La Petite Perriere on AOC Loire, joten todennäköisesti tähän on käytetty myös niitä kumppaneiden kasvattamia rypäleitä. Rypäleet on kerätty mekaanisesti, ja viiniä on käytetty 8 päivää lämpökontrolloidusti 20 asteessa. Käytössä olivat teolliset, sauvignonin aromeja voimistavat hiivakannat. Viini saa kypsyä sakkojen päällä tankeissa muutaman kuukauden ennen pullotusta, joka tapahtui jo alkutalvesta 2013.
Keskisyvä, enemmän kullankeltainen kuin sitruunainen väri. Tuoksussa ensin kohtalaisen reipas eksoottisten hedelmien kuten melonin ja persikan aromi. Tämän jälkeen nousee esiin SB:lle tyypillinen herukanlehti. Mineraalisuutta ei tuoksussa ole kovinkaan selvästi aistittavissa. Suutuntuma on alkuun aavistuksen vetinen. Mineraalisuus nousee suussa selkeämmin esiin, ja keskivaihella myös persikkainen ja keltaluumuinen hedelmäisyys tuntuu. Hapokkuus alkaa jännästi lyödä läpi vasta jälkimaussa yhdessä mineraalien ja kohtalaisen runsaalta tuntuvan lämmittävän alkoholisuuden kanssa.
Kokonaisuutena viini tuntuu olevan jossakin Uuden-Seelannin ja Sancerre-Pouilly-Fumen välimaastossa. Kokonaisuus on aivan mukiinmenevä, joskin suutuntumaan jää tuo pieni vetinen aukko. Ruuan kanssa tämä toimii sinänsä ihan kohtalaisen hyvin, ruuan maku korvautuu hitaasti mineraaliaromisella viinillä ilman terävää rajapintaa. Selvästi hyötyi siis ruuasta, joka tällä kerralla oli meillä suht ronskilla kädellä maustettua currya. Viini on tullut hiljan alkon valikoimaan hieman reilun kympin hintaan, ja se on mielestämme melko lailla tämän hinnan arvoinen -ei löytö, mutta ei ryöstökään.
Maistamamme pullo saatiin näytteenä maahantuojalta.
