Colares: Viinejä atlantin rannan hiekkadyyneiltä

Colares on yksi laajemman Lissabonin viinialuuen yhdeksästä ala-alueesta. Se sijaitsee Atlantin rannalla noin 40 kilometriä Lissabonista luoteeseen Sintra-Cascais'n luonnonpuiston alueella. Kyseessä on Euroopan mantereen läntisin viinialue, jonka ilmastoa määrittää vahvasti viereinen valtameri ja sen tuomat voimakkaat tuulet ja viilentävä vaikutus.

Colaresin maaperä on helposti vettä läpäisevää hiekkaa, minkä vuoksi viiniköynnökset voivat kasvaa omilla juurillaan; 1800-luvun lopulla eurooppalaisen viininviljelyn mullistanut viinikirva ei menesty hiekkamaassa, joten Colaresin alueella köynnöksiä ei tarvitse varttaa amerikkalaisiin juurakoihin. Tällaisia alueita on Euroopassa harvassa.

Atlantin tuulet pakottavat alueen viljelijät erityisiin viljelymenelmiin: Köynnökset istutetaan hiekkamaahan kuoppiin, jotta niiden juuret yltävät hiekan alla olevaan kovempaan savimaahan joka pitää köynnökset paikoillaan ja toisaalta pidättää hiekkaa paremmin vettä köynnöksen käyttöön kuivina kesäkuukausina. Köynnökset suojataan vielä tuulelta kivivalleilla ja ne kasvavat hiekassa maanmyötäisinä. Viimeksimainittu takaa rypäleiden optimaalisen kypsymisen, sillä hiekka pidättää lämpöä mikä on tarpeen viileällä ja tuulisella rannnalla.

Alueen punaviineissä käytetään rypäleenä paikallista ramisco-lajiketta, jota täytyy DOC-viineissä olla vähintään 80 %. Viinit ovat nuorina hyvin hapokkaita ja tanniinisia ja niiden alkoholipitoisuus on matalahko, usein alle 12 %. Viinien ikääntymispotentiaali on miltei käsittämätön, tällä hetkellä alueen kuuluisimman tuottajan Viúva Gomes'n vuosikerroista parhaassa tikissä ovat 1930-luvun viinit. Viinien aromimaailma on napankan punamarjainen, kukkainen ja juuri sopivasti funkki.

Valkoisissa päärypäle on malvasia de colares, jota tulee olla viineissä vähintään 80 %. Malvasia on tunnettu varsin aromaattisena lajikeena, mutta Colaresin alueella trooppinen aromaattisuus jää vähäisemmäksi, viineissä on runsaasti happoa ja niiden jälkimaussa on jopa fino-sherrystä muistuttavaa suolaista mineraalisuutta.

Maistoimme reissulla Viúva Gomesin turhan nuorta viiniä 1990-luvulta. Sen aromimaailma oli floraalinen ja kirpakan punamarjainen. Se toimi kohtalaisen hyvin kovan juuston kanssa, mutta pelkältään nautittuna hapokkuus ja tanniinit olivat kyllä melko epämiellyttävät.

Kotiin ostimme paikallisesta marketista  Antonio Bernardino Paulo Da Silvan Azenhas do Mar-tilan Colares Chitas 2008. Tämä viini oli Viúva Gomesia helpommin lähestyttävä kenties siksi, että tässä on ramiscon ohella pieni määrä malvasiaa. Väriltään viini on syvän tiilenpunainen. Sen tuoksussa
on freesiä punaista marjaa, aavistus asetonia (joka syystä tai toisesta nostaa marjaisuutta enemmän esiin), lyijykynää. Hentoa tallintaustaa Suussa hyvin hapokas, kohtalaisen runsas mutta happo huomioiden yllättävän hienojakoinen tanniinisuus. Maussa punaiset marjat saavat parikseen pippurista mausteisuutta. Sellaisenaa aavistusken raaka suutuntuma, mutta yhdistettynä aavistuksen karsinogeenillä silattuun grillattuun loheen viini on aivan mahtava!

Colaresin alue on mielenkiintoinen vierailukohde Lissaboniin suuntaaville: Viinit ja etenkin viljelymenetelmät ovat aivan omanlaisiaan. Jos alueen viinejä saa käsiinsä, ne kannattaa (ainakin vaihtelua hakevien sommelierien) pitää mielessä kalaruuille yhdistettävinä punaviineinä.