Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kolme lasia, yksi viini

Viininä oli viikonloppuna maistossa Fog Head Monterey Pinot Noir 09 USA:sta. Alkoon näytti ilmestyneen runsaasti yhdysvaltalaisia punaviinejä zinfandelista CS-Merlot-sekoitteisiin. Fog head valikoitui Viinilehden perusteella.

Viini sinänsä oli miellyttävä tuttavuus, joskaan ei aivan tyypillinen uuden maailman PN, näin Uuden seelannin tyyliin tottuneelle. NZ-pinotit ovat kaikki olleet tyypiltään hilloisia ja puhtaasti marjaisia. Tässä kalifornialaisessa oli mukana mukava mausteisuus ja jopa paahteisuus, joka toi pinotiin uuden vivahteen.

Bordeaux, Riesling-sangiovese ja Vinum-peruspunaviinilasi
Perusaromeina tuoksussa mansikka, puolukka, hento savuisuus, vanilja, mausteisuus. Viini on pinot noiriksi varsin maanläheinen. Jälleen kerran tunsin tuoksussa hennon appelsiininkuoren aromin, mistä lie sen nenääni sain. Epäilin jo käsiä ja laseja, mutta niissä ei tuota ollut. (jos joku lukija maistaa viiniä, niin kommentoikoon ystävällisesti, löytyykö tuoksusta appelsiininkuorta?)

Maku on suussa täyteläinen. Marjaiset aromit korostuvat, mutta jälkimakuun tulee tamminen, etäisesti rommista muistuttava nuotti. Viini ei siis mielestäni ole lainkaan tyypillinen pn, mutta silti yksi kiinnostavimpia viimeaikoina maistamiani viinejä.

Sitten ne kolme lasia. Pitkästä aikaa ajattelin testata Riedel-sarjaa rinnakkain. Testissä oli Bordeaux, Riesling-Sangiovese ja vinum-peruspunkkulasi.

Bordeaux-lasi korosti eniten tammisuutta ja mausteita, vaniljan aromi tuli nenään voimakkaana. Selvästi valjummin tuoksua antoi Riesling-Sangiovese, josta viiniä sai tuoksuttaa varsin pitkään ennenkö nenä sai hajun päästä kiinni. Tässä lasissa viini tuoksui selvästi raikkaammalta kuin edellisessä, ja tässä sen appelsiininkin tunsi selkeimmin. Viimeisenä peruspunkkulasi. Se antoi selkeimmin hedelmäisen tuoksun, mutta toi mukaan riesling-lasia enemmän mausteisuutta. Tätä saattoi kyllä toisaalta odottaakin, onhan lasin muoto näiden kahden edellisen välimaastosta.

Lopputulemana voisin todeta, että viini toimi kenties parhaiten Bordeaux-lasista, ainakin omasta mielestäni. Lasi korosti viinin pinot noirin marjaisuuden ohella mausteita ja tammea, mikä oli positiivinen lisä ja monipuolisti tuoksua.

Tätä lasien ristiintestailua taidan jatkaa muillakin viineillä, sillä erot olivat varsin selviä ja nautintoon vaikuttavia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Sweet Italy

pääruuaksi siikaa, polentakakkua, rucolaa
 pinaatti-yrttipyrettä
Perjantain illallinen kantaravinteliksi muodostuneessa Vinoteca del Piemontessa sisälsi tällä kertaa koko joukon makeita viinejä, ja siten ajattelinkin tähän lyhyen pätkän aiheesta kirjoittaa.

Ensi alkuun tuoreesta tuttavuudeasta, josta Viinijano näyttää kirjoittaneen jo vuosi takaperin. Kyseessä on perinteisesti digestiivinä tarjottava, mutta perjantain aterialla aperetiivina ollut Barolo Chinato. Kyseinen juoma oli varsin mukava aloitus aterialle, jonne taivallettiin lumituiskun läpi sohjossa rämpien. (Tampereella ei juuri aurailla jalkakäytäviä...)

Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. 


Maustekauppa Saigonissa. Täällä myytiin mm. tuota kiniininkuota
Sitten ne yrtit. Pääosassa on kiniinipuun kuori, jota uutetaan viinissä. Tämän jälkeen lisätään vielä muita mausteita, reseptistä riippuen. Yleisesti käytetään kuitenkin ilmeisesti korianteria, neilikkaa ja tähtiäanista. Ja tulos, se on loistava. Maku on barolomaisen pitkä, aromi kukkainen ja luonnollisesti yrttinen. Pitäkään jälkimakuun tuo oman säväyksensä kiniinin karvaus, johon yhdistyvät barolon tanniinit ja jouluisten mausteiden lämmittävyys. Tämä saattaa hyvinkin olla pullon henkelän ensi joulun glögin korvike. Valitettavasti valmista tuotetta ei saa kuin yhtä lajia, sitäkin täytyy tilata Superioresta saksasta. Ehkä taytyy hankkia kiniininkuorta :=). Kaiken lisäksi Barolo chinato on ilmeisesti loistava yhdistelmä suklaan kanssa. Sopii jouluun, ja pakko kokeilla. 


Juustojen kanssa juotiin Vin Santo dei Chianti Classico. Rypäleinä olivat trebbiano ja malvasia bianco. Viini oli tyypillinen aprikoosinen ja rusinainen, ihanan makea vin santo, joka istui juustoille loistavasti. 


Vin Santo valmistetaan kuivaamalla rypäleitä talven yli olkien päällä vintillä (nykyään kenties toisenlaisilla alustoilla ja suunnitelluissa varastoissa). Tämän jälkeen rypäleet puristetaan, mehuun lisätään hieman valmista vin santoa 'kick startiksi'. Tämän jälkeen viini käy pienissä tynnyreissä vähintään 3 vuotta. Tynnyreissä on perinteisesti käytetty kastanjapuuta, mutta nykyään tammi on ilmeisesti yleisempi. Osa tuottajista mainitesee myös mulperipuun ja kirsikan, jotka tuovat omanlaisiaan aromeja. Käymisen aikana viinistä osa haihtuu tynnyrin läpi, ja tämä konsentroi viiniä entisestään. Kadonnutta osaa kutsutaan enkelten osuudeksi. 


Maistettu vin santo sopi erityisen hyvin tarjolla olleen pecorinon pariksi. Sinihome oli hieman turhan voimakas pari.


Jälkiruuaksi oli taivaallista suklaakakkua, joka oli jopa hivenen kitkerää mutta silti niin ihanan makeaa. Tämän kanssa saatiin vielä maistiainen Tadechin Reciotoa venetosta. Recioto tuotetaan samaan tapaan kuin Vin santo, kuivaamalla rypäleitä. Recioto käytetään kuorten kanssa, ja maseraatio tapahtuu käymisen aikana. Tämän jälkeen viini viedään tynnyriin, jossa sitä kypsytellään vielä pari vuotta. Viiniin jää reipaasti jäännössokeria, jota oli myös maistetussa viinissä. Aromimaailma oli hieman marjaisampi kuin vin santossa, mutta vaikka recioto oli makeampaa, oli maku vähemämmän konsentroitunut. Makeus sopi kuitenkin hienosti tuolle suklaakakulle. 







sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Luigi Bosca CS

Lauantai-ilta, ystäviä kylään!

Maistovuororossa on Argentiinalainen Luigi Bosca CS 2009, jonka Tanniini nappasi kiireessään alkon hyllyltä luullen viiniä Malbeciksi. Tarkoituksena oli ostaa lämmittävä Malbec kylmään talvi-iltaan. Ei ihan onnistunut. Tosin oli ostettukin viini lämmittävä ja kovin argetiinalaisen makuinen.

Viinin tuoksussa aromina nahkausuutta ja voimakasta mausteisuutta. Tammisuus on kohtalaisen selvä. Myös tummien marjojen aromeja löytyy kuten myös sikarilaatikon tummia aromeja, jopa kahvisuutta. Jännittävin aromi on appelsiini, jota en ole tottunut punaviinstä löytämään. Mielenkiintoisen lisän se tuoksuun kuitenkin tuo. Suutuntuma on hyvin täyteläinen, hapokkuus melko vähäistä. Tanniinit ovat varsin pehmeät, alkoholin polte ja korkeahkon prosentin tuoma makeus tuntuvaa. Rakenne nojaa kuitenkin mielestäni liikaa täyteläisyyteen ja alkoholiin, ja etenkin happojen puute häiritsee ja tekee viinistä latteahkon ja keittyneen oloisen. Viinillispoliittisena mielipiteenä voisi sanoa, että jytkyt eivät ole mieleeni.

Pullon hinta oli yli 13 euroa, mikä on mielestäni keskinkertaisesta argentiinalaisesta melko paljon. Tuskin ostan toiste.

Ystäville tarjottiin kylmässä tammikuussa amerikkalaista barbecue-henkeä: Burgereita (kokolihapihvit, hapanjuureen tehdyt sämpylät, itse keitetty BBQ-soosi, chillimajoa, aiolia, vihannestäytteitä ym lisukkeita) ja friteerattuja pottu- ja bataattilohkoja. Tekivät kauppansa! Makeana tarjolla oli Tanniinin (Henkelän leivontavastaava) porkkanakakkua ja Kuplan itse tekemää vaahtokarkkia. (Ruokiin löytyy reseptitkin jos kiinnostaa, saa kysellä.) Ja aitoon amerikkalaiseen tapaan kaikkea oli paljon. Illan päätteeksi kaikilla (mukaanlukien Kellarinvartija, joka sai osansa...) oli lievä ähky. Silti ruokaa jäi niin, ettei henkelässä tarvitse ensi viikolla paljon kokkailla...

Näin tällä kertaa. Drink responsibly.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa!

Pullon hengen väki jätti kellarinvartijan hoitoon mummulaan ja lähti katsastamaan miltä talvinen Kööpenhamina näyttää. Reissu alkoi jo torstaina, kun kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Pirkko Saision ohjaaman Homon. Näytelmää voimme kyllä lämpimästi suositella muillekin. Osuvasti oli esityksessä käsitelty homojen ja muidenkin vähemmistöjen asemaa ja sen kehitystä Suomessa. Kuplan mielestä parasta oli loppu, jossa kysyttiin, että olisiko tämä vihdoin maa, jossa jokainen saa rakastaa ketä huvittaa. Teatterin jälkeen käytiin nopeasti syömässä Bar Tapastassa, jonka tapaslistalta löydettiin 11 mukavaa pientä suolaista palaa. Parhaita yhdistelmiä oli punajuuri ja gorgonzola ja mustekala ja belluga-linssit. Tapastassa taas yhdessä ihmeteltiin, että miksi Suomalaisista ravintoloissa aina tarjotaan Torresin viinejä ja aina sitä iänikuista Tempranilloa? Hyvää oli, mutta ruokapuoli vei kyllä tällä kertaa voiton juomapuolesta.


Kööpenhaminaan oltiin tutustuttu ennen reissua luvattoman huonosti, koska kiire painoi päälle ja matkasuunnitelmia oli tehty enemmänkin toukokuussa koittavalle 3 viikon Vietnamin matkalle. Yksi pöytävaraus oli tehty Norrebron panimolle perjantai-illaksi, ja lisäksi oli päätetty että Meatpacking districtin alueella täytyy vierailla. Vinkki kyseisen Vesterbron kaupunginosassa sijaitseven alueen ravintoloista saatiin Tampereen keittiöelämää-kaupasta, kiitoksia vain. Lähinnä tarkoituksena oli aloittaa vuosi yhdessä lomaillen ja rentoutuen.

Köpistä kohti lähdettiin perjantaina aamukoneella ja perillä oltiin jo ennen puolta päivää. Perjantai-iltapäivä kului kaupunkiin tutustuessa ja kierrellessä. Ensimmäinen ruokailu tapahtui Apollo-pienpanimon vieressä olevassa pihviravintolossa. Apollon kausiolut oli mukavan makuista ja lupaili paljon pienpanimoista, joihin onneksi ei jouduttu myöskään pettymään missään vaiheessa. Ruualla nälkä lähti ja se olikin tärkeintä, koska Kupla ei reagoi kovin hyvin verensokerin laskemiseen. Tanniini on jo onneksi oppinut kuskaamaan reissuilla mukana kiukunesto-karkkeja, jotta suurimmilta perheriidoilta vältyttäisiin. Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti Vesterbron-aluetta ja meatpacking districtiä, jotka osoittuvat todella mielenkiintoisiksi alueiksi keskustan lähellä. Mukavia kahviloita, baareja, pienpanimoita ja ravintoloita riitti ja eihän sitä muuta reissulta toivokkaan.


Päiväunien jälkeen oli aika suunnata kohti Norrebron panimoa, jossa nautimme 5-ruokalajin illallisen sopivien oluiden kera. Ilta alkoi turskasta tehdyllä moussella, paahdetuilla maltailla ja punajuurella. Juomana oli Bombay Pale Ale, joka taittoi annoksen suolaisuutta todella mukavasti. Toinen ruoka oli kasviterriini salaatin kera ja juomana brugge blonde. Annos oli miellyttä kokonaisuus, jossa maistui mahtavasti kasvikset kerman sijaan ja olut tasapainoitti hyvin makumaailmaa. Pääruokina oli sitten Tanniinille turskaa ja maa-artisokkapyrettä bearnaisekastikkeella ja Kupla sai oluessa marinoitua,  paahdettua porsaankylkeä, lisänä juureksia. pääruuan oluena possulle täyteläisen jouluinen julbrygge, kalalle New York Lager. Seuraavana tarjottiin Juustoille American IPA, jonka jälkeen vielä omenaa, moussea ja näiden kanssa portteria. Ateria oli kokonaisuutena loistava, annnokset sopivan pieniä niin että pahimmalta ähkyltä vältyttiin.

Aamulla satoi tihuuttaen. Matka suunnattiin Christianshavniin, jossa pidettiin välillä sadetta huoden kahvilassa mausteiset chai lattet. Kyseinen juoma tuntui olevan kovassa huudossa, ja hyvää se kyllä olikin.

Sateen hieman tauottua käytiin Christianiassa. Paikka oli hyytävän rähjäinen, ja aamulla ennen yhtätoista paikallinen asujaimisto vaikutti melko heikkohappiselta.suosittelen kuitenkin käyntiä juuri tuohon aikaan, toimii hyvänä päihdevalistuksena. Huh.

Iltapäivän pahin sadejakso vietettiin Kasvitieteellisessä puutarhassa. Tanniini on lapsellisen ihastunut moisiin laitoksiin, ja käynti kuuluu pakollisena osana kaupunkilomiin. Tosin trooppinen kasvihuuone pitkissä kalsareissa oli mielenkiintoinen koettelemus. Tämän jälkeen tehtiin pikapyrähdys Cosin alennusmyynteihin, hyvällä ja tehokkaalla menestyksellä.

Lounas hoidettiin yliopistoalueella sijaitsevassa beef and veggies- nimisessä buffetissa, jossa oli tarjolla massivinen vegebuffet 10 eurolla, ja listalta sai tilata lisäksi pihvejä. Buffetin falafelit olivat rapeita, kastikkeet pehmeitä ja chili hottia. ja nälkä lähti.

Iltapäivä kierreltiin ja ihmeteltiin. Pikavisiitti Lele-nimiseen vietnamilaiseen ravintolaan poiki pöytävarauksen seuraavan aamun brussille. Mikkelerin olutbaari Victoriengadella Vesterbrossa, vain parin sadan metrin päässä rautatieasemalta oli loistava. Listalla oli kymmenittäin panimon oluita, varsin edulliseen hintaan (paikalliseen hintatasoon nähden). Paikka oli iltapäivälläkin melko täysi, ja illalla ohi kulkiessamme kuin nuijalla lyöty. Aina hyvä merkki. Matkalla hotellille bongattiin Fish bar-niminen ravintola, joka on ilmeisesti tämän hetken hittipaikka Meatpacking Districtillä. Hotellilta yritettiin soittaa pöytää, mutta ilta oli täysi. Tätä voisin kuitenkin suositella, lista vaikutti mielenkiintoiselta. Varatkaa kuitenkin pöytä etukäteen.

Illalla saimme tuurilla pöydän Meatpack Districillä sijaitsevaan PatePate-ravintolaan, joka oli koko illan täynnä. Ravintola aloittaa aamulla 8 tarjoamalla aamiaista, jatkaa lounaan kautta iltaravintolaksi ja lopulta baariksi. Menu on ilmeisesti päivittäin vaihtuva ja vaikutteet tulevat marokkolaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä. Alkumaljoina ja alkuruokien kanssa nautimme californialaisen pienpanimon IPA-olutta ja meksikolaista mustaa lageria. Alkuruokina meillä oli friteerattua mustekalaa aiolilla ja salaattia, jossa oli ricotta-juustoa, manteleita ja punasipulia. Oluet tasapainoittivat hyvin annosten makuja ja varsinkin IPA ja mustekala aiolilla sopivat hyvin yhteen. Annoksen rasvaisuus hävisi osittain IPA:n myötä. Pääruokina oli grillattua vasikansydäntä ja kukkakaalia ja marokkolaista 7 kasviksen pataa bulgurin kanssa. Pääruokien kanssa nautimme molemmat lasilliset punaviiniä. Viinin tilaaminen meni osittain arvalla, koska viinilista oli järjestetty todella mielenkiintoisella tavalla eikä tanska kuulu  kielivalikoimmaamme. Viinien makumaailma sopi hyvin yhteen ruokien kanssa ja Kupla rakastui uudestaan vasikansydämmeen, joka oli juuri sopivan rapeata ja toimi hyvin kermaisten kukkakaalien kanssa. Jälkkärinä meillä oli sitten talon juustolautanen ja marenkia kermavaahdolla. Marenkiannos oli todella sokerinen, mutta onneksi annoskoko oli pieni, jolloin jälkkäri päätti aterian mukavasti. Lämpimästi voimme suositella paikkaa, jos ei häiriinny siitä, että jakaa pöydän muiden kanssa eikä iltaa kohden kohoavasta äänitasosta. PatePate kyllä kruunasi lauantai-illan ja ravintolosta oli mukava kävellä hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina ennen lentoon lähtoä kävimme tutustumassa danish desing centeriin ja paikallisiin kauppahalleihin, jotka sijaitsevat lähellä norrebrohon johtavaa siltaa. Kupla sai kauppahallista vihdoin tanskalaisen pullan, joka kyllä voitti aika monta kotimaista korvapuustia. Katetut kauppahallit olivat hyvä paikka vierailla ja halleihin kannattaa lähteä tutustumaan nälkäisenä tai janoisena, niin kivoja kahviloita ja ravintoloita halleista löytyi.












Reissu päätettiin sunnuntaibrunssiin Vietnamilaisessa LeLe Nha Hang ravintolassa, jossa koimme yllättävän ilmiön, kun jouduimme jonottomaan brunssille vajaat 25 minuuttia vaikka meillä oli pöytävaraus tehtynä. Brunssi varattiin netin suositusten perusteella, koska todella moni oli kehunut vietnamilaista brunssia, jossa oli kyllä myös tarjottavaa normaalinkin brunssin ystäville. Tanniini ihastui sushivalikoimaan ja kaikkiin buffetin vietnamilaisiin herkkuihin, koska maut veivät takaisin viime keväiselle Vietnamin matkalle. Kupla rakastui yllättäen brunssin jälkkäripöytään, jossa suklaalähde oli ehkä kaiken kruunu. Kovasti voimme suositella paikkaa,mutta kannattaa todella varata pöytä etukäteen. Mahat tyytyväisinä ja täysinä olikin aika sitten siirtyä kohti lentokenttää ja kotimaata. Pullon henkelän ihmisvahvistukset viihtyivät oikein hyvin Köpiksessä ja varmasti voisivat vierailla siellä vielä toistekin. Kellarinvartijamme taas oli ollut oikein tyytyväinen mummulan muoniin ja vähäiseen lenkitykseen, joten matkat voivat hyvin jatkua taas keväämmällä.

-Kupla ja Tanniini-

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Uuden vuoden shampanjat

Kun tuossa taannoin lupailin tiheämpää päivittelyä, niin lunastettakoon lupaus sitten saman tien. Näin uuden vuoden jälkeen on hyvä keskittyä kuohuviin, joita porukalla maisteltiin vuoden vaihtuessa. Tällä kertaa molemmat pullot olivat ystävien tuomia tuliaisia. Ensimmäisenä korkattiin alkon valikoiman huokeimmasta päästä oleva Louis Massing brut NV Reserve (epäilys heräsi heti tuon mitään merkitsemättömän reserve-lisäkkeen kohdalla). Myöhemmin ensimmäisen pullon ehdyttyä avattiin Taittingerin brut NV, joka ainakin allekirjoittaneen suussa maistui miellyttävämmälle.

Massingin viinissä ei ole lainkaan pinot noiria, vaan siitä löytyy 80% shampagnessa perinteisesti viiniin runkoa tuovana rypäleenä käytettyä pinot meunieria. Loppu 20% on chardonnayta.

Väri oli oljenkeltainen, kuplat pieniä. Tuoksussa oli paahteisuutta ja jopa hieman mausteisuutta, punaisia marjoja. Kuplarakenne oli kohtalaisen hyvä, mutta viini ei kuitenkaan levinnyt sellaiseksi taivaalliseksi vaahtopilveksi suuhun kuin jotkin muut maistamani shampanjat. Maku oli varsin intensiivinen mutta jotenkin yksioikoinen ja jälkimaku jopa hieman karkera. Aromimaailmassa marjat korostuivat.

Taittingerissa oli 40% chardonnayta, loppu pinoteja noir ja meunier, näiden suhteesta ei ollut tietoa. Viini oli väriltään hieman vaaleamman keltainen. Tuoksussa oli selvästi enemmän sitrusta ja vihreää omenaa, mineraalia. Marjaisuus oli hyvin hentoa. Paahtoleipäinen aromi oli Massingia voimakkaampi. Kuplat olivat viinissä Massingia pienemmät, mutta tämäkään viini ei muodostanut suuhun tuota kaivattua vaahtopilveä. Viini oli kuitenkin kokonaisuutena edellistä tasapainoisempi.

Mutta uusi vuosi tuli otettua kuohuen vastaan, ja kaikki edellytykset hyvälle vuodelle ovat siis olemassa. Seuraava postaus ilmaantuu Kööpenhaminasta palattuamme. Viinillistä vuotta 2012 kaikille!