Riesling & Spätburgunder-viikot Tampereella

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa

Pääsimme taasen Tampere Food Clubin bloggareiden voimin kiertämään tamprelaiset riesling-viikoille osallistuvat ravintolat jo neljättä kertaa. Ensimmäisen vuoden virheestä oppineena olimme jakautuneet kolmeen ryhmään, joissa kiersimme kaikki viikoille osallistuvat ravintolat.

Ravitsemusliike Aisti 

Meidän ryhmämme matka alkoi Ravitsemusliike Aistista työväenteatterin talosta. Aisti tunnetaan vatsan täyttävistä annoksista ja kohtuullisesta hinnoittelustaan. Risling-menussa on kolme annosta ja sen saa 39 eurolla.

Alkuruokana maistoimme Savukalalla maustettua kugelhopf-kakkua, jonka seurana suolaheinäkreemiä ja parsaa. Runsas annos, jonka suolaheinäkreemi sitoi hyvin yhteen. Tälle oli valittu viiniksi kuiva BattenfeldSpanierin riesling Rheinhessenistä: Viini oli riesligiyden ytimessä valkoisine kukkineen ja sitruksisine hapokkuuksineen. Kombo toimi hyvin ja viini nosti savukalan makua hyvin esiin.

Pääruokana korvasientä ja possua kuminakastikkeella. Possu oli valitettavasti päässyt kuivaksi ja oli hivenen tympeän makuinen, eikä korvasieni päässyt annoksessa oikein esiin. Viiniksi oli valittu melko runsas Veegmüllerin 3 Schwestern, jossa rypäleinä Cheurebe, Weissburgunder ja Grauburgunder. Viini oli sinällään todella miellyttävä, mutta anoksen kanssa yhdistelmästä jäi suuhun epämiellyttävän tunkkainen maku.

Menun helmi oli jälkiruoka: Mansikkalehdykäiskakku ja parsajäätelöä. Parsajäätelö oli yksi parhaista vähään aikaan syömistäni makeista komponenteista, ja sitä olisi voinut syödä miten paljon vain. Tämän seurana tarjottiin kuivaa Raumlandin Blanc de Noirs-sektiä, joka oli sinällään todella miellyttävää ja toimi joten kuten parsajäätelön kanssa, mutta makean mansikkakakun jälkeen kuivanhapokas viini oli melkoisen räjähtävä kokemus.

1909 Winebar&Deli

winebar & delin ruokalista on lyhyt ja ytimekäs

Aistista siirryimmekin sitten 1909 winebar & deliin. Kirsi oli koonnut laajan listan kiinnostavia rieslingejä ja spätejä ympäri Saksan, ja listalta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Ruuiksi näille oli suunniteltu parsa-annoksia savukalasta ja prosciuttosta, parsapiirasta ja makeana sitruunatorttua. Delissä pyrimme itse käymään vielä toistamiseen näiden viikkojen aikana, koska viinilistalta jäi maistamatta lukuisia kiinnostavia tuotteita.

Kiertämistämme ravintoloista Delin viinilista oli laajin ja kiinnostavin, joten viineistä innostuneelle suosittelemme lämpimästi visiittiä. Suosittelemme ainakin Schätzelin riesligejä ja Dautelin spätburgunderia.

Ravintola Hella ja Huone

Delistä suuntasimme omistajaa vaihtaneeseen Hellaan ja Huoneeseen, jossa riesling-viikoille on valittu Pfalzilaisen Faubelin viinit. Arto Rastas luovutti Hellan ja Huoneen vetovastuun sommelier Humberto Pulido Garces ja keittiömestari Ilmari Saarikoskelle huhtikuun lopussa.

 Ensin maistoimme samppanjamenetelmällä tuotetun, erittäin raikkaan sektin, joka on tarhaviini pieneltä hehtaarin hiekka-savipohjaiselta tarhalta. Hunajaa, hilloittua sitrusta, voitaikinaista sitruunapiirasta. Terävät raikkaan kuplat, hyvä hapokkuus. Jälkimaussa miellyttävä häivähdys karvautta.

Tämän kanssa tarjotaan parsaa kolmella tapaa, uppomunaa ja mustapossupancettaa. Valitettavasti emme tätä annosta ehtineet aikataulupaineessa maistaa, mutta kombo kuulostaa varsin toimivalta.

Pääruokana menussa tarjotaan merikrottia, parsaa, omenahollandaisea sekä paahdetusta kukkakaalista valmistettua pyrettä. Annos on hienosti rakennettu, ja mielestämme sen ehdottomana tähtenä loisti erittäin runsaan makuinen kukkakaalipyre, joka sitoi koko annoksen kokonaisuudeksi.

Pääruuan kanssa tarjotaan Faubelin Kirchstück riesling 2016. Viini on rieslingiksi jännittävän tuoksuinen: Ensimmäisenä nokkaan nousee litsiä ja muuta eksoottista hedelmää sekä kukkaisuutta, jonka perusteella viiniä olisi herkästi luullut gewürziksi. Hapokas ja mineraalinen maku kuitenkin palajastaa viinin todellisen luonteen ja nostaa aromipaletille sitruksisempia nuotteja. Viini on melko runsas ja sen jälkimaussa tuntuu jopa pippurista mausteisuutta. Hieman erilainen riesling, joka esittelee hienosti rypäleen monipuolisuutta.

Jälkiruokana oli sitruunatorttu,jonka täytteen alle oli piilotettu hieman puutarhayrttejä tuomaan annokseen vivahteikkuutta. Erittäin klassinen ja keväinen jälkiruoka, jonka kanssa Faubelin Auslese, jossa tuoksu on puhdasta hunajaa, aprikoosia ja hillottua sitruunaa. Makeahko mutta runsashappoinen, raikas viini. Sitruunatortun ja viinin liitto on match made in heaven. Yhdistelmää on haastava kuvata, mutta voimme vakuuttaa että jo tamän takia kannattaa suunnata Salhojankadulle.

Armas viinikuppila

Seuraavana etappina oli jälleen kesäksi ovensa avannut Christina Suomisen emännöimä Armas Viinibaari Tuomiokirkonkadulla. Armaksen konsepti riesling-viikoille on yksinkertaisuudessaan nerokas: Valinnan vaikeus poistuu, kun Christina avaa joka ilta muutaman pullon vähän sen mukaan, millaisesta viinistä illan ensimmäiset asiakkaat pitävät. Ja baarin emännän ammattitaito tuntien jokainen voi luottaa siihen, että mielenkiintoista maistettavaa riittää. Käydessämme auki oli Eva Fricken Wisperwind 2015 ja Shelter wineryn Lovely Lilly Badenista. Erittäin miellyttäviä viinejä molemmat.

Armaksesta saa myös ruokaa: Kevääseen (ja rieslingille) sopien listalta löytyy parsaa noin kymmenen erilaisen pikkuannoksen verran, ja annokset on hinnoiteltu siten että useammankin voi syödä ilman vararikon uhkaa. Täälläkin haluamme vieraille viikkojen aikana vielä toisen kerran, koska vierailu jäi tiivillä kierroksella aivan liian lyhyeksi.

Ravintola Henriks

Illan päätimme tällä kertaa Ravintola Henriksiin, joka on nostanut kovasti tasoaan viimeisten vuosien aikana. Keittiössä tahtipuikkoa heiluttaa uusi keittiömestari Valtteri Hakkarainen (Katrin velipoika), joka on isosiskon mielestä kehittynyt keittäjäna viimeisen parin vuoden aikana huikeasti. Valtterin valmistama ruoka on mielestämme kehittynyt hienostuneemmaksi, kauden raaka-aineita kunniottavaksi ja herkemmäksi. Kiitos tästä kehityksestä kuuluu tietenkin Valtterille, mutta myös Ravinteli Huberille ja viimeisempänä Henriksille, jossa Valtteri on saanut rauhassa kokeilla eri juttuja Tampereen ravintolakentän ravintoloitsijapioneeri Saara Sinivuoren valvovan silmän alla. Hyvänä esimerkkinä vaikka kesän 2017 grill pop-up, jossa tarjolla oli kesäisiä makuja huokeaan hintaan. Isosisko voi reilusti myöntää, että pikkuveli on mennyt ohi kokintaidoissaan ja jännityksellä odotan mitä veli ehtii vielä tulevaisuudessa tekemään.

Katrin toimiessa kiertueen aikana ryhmämme aikataulunatsina olimme ensimmäisten joukossa Henriksissä, vaikka kiersimme illan aikana 5 ravintolaa ja muut ryhmät 4. Onneksi olimme ensimmäisinä paikalla niin pääsimme kurkistamaan Heikin kanssa keittiön valtakuntaan ja saimme jo etukäteen maistaa melkein täydellistä raparperisorbettia. Muita odotellessa nautimme alkuun loistavaa Raumlandin sektiä Marie-Luise Cuveeta, joka toimi mainiosti niin alkumaljana kuin keittiön tervehdyksen parina. Henriksin väki huomioi hienosti seurueemme tarpeen laadukkaille kuville ja oli kattanut sisäpihalle kuvauspisteen. Näin saimme annoksista kauniit kuvat luonnonvalossa. Harmi vain, että Henriksin sisäpihaa ei saa paremmin hyödynnettyä kesäisin, sillä pihalla oli aivan omanlainen tunnelmansa keskellä kaupunkia.

Kun muut olivat saapuneet paikalle ja kuvat otettu oli aika siirtyä pöytään nauttimaan ruuan ja rieslingin liitosta. Alkuun saimme savustettua haukea ja samettisen pehmeää parsakeittoa. Parsakeitto oli mukavaa vaihtelua perinteiselle parsan tarjontatavalle, sillä parsakeittoa saa harvoin ravintolasta muuten kuin lounasannoksena. Kaveriksi Mohr Riesling Trocken Rheingausta. Viini oli perusmukava risukka, jonka maku komppasi mukavasti annosta. Plussaa siitä, että viini on vegaaninen ja luomu.

Pääruuaksi hiillostettua siikaa varhaisperunoiden ja korvasienten kanssa. Kastikkeena annoksessa oli perinteisen kastikkeen sijaan mustatorvista keitetty umaminen liemi, joka toi hienosti annoksen komponentit yhteen. Annoksesta olin saanut esimakua jo what's app-keskustelun perusteella, kun valtteri kysyi Katrilta muutama viikko sitten tuleeko liikaa sientä, jos on ''poltettua siikaa'', varhaisperunaa, korvasientä ja sieniliemi. Vastaus annoksen perusteella on, että ei tule vaan sienen maku oli loistava annokseen. Annokselle viininä oli Moselista tulevan Markus Molitorin Haus Klosterberg riesling 2016. Viini oli mineraalinen, hapokas, aavistuksen petrolinen ja jälleen tuttu, mutta laadukas esitys. Viinin hapokkuus raikasti annoksen yleisilmettä mukavasti.

Jälkiruuaksi jogurttimoussea, melkein täydellistä raparperisorbettia, mansikoita ja touillekeksiä. Kaunis, kesäinen ja herkkä jälkiruoka, joka päätti illan mainiosti. Yksi illan parhaista annoksista yksinään ehdottomasti. Viininä Schmitges Treppchen Riesling Auslese 2016, jonka runsaus ja sitruksinen maku korosti annoksen komponentteja upeasti.

Kiitos illasta ja seurasta Sivumaku, Kipparin Morsian, Savusuolaa, Optimistia ja Energiaa, Ranteita myöten taikinassa, Ripaus tryffeliä, Mansen Muijat, Asikaine, ja Kohokohdat Tampere. Tämä ilta herätti kesän kaipuun ja toivottavasti kesästä 2018 tulee kulinarisesti upea.