Nyt on aika luvatun Prioratin vaelluksen kakkososalle, Viinillisesti mielenkiintoiselle päivälle, jona reitti kulki Gratallopsista, Torroja del Prioratin, Villela Altan ja Escala Dein kautta Poboledaan.
 |
| Viinitarhoja |
Gratallopsista lähdettiin aamiaisen ja eväiden valmistuksen jälkeen melko ajoissa, ja aamun viileydessä edettiin puolentoista tunnin nousu-lasku-nousu-lasku.... pätkä Torroja Del Prioratiin, jossa törmättiin ensimmäiseen kahvilaan kofeiinitankkaukselle. (Majapaikassa oli ollut keittiössä vain kahviautomaatti, jonka Cafe Cortado ei ollut kaksista.) Kahvilassa oli jo paikallinen seurue aamiaisen ja lounaan välisellä (?) aterialla, ja naapuripöydässä herra nautti ensin kahvin kanssa olutta, sitten kahvin viskillä ja viskin. Mies oli vaelluskamppeissa, jäi arvoitukseksi miten pitkälle pääsi.
 |
| Siintävä Gratallops |
Torrojasta jatkettiin nousevassa lämpötilassa nousevaa maastoa La Villela Altaan. Onneksi reitti oli pääosin pikkutietä pitkin, muutamat polkupätkät olivat huonossa kunnossa. Polku kulki ilmeisesti vanhaa puronuomaa, ja reunat olivat täysin pusikoituneet. Karhunvatukoissa on terävämmät piikit kuin vadelmapensaissa...
Villela altassa etsittiin hetki reitin jatkoa, joka kuitenkin pienen haparoinnin jälkeen löytyi. Oli jo melkein lounasaika (siis suomalaisen, paikallinen lounasaika alkoi vasta kahden maissa. Kupla kuitenkin tarvitsee tasaista ravitsemista, muuten saattaa tulla känkkäränkkäpäivä.), joten kävimme vielä ennen jatkoa tekemässä pikaisen tankkauksen kahvilassa. Suklaamunkki miehen (ja etenkin naisen) tiellä pitää... Eväitä ei siis ehditty syödä siitä syystä, että Tanniini oli tavalliseen tapaansa vetänyt aikataulun liian tiukaksi, ja sovittuun kellarivierailuun uhkasi tulla kiire.
Villela altasta käveltiin Escala Deihin noi puolisentoista tuntia vuorenharjannetta myöten. Reitti oli melko helppo ja tasainen, mutta kuumuus alkoi tuntua. Saavuimme kuitenkin ajoissa Escala Dein kylään, yltä päältä hiessä tosin.
 |
| Montsantin vuori Escala Dein yläpoulelta kuvattuna |
Sitten alkoikin kömmähtely, kun ensin käytiin kyselemässä varattua visiittiä Cellers Scala Dein viinitalosta. Täällä ei varauksesta ollut tietoa, mutta selvisi että olimme tehneet varatuksen La Conreria Scala dein kellareihin. Ja olimme jo myöhässä, joten päätimme maistaa läpi Cellers Scala Dein tarjonnana. Kuusi maistettua viiniä, joista mukaan tarttui kaksi. Toinen, la Creu Negra 2008 on Garnachan ja Samsón sekoite, pehmeä, hedelmäinen ja melko mausteinen viini. Mielenkiintoinen hankinta oli RAR, josta oli markkinoilla enimmäoinen vuosikerta 2010.Viini on puhdas Garnacha. Tätä viiniä oli tuotettu vain 750 pulloa. Viini oli huomattavasti hennompi ja hedelmäisempi kuin muut siihen mennessä maistetut Prioratit. Tarhat sijaitsevat 600 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja ilmeisesti tämä juuri tuottaa viiniin hienostuneisuutta voimakkaan tykityksen sijaan.
Kun lähdimme jo poispäin kylästä matkaa jatkaaksemme, näimme viitan viinitalolle, jolle meidän oli ollut tarkoitus mennä vierailulle. Olimme lähes tunnin myöhässä, mutta ajattelimme että ainahan voi kysyä. Ja se kannatti. Saimme hienon kierroksen La Conrerian tuotantotiloissa ja kellareissa. Matkalla saimme maistaa rypäleen kaikki vaiheet: Rypäleitä pihalla, mehua tankista, kellarissa viikko sitten tynnyriin siirrettyä viiniä ja vuoden tammessa maannutta, lähes valmista tuotetta. Etenkin vasta tynnyriin siirretyn kovan ja pureskelevan viinin ja valmiin tuotteen ero oli mielenkiintoinen kokemus.
 |
| päivän hankinnat kotona kuvattuna |
Lopuksi maistettiin vielä talon tuotteet. La Conreria on perustuote: Nuori, hedelmäinen ja kovatanniininen hapokas viini grillatulle lihalle. Iugiter on kakkosviini, pidempään tammitettu ja pullossakin kypsynyt pehmeämpi viini. Lisäksi on vielä ykkösviini, Iugiter Seleción, joka on kuin Iugiter grenachen, carinenan, syrahn ja CS:n sekoite, mutta tuotettu vanhojen köynnösten marjoista. Tämän talon tuote on myös alkon valikoiman Nona Petit, mutta sitä ei missään näkynyt. Prioratille tyypilliseen tapaan tuotantomäärät ovat täälläkin melko pienet, joten saattaa hyvin olla, että alko on ostanut koko kyseisen viinin tuotannon.
 |
| Poboleda siintää jo |
Kylän ulkopuolela pidimme evästauon, ja nautitun puolikkaan viinipullollisen jälkeen olikin hyvä jatkaa loppupätkä Poboledan kylään, josta olimme varanneet yöpaikan Hostal Populetuksesta. Perille saavuttiin neljän maissa, ja ennen Hostellin ravintolassa nautittua illallista kävimme oluella paikallisessa baarissa kylän yläosassa. Tämä paikka vaikutti olevan kylän olohuone, jossa sulassa sovussa istuivat lapsiperheet ja vanhat paapat sikareineen.
Illalla saimme täyttävän aterian hostellin alakerran ravinotolassa, jossa ihme kyllä oli toinenkin pariskunta asiakkaana. Talon viininä oli hieno tuote etiketittömästä pullosta, ilmeisesti takapihan viinitarhojen kotiviini. Ei pahaa sekään.
Aterian jälkeen maistui uni, ja hyvin maistuikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti