Le Briseau Patapon: Mausteinen marjapommi Loiresta

Christian Chaussardin vaikutus Loiren natural wine-liikkeeseen on kiistaton. Mies aloitti työuransa ranskan julkisella sektorilla, opiskeli viininvalmistusta aikuisiällä ja opetti sitä 1990-luvulla samalla kun pyöritti viinitilaa Vouvrayssa. Mies joutui kuitenkin luopumaan tästä tilasta, kun toisiaan seuranneet epäsuotuisat sääolosuhteet veivät tuotannon perikatoon.

Chaussard kuitenkin tapasi sveitsiläisen näyttelijä-enologi Nathalie Graubicherin. Pariskunta perusti sittemmin vuonna 2002 Coteaux-du-Loireen Domaine le Briseaun, joka erikoistui tekemään viiniä chenin blancista ja ennen kaikke punaisesta, lähes unohtuneesta loirelaisesta pineau de aunis-lajikkeesta. Kyseistä rypälelajiketta viljellään vain reilun 400 hehtaarin alueella loiressa, ja pääosa tuosta menee sekoiteviineihin ja crémantien pohjaviiniksi.

Kaikki tilan viinit tuotettiin biodynaamisten periaatteiden mukaan, mahdollisimman vähän viiniä valmistuksen yhteydessä manipuloiden. Chaussard toimi La Mission de l'Association des Vins Naturels-yhdistyksen puheenjohtajana, kunnes kuoli traagisesti traktorionnettomuudessa vuonna 2012.  Tämän jälkeen Graubicher on jatkanut viinintuotantoa tilalla naapuritilallisten suosiollisella avustuksella.

Patapon on puhdas pineau de aunis, johon on sekoitettu rypäleitä eri ikäisiltä tarhoilta. Viini on luonnollisesti tuotettu biodynaamisesti ja mahdollisimman vähän manipuloiden natural wine-periaatteiden mukaan. Viinistä on hankala löytää faktoja, mutta maun perusteella voisin veikata, että ainakin osa viinistä on tehty hiilihappomaseraatiolla.
Viinin väri on melko ohut ja tiilenpunainen. Tuoksussa on ihastuttavaa ryppäleistä, kirpeää marjaisuutta, lihaista täyteläisyyttä sekä varsin eksoottista mausteisuutta: Olen aistivinani neilikkaa ja maustepippuria. Lisäksi tuoksussa on mukana havupuusta muituttava pihkainen resiinisyys. Maku seuraa marjaista tuoksua hyvin: Se on kirpeän marjainen, aromimaailma on kirsikkainen, mansikkainen ja vadelmainen. Runkoa määrittää enemmän hapokkuus kuin tanniinit, joita kuitenkin jälkimaussa tuntuu riittävästi pidentämään suutuntumaa. Viini on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus: se onnistuu olemaan samaan aikaan äärimmäisen raikas mutta toisaalta aromimaailmaltaan täyteläinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus.

Tämä viini toimii hyvin sellaisenaan siemailtuna, mutta tämä ruuaksi tälle yhdistäisin jotakin juurevan makuista: lihoista vaikkapa pitkään haudutettu porsaanlapa voisi sopia hyvin, jos kastikkeessa on riittävää mausteisuutta ja hapokkuutta. Toisaalta tämä voisi toimia oivallisesti aromaattisten juurespohjaisten kasvisruokien kanssa, etenkin jos näihin hakee täyteläisyyttä pikantista juustosta: Punajuuri ja sinihomejuusto nousevat ensinnä mieleen, mutta myös juuriselleri-saksanpähkinäpasta voisivat olla aikas passeli pari!

Mielenkiintoinen natural wine Chenin blancista

Jean-Pierre Robinot on natural wine-liikkeen ranskalainen isä, joka perusti 80-luvulla Pariisiin Natural Wine Barin. 2000-luvun alussa hän palasi kotiseudullen Loiren alueelle viljelemään viiniä. Hän omistaa kaksi palstaa, joita viljellään biodynaamisesti. Valkoviineissä hän käyttää chenin blancia, punaviinit on tehty pineau d'aunis-rypäleestä.

Kaikki Robinot'n viinit saavat kypsyä melko pitkään vanhoissa tammitynnyreissä ja terästankeissa, mikä tuo niihin täyteläisyyttä ja syvyyttä. Ainakaan maistamastamme Le charme du loir Chenin Blancista vuodelta 2008 ei kuitenkaan puuttunut pätkääkään raikkautta, vaikka aromimaailma olikin varsin makean hedelmäinen ja osin hiivasakkaisenkin oloinen.

Viini on lasissa syvän kullankeltainen ja kohtalaisen raskasliikkeinen. Sen tuoksu on voimakkaan kukkainen,  oksidatiivisen omenankotainen, hieman hiivainen. Suussa varisn täyteläinen, öljyinen. Hapokkuus kuitenkin tanssittaa täyteläisiä hedelmä-aromeja suussa kepeästi, ja mineraalisuus luo täpäkän taustapoljennon. Viinin aromimaailma levenee suussa edelleen, siinä alkaa tuntua jopa ikääntyneen viinin hentoa tallintaustaa, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole ylilyövä vaan täydentävä piirre tässä hienosti ikääntyneessä viinissä. Käytetty tammi ei juuri maistu, vaan sen käytön havaitsee lähinnä oksidatiivisesta aromimaailmasta.

Tämä oli pitkästä aikaa päräyttävää viini, joka herätti jälleen mielenkiinnon loirea ja etenkin sen chenin-viinejä kohtaan. Muscadeteja olemme maistelleet enemmän, mutta avautui jälleen uusi maailma tutkittavaksi.
The road goes on and on.

Saget Petite Perriere Sauvignon Blanc 2012

Saget on vanha Keski-Loiren tuottaja, jolla on tarhoja sekä Sancerressä että Pouilly-Fumessa. Lisäksi talo ostaa rypäleitä muilta viljelijöiltä. Alueelle tyypillisesti he ovat keskittyneet täysin Sauvignon Blanciin ja sen eri tyyleihin.

La Petite Perriere on AOC Loire, joten todennäköisesti tähän on käytetty myös niitä kumppaneiden kasvattamia rypäleitä. Rypäleet on kerätty mekaanisesti, ja viiniä on käytetty 8 päivää lämpökontrolloidusti 20 asteessa. Käytössä olivat teolliset, sauvignonin aromeja voimistavat hiivakannat. Viini saa kypsyä sakkojen päällä tankeissa muutaman kuukauden ennen pullotusta, joka tapahtui jo alkutalvesta 2013.

Keskisyvä, enemmän kullankeltainen kuin sitruunainen väri. Tuoksussa ensin kohtalaisen reipas eksoottisten hedelmien kuten melonin ja persikan aromi. Tämän jälkeen nousee esiin SB:lle tyypillinen herukanlehti. Mineraalisuutta ei tuoksussa ole kovinkaan selvästi aistittavissa. Suutuntuma on alkuun aavistuksen vetinen. Mineraalisuus nousee suussa selkeämmin esiin, ja keskivaihella myös persikkainen ja keltaluumuinen hedelmäisyys tuntuu. Hapokkuus alkaa jännästi lyödä läpi vasta jälkimaussa yhdessä mineraalien ja kohtalaisen runsaalta tuntuvan lämmittävän alkoholisuuden kanssa.

Kokonaisuutena viini tuntuu olevan jossakin Uuden-Seelannin ja Sancerre-Pouilly-Fumen välimaastossa. Kokonaisuus on aivan mukiinmenevä, joskin suutuntumaan jää tuo pieni vetinen aukko. Ruuan kanssa tämä toimii sinänsä ihan kohtalaisen hyvin, ruuan maku korvautuu hitaasti mineraaliaromisella viinillä ilman terävää rajapintaa. Selvästi hyötyi siis ruuasta, joka tällä kerralla oli meillä suht ronskilla kädellä maustettua currya. Viini on tullut hiljan alkon valikoimaan hieman reilun kympin hintaan, ja se on mielestämme melko lailla tämän hinnan arvoinen -ei löytö, mutta ei ryöstökään.

Maistamamme pullo saatiin näytteenä maahantuojalta.

good old muscadet 2002

Toinen pullo Winebearin tilauksesta avattiin helteiden alettua, ja keliin sopien nautintaan valikoitui hieman erilainen muscadet.

Muscadet on siis Ala-Loiressa Pays Nantais'n alueella tuotettu viini, eikä sillä ole mitään tekemistä muscat-rypäleen kanssa. Rypeleenä viinissä on Melon de Bourgogne, joka on Chardonnayn sukulaisrypäle. Viinejä on pidetty helppoina ja simppeleinä helleviineinä, mutta laatutuottajat tahkoavat aluella todellisia helmiä.

Yksi näistä tuottajista on lähes legendaarinen Pierre Luneau-Papin, joka tuottaa viiniä Le Landreaun alueella Sevre et Mainen apellaatiossa. Hänen viiniään nyt maistoimme, eikä kyseessä ollut todellakaan mikään yksinkertainen kesävinkku.

Luneau-Papin Le L d'Or on lasissa keskisyvän värinen, aavistuksen vihertävä. Tuoksussa keltaista luumua, päärynää, huomattava laventelinen yrttisyys, jotakin pähkinäistä aavistuksena taustalla. Avauduttuaan viiniin tulee jopa petrolista, öljyistä tuoksua vaikkakaan ei samalla intensiteetillä kuin iäkkäässä rieslingissä. Selkeänä tuo kuitenkin on tuomassa jälleen uuden kerroksen jo muutenkin kompleksiseen aromimaailmaan. Suussa tämä 12-vuotias on todella freesi. Maku on keskitäyteläinen, alkuun sitruunainen. Maussa on todella voimakas mineraalisuus, ja tuo suolaisen kivinen fiiilis jää kutittelemaan kielelle lähes järjettömän pitkäksi ajaksi. Happoa löytyy, mutta se on iän myötä pyöristynyttä. Pääasiassa raikkaudesta vastaa tuo mineraalisuus, joka tekee viinistä todella herkullisen.

Mainittakoon vielä, että mekin totesimme saman aukiolokeston kuin Repository. Parani hapella päivässä ja toisessakin. Huhu myös kertoo, että seitsemänkymmentäluvun Lunea-Papinit ovat edelleen täydessä iskussa...

Tämä viini on täydellinen yhdistettävä varmaankin lähes kaikille mereneläville. Simpukat valkoviinissä tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta seuraavaksi ajatukset siirtyvät alkaneeseen rapukauteen: Tässä lie aivan täydellinen viini ravuille. Ei pysty paljon täydellisempää komboa ajattelemaan kuin rapuja, ranskalaisia, sitrustillimajoneesia ja tätä herkkuviiniä!

Le Briseau Coteaux-du-Loire 2009

Hiljattaiselta Helsinki-visiitiltä realisoitui viimein kaappiin 9 mielenkiintoista WineBearilta tullutta pulloa. Näiden saapumisen suhteen alkoi jo loppua usko, kun viivästys toisensa jälkeen koetteli hermoja. Lopulta nämä kuitenkin saatiin kotiutettua ja ensimmäinen pullo avattua.

Le Briseau on Christian Chaussardin ja Nathalie Gaubicherin viinitila Loiressa, Tourainen pohjoisosassa. Tarhoja on Jasnieres'n ja Coteux-du-Loiren alueilla. Viinit tuotetaan luomuna ja ilmeisesti myös biodynamiikkaa noudattaen. Viineihin lisätään äärimmäisen vähän rikkiä, ja kaikki valkoiset käyvät läpi malolaktisen käymisen sekä kypsytyksen vanhassa tammessa.

Chaussard toimi ennen viinitilalliseksi ryhtymistä enologian opettajana Amboisen Lycee Viticolessa. Hän perusti Domaine Briseaun yhdessä Gaubicherin kanssa vuonna 2002, ja tila on laajentunut vuosien aikana kattamaan 11 tarhahehtaaria, joilla kasvatetaan pineau de aunista, côt:ia eli malbecia, gamayta ja chenin blancia. Lisäksi talo ostaa rypäleitä muilta kasvattajilta.

Le Briseau on talon perustason valkoinen. Viini on lasissa melko syvä keltainen, kirkas. Liikkeeltään kohtalaisen raskas. Tuoksussa on hyvin kypsää omenaa ja mantelia. Lisäksi saan nokkaani selkeän vaniljaisen aromin, joka muistuttaa jännittävällä tavalla rommia. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, jäännössokeriakin löytyy vähäistä enemmän. Happorakenne on hyvä, viini pysyy raikkaana. Mineraalisuudessa on jopa suolainen vivahde.

Viini on selkeästi saanut happea malolaktisen käymisen aikana, ja tämä oksidaatio lienee vastuussa tuosta rommia muistuttavasta aromista.

Aivan huippu Chenin Coteaux-du-Loiresta; Hyvin täyteläinen ja 'iso', mutta silti raikas. Aivan omanlaisensa aromimaailma ja huikea mineraalirunko. Tämä viini kestää roisimpaakin ruokaa. Kohtalainen makeus tuo mieleen ankanmaksan, mutta toisaalta aromimaailma muuten saattaisi mennä paremmin yhteen merenelävien kanssa. Niinpä päädynkin suosittelemaan savustettua mätiä tai savustettua turskanmaksaa: Kesäisesti voit paistaa suolaisia muurikkalettuja, täyttää ne sipulisilpulla, etikkaisilla hölskytyskurkuilla ja edellämainituilla kala-asioilla. Kääri rullalle ja laita lautaselle tarjolle kunnon turaus smetanaa ja valuttele smetanan päälle hiukan hunajaa. Veikkaan että pelittää!

Alphonse Mellot Domaine la Moussiere 2012

Tällaista Sancerrea tilattiin viimeksi vinatikselta. Mellotin perhe on tuottanut viiniä Sancerressa tiettävästi 1500-luvulta lähtien, ja 1800-luvun lopulta niitä on viety ympäri Ranskaa. Tilan parhaat viinit tuotetaan Sanceren ytimessä La Moussieren tarhalla, joka on kalkkikivisen kimmelridge-pohjamaan päällä olevaa piikiven sekaista savea ja osin kalkkipitoisempaa maata. Nämä antavat tuottajan mukaan viineille hienon mineraalisen aromin. Tarha on etelään viettävällä rinteellä, joten köynnökset saavat runsaasti aurinkoa.

Viini on lasissa melko kalpea, talvisen kuun keltainen. Tuoksussa on aistittavissa sitrusta, kukkaisuutta. Ei käytännössä lainkaan tuota Uuden-Seelannin SB:lle luonteenomaista vihreää, tomaatinlehtimäistä aromia (mitä Loiren viinintuottajat ilmeisesti pitävätkin merkkinä siitä, että rypäleet on kerätty raakana). Vain aivan aavistus herukkaisuutta on aistittavissa tuoksussa. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, hyvähappoinen mutta ei hyökkäävä. Hyvin huomattava mineraalisuus, joka tuntuu etenkin erittäin raikkaassa jälkimaussa. Herukanlehti tulee maussa esiin hieman selkeämmin, silti hienostuneesti. Jälkimaku on piikivenomainen, herukan ryydittämä ja pitkä.

Loistoviini, joka meni mukavasti avokadosalaatin kaverina. Tämä menee mielestäni hienosti myös lämpimille kasvisruuille, jos niistä löytyy aromaattisia raaka-aineita. Esimerkiksi palsternakkaa voisin hienosti kuvitella tähän kylkeen, esimerkiksi savustetuista palsternakoista kyhätty pyree ja kala olisivat varmasti nannaa...

Cheninsolite 2012: mineraalia mereneläville

Vinatis toi melko reippaasti loirelaisia valkoviinejä sekä ylhäältä Sancerresta ja Pouilly-Fumesta että toisaalta alempaa joenvarresta. Ensimmäisenä näistä maailmalla aliarvostetuista avattiin hinnaltaan (alle 10 e vinatiksen tarjouksesta) aliarvotettu Anjoun Chenin. Domaine Cady on tiettävästi tunnetumpi makeista coteaux du layonin alueen viineistä, mutta tämä on siis kuiva Anjou.

Viinissä on mainio tuoksu: Hedelmä on melko hillitty, lähinnä omenainen ja aavistuksen ananaksinen. Mineraalisuus tuo kuitenkin tuoksuun ihastuttavan piirteen, joka ainakin minulle nostaa mieleen maiseman: Kylmä kivinen merenranta, jossa suolaiset kylmät aallot lyövät leväisiin rantakallioihin aamulla juuri auringon noustessa. Suolaisen meren ja kylmän, märän kiven tuoksu on juuri sitä, mitä tästä viinistä nousee mieleen.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja pyöreä. Mineraalisuus herauttaa veden kielelle hetkessä, ja hapokkuus pitää fiiliksen freesinä. Mineraalit eivät tuota lainkaan epämiellyttävää 'lössähtänyt kivennäisvesi' -fiilistä, vaan kokonaisuus pysyy happojen ansiosta freesinä. Hedelmäisyys maistuu myös, eikä omena-ananasorkesteri sotke hommaa vaan komppaa mineraalista perusfiilistä hienosti.

Loistava viini hintaansa nähden, ainakin mielenmaiseman nostattajana. Tämä menee helposti monenlaiselle ruualle. Ensimmäisenän mieleen tulevat äyriäiset tai etanat, mutta toisaalta myös aromaattiset, esimerkiksi fenkolia tai muita mineraalisen makuisia kasviksia sisältävät salaatit tai wokkityyppiset ratkaisut toiminevat hienosti!

Pascal Jolivet Sancerre 2012 ja parsakauden avaus

Lauantaina päästiin vihdoin avaaman kevään 2014 parsakausi, kun joukko ystäviä oli kutsuttu meille iltaa istumaan. Ensimmäinen ajatus oli tehdä parsaa pelkästään hollandaisen kanssa, mutta nälkä kasvaa syödessä ja ruokaan ilmestyi lisää osia. Paahdettua parsaa parmesanilla, uppomuna, ilmakuivattua kinkkua ja hollandaise ilmestyi lopulta lautaselle. Juomaksi tarjottiin klassista parsan kaveria, sauvignon blancia.

Tälläkin kertaa luotimme ranskan viineihin ja lasiin valikoitui alkon vakiovalikoimasta löytyvä Pascal Jolivet Sancerre 2012. Viini tulee ranskan Loiresta sancerren-alueelta ja oli varsin positiivinen yllätys hintaluokassaan. Väri oli kauniin vihertävä ja runsaan oloinen. Tuoksu oli varsin hedelmävetoinen, josta löytyi aavistus omenaa, sitrunaa ja rypäleelle ominaista mustaherukan lehteä. Vaikka tuoksusta löytyy ruohoa, yrttisyyttä ja mustaherukkaa niin tuoksu ei ole pistävä vaan suorastaan miellyttävän tasapainoinen. Maku on keskitäyteläinen, kohtuullisen hapokas, rutikuiva ja mineraalinen. Mausta löytyy myös tuoksussa jo esille tullutta mustaherukkaisuutta, mutta mineraalisuus ja hapokkuus pitää mustaherukkaisuuden hyvin kurissa. Lyhyesti sanottu tyylikäs ja hyvähappoinen Sancerre, joka tekee sen mitä lupaa. Hinta-laatusuhteelta kohtuullisen hyvä ostos, koska alueelta ei tule ainakaan Alkoon erityisen edullisia viinejä.

Erittäin hyvä ruokaviin, hapot riittivät hyvin viinin kanssa hankalasti yhdistettävän kananmunan kanssa mainiosti. Viini täydensi hienosti parsan makua eikä ottanut tippakaan nokkiinsa limellä voimakkasti maustetusta hollandaisesta. Tässä on viini, joka täytyy pitää mielessä, kun kaverit kysyvät vinkkejä parsan kanssa juotavasta viinistä.

Chateau de la Mulonniere: Rouge Baiser 2010

Edellisessä Vinatis-tilauksessa tuli sokkona valittu Chateau Mulonniere oli mukavan raikas, sopivasti mausteinen viini Anjousta Loiren laaksosta.Aiemmin olemme pitäneet Loiren Cab Franceista, ja siksi tämä tuli mukaan tilaukseen. Eikä tätä hinnallakaan oltu pilattu. Viini ei kuitenkaan ole puhdas Franc, vaan 50/50 blendi caberneteja sauvignon ja franc. Villi kohtaa ranskalaisen!

Lasissa nuoren violettinen, melko syvä. Hieman samea sävy. Tuoksussa nousee esiin herukkaista marjaa, mausteita, vaniljaa ja hieman jopa voinen häivähdys. Suussa viini on raikkaan marjainen. Suutuntuma on melko keveä, soljuva. Happoa on aivan riittävästi, muttei kiusaksi asti. Kitalaen takaosassa tanniinit tuntuva napakoina, nostavat esiin hieman tammea mutta ennen kaikkea kivisen fiiliksen. Jälkimaku onkin jännittävä, vähän kuin imeskelisi viinimarjapensaan alta löytynyttä graniittipalaa. Jännää, muttei pahaa.

Tämä on raikas, hyvähappoinen ja kevyehkö punaviini, jonka yhdistäisin esimerkiksi kermaisille kastikkeille possun kera tai pitkään haudutetuille, raskaille padoille. Myös paistettu lohi voisi hyvin toimia tämän kanssa. Ja tämähän irtosi Vinatikselta noin 12 euron hinnalla. Not bad.

Chateau Yvonne La Folie 2011

Kuva:Vinatis

Tämä viikonloppuna avattu viini oli aivan loistava hinta-laatu löytö Vinatikselta. Maistelimme Loiren alueen punaisia taannoin 4Cateringin ja Sami Talbergin illallisella kauppahallissa, ja tykästyin raikkaaseen vibaan näissä viineissä. Niinpä edelliseen Vinatis-tilaukseen tuli mukaan myös muutamia tämän alueen viinejä, ja tämä ainakin iski meihin.

Viini on puhdas Cabernet Franc Saumur-Champignyn apellatiosta. Alue kuuluu vielä Anjoun alueeseen, mutta tästä itään alkaakin Touraine, jossa Cabernet Franc on valtalajike.  La Folie on muuten luomuviini, tästä vielä plussat näin torjunta-ainekohujen keskellä.

Viini on tuoksultaan marjainen ja keveä. Maussa marjaa, hentoa tammisuutta ja ennen kaikkea loistava happo yhdistyneenä keveähköihin tanniineihin. Viini ei ole ylettömän moniuloitteinen, mutta hapon, marjaisuuden ja tanniinien tasapaino on mielestämme aivan loistava. Viini sopii hyvin raikastavaksi vastapariksi rasvaisemmille ruuille, ja suhteellisen keveytensä ansiosta saattaisi hyvin toimia esimerkiksi sorsan tai kalkkunankin kanssa, etenkin jos kastike on tuhdimpi.

Loistava viini vinatikselta 11 eurolla. Tätä tilaamme takuulla vastaisuudessakin.

-Heikki-