Domaine Marcel Deiss Vendanges Tardives Gewürztraminer 2007

Domaine Marcel Deiss on yksi Alsacen kuuluisimmista tuottajista, joka on tunnettu terroiristina ja biodynaamikkona. Viinitila on ollut tärkeässä asemassa elvyttämässä vanhaa alsacelaista sekatarhakulttuuria, jossa samalla tarhalla kasvaa eri lajikkeita. Tämä menetelmä on varsin todennäköisesti ollut historiassa turva vaihtelevia säitä vastaan: Jos jonkin lajikkeen sato onkin menetetty hallan tai muiden sääilmiöiden vuoksi, ei koko tarhan tuotanto ole kuitenkaan mennyttä.
Deiss kuitenkin perustelee sekatarhat sillä, että hänen näkemyksensä mukaan eri lajikkeet alkavat muistuttaa toisiaan kasvuolosuhteiden ollessa erityisen hyvät. Näin sekatarhat ovat hänen mielestään paras väline ilmaista kyseisen tarhan terroiria. Näitä tarhoja Deiss itse kutsui Premier Cru-nimikkeellä, vaikka sellaista tarhakategoriaa ei INAOn pohdinnoista huolimatta edelleenkään ole olemassa. (Premier Cru-nimikettä harkittiin annettavaksi geologisesti yhtenäisille tarhoille, joilla on pitkäaikaista näyttöä erityisen laadukkaiden viinien tuotannosta.) Nämä vastaava Alsacen apellaatiossa Lieux Dits-tarhoja, jotka saallivat liittää tarhan nimen viiniin.

Deissin tila sijaitsee Bergheimissa, Ribeauvillen pohjoispuolella. Deissin suku on viljellyt viiniä jo 1700-luvulta lähtien, ja nykyään sen hallussa on 26 hehtaaria tarhoja. Valtaosa näistä on nykyisin lieux dits-sekatarhoja. Deiss jakaa viinit kolmeen kategoriaan: Terroir wines, Fruit wines (lajikeviinit) ja Time wines (SGN ja vendanges tardives). Maistamamme viini kuuluu viimeisimpään kategoriaan.

Viini on väriltään keskisyvä kullankeltainen. Sen tuoksussa on hillottua sitruunaa, ananasta, hunajaa ja hentoa kukkaisuutta. Suussa melko makea, runsas. Jälkipuoliskolla syntyy täyteläisen vahamainen tuntuma, jossa aivan aavistus kitkeryyttä joka luo kontrastia täyteläiselle, hedelmäiselle makeudelle. Hapokkuus on melko mata, mutta silti riittävä pitämään kokonaisuuden miellyttävänä.

Mukava semimakea, eksoottinen viini. Maistiaiset napattiin coravinillä, joten loppupullo on jäljellä ja avautunee jouluna juustojen kaveriksi!

Viikonlopun viini: unkarilaista tramineria

Tänä viikonloppuna jatkettiin Pullus G:n avaamaa tietää Itä-Eurooppalaisten viinien maistelussa. Tämän kertainen viini valikoitui jälleen alkon uutuudet-listalta, johon näyttää näitä laadukkaampia itä-eurooppalaisia valkoisia tänä kesänä putkahtelevan. Syksyä jo odotellaan, josko saadaan myös laatu-punkkuja idästä.

Tämän viikonlopun maistettava viini Pannonhalmin alueelta Unkarin luoteisosasta, Balatonjärven pohjoispuolelta ja Tonavan länsipuolelta. Tuottaja on Pannonhalmin Apátsági Pincészet eli Pannonhalmin luostari, joka on tehnyt viiniä 900-luvulta lähtien. (Tilan nettisivu on unkariksi, joten ei linkkiä...) Rypäleenä Traminer, jota kohtaan sekä Kupla että Tanniini tuntevat tiettyä epäluuloa. Epäluuloja tosin lievensi taannoinen Alsacen matka, joka opetti että viileässä kasvanut ja aivan vähäisellä makeudella siunattu gewurz voi olla varsin hyvääkin. Tämä alkon uutuus kuitenkin sattuu olemaan kuiva, joten hmmm.

Viini valikoitui maistettavaksi ensisijaisesti siksi, että se jatkoi mukavasti Pulluksen jälkeen Itä-Euroopan sarjaa. Toinen syy oli se, että alkon luonnehdinnassa viinin sanottiin olevan hapokas. Eli mahdollisesti ei sittenkään perustramineri.

Väriltään tämä vuoden 2011 viini on sitruunankeltainen, varsin läpikuultava. Tuoksu on hedelmäinen, mutta päälimmäisenä tuntuu lähinnä päärynäinen, hivenen viileän alueen chardonnayta muistuttava tuoksu. Leveämmästä lasista olin saavinani nenääni myös herukkaista tuoksua, joka ei kuitenaan nyt nenällä olevasta Riesling-Chianti-lasista tunnu. Traminerin ominainen mangomeloni (tai hubbabubba) -aromi on varsin vieno, piilottelee taustalla eikä lainkaan häiritse.

Suussa viini tuntuu melko täyteläiseltä, maku seurailee tuoksua. Hapot ovat tramineriksi  varsin hyvät, ja tästä syystä viini tuntuukin huomattavasti miellyttävämmältä kuin valtaosa aiemmin maistamistamme gewurzeista. Maku tuo jollakin hämärällä tavalla mieleen cavan, ilman kuplia toki. Jälkimaku on varsin pitkä, siinä tuntuu hedelmäisyyden ohella mineraalinen vivahde. Maku viipyilee nielussa hyvin pitkään.

Tätä viiniä nautittiin savumuikkusalaatin kanssa, kastikkeena oli valkosipulilla ja tillillä maustettu kermaviili. Viini kesti hyvin varsin voimakkaan makuiset savumuikut. Hapotkin riittivät tasapainottamaan muikkujen rasvaisuutta.

Viini oli siis kovasti miellyttävä yllätys. Tramineria kohtaan tuntemamme antipatia lieveni roimasti. Lisäksi tämä oli jo toinen perättäinen näyttö Itä-Euroopan noususta, ja näiden maistelu jatkunee edelleen myöhemmin. Tämä ei ollut makkaravaaria, ei. Suosittelemme kaikille hinta-laatusuhteeltaankin melko hyvän viinin maistamista esimerkiksi syksyn kalasaaliin kyytipoikana.