Joulukalenterin 3. luukku: Samppanjaa!!!

Vinatikselta löytyy äärimmäisen hyvä valikoima samppanjoita, joista olemme tilanneet melko paljon pieniä puolikkaita pulloja, jotka ovat varsin käteviä kahden hengen juhlahetkiin. Alle kahdella kympillä löytyy ainakin Furdynan cuvee ja Delamotten B de B. Myös isojen talojen samppiksia saa puolikkaissa pulloissa. Isoista pulloista onkin sitten vain taivas rajana. Esimerkiksi tämä Ayala oli hyvää, ja lahjaksi jollekulle tärkeälle voi hankkia vaikkapa klassikon!

Lauren Combier Crozes Hermitage: Cuvee L 2013

Kuva:vinatis.com

Pohjois-Rhonen edullisemman pään apellaation tunnetuimmat tuottajat lienevät Graillot ja Combier. Nyt avattu viini oli Combierin entry-level-viini, nuorten köynnösten syrah'sta valmistettu Cuvee Lauren Combier. Tarhat sijaitsevat apellaation eteläosassa, Pont de l'Iséren kylässä. Maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Tarhoilta korjataan käsin 45 hl/ha. Viini käy 20 päivää betonitankeissa, ja sitä kypsytetään 8-10 kuukautta betonitankeissa.

Viinin tuoksussa on selkeä Pohjois-Rhonen viineille ominainen pippurisuus. Marjaisuus on raikas, siinä on aistittavissa karhunvatukkaa, vadelmaa ja jopa hieman mustaherukkaisia vivahteita. Tuoksussa on aavistus vihreyttä. Tuoksu on puhtaan rypäleinen. Suussa viini on hapokas ja raikas. Tuoksun aromimaailma toistuu maussa. Tanniinit ovat ovelat, alussa ne tuntuvat pehmeitä, mutta pikku hiljaa tanniininen tuntuma voimistuu ja jälkimakua saatteleekin juuri sopiva kihelmöinti suulaessa ja ikenissä. Rakenne suorastaan huutaa ruokaa kaverikseen.

Kyseessä on miestämme hyvä esimerkkin nuoresta, marjaisesta Pohjois-Rhonen viinistä, joka ilmentää hienosti syrah'n tyypillisiä piirteitä. Viini toimii ruuan kanssa oivasti, ja ensisijaisesti mieleen tulee jokin uunissa paahdettu tai grillattu asia. Jostain syystä mieleeni tulee hevosen ulkofilee, älkää kysykö miksi. Tuo voisi marinoitua päivän tässä samaisessa viinissä maustepippureiden ja laakerinlehtien kanssa, saada hyvän värin pannulla ja päätyä uunin kautta sisältä punertavana lautaselle vaikkapa pekonisten beluga-linssien päälle. 

Juran chardonnay ja sienitrilogia

Kuva:Vinatis.com

Taannoin maistamamme Juran savagnin sai sukat pyörimään jaloissa. Tällä kerralla avattu pullo oli kuitenkin chardonnay Arbois'n apellaatiosta. Tuottajan sivusto mainitsee että joukossa on savagninia, nettikaupan sivu väittää puhtaanksi chardonnayksi. Viini avattiin osana viinipäiväntasauksen trilogiaa: syksyn viinipäiväntasauksena ilta aloitetaan valkoisella, suu huuhdotaan samppiksella ja ilta päätetään punaiseen. Koska viiniä tarjottiin vieraiden kanssa nautitulla aterialla, niin sille täytyi kehitellä alkusuupala ennen samppanjan kanssa tarjottua varsinaista alkuruokaa. Päädyimme kauden raaka-aineisiin: sienitrilogia á la Heikki.

Viini oli väriltään haalea, oljenkeltainen. Tuoksussa kukkia, omenaa, yllättävää aromaattisuutta, vahamaisuutta ja pähkinäistä paahteisuutta. Tuoksun perusteella arvelisin, että tässä on kyllä savagninia mukana. Maku on raikas, tasapainoinen ja melko täyteläinen. Alku on pyöreähkö, lopussa mineraalinen svengi. Hedelmä on maussa enemmän taustalla, mineraalisuus ja pähkinäisyys edellä mennään vahvasti.

Viini sopi hienosti pariksi alkupalallemme, jossa yksinkertaisen hapankorpun päälle oli kasattu sitruunalla maustettua creme fraichea ja sieniä kolmella tavalla: Tattisipsiä, etikka-suolaliemessä kiehautettua karvarouskua ja voissa paistettua lampaankääpää.

Tattisipsejä olen tehnyt tänä syksynä pariin otteeseen. Ne syntyvät leikkaamalla pieniä nyrkinkokoisia herkkutatteja noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja friteeraamalla niitä hitaasti öljyssä matalahkossa lämmössä (levy 3/6)), kunnes kaikki neste on haihtunut. Sitten vain talouspaperille kuivumaan ja suolaa niskaan. Muut sienet syntyvät vielä helpommin: rouskut ryöpätään paloina, vesi pois ja tilalle tilkka etikkaa ja suolaa kattilan pohjalle, nopea freesaus ja jäähtymään. Lampaankäävät vain paistetaan voissa, suolataan ja maustetaan valkopippurilla varovaisesti.

Tämä viini-ruokapari aloitti aterian kivasti: Sienet toimivat keskenään, ja viini toimi sienien kanssa myös.

Moreau-Naudet Petit Chablis 2012

Kuva:Vinatis.com

Petit Chablis-viinejä tuotetaan alkuperäisen Chablis:n alueen laidoilla hieman myöhemmin perustetulla AOC-alueella. Ero Chablis:n Grand Cru- ja Premier Cru-tarhojen ja Petit Chablis:n välillä on maaperässä: Edelliset sijaitsevat muinaisista simpukkafossiileista, savesta ja kalkkikivestä muodostuneella Kimmeridge-maaperällä, kun taas Petit Chablis:n maaperä on nuorempaa Portland-kalkkia. Tämän vuoksi Petit chablista sanotaan puuttuvan grand cru-chablis'n piikiventuoksu.

Moreau-Naudet on 50-luvulla perustettu viinitalo, jolla on tarhoja useilla premier cru-alueilla, Valmurin grand cru-alueella sekä petit chablissa. Nyt maistettu viini on siis Petit Chablis Vinatiksen tilauksesta alkukeväältä.

Väri on lasissa haalea, sitruunan hedelmälihan värinen. Tuoksussa on omenaa, sitruunaa, märkää kivikkoa ja vastaniitettyä heinäpeltoa. Suussa maku on teräksinen, hapokkuus todella raikas. Hedelmäisyys alkaa tuntua hieman myöhemmin alun teräksisyyden jälkeen, ja se on keskivertochablista täyteläisempi ja kypsempi. Aromimaailma suussa on omenainen, mutta jälkimaussa sopivasti kivisyyttä nousee esiin. Taustalla tuntuu tuo ruohoinen vehreys. Viini on täysin hyvä sellaisenaankin nautittuna, päinvastoin kuin moni korkeamman laatuluokituksen Chablis, jotka ovat turhan kireitä ja mineraalisia ilman ruokaa nautittaviksi. 

Kokonaisuutena miellyttävä ja helpohko viini, jossa chablis'n tunnuspiirteen ovat aistittavissa 'kevytversiona'. Mielestäni täyttää hienosti paikkansa kesäviininä, jota voi siemailla sellaisenaan, mutta joka toimii toisaalta monenlaisten kalaisten herkkujen seuralaisena. 

Alphonse Mellot Domaine la Moussiere 2012

Tällaista Sancerrea tilattiin viimeksi vinatikselta. Mellotin perhe on tuottanut viiniä Sancerressa tiettävästi 1500-luvulta lähtien, ja 1800-luvun lopulta niitä on viety ympäri Ranskaa. Tilan parhaat viinit tuotetaan Sanceren ytimessä La Moussieren tarhalla, joka on kalkkikivisen kimmelridge-pohjamaan päällä olevaa piikiven sekaista savea ja osin kalkkipitoisempaa maata. Nämä antavat tuottajan mukaan viineille hienon mineraalisen aromin. Tarha on etelään viettävällä rinteellä, joten köynnökset saavat runsaasti aurinkoa.

Viini on lasissa melko kalpea, talvisen kuun keltainen. Tuoksussa on aistittavissa sitrusta, kukkaisuutta. Ei käytännössä lainkaan tuota Uuden-Seelannin SB:lle luonteenomaista vihreää, tomaatinlehtimäistä aromia (mitä Loiren viinintuottajat ilmeisesti pitävätkin merkkinä siitä, että rypäleet on kerätty raakana). Vain aivan aavistus herukkaisuutta on aistittavissa tuoksussa. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, hyvähappoinen mutta ei hyökkäävä. Hyvin huomattava mineraalisuus, joka tuntuu etenkin erittäin raikkaassa jälkimaussa. Herukanlehti tulee maussa esiin hieman selkeämmin, silti hienostuneesti. Jälkimaku on piikivenomainen, herukan ryydittämä ja pitkä.

Loistoviini, joka meni mukavasti avokadosalaatin kaverina. Tämä menee mielestäni hienosti myös lämpimille kasvisruuille, jos niistä löytyy aromaattisia raaka-aineita. Esimerkiksi palsternakkaa voisin hienosti kuvitella tähän kylkeen, esimerkiksi savustetuista palsternakoista kyhätty pyree ja kala olisivat varmasti nannaa...

Nettikauppoja ja vinatis-vinkkejä

Kuten säännölliset lukijat varmaan ovat huomanneet, tilaamme varsin paljon viinejä eurooppalaisista nettkaupoista (kuten varmaan kaikki viiniharrastajat, sillä alkon valikoima alkaa varsin pian ahdistaa). Eniten käyttämämme nettikaupat lienevät Vinatis.com ja Decantalo.com. Edellisestä löytyy ranskalaisia ja jälkimmäisestä espanjalaisia viinejä. Italialaisia olemme tilanneet Gourmondo.de:n kautta sekä Enoteca Lucantonilta. Uuden maailman viinien valikoima on eurooppalaisissa kaupoissa kehnohko, paras löytämistämme vinexus.de. Brittikaupoilla on myös mielenkiintoisia tuotteita, mutta rahtikulut saarivaltakunnasta Suomeen ovat järjettömiä. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, mistä tilalta Uuden maailman viinejä niin vinkit saa laittaa kommetteihin.

Tässä kuitenkin joitakin vinkkejä vinatikselta. Tilatessa kannattaa täyttää 18 pullon laatikko, jolle tulee rahtikulua 14 euroa.

Beaujolais cru: Ainakin Domaine Pironin Morgon 2011 oli loistoviini, edullisemman pään Morgon. Sopivan rungokas mutta silti ilmeinen gamay. Myös Burgaudin Cote du Py on hyvä, ja Jean-Paul Brunin Moulin-á-Vent on myös mukava. Mielestämme näissä Beujolais'n Cru-viineissä on hinta-laatusuhde todella kohdallaan. Ja kuten ehkä huomaat, pidämme näistä hieman rotevammista apellaatioista. Jos pidät raikkaammasta, kokeile vaikka Fleurieta.

Bourgognen punaisia olemme tilanneet luvattoman vähän. Pierre Gruberin Fixin 2009 oli kuitenkin varsin mukava ja pinottinen.

Rhonesta Stephane Montez:n Les Hauts Du Montaillet on laatuunsa nähden edullinen, koska kyseessä on VdP. Tyyliltään kuitenkin Saint-Josephin tyyppinen puhdas syrah. Toinen testattu on Chante Cigalen Chateauneuf du Pape. Tämä oli aikanaan mukana häissä, joissa tarjottiin gato negroa. Pikaisessa testissä ranskalainen voitti argentiinalaisen 100-0. Täyteläinen, pippurinen ja paahteinen.

Lounais-Ranskasta tulee myös löytöjä: Chateau du Cedre harvan muistamasta Cahorsista. Mustaa ja mausteista, mansikkaistakin. Ei kuitenkaan lainkaan argentiinalaisen malbecin kaltaista hillomössöä. Ja jos haluat aivan huikean cahors'n, tilaa Clos Triquedinan Probus. Hintavampi, mutta aivan hillittömän hyvä cahors-klassikko. Vei taannoin
Kalevan viiniklubin Sud-Quest-maistelussa selkeästi voiton.

Alsacen viinit ovat Vinatiksella hieman tyyriimpiä. Hyviä löytöjä ainakin Marcel Deiss:n Pinot Gris: Monikäyttöinen, hieman hedelmäisempi ja täyteläisempi herkku. Sopii esimerkiksi lohen, linnun tai possun seuraksi. Saman tuottajan Engelgrten on Alsacen viiniksi sikäli poikkeuksellinen, että se on sekoite. Engelgartenin tarhalla kasvaa sekaisin mitä lienee rypäleitä, joista tulee kuitenkin hiton hyvää viiniä! Hieman Pinot Gris:ta hapokkaampi ja rieslingisempi.

Loiresta olemme tilanneet lähinnä Cab Franceja: Chateau Yvonnen La Folie oli hedelmäisen mausteinen, raikas viini, kannattaa kokeilla.  Myös Coulainen Bonnaventure 2010 on kokeilemisen arvoinen, matalalla intensiteetillä viljellystä cab francista oiva Chinon.

Sitten vinkki SamppLallier, Furdyna, Haton&Fils BdB, Henriot, Ayala. Kaikki nämä alle 30 e. Olo on kuin lapsena karkkikaupassa! Tilaa ja testaa...
anjoiden tilaamiseen: Kaikki pientuottajien tavara on toistaiseksi ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaista.

Tässä joitakin vinkkejä. Huteja on toki tullut randomchancella tilatessa reippaasti. Nämä ovat kuitenkin onnistuneita löytöjä, ja niistä voi turvallisesti aloittaa. Tämä ei takaa että olisivat kaikkien makuun, mutta nämä ovat olleet ainakin teknisesti virheettömiä ja meidän suuhummen myös hyvänmakuisia. Tyylejä on tässä laidasta laitaan, painottakoon kukin mieltymystensä mukaan.

Chateau de la Mulonniere: Rouge Baiser 2010

Edellisessä Vinatis-tilauksessa tuli sokkona valittu Chateau Mulonniere oli mukavan raikas, sopivasti mausteinen viini Anjousta Loiren laaksosta.Aiemmin olemme pitäneet Loiren Cab Franceista, ja siksi tämä tuli mukaan tilaukseen. Eikä tätä hinnallakaan oltu pilattu. Viini ei kuitenkaan ole puhdas Franc, vaan 50/50 blendi caberneteja sauvignon ja franc. Villi kohtaa ranskalaisen!

Lasissa nuoren violettinen, melko syvä. Hieman samea sävy. Tuoksussa nousee esiin herukkaista marjaa, mausteita, vaniljaa ja hieman jopa voinen häivähdys. Suussa viini on raikkaan marjainen. Suutuntuma on melko keveä, soljuva. Happoa on aivan riittävästi, muttei kiusaksi asti. Kitalaen takaosassa tanniinit tuntuva napakoina, nostavat esiin hieman tammea mutta ennen kaikkea kivisen fiiliksen. Jälkimaku onkin jännittävä, vähän kuin imeskelisi viinimarjapensaan alta löytynyttä graniittipalaa. Jännää, muttei pahaa.

Tämä on raikas, hyvähappoinen ja kevyehkö punaviini, jonka yhdistäisin esimerkiksi kermaisille kastikkeille possun kera tai pitkään haudutetuille, raskaille padoille. Myös paistettu lohi voisi hyvin toimia tämän kanssa. Ja tämähän irtosi Vinatikselta noin 12 euron hinnalla. Not bad.

Chateau Yvonne La Folie 2011

Kuva:Vinatis

Tämä viikonloppuna avattu viini oli aivan loistava hinta-laatu löytö Vinatikselta. Maistelimme Loiren alueen punaisia taannoin 4Cateringin ja Sami Talbergin illallisella kauppahallissa, ja tykästyin raikkaaseen vibaan näissä viineissä. Niinpä edelliseen Vinatis-tilaukseen tuli mukaan myös muutamia tämän alueen viinejä, ja tämä ainakin iski meihin.

Viini on puhdas Cabernet Franc Saumur-Champignyn apellatiosta. Alue kuuluu vielä Anjoun alueeseen, mutta tästä itään alkaakin Touraine, jossa Cabernet Franc on valtalajike.  La Folie on muuten luomuviini, tästä vielä plussat näin torjunta-ainekohujen keskellä.

Viini on tuoksultaan marjainen ja keveä. Maussa marjaa, hentoa tammisuutta ja ennen kaikkea loistava happo yhdistyneenä keveähköihin tanniineihin. Viini ei ole ylettömän moniuloitteinen, mutta hapon, marjaisuuden ja tanniinien tasapaino on mielestämme aivan loistava. Viini sopii hyvin raikastavaksi vastapariksi rasvaisemmille ruuille, ja suhteellisen keveytensä ansiosta saattaisi hyvin toimia esimerkiksi sorsan tai kalkkunankin kanssa, etenkin jos kastike on tuhdimpi.

Loistava viini vinatikselta 11 eurolla. Tätä tilaamme takuulla vastaisuudessakin.

-Heikki-

Lounais-Ranska: vahvoja punaisia ja vaihtelevia valkoisia

Viime perjantaina Kalevan viiniklubi kokoontui pitkästä aikaa maistelujen merkeissä. Testattavina oli viisi viiniä Vnatiksen tammikuussa tuomasta lastista, kaikki  Lounais-Ranskan alueelta. Kyseinen aluehan on yksi maan kiinnostavimmista, iso liuta perinteisiä paikallisia rypäleitä ja omintakeisia tyylejä. Etenkin maistetut punaiset olivatkin positiivisia yllätyksiä kautta linjan.

Ensimmäisenä maistettiin kuitenkin kaksi valkoista viiniä Cascognen alueelta, Toulousen eteläpuolelta (Pyreneiden itäpäästä koilliseen). Molemmat olivat Domaine Tariquet-nimesen tuottajan viinejä, jotka tilattiin täysin summamutikassa (tai hutikassa, ei muista). Ensimmäisenä maistoon Chardonnay 2011. Väri sitruunankeltainen. Tuoksussa päällimmäisenä voimakas kananmunaisuus, joka luo välittömän luotaantyöntävän vaikutuksen. Taustalla hieman omenaa ja päärynää. Ylirikityksestä ei kuitenkaan pääse ohi. Suussa varsin täyteläinen, raskaan kermainen rakenne. Tammea saanut on tämä, eikä ihan vähän. Hapot puuttuvat lähes tyystin. Ainakaan allenkirjoittaneelle tämä viini ei maistunut lainkaan, vaan kaatui pääosin viemäriin. Näin kai yleensä mädälle kananmunalle tuoksuville nesteille tehdään?

Seuraavana saman tuottajan Classic 2011. Rypäleinä tässä Ugni Blanc, Colombard, SB ja Gros Manseng. Kaksi ensimmäistähän ovat konjakin tuotannossa käytettyjä rypäleitä, viimeinen taas Juranconin aluuen Petit Mansengin satoisampi (ja heikkolaatuisempi) versio. Tämä viini oli väriltään myös vaalean sitruunankeltainen. Tuoksussa omenaa ja ruohoa sekä SB:n herukkaista aromia. Suutuntuma on melko hyvien happojen vuoksi raikas, etenkien edeltävän chardonnay-ällötyksen jälkeen. Sauvignon ei ole läpitunkeva. Ihmeellistä luonnetta tässä viinissä ei ole, mutta rypälevalikoima (ja vinatiksen alle 4 e tarjoushinta) huomioiden positiivinen yllätys. Hyvä drinkabiliteetti, sopinee myös keveille ruuille.

Punaisten puolelli siirryttäessä matkattiin Cascognesta pohjoiseen, Cahorsiin (Bordeaux:n alueesta itään). Maistettavana oli Chateau Cedre 2009 ja Clos Triquedina Probus 2005. Molempien väri läpikuultamaton, lähes mustanpuhuva purppura. Perusaromina tuoksussa molemmissa tapauksissa oli mansikkainen vivahde, joka lienee siis Malbecille ominainen. (Cahors-viinit siis olivat molemmat 100 % Malbeceja, mikä euroopassa on varsin harvinaista.) Cedren maku oli hilloisempi, ja siinä oli selvästi vähemmän mausteisuutta. Se oli myös suussa pehmeämpi, sen sijaan Probus oli suutuntumaltaan voimakkaampi, tanniinit voimakkaammat ja pidemmät mutta silti hyvin pehmenneet. Kaiken kaikkiaan hieman samantyyliset viinit, Cedre näistä yksioikoisempi ja pehmoisempi, enemmän siemailuviini. Probuksen maussa oli marjaisuuden lisäksi mausteisia ja jopa suklaisia vivahteita, ja myös 18 kk uudessa ranskalaisessa tammessa toi oman lyijykynäisen säväyksensä.

Viimeisenä punaisena maistettiin Madiranin uuden tyylin pioneerin, Alain Brumontin Chateau Montus vuodelta 2008. Viinin tuoksussa selkeitä punaisia marjoja, mutta myös mustikkaisuutta, tammen aromeja ja yrttisyyttä. Suussa tanniinit varsin tuntuvat, kunnon alkupuraisu. Ei kuitenkaan mitään verrattuna aikanaan maistettuun Larsan Madiraniin alkon valikoimasta, tässä tanniinit olivat sentään hieman pyöristyneet. Suussa tuoksun aromit toistuivat edelleen, mutta tämä viini sellaisenaan nautittuna oli enemmän tuntemus kuin maku. Sen sijaan ruuan kanssa tästä tuli jotakin huikeaa: Tarjolla oli mediumiksi jätetty naudan paisti, josta vuoleskeltiin siivuja. Raaka proteiini kesytti viinin aivan täysin! Tanniinit raikastivat kyllä suun, mutta viinistä jäi elämään ennen kaikkea raikas marjaisuus, ja tämä maku kesti pitkään, pitkään ja pitkään. Huima kokemus, harvoin muuttuu viini ruualla näin voimakkaasti ja positiivisesti.

Yleisen mielipiteen mukaan Probus oli sellaisenaan paras, mutta toisaalta sillä on hintaakin. Madiran oli positiivisin yllätys ja hinta-laatusuhteeltaan loistava. Tähän suosittelen kaikkia tutustumaan jos vinatis-tilausta on lähdössä.

-Heikki

Viikon viini: Montez les hauts du monteillet

Tämän viikon viini tulee Rhonen laakson pohjoisosasta. Tarhat sijaitsevat tiettävästi pääosin St. Josephin alueella, mutta koska kyseessä on VdP-luokkaan kuuluva tuote, on alueeksi ilmoitettu kuitenkin collines rhodaniennes.

 

Viini tilattiin vinatikselta summanmutikassa viime kesänä Tour de Francen kunniaksi tehdyssä, all-around france- tyyppisessä tilauksessa. Nyt viini aukeni viileässä kevättalven illassa.

Väriltään syvän purppurainen, tuoksultaan mausteisen marjainen. Viini on Pohjois-Rhonen tapaan puhdas syrah, ja pippurisuus onkin aromimaailmassa varsin selvänä esillä. Punaisen vadelmaisuuden lisäksi aistittavissa yrttejä. Suussa kokonaisuus on keskitäyteläinen, tanniinit ovat napakat mutta eivät kuitenkaan tarraa ikeniin ikuisiksi ajoiksi. Happo on tanniinisuuden kassa hyvässä tasapainossa. Tuoksuaromit toistuvat maussa, mutta viinin suussa pyöriessä nousee esiin tummempaa, hilloista nuottia. Maku on korkeintaan keskipitkä.

Hintaansa nähden hyvä syrah, jota nauttiessamme huomasimme laiminlyöneemme vanhan maailman syrah-viinejä varsin pitkään. Tähän syytä miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että tällaiset taitavat olla euroopassa aika harvassa. Pohjoisesta Rhonesta niitä tulee, samoin Roussillonista. Joitakin kenties Italiasta ja Espanjasta, mutta varsin harva näistä kantautuu Suomeen saakka. Shame on you, alko.

Vinatikselle tehtiin jälleen tilaus, ja mm. klassiselta Chateau du Cedreltä tulossa Cahorsia ja Alain Brumontilta (ensimmäisen modernin Madiran-tannatin isältä) Madirania. Lisäksi liuta muita mielenkiintoisia tuotteita lähinnä Lounais-Ranskasta ja Champagnesta. Mutta muille vinatis-tilailijoille voimme suositella ainakin tätä nyt maistettua syrahta.

Viikonlopun viinit: Korsika ja Beaujolais

Viikonloppuna maistettiin tällä kertaa useampi viini ystävien kyläillessä. Maistetut viinit olivat tietysti viime viikolla saapuneesta Vinatiksen tilauksesta, koska näiden maistelua oli lupailtu sekä ystäville että tämän blogin satunnaisille lukijoille.

Iltaa varten oli varattu pientä syötävää, kuten bruscetta-leipäsiä, tuoretta leipää, tuorehernepestoa, oliiveja ja juustoja. Viinien maistelu aloitettiin etelästä, Korsikan saarelta. Kyseessä oli Clos Canarelli 2011 Rose. Tästä aloitettiin, koska kaikki viinit olivat vielä vieraiden tullessa kaapissa, ja rose kehotettiin tarjoamaan 12-15 asteen lämpöisenä. Suoraan viinikaapista, siis.

Rose oli erittäin positiivinen yllätys. Sen paremmin Kupla kuin Tanniinikaan eivät voi tunnustautua suuriksi rose-viinin ystäviksi, ehkä paremminkin päin vastoi. Viime aikoina tosin on löytynyt muutama hyvä kuohuva rose, kuten alkon valikoimaan puolikkaassa pullossakin kuuluva Jacquartin rose-shamppis. Nyt maistettu viini oli kuitenkin jotakin muuta kuin tyypillinen 'karvaanmakea' vaaleanpunainen kokemus. Väriltään viini on melko syvä rosee, lähinnä lohenvärinen. Tuoksu on melko mieto, hentoa persikkaista hedelmää. Maku oli miedon tuoksun jälkeen hyvinkin positiivinen yllätys. Viini on suussa keskitäyteläinen olematta kuitenkaan tippaakaan raskas. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, pitää viinin raikkaana. Aromeissa tuntuu nyt persikkaisen hedelmän ohessa marjaisempia makuja, ja näiden lisäksi selkeää yrttisempää mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävän raikas. Suosittelen kokeilemaan, jos vinatikselta viinejä tilailetta. Upposi hyvin koko seurueeseen, vaikka kukaan ei erityisemmin roseista perusta. Sopisi hyvin esimerkiksi kalaisalle salaatille.

Seuraavaksi aukesi hetken jääkaapissa viilentynyt valkoinen, Kyseessä oli Beaujolaisin valkoinen Beaujolais blanc Elevage en Fut Jean-Paul Brun Doamine des Terres Dorees 2010. Viini tulee alueelta, joka punaisella puolella tuottaa Beaujolaisin voimakkaimpia Gamay-viinejä. Myös tämä valkoinen oli varsin voimakas. Väriltään se oli kullankeltainen. Tuoksussa oli päärynää ja eksoottistakin hedelmää, ja näiden ohella tuntui heikko paahtoleipäinen aromi. Maku oli voimakas ja täyteläinen, allekirjoittaneille  hieman liian Chardonnaymainen. Maussa tuntui edellä mainittujen lisäksi jopa hentoa savuisuutta, merkkinä ilmeisesti tynnyrikypsytyksestä. Viini ei ollut huono, joskaan ei ehken paras mahdollinen jos rakastaa valkoviineissään ennen kaikkea raikkautta. Juustoista etenkin vuohenjuusto kuitenkin kesytti tätä viiniä, ja kyse onkin selvästi ruokaviinistä.

Viimeisenä oli saman edellisen tuottajan punainen Moulin au Vent  Jean-Paul Brun Domaine des Terres Dorees 2011 Veilles Vignes. Nuori viini oli heti avaamisen jälkeen varsin mitäänsanomaton tuoksultaan, aivan hentoa marjaisuutta oli aistittavissa . Makua hallitsi hapokkuus, jonka ohessa tuntui hento marjan aromi. Lasissa hengitettyään sekä tuoksu että maku paranivat huomattavasti. Mansikkainen marja-aromi alkoi tuntua selkeämmin. Tuoksuun ja makuun tuli mausteisuutta ja lisäksi pientä savuisuutta, ja ainakin Tanniinin mielestä viini muistutti jossain määrin argentiinalaista Malbecia. Happo pehmeni, eivätkä tanniinit olleet (varmaankin rypäleestä johtuen) kovin voimakkaat. Auki oltuaan viini kehittyi miellyttäväksi 'easy drinking'- siemailujuomaksi, jossa oli kuitenkin hieman enemmän 'juttua' kuin perusbeaujolais'ssa. Not Bad.

Tällaisia meillä tällä erää. Vinatis oli positiivinen kokemus, ja saatetaanpa kyseiseen kauppaan tehdä tilausta myöhemminkin. Suosituksia saa antaa, jos jollakulla lukijoista on hyviä kokemuksia.