Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


perjantai 22. helmikuuta 2013

Viikon valinta: Chante Cigale Chateauneuf-du-Pape 2009


Kuva:Vinatis.com


Jälleen kerran maistossa Vinatiksen tuomaa tavaraa! Tämä viini tilattiin kylmiä talvipäiviä silmällä pitäen, ja sellaisena se myös nautittiin. Kuitenkin hieman erilaisissa olosuhteissa kuin tilatessa suunniteltiin, sillä tämä pullo lähti mukaan ystävän häihin. Kyllä, meidän kaveripiirissä paatuneina viinisnobeina pidettyjen käskettiin 
ottaa oma viinipullo mukaan, sillä kyseisissä pohjalaishenkisissä häissä tarjoilu painottui olut- ja viinaosastolle.

Viini on perinteinen Etelä-Rhonen blendi, GSMC eli Grenache, Syrah, Mourvedre ja Cinsault. Alkoa löytyy kiitettävät 15%, olihan 2009 kautta Euroopan varsin lämmin vuosi.

Pullo siis iskettiin ruokatarjoilun alkaessa pöytään sen kummemmin dekantoimatta. Heti lasiin kaadettaessa hieno tumma väri, varsin tiiviin oloinen ja melko raskasliikkeinenkin viini. Tuoksu melko rustiikkinen: Kypsiä tummia marjoja, viikunaa, lakritsiin tai fenkolinsiemeneen vivahtavaa yrttisyyttä. Alussa lievää funkkia, joka 
kuitenkin tuulettuu pian pois. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Mausteisuus ja tammen aromit nousevat hyvin esiin. Alkuun korostuu hapokkuus, jota pehmeät tanniinit hyvin jatkavat. Jälkikäteen mausteisen marjainen maku tuntuu suussa pitkään, ja korkeahkosta alkoholisuudesta johtuva lämmittävä polte kutkuttelee kitalakea.

Perinteiselle suomalaiselle pitoruualle tämä ei kyllä oikein istunut. Viinin mausteisuus hautasi ruokien aromit alleen. Niinpä ruuan kanssa nautittiinkin sille paremmin sopivaa olutta, ja viinin annettiin 
rauhassa hengitellä. Tuntien kuluessa viini muuttui pehmeämmäksi ja suutuntumaltaan ikään kuin makeammaksi.

Viini sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, jos sitä dekantoi riittävästi. Pian avaamisen jälkeen tämä olisi ehdottomasti kaivannut rinnalleen ruokaa, mielellään jotakin grillattua tai muulla tavalla 
hivenen hiillostettua. Tämä olisi todennäköisesti toiminut loistavasti myös taannoin postatun lakritsikastikkeen kanssa, etenkin jos pääraaka-aine olisi valmistettu kunnon maillardit takaavalla käristyksellä.
Harmi, että tätä ei tilattu kuin yksi pullo viimeksi. Hinta-laatusuhteeltaan (23€)  tämä nuori pape oli meinaan varsin potentiaalinen. Täytyy pitää mielessä, jos tänä keväänä tekisi vielä täsmätilauksen Vinatikselle.

-Heikki-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti