Andrea Oberto Lange Nebbiolo 2012

Kuva:alko.fi

Alkoon oli ilmaantunut tällainen uutuusviini, ja pitihän sitä kaivaa verta nenästään ja hakea pullo alaikäistä nebbioloa testiin.

Viini tulee La Morrasta Piemontesta. Oberto on pienehkö perheomisteinen viinitalo, joka tuottaa 100.000 pulloa vuodessa. Kategoriasta löytyy Dolcettoa, Baroloa, Barberaa ja Nebbioloa.

Tämä nebbiolo tulee noin 20-vuotiaista köynnöksistä, joiden rypäleet poimitaan käsin. Osa viinistä kypsyy puoli vuotta uudessa tammessa, osa terästankeissa. Sekoittamisen jälkeen vielä parin kuukauden pullokypsytys.

Viini on väriltään rubiininen, hieman reunoiltaan rusehtavaan taittava. Väri on korkeintaan keskisyvä. Lasissa viini on melko kevytliikkeinen. Tuoksusta löytyy orvokkista kukkaisuutta, kirpeää punaista marjaisuutta, lakritsaista mausteisuutta ja tervankaltaista tummempaa tuoksua. Suutuntuman alku on miellyttävän kepeä, tuoksun aromit toistuvat hienosti. Mutta sitten viini näyttää kyntensä. Se tarraa ikeniin kuin vihainen kissa, ja tämä tanniinipuraisu dominoi koko loppuaistimusta. Jälkimaku on pitkä, aivan lopussa suuhun jää haipumaan kukkainen ja mausteinen tuntuma.

Viini parani seuraavaan päivään hieman, mutta edelleen se huusi seuraansa raakaa lihaa. Pelkältään nautittuna tämä oli ainakin heti avaamisen jälkeen lähinnä masokistinen elämys. Viinissä tuntui olevan potentiaalia, ja parin vuoden kaapituksella tämä voisi näyttää miellyttävämmän puolensa. Alkon parin kympin hinta näin nuoresta viinistä on aika kova. Ja suositus tarjota tätä riistalinnun seurassa aivan erikoinen, tanniinit luultavasti peittäisivät linturuuan maun aivan täysin.

Suosittelemme tätä viiniä kärsivällisille viinikellarillisille ihmisille.

Viikonlopun viini: unkarilaista tramineria

Tänä viikonloppuna jatkettiin Pullus G:n avaamaa tietää Itä-Eurooppalaisten viinien maistelussa. Tämän kertainen viini valikoitui jälleen alkon uutuudet-listalta, johon näyttää näitä laadukkaampia itä-eurooppalaisia valkoisia tänä kesänä putkahtelevan. Syksyä jo odotellaan, josko saadaan myös laatu-punkkuja idästä.

Tämän viikonlopun maistettava viini Pannonhalmin alueelta Unkarin luoteisosasta, Balatonjärven pohjoispuolelta ja Tonavan länsipuolelta. Tuottaja on Pannonhalmin Apátsági Pincészet eli Pannonhalmin luostari, joka on tehnyt viiniä 900-luvulta lähtien. (Tilan nettisivu on unkariksi, joten ei linkkiä...) Rypäleenä Traminer, jota kohtaan sekä Kupla että Tanniini tuntevat tiettyä epäluuloa. Epäluuloja tosin lievensi taannoinen Alsacen matka, joka opetti että viileässä kasvanut ja aivan vähäisellä makeudella siunattu gewurz voi olla varsin hyvääkin. Tämä alkon uutuus kuitenkin sattuu olemaan kuiva, joten hmmm.

Viini valikoitui maistettavaksi ensisijaisesti siksi, että se jatkoi mukavasti Pulluksen jälkeen Itä-Euroopan sarjaa. Toinen syy oli se, että alkon luonnehdinnassa viinin sanottiin olevan hapokas. Eli mahdollisesti ei sittenkään perustramineri.

Väriltään tämä vuoden 2011 viini on sitruunankeltainen, varsin läpikuultava. Tuoksu on hedelmäinen, mutta päälimmäisenä tuntuu lähinnä päärynäinen, hivenen viileän alueen chardonnayta muistuttava tuoksu. Leveämmästä lasista olin saavinani nenääni myös herukkaista tuoksua, joka ei kuitenaan nyt nenällä olevasta Riesling-Chianti-lasista tunnu. Traminerin ominainen mangomeloni (tai hubbabubba) -aromi on varsin vieno, piilottelee taustalla eikä lainkaan häiritse.

Suussa viini tuntuu melko täyteläiseltä, maku seurailee tuoksua. Hapot ovat tramineriksi  varsin hyvät, ja tästä syystä viini tuntuukin huomattavasti miellyttävämmältä kuin valtaosa aiemmin maistamistamme gewurzeista. Maku tuo jollakin hämärällä tavalla mieleen cavan, ilman kuplia toki. Jälkimaku on varsin pitkä, siinä tuntuu hedelmäisyyden ohella mineraalinen vivahde. Maku viipyilee nielussa hyvin pitkään.

Tätä viiniä nautittiin savumuikkusalaatin kanssa, kastikkeena oli valkosipulilla ja tillillä maustettu kermaviili. Viini kesti hyvin varsin voimakkaan makuiset savumuikut. Hapotkin riittivät tasapainottamaan muikkujen rasvaisuutta.

Viini oli siis kovasti miellyttävä yllätys. Tramineria kohtaan tuntemamme antipatia lieveni roimasti. Lisäksi tämä oli jo toinen perättäinen näyttö Itä-Euroopan noususta, ja näiden maistelu jatkunee edelleen myöhemmin. Tämä ei ollut makkaravaaria, ei. Suosittelemme kaikille hinta-laatusuhteeltaankin melko hyvän viinin maistamista esimerkiksi syksyn kalasaaliin kyytipoikana.

viikonlopun viini - Pullus G SB

Bongasin alkon uutuudet-listalta mielenkiintoiselta vaikuttavan valkoviinin, Slovenialaisen Sauvignon Blac-rypäleestä valmistetun Pullus G:n. Ja tuota kummallisuuttahan oli pakko hankkia, melko irvistyttävästä hinnasta huolimatta.


Tuottaja on Ptujska Klet-niminen viinitalo, jokanka juuret ulottuvat 1200-luvulle. Tila sijaitsee Ptujn kaupungin liepeillä Koillisessa Sloveniassa. Tilan Pullus-sarjan viinit näyttävät ainakin viinitalon nettisivujen perusteella voittaneen kasan palkintoja eurooppalaisissa viinitapahtumissa.

Slovenian viininviljelykulttuuri lienee varsin vanhaa perua, alueen viinejä arvostettiin jo roomalaisaikana. Kuten monen muunkin asian kohdalla kävi, tuhosi sosialistinen järjestelm täämänkin pitkän perinteen. Neuvosto-imperiumin hajottua entisisssä itä-blokin maissa on kuitenkin paikoittain alettu jälleen panostaa määrän sijasta laatuun. Nyt työn tulokset alkavat ilmeisesti näkyä. Viinilehtikin julkaisi jo reilu vuosi sitten artikkelin itä-euroopan nousevista viinimaista, ja tuolloin povasi että seuraavan kymmenen vuoden sisällä tullaan näkemään alueen nousu viinikartalle. Nyt maistettu voi olla tämän nousun ensimmäistä aaltoa.

Kuva Alkon sivuilta

Ensin kommentoitakoon etiketin visuaalista ilmettä, joka vaikuttaa erittäin huolellisesti suunnitellulta, tyylikkään modernilta. Jo tämän perusteella on luvassa jotakin muuta, kuin mitä mielikuva itä-eurooppalaisesta viinistä antaa odottaa. Sulkimena on modernisti kierrekorkki. Visuaalinen ilme on puhdaspiirteinen, tyylikäs. Ei ranskalaisia vaakunoita tai linnoja, ei söpöjä eläimiä tai pyöräileviä kesämekkotyttöjä.

Lasiin kaadettu viini on läpikuultava, hyvin haalean kellanvihertävä.  Heti avaamisen jälkeen lasista nousee epämiellyttävä rikkinen kananmunan tuoksu, joka hieman säikähdyttää ja tuo mieleen halvan Soaven. Tämä kuitenkin väistyy viinin tuuletuttua muutaman minuutin. Tuoksu on herukkainen ja selvästi vihreä, tuo mieleen tomaatinlehden. Myös sitruksista aromia löytyy. Viileänä maistettaessa maussa korostuu sitruksinen ja herukkainen aromi, ja hapokkuus on erittäin voimakas. Kun viini hivenen lämpenee lasissa, muuttuu maku miellyttävämmäksi: alkuun suuhun nousee vihreiden makujen aalto, nokkonen ja tomatinlehti. Hapokkuus pitää viinin ryhdikkäänä lämmettyäänkin. Jälkimaku on varsin pitkä, ja suuhun jää viipyilemään varsin miellyttävä herukkainen varsin pitkäksi ajaksi.

Tätä viiniä sopi maistella ihan sellaisenaan ilman ruokaakin, etenkin parvekkeella istuskellen ja satunnaisista auringon pilkahduksista nauttien.  Tämä toimisi todennäköisesti hyvinmyös juustojen kanssa, saattaisin hyvinkin kuvitella nauttivani tätä esimerkiksi vuohenjuuston ja hunajapaahdettujen saksanpähkinöiden kanssa. Tätäpä onkin kokeiltava illalla, pullonpohjalla on vielä...

Tuote oli siis mielenkiintoinen, joskaan ei mielestäni alkon hinnan arvoinen. Mutta harrastukset eivät ole ilmaisia... Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista. Ja veikkaanpa minäkin tahollani, että Itä-euroopan vanhat maat tulevat vielä näyttämään kyntensä. Itse aion ainakin seurata tilannetta entistä tarkemmin.