Vidal Fleury Crozes Hermitage

Alkon erikoiserästä löytynyt Vidal-Fleuryn Crozes-Hermitage päätyi koriin, kun A-kaupasta oli hakusessa jokin mukavan mausteinen punaviini viileneviin syysiltoihin. Yleensä Pohjois-Rhonen viinit osuvat meidän makunystyröihin melko hyvin, joten ajattelimme että tämä suuren ja vanhan tuottajan viini olisi varma valinta.

Vidal-Fleury on 1700-luvulta saakka Rhonessa toiminut viinitalo. Se on tunnettu erityisesti Côte Rôtien alueen viineistään, sillä toiminta on alkanut kyseisen apellaation alueelta laajentuen siitä pikku hiljaa kattamaan suurimman osan sekä Pohjois- että Etelä-Rhonen apellaatioista.

Crozes-Hermitage on arvokkaampaa Hermitagen kukkulaa ympäröivä alue Rhonen itäranalla, ja se on Pohjois-Rhonen eteläisimpiä apellaatioita. Tämän alueen punaviineihin -kuten kaikkiin Pohjoisen Rhonen punaviineihin- saa käyttää vain syrah-rypäleitä (lukuunottamatta Côte Rôtieta, johon sekoitetaan valkoista viognieria).

Vidal-Fleuryn viiniin rypäleet on poimittu osin käsin, osin koneellisesti. Maseraatio kestää kolme viikkoa, ja viini käy kohtalaisen korkeassa 30 asteen lämpötilassa. Viini lepää sakkojen päällä ensin terästankissa 3 kk ja sitten vielä tammisammiossa 12 kk. Viini tasoittelee itseään pullossa puolisen vuotta ennen liikkeeseenlaskua.

Väri on tumman purppurainen. Tuoksu mausteinen, pippurinen ja yrttinen. Selkeä virheä oliivi. Hento makea vaniljamausteisuus tuntuu myös. Marjakomponentti on taustalla, siinä lähinnä karhunvatukkaisia vivahteita. Tuoksu on erittäin miellyttävä. Suussa yllättävänkin runsas, makuaromi hieman epäpuhdas, aavistuksen marjahilloinen. Hapokkuus on keskinkertainen, tanniinisuus samoin. Suutuntuma on lupaavan tuoksun jälkeen pettymys, sillä viinistä puuttuu fokus ja tensio.

Lieneekö kyseessä kohtalaisen korkea käymislämpötila vai koneellisen sadonkorjuun tuoma sivumateriaali, mutta viini on jollakin tavalla epäpuhdas ja hilloinen. Se nyökkää osin uuden maailman shirazin suuntaan, mutta toisaalta siitä puuttuu esimerkiksi monille australian shiraz-viineille ominainen runsas konsentraatio ja iso hedelmä. Kokonaisuus on epätasapainoinen ja tylsä, joten valitettavasti tämä viini ei pääse jatkoon. Tylsä juttu, odotus oli kuitenkin positiivinen.

Lauren Combier Crozes Hermitage: Cuvee L 2013

Kuva:vinatis.com

Pohjois-Rhonen edullisemman pään apellaation tunnetuimmat tuottajat lienevät Graillot ja Combier. Nyt avattu viini oli Combierin entry-level-viini, nuorten köynnösten syrah'sta valmistettu Cuvee Lauren Combier. Tarhat sijaitsevat apellaation eteläosassa, Pont de l'Iséren kylässä. Maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Tarhoilta korjataan käsin 45 hl/ha. Viini käy 20 päivää betonitankeissa, ja sitä kypsytetään 8-10 kuukautta betonitankeissa.

Viinin tuoksussa on selkeä Pohjois-Rhonen viineille ominainen pippurisuus. Marjaisuus on raikas, siinä on aistittavissa karhunvatukkaa, vadelmaa ja jopa hieman mustaherukkaisia vivahteita. Tuoksussa on aavistus vihreyttä. Tuoksu on puhtaan rypäleinen. Suussa viini on hapokas ja raikas. Tuoksun aromimaailma toistuu maussa. Tanniinit ovat ovelat, alussa ne tuntuvat pehmeitä, mutta pikku hiljaa tanniininen tuntuma voimistuu ja jälkimakua saatteleekin juuri sopiva kihelmöinti suulaessa ja ikenissä. Rakenne suorastaan huutaa ruokaa kaverikseen.

Kyseessä on miestämme hyvä esimerkkin nuoresta, marjaisesta Pohjois-Rhonen viinistä, joka ilmentää hienosti syrah'n tyypillisiä piirteitä. Viini toimii ruuan kanssa oivasti, ja ensisijaisesti mieleen tulee jokin uunissa paahdettu tai grillattu asia. Jostain syystä mieleeni tulee hevosen ulkofilee, älkää kysykö miksi. Tuo voisi marinoitua päivän tässä samaisessa viinissä maustepippureiden ja laakerinlehtien kanssa, saada hyvän värin pannulla ja päätyä uunin kautta sisältä punertavana lautaselle vaikkapa pekonisten beluga-linssien päälle. 

Viikon viini: Montez les hauts du monteillet

Tämän viikon viini tulee Rhonen laakson pohjoisosasta. Tarhat sijaitsevat tiettävästi pääosin St. Josephin alueella, mutta koska kyseessä on VdP-luokkaan kuuluva tuote, on alueeksi ilmoitettu kuitenkin collines rhodaniennes.

 

Viini tilattiin vinatikselta summanmutikassa viime kesänä Tour de Francen kunniaksi tehdyssä, all-around france- tyyppisessä tilauksessa. Nyt viini aukeni viileässä kevättalven illassa.

Väriltään syvän purppurainen, tuoksultaan mausteisen marjainen. Viini on Pohjois-Rhonen tapaan puhdas syrah, ja pippurisuus onkin aromimaailmassa varsin selvänä esillä. Punaisen vadelmaisuuden lisäksi aistittavissa yrttejä. Suussa kokonaisuus on keskitäyteläinen, tanniinit ovat napakat mutta eivät kuitenkaan tarraa ikeniin ikuisiksi ajoiksi. Happo on tanniinisuuden kassa hyvässä tasapainossa. Tuoksuaromit toistuvat maussa, mutta viinin suussa pyöriessä nousee esiin tummempaa, hilloista nuottia. Maku on korkeintaan keskipitkä.

Hintaansa nähden hyvä syrah, jota nauttiessamme huomasimme laiminlyöneemme vanhan maailman syrah-viinejä varsin pitkään. Tähän syytä miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että tällaiset taitavat olla euroopassa aika harvassa. Pohjoisesta Rhonesta niitä tulee, samoin Roussillonista. Joitakin kenties Italiasta ja Espanjasta, mutta varsin harva näistä kantautuu Suomeen saakka. Shame on you, alko.

Vinatikselle tehtiin jälleen tilaus, ja mm. klassiselta Chateau du Cedreltä tulossa Cahorsia ja Alain Brumontilta (ensimmäisen modernin Madiran-tannatin isältä) Madirania. Lisäksi liuta muita mielenkiintoisia tuotteita lähinnä Lounais-Ranskasta ja Champagnesta. Mutta muille vinatis-tilailijoille voimme suositella ainakin tätä nyt maistettua syrahta.

Shiraz/syrah maistelussa

Viiniklubi aktivoitui kesän kiireiden jälkeen viime lauantaina ja tällä kertaa päästiin jo punaisten rypäleiden pariin. Ensimmäisen punaisen horisontaali-maistelun avasi Syrah/shiraz-rypäle. Maistelussa oli tällä kerta poikkeuksellisesti 2 puhdasta syrah-viiniä ja 3 sekoitetta, joissa pääosassa syrah. Syynä tähän oli se, että allekirjoittaineiden mielestä syrah-rypäleestä puhutessa ei saa unohtaa juuria ja sitä, että klassisesti syrah-rypälettä on sekoitettu muiden rypäleiden kanssa. Syrah-rypäle valikoitui maisteluun siksi, että Kupla aloitti punaisten viinien maistelun Espanjasta ja siirtyi pikkuhiljaa Uuden-Maailman Shiraz-rypäleiden kimppuun ja joi klassissesti liikaa Uuden Maailman punaisia ja kyllästyi. Nyt rypäle sai uuden mahdollisuuden ja osoitti hampaansa.

Maistelussa oli puolisokkona Alkon valikoimasta valitut Chateau Cesseras 2007 ( Syrah 70%, Grenache 10%, Mourvedre 10&, Garignan 10%), Yalumba Hand-picked Shiraz-viognier 2005( Syrah 95%, Viognier 5%), Bellingham Shiraz 2008, Maycas del Limari Reserva Especial Syrah 2009 ja Chateau Ste Michelle Syrah 2007(Syrah 99%, Viognier 1%).

Maistelussa oli helppo erottaa toisistaan puhtaat Syrah-viinit ja sekoiteviinit, mutta sen jälkeen järjestykseen laittaminen olikin vaikeampaa. Allekirjoittanut veikkaisi 3/5 viinistä oikein ja ainut syy miksi niin tapahtui oli, että tunnistin viineistä Viognierin kukkaisen aromin ja Etelä-Afrikan viinejä leimaavan piki-aromin. Jokaisesta viinistä tunnisti Syrahin ominaispiirteet tummat marjat, vahvat tanniinit, mausteisuuden ja Uuden maailman viineissä oli myös hyvin esillä nahkaa ja lakritsia.

Parhaimmaksi viiniklubin jäsenet rankkasivat Yhdysvalloista Washingtonin osavaltiosta tulevan Ste Michelle Syrahin, jota kuvailtiin sanoin miellyttävä kokonaisuus, tanniinit tasapainossa, Viognier tuo mukavan omaleimaisuuden viiniin, voisin ostaa vielä toisenkin kerran. Toinen suosikki oli Ranskasta Pohjois-Rhonesta tuleva Chateu Cesseras, jonka tasapainoista makua kiiteltiin ja kehuttiin, että viini sopi hyvin myös tarjolla olevien sienipiirakoiden kyytipojaksi. Eniten mielipiteitä jakoi Yalumban Shiraz-Viognier, joka ei meidän mielestämme vastannut hinta-laatusuhdettaan. Viini oli mielenkiintoinen, mutta varsinkin aluksi suun täyttävä hillomaisuus häiritsi makunautintoa. Viini parani selvästi, kun sai happea ja makunystyrät turtuivat nautittujen lasien jälkeen.

Kupla jää jännityksellä odottamaan seuraavia viini-iltoja, jossa jatkamme horisontaalimaistelun teemoissa ja tutkimme tarkemmin muita punaisia rypäleitä.

-Kupla-