleistä on erotettu saignee-menetelmällä 20 % mehusta, joka on käytetty rosén tuotantoon. Jäljelle jäänyt mehu on puristettu lämpökontrolloiduissa sementtitankeissa tapahtuvan maseraation jälkeen. Viini on kypsynyt vuoden tammitynnyreissä, joista 1/3 on ollut uusia.

Viinin tuoksussa on yllättävän paljon punaista marjaisuutta, joka tuo ensimmäisenä mieleen kypsän mansikan. Tämän marjaisuuden taustamaisemana on maanläheinen, hieman multainen perusvire, josta versoo myös hentoa yrttisyttä ja hyvin intergroitunutta tammea. Viinin tuoksu on ikäänsä nähden mielestämme melko nuorekas. Suussa viini on melko täyteläisen marjainen. Mansikkainen aromi tuntuu voimakkaammin tuoksuttaessa kuin retronasaalisesti, suussa aromimaailman yrttisyys ja maanläheisyys korostuvat. Viinin rakenne on tasapainoinen, siinä on riittävästi hapokkuutta raikastamassa kokonaisuutta. Tanniinit ovat keskivahvat, hyvin pehmenneet ja silkkiset. Jälkimaku jää hivenen lyhyeksi sellaisenaan nautittuna, mutta etenkin lihan tai muun proteiini-rasvakombinaation kanssa nautittuna jälkimaku kantaa syystä tai toisesti pidempään.

Viini oli aivan oivallinen oston ebaysta parilla eurolla. Tämä marjaisena säilynyt viini palauttaa mieleen sen, että Bordeaux ei ole turhaan yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Mekin etsimme monesti niitä eksoottisia uusia ja vähän tunnettuja viinejä, mutta toisinaan kannattaa palata vanhaan ja luotettavaan. Ja kuten Bordeaux:n kotiutunut, Decanteriin säännöllisesti kirjoittava Jane Anson on todennut, on alueen vähemmän tunnetuilla alueilla valtavaa potentiaalia, joka on alkanut lisääntyvien investointien vuoksi viimeisinä vuosikymmeninä realisoitua.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 24.luukku: Hyvää ja rauhallista joulua


Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille blogin lukijoille. Nauttikaa läheisten seurasta, hyvästä ruuasta ja juomasta ilman paineita. Me siirrymme nyt nauttimaan joulun riemusta pikkulikan kanssa, joka ei malta odottaa joulupukin saapumista. Ennen sitä kuitenkin perinteinen aattoaamun avantosauna ja joulupuuron nauttiminen joulurauhan julistusta samalla seuraten. Viinirikasta joulua kaikille viininystäville. 

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 23. luukku: Viimeinen lahjavinkki

Jos lahjojen ostaminen on jäänyt näin viime tinkaan, niin tässä vielä yksi ehdotus: Anna ystävälle, perheenjäsenelle tai sukulaiselle lahjaksi yhteistä aikaa! Arki on usein kiireistä, ja tärkeiden ihmisten tapaamiseen jää liian niukasti aikaa. Joten sen sijaan että lähtisit tänään ruuhkaan remuamaan ota kalenteri esiin ja raivaa sinne tuleville kuukausille tilaa!

Blogin lukijat ovat oletettavasti ruoka- ja mahdolisesti myös viini-ihmisiä, joten ehdotamme että annatte läheisillenne lupauksen yhteisistä aterioista! Meillä oli pitkään tapana kutsua sukulaisia sunnuntailounaille, mutta muutaman viime vuoden aikana näin on tapahtunut liian harvoin. Koska ruoka ja viini ovat ravinnon ohella tärkeä osa sosiaalista kanssa kanssakäymistä, aiomme tulevana vuonna elvyttää tätä perinnettä ja muistaa kutsua ihmisiä jälleen kokoontumaan pöytämme ympärille.

Ruuan ja juomien terveysvaikutuksista puhutaan useimmiten biokemiallisella kielellä unohtaen kokonaan sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Meille opetettiin lääketieteellisen ensimmäisellä kurssilla, että ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten biokemia on riittämätön väline tutkimaan ruuan terveysvaikutuksia: Hyvän ruuan ja juoman tuottama ilo ja nautinto eivät voi olla merkityksettömiä. Hyvässä seurassa syödyn aterian pääasia ei ole rasva-hiilihydraatti-proteiiinitasapaino vaan nauru ja mieltä virkistävät keskustelut. Olemme melko vakuuttuneita, että hyvässä seurassa syödyn ja passelilla punaviinillä alas huuhdotun pizzan vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on parempi kuin yksin sohvannurkassa ryystetyn vihersmoothien. Toki tämä on vain mielipide, tutkimusevidenssi taitaa puuttua.

Lyö siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja anna lahja samalla kerralla ystävällesi (tai ystävillesi) ja suomalaiselle ruokakulttuurille, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana etääntynyt sosiaalisesta aspektistaan. Mielestämme voisi jopa sanoa, että yksin syötynä ruoka on polttoainetta, mutta yhteinen atetria sen sijaan tärkeä osa kulttuuria. Niinpä kannustamme kaikkia lukijoita edistämään tätä ruuan kulttuurista merkitystä kutsumalla ihmisiä syömään ja juomaan hyvin!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 22. luukku: Muutama vime hetken olutsuositus.

Alkon jouluoluet tuppaavat loppumaan kesken joka vuosi. Onneksi alkuvuoden lakimuutos monipuolisti muidenkin kauppojen oluttarjonta, joten tässä joitakin viime hetken suosituksia muualta kuin A-kaupasta.

Kuva: SOK


Ensimmäisenä suosituksena Lapin panimon Hippu Pils, jota on ollut saatavilla ainakin Tampereella Kauppahallin Flindasta ja ilmeisesti tätä löytyy myös joidenkin prismojen valikoimasta. Oluessa on alkoholia maltilliset 4,3 %, mutta siihen nähden suutuntuma on melko runsas. Runkoa tuo yrttinen humalointi ja makeaan vivahtava maltaisuus. Suomalaisten pils-oluiden sarjassa mielestämme kärkipäässä. Toiminee varsin mukavasti joulun kalojen ja miksipä ei kinkunkin kaverina.


Toinen suositus Flindan valikoimasta on RPS:n Tropical State of Mind, joka on kevyempi ja raikkaamman tyylinen portteri. Passionhedelmä tuo aromimaailmaan eksotiikka karamellisen maltaan rinnalle. Portteriksi varsin hapokas, humalointi maltillinen. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos ei välitä kakkein mämmisimmistä +10 %-porttereista. Toimii myös ruokajuomana mukavasti.

kuva: Boon Brouwerj

Kolmantena suosituksena vielä hieman erilainen tuttavuus joulupöytään. Gastropub Kalevalla on ulosmyyntioikeus, ja heidän kaapistan löytyy useampiakin mielenkiintoisia oluita. Tässä suosittelemme joulupöytään suunpuhdistajaksi Boonin Oude Geuze Mariage Parfait'a. Ikäntynyt lambic on hyvin hapokas, hennon kirsikkainen ja vain aavistuksen makea olut, joka toiminee varsin mainiosti joulun täyteläisten laatikoiden aiheuttaman ähkyn ja tunkkaisuuden poistajana!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukalenterin 21. luukku: Vuoden 2018 parhaat

Joka vuosi olemme osana joulukalenteria tavanneet summata yhteen kuluneen vuoden parhaat viini- ruoka- ja matkakokemukset, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Vuonna 2018 säväyttäviä viinejä oli ehken hieman aiempaa harvemmassa, mutta  muita mukavia kokemuksia riitti.
Vuoden ruuanlaittoväline oli ehdottomasti keväällä hankittu kamado-grilli, joka mullisti mökkiruuanlaiton. Bastardilla on savustettu, grillattu, pintapoltettu ja etenkin paistettu pizzaa, josta tulee 350-asteisessa hiilihornassa aivan eri tuote kuin kotiuunissa! Vahva suositus kaikille ensi kesänä grillin hankintaa harkitseville.


 Vuonna 2018 teimme reissut Portugaliin ja Kataloniaan sekä pyörämatkan Ahvenanmaalle, mutta vuoden paras ravintolakokemus löytyi vain parin kilometrin päästä kotoa: Ravintola Kajo on onnistunut joka visiitillä tarjoamaan jotain uutta ja villiä: Annosten valmistustekniikat ja raaka-aineyhdistelmät ovat yllättäviä ja ennakkoluulottomia ja ainakin toistaiseksi ne ovat olleet myös erittäin osuvia. Joko Kajon keittiöllä on taianomainen kyky yhdistää makuja ja tekstuureja tai vaihtoehtoisesti siellä tehdään valtava määrä testiannoksia, joista poimitaan huiput listalle. Oli miten oli, tämä ravintola kannattaa pitää korvan takana.
Vuoden pörröinen olo-palkinto menee Prioratille ja Falsetin kaupungille. Parin vuoden tauon jälkeen vierailu kyseisella viinialueella oli kuin kotiinpaluu, jotenkin: Vierailu tutuilla tuottajilla Gratallopsissa, pitkä lounas Celler de l'Aspicissa, aperetiivit Hostal Sportin terassilla. Näin sen vain pitää mennä.

Vuoden ruokakauppapalkinto menee itseoikeutetusti Tampereen parhaalle eli kauppahallille. Tästä pohjoismaiden suurimmasta (Vaviskoon Helsingit ja Kööpenhaminat) hallista löytyy loistavia tuotteita, useampi ravintola, olutbaari, henkilökohtaista palvelua, kulttuuria ja aitoja kohtaamisia. Prisman kassan nimeä et muista, mutta juustot ostetaan aina Harrilta ja vihannekset Minnalta.

Papukaijamerkin saa vielä kauppahallin päätös aloittaa syksyllä iltahallit: Kunkin kuun ensimmäisenä perjantaina kauppahalli pitää ovensa auki pidempään. 4 vuodenaikaa ja muut lounasravintolat tarjoavat aikaista illallista nälkäisille, Flindassa voi ottaa oluen naatiskelle DJ-musiikista ja hallin vilinästä. Kotiin saa vielä viikonloppua varten kaiken tarvitsemansa kukkien, kenkien, sardiinien ja maa-artisokkien väliltä.

Vuoden kiinnostavin viinialue oli ehdottomasti Colares Portugalin rannikolla Lissabonin länsipuolella. Manner-Euroopan läntisimmän pisteen eteläpuolella viljellään viiniä miltei mahdottomissa olosuhteissa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Ramisco-punkut vaativat aikaa, ja maistettu 1990-luvun Viuva Gomes oli vielä turhan tiukka. Kaapissa odottaa onneksi vuosikerran -68 pullo...
Vuoden paras pyöräkohde oli Turku ja Ahvenanmaa. Turun ympäristöstä löytyy kivoja pyöräreittejä ja kaupungista mittava ja laadukas ravintolatarjonta. Pyöräilijöille annettakoon lämmin suositus Sergio's al mare-pizzerialle Ruissalon telakalla. Ahvenanmaalle pääsee Turusta näppärästi, ja saari on tasaisuutensa vuoksi pyöräilijän unelma. Kastelholman linnan kupeesta löytyy Smakby, johon kaikkien Ahvenanmaalla pyörähtävien kulinaristien kannattaa tutustua.
Vuoden säväyttävin punaviini oli tänä vuonna (mahdollisesti nauttimisympäristön vuoksi) Ferrer Bobetin Vinyes Velles 2013. Raikkaan pään Priorat, joka oli vielä nuori ja kulmikas mutta silti tasapainoinen. Näitä on pakko hankkia kotiinkin, vahva suositus jos jossain törmää!
Valkoviinipalkinto jää tänä vuonna jakamatta, koska viiden minuutin miettimisellä ei nouse mieleen mitään päräyttävää. Pari kuukautta sitten nautittu Wittmannin riesling nousee lähelle, mutta ei sekään ollut varsinainen tajunnanräjäyttäjä.
Paras aperatiivi oli tänä vuonna vermutti: Näitä maisteltiin erilaisia sekä Portugalissa että Kataloniassa, ja reissujen jälkeen tilattiin erilaisia myös kotiin. Nauti karvauden ja makean liitosta hyvin jäähdytettynä ja hitaasti!
Vuoden comfort food-palkinto menee hapanjuuripizzalle, jota on paistettu nyt joka sunnuntai viiden vuoden ajan. Tekniikka alkaa olla hallussa, vaikkakin tuotantomäärän skaalaaminen suuremmalle porukalle tuottaa edelleen haasteita.
Ja sitten viimeisenä julistetaan (*rumpujen pärinää*) yleisen sarjan voittaja, joka on tänä vuonna ehdottomasti kesä. Edellisestä olikin vuosia, joten otetaan heti ensi vuonna uudestaa. Jooko ?