Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ravintola Hella ja Huoneen joulumenu ja Pullon Henki-blogin juomaparit

Kuten hiljan kirjoitimme, pääsimme siis toistamiseen suunnittelemaan juomapareja Ravintola Hella ja Huoneen ruokalistalle. Nyt pääsimme siis itsekin maistamaan näitä tähän asti vain raaka-aineluettelon perusteella mielikuvina olleita annoksia ja näille mielikuva-annoksille parittamiamme juomia ihan todellisuudessa. Annokset olivat osin erilaisia kuin kuvittelimme, mutta ilmeisesti raaka-aineet kuteitenkin antoivat riittävän hyvän kuvan annosten makumaailmasta ja rakenteesta, sillä yhdistelmät toimivat mielestämme yllättävänkin hyvin.

Kun alun perin aloimme pohtia listan juomia, meillä oli jonkilaisia yleissuuntia: Ajattelemme, että pitkän menun syöminen ja sen juomaparien maistelu tulee olla tutkimusmatka makujen maailmaan, ja siten halusimme tuoda juomapareiksi myös sellaisia tuotteita jotka tarjoavat uudenlaisia makukokemuksia ja laajentavat käsitystä viinimaailman valtavasta kirjosta. Possulle voi aina yhdistää hieman makean rieslingin, mutta valtaosalle asiakkaista tämä on tuttua ja ennenkin koettua.

Heti ensi silmäys menuun lukitsi ajatuksen, joka oli muhinut heinäkuun Italian matkasta alkaen: Suomalaisten jouluruokien kanssa on pakko kokeilla Lambruscoa. Tämä Bolognan seudun pirskahteleva punaviinin on kärsinyt cocacola-viinin maineestaan eikä siitä ole ollut vakavasti otettavaksi pariksi fine dining-annoksille. Tämän totuuden halusimme riitauttaa siinä myös kohtalaisesti onnistuen.

Joulumenu alkaa fingerfoodeilla: silliä perunavaahdolla, maksapateeta, riimipeuraa ja mätimunkkia. Alkupalat ovat runsaanmakuisia, ja niissä oli hauskasti joulun elementtejä: Silli, maksapateen kanssa joulutortusta tuttu voitaikinalastu, munkissa mätiä. Näiden kanssa tarjottiin rutikuiva toscanalainen sangiovesestä valmistettu rosékuohuva, joka on tehty methode ancestrale-menetelmällä. Valmistustavan ansiosta sangiovesen marjaisuus ja terävä hapokkuus olivat säilyneet upeasti, ja viini hapokkuus leikkasi hienosti fingerfoodien rasvaisuutta. Ainoastaan maksapaté olisi kaivannut hieman makeampaa viiniä.

Ensimmäinen valitsemamme viini varsinaiselle menulle olikin sitten se Lambrusco: Fiorinin Becco rosso on lambruscoksi melko rakenteikas, sen tuoksu on sekoitus marjaisuutta ja vihreää yrttisyyttä. Tämä viini oli paritettu "rosollille", jossa oli graavilohta, pikkelöityä punajuurta ja omenaa. Annos oli rouskuvan maukas ja sen hienoudesta suuri osa tuli makujen ohella suutuntumasta. Viini toimi tälle hyvin, punajuuren makeus sai tukea viinin marjaisuudesta. Lisäksi annoksen rouskuva rakenne ja lambruscon kuplat olivat suutuntumana samansuuntaiset luoden jonkinlaista harmoniaa. Tästä viinistä sanottakoon vielä se, että alunperin suunnittelimme sitä annokselle jossa on possua ja lanttua. Jemmasimme viiniä lasiin tätä viimeistä pääruokaa varten, ja suosittelemme että teet samoin: Lambrusco ja villisika olivat erittäin vakavasti otettava pari!



Seuraaville kolmelle annokselle olimme juonineet saman juoman. Menu on pitkä ja juomia runsaasti, joten halusimme vaihtelua viinille. Olut olisi ollut tämän joululaatikkotkimaran luonnollinen pari, mutta se oli mielestämme liian ilmeinen. Päädyimmekin siis siideriin, mutta teimme siinä mielessä kompromissin että valitsimme eestiläisen Jaanihanson humaloidun, pullokypsytetyn artesaanisiiderin. Maistoimme tätä monopolin tilausvalikoimastakin löytyvää siideriä  kesällä ja totesimme sen olevan mainio ruokajuoma. Siideri toimikin kaikkien kolmen seuraavan annoksen kassa hyvin: Ensin korvasieniä, suppilovahveroita ja herkkusieniä sisältä sienisalaatti piimäkastikkeella, sitten toistaiseksi paras maistamamme perunalaatiko ikinä ja sitten vielä keittiössä toimivien Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken versio porkkanalaatikosta. Sienisalaatin vieno suolaisuus ja siiderin omena täydensivät toisiaan, mutta parhaiten siideri pääsi oikeuksiinsa laatikoiden kanssa: Perunalaatikossa oli voita ehkä enemmän kuin perunaa, päällä muskottia ja pohjalla ilmeisesti voissa paahdettua, toffeemasista sokeria tai siirappia. Annos oli taivaallinen ja kuiva, hapokas siideri raikasti suuta upeasti. Myös porkkanalaatikossa oli runsautta, jota vastaan Jaanihanson humalaga siider taisteli urhoollisesti.




Seuraava viini-ruokapari oli mielestämme koko menun onnistunein. Annos oli varsin yksinkertainen, mutta ruuassa hyvin tehdyt yksinkertaiset asiat ovatkin usein parhaita. Hernepyrettä, täydellisesti kypsennettyä turskaa, bechamel-kastiketta ja voissa kypsennettyjä herneitä. Kun näimme annoksen raaka-aineluettelon (turska-herne-bechamel), tiesimme heti minne mennä: Turska on Portugalin kansallisruokaa ja herne vihreää, joten vinho verde ei voinut mennä vikaan. Annoksessa oli bechamelia ja herneissä voita, joten halusimme hieman runsaamman vinho verden ja päädyimme siksi Aphros Vinhaon Loueiro-rypäleestä valmistettuun versioon. Viinin tuoksuaromeissa oli kukkaisuutta ja kivellisiä hedelmiä muistuttaen hieman rieslingiä. Sellaisenaan maisteltuna viini oli suussa varsin linjakas, rutikuiva ja suolaisen mineraalinen. Annos kuitenkin toi viiniin lihaa luiden ympärille: Hedelmäisyys nousi turska-annoksen kanssa aivan upeasti esiin. Toisaalta viinin mineraalisuus ja turskan kalaisuus olivat luonnollinen ja toimiva yhdistelmä. Tämä oli mielestämme kokemisen arvoinen kombo!

Viimeisenä pääruokana on villisikaa ja lanttupyrettä sekä reduktriokastiketta. Runsas ja syvänmakuinen annos, jolle olimme suunitelleet kaksikin viinivaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on Espanjasta Toron alueelta tuleva Paramos de Nicasia, josta olemme kirjoittaneet aiemminkin. Viini tulee vanhalta, omilla juurillaan kasvavalta tarhalta Toron alueen rinteiltä. Maquina & Tablan viinintekijät hankkivat tarhat iäkkäältä Nicasia-nimiseltä leskeltä, mistä tulee viinin nimi. Tämä toimi villisika-annoksen kanssa mielestämme oikein hyvin: Viini on aromimaailmaltaan raikkaan punamarjainen ja aavistuksen kukkainen, taustalla hentoa vaniljaista mausteisuutta. Suussa napakan hapokas, melko intensiivisen marjainen ja keskitanniininen. Viinin hapot tarjoavat vastapainon rasvaiselle villisialle ja toisaalta annos nostaa viinistä lämpimän makeaa leivontamausteisuutta sekä kukkaisuutta. Ruoka selkeästi muuttaa viiniä positiivisesti, mikä on aina miellyttävää. Lisäksi viinistä nousevassa makeassa mausteisuudessa on jotain jouluista, mikä sopii hyvin menun teemaan.

Toiseksi viiniksi valitsimme selkeästi rotevamman ja hivenen rustiikkisemman vaihtoehdon: Kesän Sisilian reissulla törmäsimme Etnan rinteillä ajellessamme useissa rifugio-ravintoloissa villisika-annoksiin, joten päätimme kokeilla miten Etna Rosso toimisi tälle. Intuitiivisesti ajattelimme myös lanttupyreen toimivan kohtalaisesti, sillä monissa sisilialaisissa ruuissa on vähintään kohtalaisesti makeutta jota myös haudutetusta lantusta löytyy.  Tenuta delle Terre Neren Etna Rosso toimi annokselle aivan hyvin: viinissä on hapokkuutta ja tanniinia, joten rakenteellisesti pari on hyvä. Viinissä on Nicasiaan verrattuna enemmän yrttisyyttä ja maanläheisyyttä, hieman myös volatiilia happoa. Aromimaailmaltaan viini-ruokapari toimii, mutta viini ei varsinaisesti hyödy ruuasta. Viini itsessään on kuitenkin mielenkiintoinen, joten tätä kannattaa maistaa etenkin jos kokee että Nicasiaan anoksesta nouseva makeahko mausteisuus ei ole oma juttu. Terre Nerestä olemme kirjoittaneet aiemmin enemmänkin.


Kolmantena vaihtoehtona tälle lihapääruualle kehotamme säästämään sitä alkurosollille tarjottua lambruscoa. Annos on hyvin tuhti, joten voimme vakuuttaa että pirskahteleva, marjainen ja hapokas viini raikastaa suuta erittäin miellyttävästi. (Viini on alkuruuista tarkoitettu pariksi vain rosollille, joten lasillisesta riittää hyvin säästettäväksi lihalle. Luulisimme, että pyydettäessä lambruscon saa myös kahdessa osassa niin että puolet kaadetaan vasta possuannoksen kanssa.)

Siiten on aika siirtyä kohti jälkiruokaosastoa, jonne täytyy toki kulkea juustojen kautta: Tarjolla on uunijuusto ternimaidosta ja kuttujuusto, jotka molemmat ovat ravintolassa itse valmistettuja. Näiden pariksi halusimme hieman suomen 100-vuotisjuhliakin ajatellen suomalaisen tuotteen, ja valinta oli jokseenkin selvä: Finnviinin Valokki edustaa aivan uudenlaista marjaviinien sukupolvea. Viini on käytetty makeutetusta lakkamehusta, ja siltä se myös maistuu: Lakka-aromi on erittäin puhdas. Kaunis jälkiruokaviini, joka osoittaa (kuten muutkin Finnviinin tuotteet) että suomalaisista marjoista on mahdollista valmistaa myös käymisteitse loistavia juomia. Ja kyllä, viini toimii tuorejuustojen kanssa aivan loistavasti!

Varsinaisina jälkiruokina on maustekakkua Markus Rosenbergin isoäidin reseptillä kera neilikkajäätelön sekä riisipuuroarancinia omenakastikkeella. Halusimme valita annoksille kaksi erilaista viiniä, koska mausteinen kakku ja selkeästi hienopiirteisempi riisi-omena-annos ovat aromeiltaan varsin erilaisia. Löysimme kuitenkin molemmat viinit samalta tuottajalta: Josefina Pinolin viinit ovat vanha tuttu, Katri oli käyttänyt niitä jo aiemmassa työpaikassaan ja Heikki oli maistanut näitä ensimmäsen kerran Prioratin Falsetissa ravintola Celler l'Aspicissa. Pinolin viinit tulevat Katalonian eteläisimmältä alueelta Terra Altasta, jossa Pinolin suku on viljellyt ja valmistanut viiniä jo 4 sukupolven ajan.

Pinolilta löytyy makeat mistela-viinit sekä punaisena että valkoisena versiona. Punaisesta ja Valkoisesta Garnachasta valmistetut viinit sopivat näille annosille hyvin: Punainen on marjahilloinen, mausteinen, kahvinen, suklainen makea viini,  joka täydentää maustekakkuannosta mukavasti. Viini on runsaasta jäännössokerista huolimatta raikkaan hapokas, joten yhdistelmä ei muodostu liian raskaaksi.

Vaalea Josefina on valmistettu myöhään kerätyistä vanhojen köynnästen garnacha blanca-rypäleistä. Viini on makea, aromimaailmassa on aprikoosia, appelsiinimarmeladia, eksoottisempia sitrushedelmiä ja kukkeutta. Viini toimii riisi-omena-anoksen kanssa, se tuo kermaiseen ja omenaiseen annokseen oman makean lisänsä.

Olimme maistamassa menun sen ollessa voimassa vasta toista päivää, mutta annoksissa ei näkynyt merkkiä hapuilusta. Keittiön tyyli oli selkeä ja raaka-aineet pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken muodostama tiimi taivuttaa joulun raaka-aineet ja maut uudenlaisiin ja yllättäviin muotoihin, jotka kutkuttelevat makunystyröirä ja hivelevät silmää. Juomaparit tarjoavat toivottavasti uusia elämyksiä ja avartat näköaloja. Omasta puolestamme toivomme kaikki tervemenneiksi Ravintola Hella & Huoneeseen kokemaan ja maistelemaan!

Maailman ympäri lokakuussa Chilessä

Lokakuu vetelee loppuaan, joten jälleen on maailman ympärimatkan koontipostauksen vuoro. Lokakuu vietettiin tutustuen Chileläiseen ruokaan ja viineihin lihattoman lokakuun hengessä ja tästä postauksesta löytyykin pari meille uutta kasvisruokareseptiä, jotka jäävät meillä taatusti käyttöön.

Jälkiruuaksi Milhojas con dulce de leche

tiistai 24. lokakuuta 2017

Viinejä ja fiinejä jouluruokia Hellassa ja Huoneessa

Pääsimme puolitoista vuotta sitten kokeilemaan viiniosaamistamme, kun Hellan ja Huoneen sommelier Humberto kutsui meidät parittamaan viinejä ravintolan menuun. Tehtävä hauska, eimmekä ilmeisesti epäonnistuneet täysin koska yhteistyökutsu uusittiin koskien huomisesta alkaen tarjolla olevaa joulumenua. (Epäilemme tosin että Humbertolla on oma lehmä ojassa, koska hänen omaa viestiään lainataksemme "Jouluruoka is a nightmare".)

Alkuvaiheen suunnitelmia...

Saimme tiedot annoksista kuukausi sitten ja aloimme heitellä ilmoille viini-ideoita laajalla skaalalla. Pallottelimme näitä keskenämme ja myös Humberton kanssa whatsappin välityksellä viikon pari, ja tänä aikana skaala kapeni hieman. Lopullisesti päätimme viinit pari viikkoa sitten tavatessamme, ja mielestämme saimme valittua kiinnostavia viinejä.
 
Itse menu vaikuttaa myös kiinnostavalta, Hellan ja huoneen nykyisen konseptin mukaisesti se sisältää 15 erilaista annosta, joissa perinteisten jouluruokien henkeä on viety fine dining-maailmaan.


Tästä lähdettiin


Lisävaloa annoksista tarjottiin
demonstratiivisin kuvin...
Yhditimme siis viinejä ruuille maistamatta tai näkemättä annoksia. Ideamme oli tuoda juomapareiksi sellaisia tuotteita, jotka ovat kiinnostavia itsessään, kuvastavat osin omaa viinihistoriaamme ja ovat rakenteeltaan ja aromimaailmaltaan annoksiin sopivia. Osa yhdistelmistä perustuu koettuihin yhdistelmiin ja osa en tehty ns. perstuntumalla: Esimerkiksi pääruuissa on villisikaa, jolle päätimme yhdistää etna rosson taannoisella Sisilian matkalla etnan rinteiden rifugio-ravintoloiden annosten perusteella. Toisaalta taas kalapääruoassa on Portugalin kansallisruokaa eli turskaa, joten vinho verde ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan. Ehkä.

Nyt on siis hyvä aika varata pöytä Hellasta ja huoneesta: Lupaamme, että viinit ovat kiinnostavia ja osin ehkäpä myös yllättäviä: Saatat maistaa viinityylejä, joihin et ole aiemmin tutustunut. Väännä siis suu ennakkoluulottomaan asentoon ja suuntaa Salhojankadulle!

Itse pääsemme maistamaan uuden menun ja viiniyhdistelmät tuoreeltaan perjantaina, jonka jälkeen lupaamme raportoida yhdistelmien toimivuudesta lisää.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Milhojas con dulce de leche

Chileläinen jälkiruokareseptiikka toimii googlettamisen perusteella seuraavasti:
1. Otetaan klassinen jälkiruokaresepti
2. Lisätään kondensoidusta maidosta keitettyä karamellia eli dulce de leceä


Tämä milhojas-kakku oli helppo ja nopea tehdä, kun oikaisimme taikinassa käyttämällä valmista filotaikinaa (kaupan pakkasesta). Raaka-aineita ei ole montaa, mutta yksinkertainen onkin monesti parasta! Tuunasimme alkuperäistä reseptiä vain aavistuksen lisäämällä karamelliin hieman paseerattua mustamarja-aroniaa tuomaan twistiä.

Tarvitset:

filotaikinaa
50 g voita
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl aronioita
tomusokeria

Laita uuni 225. Aloita sitten keittämällä kondensoitua maitoa kasaan maltillisella lämmöllä hetkinen, jotta se hieman tiivistyy ja pysyy paremmin kakun välissä (haihduta noin kolmannes. Kondessimaito palaa erittäin helposti pohjaan). Samalla paseeraa aroniat. Tämä onnistuu helpoiten, kun kuumennat marjoja mikrossa täydellä teholla muutaman minuutin niin että mehu irtoaa. Lisää pari ruokalusikallista paseerattua aroniaa maitosiirappiin. Laita jäähtymään.
Levitä filotaikinasta leivinpaperin kokoinen levy pellille. Voitele sulatetulla voilla, laita toinen arkki päälle, voitele taas ja lisää vielä yksi arkki ja voitele pinta. Leikkaa terävällä veitselle levy kuuteen yhtä suureen suorakaiteen muotoiseen palaan.  Laita uuniin. Ohuet filotaikinalevyt paistuvat kultaisiksi ja rapeiksi aivan muutamassa minuutissa ja palavat varsin nopsasti. Nosta filolevyt jäähtymään hetkeksi. Kokoa sitten kakku: Nosta tarjoiluastialle ensin filolevy, lusikoi sitten päälle maitokaramellia. Lisää seuraava levy ja jälleen karamellia. Toista, kunnes päälimmäiseksi tulee taikinalevu. Sihtaa päälle tomusokeria ja nauti!

Alkon tilausvalikoimasta löytyy yksi chileläinen jälkiruokaviini, joten suosituksen valinta ei ole vaikea! Sattumalta tämä on runsashappoinen riesling vendimia tardia eli köynnöksessä roikkuessaan kuivuneista rypäleistä valmistettu makea viini. Tämä Torresin Nectaria, makea riesling sopii tälle erittäin runsaalle kakulle hyvin. Jos et jaksa tilata, voit valita vaikkapa vakiovalikoimaan kuuluvan Lenz Moserin TBA-rieslingin Itävallasta !



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

COS nero di Lupo 2015: Sisilian aurinko pullossa


Elokuun Sisilian matkalta tarttui mukaan lukuisia mielenkiintoisia pulloja, ja yksi niistä avattiin nyt harmaassa ja sateisessa lokakuussa. Sisilian aurinko palasi hetkeksi silmiin ja pettymys koskaan saapumattomasta kesästä lieveni.

COS on yksi eteläisen Sisilia Vittorian alueen tunnetuimmista tuottajista. Viinitalo on kolmen ystävyksen Giambattista Cilian, Cirino Stranon ja Giusto Occhipintin perustama. Talo syntyi, kun kolmikko sai haltuunsa Cilian isältä viinitarhat ja tuotantotilat Bastonacan kylässä Vittorian kaupungin pohjoispuolella. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1980, ja talon toimintatapa muutti pikku hiljaa käsityksen alueesta lähinnä bulkkiviinien tuottajana.

COS:n tarhoilla noudatetaan biodynaamisia viljelyperiaatteita, mikä oli tuohon saakka ollut alueella ennenkuulumatonta. Viinit käytettiin savisammioissa, jolloin rypäleiden omat aromit pääsivät loistamaan. Vuosien saatossa toiminta laajeni, rakennettiin uusia tuotantotiloja ja hankittiin lisää tarhoja. Vuonna 2005 tuotettiin ensimmäin DOCG-laatuluokiteltu viini: Luokituksen saaminen Vittorian alueelle oli pitkilti COS:n tekemän työn tulosta. Uusien tuotantotilojen myöstä siirryttiin käyttämään viinien viinien kypsyttämiseen tynnyrien sijaan amforoita.

Nero di Lupo puhdas nero d'avola. Köynnökset ovata keskimäärin 15-vuotiaita, kasvavat 250 m merenpinnan yläpuolella hiekan ja kalkkikiven sekaisessa maaperässä. Rypäleet kerätään luonnollisesti käsin, viini käy spontaanisti kuorten kanssa sementtitankeissa ja kypsyy samaten sementissä ja lisäksi pullossa vuodesta puoleentoista.

Tiilenpunainen, keskisyvä väri. Viinin tuoksu on heti lasiin kaatamisen jälkeen jopa hyökkäävä: siinä on pistävää lannantuoksua ja volatiilia asetonintuoksua, joka yhdessä peittää alleen marjaisen tausta-aromin. Viini kuitenkin tuulettuu lasissa ja muuttuu kymmenessä minuttissa täysin: Asetoni on tiessään, bretta asettuu kompleksisuutta tuovaksi hennoksi tallintaukseksi ja hikiseksi satulaksi. Marjapuolelta löytyy mansikkaa ja kypsää tumma kirsikkaa, näiden lisänä aavistus lämmintä mausteisuutta. Suussa viini on hyvin raikas, mikä ainakin osin johtuu siitä että tässä on aivan aavistus hiilihappoa. Muukin hapokkuus on runsas ja viini siten raikas. Aromipaletilla edellä mainittuun marjaisuuteen liittyy voimakkaasti välimerellistä yrttisyyttä, ja suussa viinin moniulotteisuus lisääntyy edelleen. Tanniinit ovat korkeintaan keskivoimakkaat ja hienosyiset. Viini on ilmaannuttuaan yllättävänkin kepeä ja marjainen.

Erittäin kiinnostava viini, joka kehittyi lasissa upean moniulotteiseksi. Tätä tulee ehdottomasti dekantoida tai tuulettaa lasissa ennen nauttimista vähintään puolisen tuntia. Suosittelemme nauttimaan tämän hieman viileänä, jolloin viinin marjaisuus ja hapokkuus pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Ruokapariksi tälle sopivat esimerkiksi paahdetut, yrteillä maustetut kasvikset, tomaattiset kastikkeet ja umamiset juustot. Varsinaisena pihviviininä tätä ei voi pitää, mutta tomaattisessa kastikkeessa haudutettu lammas sopii viinille varmasti.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Blossa 2017: Eksoottista lämpöä räntäsateeseen.


kuva: alko
Seuraava on kirjoitettu näytepullon perusteella.

Blossa-glögistä on lanseerattu vuodesta 2011 alkaen joka vuosi uusi kausimaku, ja näitä olemme aiemminkin maistelleet. Saimme jälleen Altialta näytteenä uuden vuosikertablossan, joka on nyt saatavissa Alkoista. Blossa 17:n makumaailma ammentaa vaikutteensa Intiasta. Tämä on sikäli luontevaa, että tyypilliset glögin mausteet neilikka, inkivääri, kaardemumma ja kaneli ovat kaikki osa intialaista ruokaperinnettä. Vuosikertablossaan on kuitenkin saatu lisää eksoottista twistiä voimakkaasti mangoisella pohjaviinillä.

Mangon aromi on ensi nuuhkaisusta alkaen dominoiva, taustalla tuoksuvat inkivääri ja neilikka. Tuottajan tietojen mukaan mukana on juustokiminaa ja chiliä, mutta näitä emme spontaanisti pystyneet aromimaailmasta tunnistamaan. Tuoksu on sikäli hillitty, etä lämpimänäkään alkoholin ja mausteiden aromit eivät hyökkää nenään.
Maussa mausteet ja alkoholi luovat lämmittävän tunnun. Verrattuna perinteiseen runsaan mausteiseen punaviiniblossaan jälkimaussa varsin vähän katkeruutta. Ei niin paljoa sokeria kuin perusblossassa, mangoaromi kuitenkin tuo makeuden tuntua.

Mielestämme Blossa 17 on kohtalaisen onnistunut: Se ei ole glögi sanan perinteisessä mielessä, mutta  kylmän syyspäivän illan lämmittävänä juomana tämä toimii oikein hyvin. Sekoituksen on tarkoitus viedä mielikuvat Intiaan, ja siinä mangon ja mausteiden yhdistelmä onnistuukin varsin hyvin: Aromimaailma on eksoottinen ja muistuttaa lämmöstä kylmän syksyn keskellä. Pullon design on myös hyvin piristävä putoilevia lehtiä ja tihkusadetta ikkunasta katsellessa. Nyt maistettu pullo oli saatu näytteenä, mutta toinen tulee varmasti vielä ennen joulua hankittua.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Pääruuaksi Porotos Granados!


Tämä kurpitsaa, papuja, tomaattia ja maissia sisältävä keitto tai muhennos on erittäin passeli ruoka viilenevään syksyyn: Tätä on helppo tehdä iso kattilallinen ja kutsua iso määrä ystäviä kylään! Lisäksi kurpitsan sesonki on lyhyt ja se on juuri nyt!

Porotos granados:

(noin 10 annosta)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
400 g tomaattia kuutioituna
1 pienehkö kurpitsa (alle kilo)
400 g maissia (pakkasesta)
1 prk voipapuja
1 prk caneli- tai ruskeita papuja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl savupaprikaa
1 tl juustokuminaa
500 ml kasvislientä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
(1/2 dl riisiä, jos haluat paksumman muhennosmaisen ruuan)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori kurpitsa, halkaise, poista siemenet ja kuutioi nopiksi. Kuutioi tomaatti. Kuullota sipulia öljyssä pari minuuttia, lisää sitten valkosipuli vielä minuutiksi. Lisää sitten tomaatit ja mausteet (ei suolaa vielä). Lisää sitten pavut, kurpitsat ja liemi. Keitä rauhassa tunti. Lisää maissit, keitä vielä 10 min. Tarkista rakenne: jos haluat paksumpaa, lisää riisiä ja anna kypsyä. Suolaa lopuksi, isoon kattilalliseeen mennee noin pari teelusikallista.

Koristeeksi lautaselle voi paahtaa paloiksi leikattuja maissintähkiä, mutta nämä eivät ole välttämättömiä. Tarjoa leivän kanssa. Jos teit paksumpaa muhenosta, tämä sopii hyvin vaikka maissitortillan täytteeksi!

Juomasuositus

Jos jaksat nähdä vaivaa ja hankkia viinin alkon "nettikaupasta", niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti tätä mukavan tuhdin marjaisaa ja yrttisen mausteista país-rypäleestä valmistettua Küdaw Nativo País:a. Viini tulee Maulen alueelta, jossa aliarvostettu país on tuottanut viime aikoina alkanut herättää viinintekijöiden mielenkiintoa: Huolellisesti viljeltynä lajike tuottaa laadukkaita, aluetta ja maan historiaa ilmentäviä viinejä. Jos haluat viinin vakiovalikoimasta, suosittelemme siinä tapauksessa "varmana valintana" Montesin Alpha Pinot Noiria: Selkeästi uuden maailman tyyliä edustava, runsaan marjainen ja mausteinen pinot toimii tämän ruuan kanssa mukavasti, savupaprika annoksessa tarjoaa vastapainoa viinin hivenen hilloiselle ja tammiselle aromimaailmalle.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Domäne Wachau Riesling Federspiel Terrasen 2016


kuva: alko
Pullo on saatu näytteenä maahantuojalta

Wachaun viinialue sijaitsee Itävallassa Wienistä länteen. Alueen viinitarhat sijaitseva Tonavan varren jyrkillä, pengerretyillä rinteillä. Maaperässä on graniittista gneissiä, joka tuo viineihin tyypillistä mineraalisuutta. Tarhat sijaitsevat pääasiassa joen pohjoispuolella. Kallistussuunnat ja aurinkoisuus vaihtelevat voimakkaasti tarhojen välillä.  Laakso sijaitsee kahden korkean metsäisen ylänköalueen välissä, ja suojaisan sijainnin vuoksi mikroilmasto on suhteellisen lämmin.

Tonavan laaksoa pitkin aluelle virtaa päivisin lämmintä ilmaa idästä Unkarin alangon suunnalta, ja toisaalta yöllä pohjoispuolen korkeilta metsäisiltä aluilta laskeutuu viileää ilmaa laaksoon. Vuorokauden voimakkaat lämpötilavaihtelut säilyttävät viineissä hyvän hapokkuuden.

Alueen tärkeimmät lajikkeet ovat grüner veltliner ja riesling. Ensimmäistä kasvatetaan rinteiden alaosan runsaammassa maaperässä, kun taas riesling viihtyy rinteiden yläosien köyhässä ja kivisessä maaperässä. Alueen rieslingeissä on tyypillisesti sekä lämpimien päivien ja pitkän kasvukauden aikaansaaman fenolisen kypsyyden tuottamaa täyteläistä hedelmäisyyttä että voimakkaiden vuorokauden lämpötilavaihtelujen säilyttämää teräksistä hapokkuutta: Alsace meets Mosel.

Wachaun alueella on oma laatuluokitus: Steinfeder on nuorena juotavaksi tarkoitettu raikas, alle 11 % viini, federspiel taas on tehty hieman kypsemmistä rypäleistä jolloin viinissä on hieman enemmän alkoholia, hedelmää ja ikääntymispotentiaalia. Smaragd-viinit on tehty kypsimmistä rypäleistä, ja viineissä on siten runsaasti konsentraatiota ja alkoholia yli 12,5 %. Smaragdit kestävät loistavasti ikääntymistä.

Domäne Wachau on alueen suurin peluri. Ko-operatiivin osakkaat viljelevät lähes kolmannesta koko Wachaun alueen tarhoista, ja ko-operatiivi tuottaakin perustason terrassen-sarjan ja eri kyläviinien lisäksi yli 20 eri tarhaviiniä.

Maistamamme riesling federspiel on entry level-viini terrassen-sarjasta. Tämä federspiel on lasissa varsin haalean keltainen ja kevytliikkeinen. Tuoksussa on sitruunaa, greippiä, hentona taustalla muscat-viineistä tuttua kukkaisuutta sekä aavistus ruohoista vihreyttä. Maku on täysin kuiva, teräksinen. Tuoksu lupaa kenties enemmän hedelmää kuin maku lopulta antaa, sillä runko jää kevyehköksi ja aromipaletilla sitrus nousee selkeimmäksi. Jälkimaussa hieman greippistä kitkeryyttä ja hyvä sitrushapokkuus.

Viini on tuoksultaan taattua rieslingiä. Makumaailma ja suutuntuma on selkeästi itävaltalainen: Kuiva ja teräksinen. Viini on kokonaisuudessaan mukava tapaus, toimii selvästi paremmin ruuan kanssa kuin sellaisenaan. Ruokapareiksi tulee mieleen tarte flambé tuhteine hapankermapohjineen tai järvikala kermaisen sienikastikkeen kera. Ja jos ruuassa on hyvää itävaltalaista juustoa, niin veikkaan että mikään ei voi mennä vikaan...

Viini irtoaa monopolista 15 eurolla, mikä on mielestämme tästä melko kohtuullinen hinta jos pitää itävaltalaisesta kuivasta riesling-tyylistä ja katselee kuvia Wachaun hengenvaarallisista rinteistä. Joku ne rypäleet sieltä hakee....

Viini on saatu näytteenä maahantuojalta, joten ilmaisen pullon vaikutusta mielikuvaan ei voi poissulkeä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Alkuun Empanadoja ja Pebreä


Empanadoja, suomalaista pasteijaa hieman muistuttavia täytettyjä taikinakuoria syödään kaikkialla Etelä-Amerikassa. Täytteenä on usein lihaa, mutta näin lihattoman lokakuun merkeissä teimme näistä kasvisversion.

Taikina:
(12 pientä empanadaa)
200 g jauhoa
0,5 dl öljyä
1 muna
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria

+ 1 muna voiteluun

Sekoita suola ja sokeri jauhoihin. Kaada puolet öljystä joukkoon ja sekoittele tasaiseksi. Sekoita muna veteen. Lisää pikku hiljaa muna-vesiseosta jauhoihin koko ajan vaivaten, kunnes taikinasta tulee tiivis kimmoisa pallo. Vaivaa kunnolla. Kauli jauhotetulla alustalla noin 3 mm paksuksi suorakulmaiseksi levyksi. Sivele levystä 2/3 öljyllä, käännä öljyämätön kolmannes keskikolmanneksen päälle ja öljytty kolmannes tämän päälle. Kauli jälleen ohueksi ja toista voitelu ja taittelu. Laita jääkaappiin kelmussa jäähtymään. Kauli sitten taas 3 mm levyksi ja paina taikinasta stanssilla 10-12 cm ympyröitä.

Täyte:
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 pieni bataatti (200 g)
1 dl vihreitä linssejä
1 muna
2 rkl öljyä
1/2 + 1/2 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
1 laakerinlehti

Laita linssit ja laakerinlehti kattilaan suolattuun veteen (2 dl) kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Raasta kuorittu bataatti. Kuullota sipuleita ja valkosipuleja öljyssä pari minuuttia, lisää sitten raastettu bataatti. Paistele miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää linssit keitinvesineen sekä mausteet ja anna hautua kypsäksi. Tarkista suola. Anna  jäähtyä hetki ja lisää muna.

Täytä empanadat: Laita ympyrän toiselle puoliskolle noin ruokalusikallinen täytettä ja käännä vapaa puoli päälle. Painele haarukalla reuna kiinni. Voitele munalla, paista 225-asteessa 15-20 min.

Pebre:
1 pieni sipuli
4 kynttä valkosipulia
1 vihreä ja 1 punainen chili
1 iso tomaatti
ruukku lehtipersiljaa
1 rkl öljyä
2-3 rkl punaista viinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl srirachaa
vettä

pilko tomaatti, sipululi, valkosipuli ja chili pieneksi. Hakkaa persilja. Sekoita kulhossa, lisää öljy, etikka ja sriracha. Mausta suolalla maun mukaan. Lisää tilkka vettä, sekoita ja laita maustumaan jääkaappiin tunniksi pariksi.

Tarjoa empanadat pebre-kastikkeen kanssa ja nauti!

Viineksi tarjoamme paria vaihtoehtoa: Maistoimme taannoin Cono Surin Block 23 Rieslingiä, joka on hintaansa nähden aivan pätevä viini. Pieni varoitus kuitenkin, jos odotat perinteistä rieslingiä, tulet pettymään. Viinin aromimaailmassa on sauvignon blanc-tyyppistä vihreyttä, eksoottista sitrushedelmää ja raikas mineraalinen jälkimaku. Hyvä viini sinänsä, mutta rieslingiksi emme tätä välttämättä olisi sokkona tunnistaneet! Toinen, kenties parempi vaihtoehto on Lapostolle Cuvée Alexandre Chardonnay, joka on mielestä melko kaunis, hyvällä maulla tammitettu chardonnay: Viinissä on sopivassa suhteessa sitruksista hapokkuutta, kypsien kivellisten hedelmien ja oljen aromia yhdistettynä tammen tuomaan paahteiseen, toffeeseen taittavien aromien kanssa. Tammetus on aistittavissa, mutta ei hallitsevana piirteenä. Tasapainoinen viini, jonka runsaus toimii syvänmakuisten empanadojen kanssa hyvin.