Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Viinimarjat ovat kypsiä - Sauvignon Blac- horisontaalitasting




Perjantaina jatkettiin Kalevan viiniklubin horisontaalitastingien sarjaa hyvän Riesling-kokemuksen jälkeen. Tänään vuorossa oli kesäisesti Sauvignon Blanc, tuo maailman vallannut villi valkoinen ranskalainen.

Sauvignon blanc lienee kotoisin Bordeaux:sta, jossa rypälettä edelleen viljelään sekoitettavaksi Semillonin kanssa Bordeaux Blanciksi. Kuuluisimpia raskalaisia lajikeviinejä Sauvignon Blancista tuotetaan kuitenkin Loiren yläjuoksun Sancerressä ja Pouillyssä, jossa kalkkikivinen maaperä yhdessä Kimmelridge-kalkin ja sopivan ilmaston kanssa tuottavat varsin mineraalisia ja hapokkaita Sauvignoneja.

Rypäle on kuitenkin levinnyt ympäri maailman. Ranskassa rypäleitä ei etiketissä mainita, joten rypäleen nimi tuli suuren yleisän tietoisuuteen vasta Uuden-Seelannin kulttituotteen, Marlboroughn alueella eteläsaarella tuotetun Cloudy Bayn myötä. Kyseinen viini esitteli ensimmäisenä aivan uudentyylisen Sauvignon Blancin, joka saavutti välittömän menestyksen. Tähän kuului matalammassa käymislämpötilassa puhtaan reduktiivisen käymisen avulla tuotettu viini, jossa hedelmäiset aromit korostuavat huippuunsa hapokkuuden kärsimättä. Lopputuloksena saadaan intensiivisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas viini, joka sopii laajalle kattaukselle erilaisia ruokia. Nykyisin tämä tyyli on vallitseva lähes kautta maailman lukuunottamatta klassisia raskalaisia Pouilly-Fumea ja Sancerreä. Uudesta seelannista rypäle on kaupallisen menestyksen myötä levinnyt laajalti, ja hyviä Sauvignoneja tulee nykyyän etenkin Kaliforniasta, Chilen viileämmiltä alueilta, Etelä-Australiasta ja Italian Alto Adigesta ja Friulista.

Perjantaina maistettiin 5 viiniä:
Kalifornialainen Concannon (9,99e, tottakai!), espanjalainen Mocén (11,58e), Uuden-seelannin Mud House (13,04e), Nepenthe (13,98e) Australiasta ja Sancerre La Chatellenie (17,44e) Ranskan Loiresta.

Aromimaailmasta löydettiin mustaherukkaa, mineraalisuutta, hikeä, treenikassia, kissanpissaa, ruohoa, nokkosta, limettimansikkamehua, passionhedelmää, nokkosta ja tomaattia. Tässä joitakin kuvauksia. Ranskalaisessa kivinen mineraalisuus oli selkein. Kaikki muut viinit paitsi espanjalainen Mocén olivat hyvähappoisen pirteitä, tuosta mainitusta happoa puuttui ja se olikin kaikkien mielestä tympeähkön makuinen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun lähes koko pullo oli vielä illan jälkeen juomatta, vain maistiaiset kaadettiin. Hedelmäisin oli Mud house, mutta siinä hedelmäisyyden tasapainona oli hyvä hapokkuus. Positiivisin yllätys oli Concannon, jossa oli selkeä hedelmäisyys ja hapokkuus, mutta myös tuntuvaa mineraalisuutta. Tämä tuomittiin hinta-laatusuhteeltaan ehdottomaksi voittajaksi.

Ilta opetti ainakin sen, että SB viihtyy viileässä, eikä Espanjassa ilmeisesti tällaista ole. Kaikissa viineissä toistuivat samat perusaromit, mutta eri suhteissa. Tämän jälkeen eri alueiden Saukkareiden yhdistäminen ruualle tarkentunee ainakin allekirjoittaneella. Ja mainittakoon vielä, että lähes pullolisen Sauvignonia juotuani tunsin tuoksuvani tuolle iki-ihanalle metoksipyratsiinille koko seuraavan päivän 50km hikisen pyörälenkin. Aromi todella puskee kehosta ulos varsin voimakkaana. Kokeilkaa jos ette usko.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Gaja Piemontesta Piemontessa



Toissapäivänä päästiin Tampereella maistamaan harvinaista herkkua, kun Piemonten kenties kuuluisimman viinitalon -Gajan- pääenologi Guido Rivella jalkautui kaupunkiin esittelemään ja maistattamaan talon viinejä.

Gajan viinitalo on kotoisin Piemonten Barbarescon kylästä, tuon Barolon 'pikkusiskon' kotipaikasta. Giovanni Gaja pullotti ensimmäiset viininsä omalla nimellään 1839, joten talo viettää vielä tällä vuosikymmenellä 150-vuotisjuhliaan. Nykyinen omistaja on Angelo Gaja, viininviljelijä neljännessä sukupolvessa. Angelolla ei ole poikaa, joten tilanne vaikutti nimen säilymisen kannalta uhkaavalta. Siksi herra Angelo onkin nimennyt toisen tyttärensä Gajaksi. Nimen säilyminen on siis turvattu. (Gaja Gaja on muuten huhujen mukaan sinkku, eli ei muuta kuin viininviljelijöiksi mielivät miehet yritystä kehiin!)

Gajan kuuluisimmat viinit ovat Nebbiolo-rypäleestä valmistettuja barbarescoja ja baroloita, mutta talo on hankkinut maita myös Toscanasta Maremman alueelta. Siellä viljellään, -Sassicaian ja Ornellaian naapurissa- Sangioveseä ja kansainvälisiä rypäleitä Cabernet sauvignonia, Merlota ja Cabernet Francia. Talon linja on, että se käyttää viineihinsä vain itse kasvattamiaan rypäleitä, joten kun Angelo Gaja päätti aikanaan monipuolistaa ja "pehmentää" talon viinivalikoimaa paremmin kansainvälistä kysyntää vastaavaksi, tarvittiin maita joilla viljellä kansainvälisiä rypäleitä sekoitettavaksi kuningas Nebbiolon kanssa.

Maistetut viinit olivat mielenkiintoisia. Piemontesta oli maistettavana 4 viiniä, Toscanasta kaksi.

Ensimmäinen maistettu viini oli Sito Moresco 2005, jossa oli sekoitettuna Nebbioloa, Merlot:a ja CS:a. Viini on tehty nuorehkona nautittavaksi, mutta se oli kuitenkin edelleen hieman raaka. Sinänsä aromeissa sekottuivat hienosti Nebbiolon eteerinen orvokkisuus ja CS:n herukkaisuus. Mielestämme viini olisi hyötynyt parista lisävuodesta kellarissa.

Seuraavana maistettiin vuoden 2000 Barbaresco, puhdas Nebbiolo-viini siis. Viinissä oli melko vieno tuoksu, jossa oli tunnettavissa nahkaa ja kukkaisuutta. Rakenne oli hyvä, hapokkus riitti. Tanniinit olivat varsin vahvat mutta eivät kuitenkaan enää hyökänneet korviin saakka. Vuosi 2000 oli piemontessa ennätyslämmin, ja enologi Rivellan mukaan kyseisen vuoden viinit kehittyvät siksi nopeammin kuin viileämpien vuosien tuotteet.

Kolmas piemontelainen oli Dagromis Barolola Morra, joka on myös puhdas nebbiolo mutta tällä kertaa naapurikylästä. Vuosikerta oli 2005, ja viini oli vielä selvästi raaka. Tanniinisuus peitti kaiken alleen, pöytäseuran kommentti oli, että kuin nahkasaapasta pureskelisi. Varsin osuva kuvaus...

Viimeisenä Nebbiolona oli Conteisa 2000. Viini on perinteisen tyylin Barolo, jossa on barbera-rypälettä 5% eikä sitä saa sen vuoksi DOCG-säädösten mukaan kutsua Baroloksi. Enologin mukaan tämä on kuitenkin vuosisatainen Barolo-resepti, jolla viiniä on saatu hieman pehmitettyä. Kyseessä oli taas tuon kuuman kesän tuote, ja edellisen tanniinipommin jälkeen se maistuikin varsin miellytävältä. Tuoksu oli maan, nahan, hennon marjaisuuden ja kukkaisuuden yhdistelmä, ja suutuntuma miellyttävä. Tätä kissa ostaisi, jos sillä olisi lottovoitto takataskussa...

Toscanalaiset Promis- ja Magari- viinit olivat Nebbiolojen jälkeen kuin silkkiä kitalaelle. Magarissa on Sangioveseä, cabernet Francia ja Merlot:a, ja jäölimmäinen on puhdas bordeaux-sekoitus. Magari vei aromimaailman suoraan Toscanalaisen tallin taa, ja jälkimmäinen oli miellyttävästi ikääntynyt bordeaux-tyyppinen viini. Näiden hintakin taitaa olla jossakin meikäläisen kipukynnyksen ylärajan tuntumassa, joten tällaisia saattaa joskus tilaisuuden tullen eksyä esimerkiksi reissulta kaappiin.

Maistelu oli hieno kokemus, joka avarsi näkökulmaa etenkin piemonten viineihin. Näitä viinejä ei tiettävästi suomessa ole juuri tarjolla, joten tilaisuus oli sikälikin ainutlaatuinen. Tosin Rivella lupaili, että talon viinejä pyritään jatkossa tuomaan paremmin tarjolle myös täällä. Toivotaan sitä ja lottovoittoa. Tai ainakin palkankorotusta.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Poikkeuksellisen aktiivinen maisteluviikko


Hei!

Tällä viikolla pullon henki aktivoituu maistamisen saralla, koska ohjelmassa on normaalin kesähengailun, työn teon ja treenaamisen lisäksi myös kaksi maistelua. Torstaina me osallistutaan Ravintola Piemontessa Angelo Gajan enologin Guido Rivellan pitämään maisteluun. Perjantaina maistetellaan sitten Tanniinin johdolla viiniklubin kanssa Sauvingnon Blanceja ympäri maailman. Tanniini varmaan myös tekee oman postauksen SB-horisontaalista. Kupla odottaa aikas paljon Gaja-maistelua, koska ainakin edellin kokemus Piemonten järjestämästä maistelusta oli varsin positiivinen http://pullonhenki.blogspot.com/2011_04_01_archive.html kokemus. Gajan maistelusta tulee varmasti myös oma postaus, koska Kuplalle tuotteet ovat uusi tuttavuus, vaikka nimi on tuttu ja viinitilan maine on myös tuttu. Mielenkiinnolla siis odotetellaan mitä huomenna saadaan maistella. Varmasti ainakin punaisia italiasta...

Piemonte on muutenkin yksi pullon hengen jäsenten suosikkiravintoloista Tampereen suunnalla, koska harvoin on täytynyt lähteä kotiin tyytymättömänä. Ruoka on todella hyvää ja henkilökunnan viinituntemus saa myös positiivisen arvion. Lisäksi tunnelma pienessä Piemonten alueen viineihin ja ruokiin keskittyvässä ravintolassa on aina yhtä mukava ja rento. Jos lukijat eksyvät Tampereen suuntaan niin lämpimästi voin suositella Piemontea rentona ruokailupaikkana, jossa hinta-laatusuhde on kohdallaan.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Viiniklubi 1-v!




Viiniklubin 1-vuotisjuhlat olisi oikeastaan pitää jo kevättalvella, sillä ensimmäisen kerran kokoonnuttiin muistamamme mukaan helmikuussa 2010. Jäsenistö kuitenkin lisääntyi kesällä, ja siksi vuosipäivän ajankohdaksi valittiin lähinnä arpomalla kesäkuu. Ei se liene niin tarkkaa milloin juhlii kunhan juhlii kunnolla. Juhlat päätettiin huumorimielessä pitää puolivakavasti puku päällä pönöttäen. Elämässä ei ole koskaan liikaa kohokohtia, jos ei niitä itse järjestä!






Seura saapui pullonhenkelään iltapäivän helteessä. Aamusta saakka jatkunut kokkaaminen ei ollut varsinaisesti viilentänyt etelänpuoleista residenssiämme, vaan lämpötila lienee ollut kolmenkymmenen paremmalla puolen. Onneksi tuosta pukulinjasta oli joustettu varsin vapaasti, muutoin hikeä olisi saanut kuivailla mopilla lattioilta. Alkutunnelmaa viilennettiin David Ermelin Cremant d'Alsacella, joka olikin jääkaappikylmänä varsin raikas alkumalja.

Kun koko seurue lopulta saatiin paikallepäästiin pöydän ääreen. Eikä siitä sitten aivan heti pääs
tykään pois, sillä Kupla ja sen veli olivat laatineet varsin mittavan menun. Amusena tarjottiin savumuikkumoussea saaristolaisleivältä, ja juomana tämän suupalan painikkeeksi perinteinen ruotsalainen Snällerödsin luomusnapsi, joka oli yhtä pahaa kuin snapsi on. Se tasapainotti hyvin onnistunuttaja maistuvaa amusea mainiosti.Sitten seurasi varsinainen kavalkadi ruokia, menu oli seuraavanlainen:

Alkumaljana

David Ermel Millesime Cremant d'Alcase

Amuse bouche

Snapsi

Creme Ninon shamppanjavaahdolla

Maurice Lassalle Champagne Premier Cru Vintage 2002

Kylmäsavulohta, inkiväärimoussea ja rucolaa

Villa Maria Sauvingnon Blanc 2010

Paahdettua nieriää, nokkos-perunapyreetä, ruohosipulihollandaise

Pisoni Pinot Nero 2009

Valikoima juustoja ja raparperihilloketta

Castano Monastrell Dulce 20

06

Mansikka-trilogia

Yalumba Noble Pick Botrytis Viognier 2006

Petit fours

Syöminen venyi tuntikausien mittaiseksi, ja vatsat venyivät mukana. Vaikka tosiasiassa Kupla onnistui mitoittamaan annoskoon varsin sopivaksi, eikä kukaan ollut ähkyinen ruokailun päättyessä, pienessä sievässä sen sijaan lähes kaikki. Syömistahtikin pidettiin tarkoituksellisen hitaana ruokalaji tunnissa, jolloin keskusteluille jäi runsaasti aikaa. Parhaat keskustelut käydään mielestämme ruokapöydässä, jonka ympärillä on eri taustoja omaavia ihmisiä, jotka jakavat jotakin yhteistä. Tässä tapauksessa tuo yhteinen olivat viinit, joita keskustelu ajoin sivusi ja joista se rönsyili laajalti.

Ilta ei pimentynyt, mutta lopulta koitti väsy ja kukin lähti maksamaan syömisen, juomisen ja valvomisen veroa omaan kaupunginosaansa, toivon mukaan tyytyväisenä.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Pullon henki lähtee seikkailemaan Alsacen viinireitille

Pullon hengen jäsenten tarkoitus on tutustua Alsacen viinireitin viinikyliin ja tarhoihin syyskuun puolivälissä.
Reissulla on tarkoitus kulkea lentäen strasbourgiin, josta matka jatkuu bussilla Obernaihin. Obernaista eteenpäin tarkoitus on kulkea reitti kävellen viinitietä ja Gr5-vaellusreittiä pitkin. Pullon hengen pitäjät ovat aikaisemmin kartoittaneet vaelluskokemusta Italian Como-järveltä ja Skotlannin Speysidewaylta, joten uskallamme vihdoin toteuttaa unelmamme ja tutustua viinitiloihin vaeltaen. Tällä tavalla myös ratkaisemme helposti ongelman kuskista, jos jalat ei enää kanna niin aina voi soittaa taksin.

Vaellusreitiksi olemme alustavasti suunnitelleet oheista reittiä. Obernai-Moint Sainte odile-Andlau-Dieffenthal-Ribeauville-Turckheim-Colmar. Kupla kyseleekin nyt vinkkejä lukijoilta Alsacen alueelle. Mitä viinitarhoja- ja tiloja suosittelette, mihin ravintolaan olette ihastuneet, missä kannattaa yöpyä ja mitä muuta Alsacessa kannattaa tehdä kuin juoda viiniä ja rentoutua?

Blogiin on tulossa loppuviikon aikana myös päivitystä viiniklubin 1-vuotisjuhlista, jossa Kupla hikoili keittiössä velipojan kanssa ja Tanniini vastasi hovimestarin roolista.