Vidal Fleury Crozes Hermitage

Alkon erikoiserästä löytynyt Vidal-Fleuryn Crozes-Hermitage päätyi koriin, kun A-kaupasta oli hakusessa jokin mukavan mausteinen punaviini viileneviin syysiltoihin. Yleensä Pohjois-Rhonen viinit osuvat meidän makunystyröihin melko hyvin, joten ajattelimme että tämä suuren ja vanhan tuottajan viini olisi varma valinta.

Vidal-Fleury on 1700-luvulta saakka Rhonessa toiminut viinitalo. Se on tunnettu erityisesti Côte Rôtien alueen viineistään, sillä toiminta on alkanut kyseisen apellaation alueelta laajentuen siitä pikku hiljaa kattamaan suurimman osan sekä Pohjois- että Etelä-Rhonen apellaatioista.

Crozes-Hermitage on arvokkaampaa Hermitagen kukkulaa ympäröivä alue Rhonen itäranalla, ja se on Pohjois-Rhonen eteläisimpiä apellaatioita. Tämän alueen punaviineihin -kuten kaikkiin Pohjoisen Rhonen punaviineihin- saa käyttää vain syrah-rypäleitä (lukuunottamatta Côte Rôtieta, johon sekoitetaan valkoista viognieria).

Vidal-Fleuryn viiniin rypäleet on poimittu osin käsin, osin koneellisesti. Maseraatio kestää kolme viikkoa, ja viini käy kohtalaisen korkeassa 30 asteen lämpötilassa. Viini lepää sakkojen päällä ensin terästankissa 3 kk ja sitten vielä tammisammiossa 12 kk. Viini tasoittelee itseään pullossa puolisen vuotta ennen liikkeeseenlaskua.

Väri on tumman purppurainen. Tuoksu mausteinen, pippurinen ja yrttinen. Selkeä virheä oliivi. Hento makea vaniljamausteisuus tuntuu myös. Marjakomponentti on taustalla, siinä lähinnä karhunvatukkaisia vivahteita. Tuoksu on erittäin miellyttävä. Suussa yllättävänkin runsas, makuaromi hieman epäpuhdas, aavistuksen marjahilloinen. Hapokkuus on keskinkertainen, tanniinisuus samoin. Suutuntuma on lupaavan tuoksun jälkeen pettymys, sillä viinistä puuttuu fokus ja tensio.

Lieneekö kyseessä kohtalaisen korkea käymislämpötila vai koneellisen sadonkorjuun tuoma sivumateriaali, mutta viini on jollakin tavalla epäpuhdas ja hilloinen. Se nyökkää osin uuden maailman shirazin suuntaan, mutta toisaalta siitä puuttuu esimerkiksi monille australian shiraz-viineille ominainen runsas konsentraatio ja iso hedelmä. Kokonaisuus on epätasapainoinen ja tylsä, joten valitettavasti tämä viini ei pääse jatkoon. Tylsä juttu, odotus oli kuitenkin positiivinen.

Etelä-Rhonea ensimmäisenä kesäpäivänä.

Pääsin maistamaan sarjan Etelä-rhonen tuliaisia, joista osa on tulossa myyntiin Viinimestarit.com:n kautta. Maistoaika oli sikäli epäsuotuisa, että sattui olemaan ensimmäinen kuuma kesäpäivä. Tämän vuoksi täyteläiset Etelä-Rhonelaiset eivät olleet aivan paikallaan kelin puolesta. Kuten Jancis Robinson jossain kommentoi, Etelä-Rhonen viinit sopivat nautittavaksi huomattavasti viileämmässä ilmanalassa kuin missä ne tuotetaan.

Väriltän viinit erosivat varsin vähän. Kaikissa oli Grenachelle tyypillinen violetti, syvä väri. Syvyysasteista löytyi pieniä eroja, ja yhdessä viinissä oli aavistus sakkaa. Mutta siinäpä se. Tuoksusta ja mausta sitten löytyi enemmän eroja.

Beau Mistral Saint Martin Rasteau 2012: Aavistuksen savuinen, mutta silti raikkaan marjainen punaherukan tuoksu. Tarkemmin nuuhkien esiin nousi lääkeyrttimäisiä tuoksuja. Suussa viinissä on raikas happo, lievä mineraalisuus. Hedelmäisyys ei ole millään tavalla ylitsevuotavan voimakas, vaan alkuun viini on jopa hivenen lääkemäinen. Jälkimaussa on kohtalaisesti mineraalia. Ei valtavan pitkä. Tämä päätyi omassa rankingissa sijalle 5/6, yleisessä äänestyksessä viimeiseksi.

Bressy Masson Souco D'or Rasteau oli oma suosikkini. Tuoksu oli mustaherukkainen, aavistuksen vadelmainen. Suussa tämä viini oli muita kevyempi. Kovahkot tanniinit, erittäin hyvä mausteisuus. Tässä tuntui vielä melko terävä, lyijykynämäinen tammi. Viinissä oli kuitenkin mielestäni potentiaalia kypsytykseen. Alun raikkaus ja myöhemmin nouseva tuntuva mausteisuus tekivät mielestäni viinistä monipuolisen. Tämä tullee pyöristymään parissa vuodessa. Ainoana riskinä tietysti hedelmän häviäminen. Mielelläni maistaisin kypsyttelyn jälkeen, ja jos tämä tulee myyntiin niin saatanpa tilata. Yleisessä rankingissa sijalla 5/6, omalla 1/6

Benedetti Veilles Vignes Cotes du Rhone oli kirsikan/mansikantuoksuinen, kovasti basilikaisen mausteyrttinen. Monelle maistelijalle tuli sekä tuoksusta että huomattavan hapokkaasta tuoksusta mieleen sangiovese. Tässä oli hieno mausteisuus yhdistyneenä hyvään happoon, eikä liikaa tanniinikulmaa. Sijalle 3/6 omalla listalla, 1/6 yleisessä äänestyksessä

Domaine Palon Gigondas oli edellisiä tammisempi ja mausteisempi tuoksultaan. Konsistenssia oli hieman enemmän sekä tuoksussa että maussa. Tuoksussa aavistus lakritsaakin. Hapot ja mineraalit kohdallaan. Tämä oli myös nuori, raikkaan makuinen ja kovahko vielä. Ehdottomasti safkavinkku. Meni sijalle 2/6 sekä omassa rankingissa että äänestyksessä.

Beau Mistral Veilles Vignes Rasteau 2011 oli raikas tuoksultaan kuten toinenkin saman tilan viini. Tuoksussa puolukkaa ja yrttiä. Tässä maistuivat yrtit ja lääkemäinen alkoholi, minkä vuoksi en oikein tästä perustanut. Liikaa huonoja kokemuksia spirituksesta. Omalla listalla 5/6,yleisessä äänestyksessä 3/6.

Bressy Masson Cuvée Paul Emile Rasteau 2011 oli viineistä paksuin ja kosiskelevin, eniten uuden maailman tyylinen. Tuoksussa mausteita, nahkaa ryydittämässä karhunvatukkahilloa. Hyvät hapot. Tuoksussa ja maussa kuitenkin liikaa ylipaahdettua tammea minun makuuni. Savu ei uponnut. Sijalle 4/6 sekä yleisessä äänestyksessä että omalla listalla.

Edellisistä ainakin Palonin Gigondas ja Bressy Mason olivat mieleeni. Gigondasissa miellytti mausteisuus, Bressy masonissa suhteellinen keveys. Toki viinit olisivat saattaneet mennä eri järjestykseen kylmänä talvipäivänä tai tuhdin padan seurassa. Mutta eilisen järjestys oli tämä, ja sillä mennään. Mielenkiinotoisia vinkkuja. Tällä hetkellä oma suu on kuitenkin raikkaampien punkkujen perään, joten kannattaa suhtautua näihin arvuutteluihin sillä varauksella.

-Heikki-

Viikon viini: Montez les hauts du monteillet

Tämän viikon viini tulee Rhonen laakson pohjoisosasta. Tarhat sijaitsevat tiettävästi pääosin St. Josephin alueella, mutta koska kyseessä on VdP-luokkaan kuuluva tuote, on alueeksi ilmoitettu kuitenkin collines rhodaniennes.

 

Viini tilattiin vinatikselta summanmutikassa viime kesänä Tour de Francen kunniaksi tehdyssä, all-around france- tyyppisessä tilauksessa. Nyt viini aukeni viileässä kevättalven illassa.

Väriltään syvän purppurainen, tuoksultaan mausteisen marjainen. Viini on Pohjois-Rhonen tapaan puhdas syrah, ja pippurisuus onkin aromimaailmassa varsin selvänä esillä. Punaisen vadelmaisuuden lisäksi aistittavissa yrttejä. Suussa kokonaisuus on keskitäyteläinen, tanniinit ovat napakat mutta eivät kuitenkaan tarraa ikeniin ikuisiksi ajoiksi. Happo on tanniinisuuden kassa hyvässä tasapainossa. Tuoksuaromit toistuvat maussa, mutta viinin suussa pyöriessä nousee esiin tummempaa, hilloista nuottia. Maku on korkeintaan keskipitkä.

Hintaansa nähden hyvä syrah, jota nauttiessamme huomasimme laiminlyöneemme vanhan maailman syrah-viinejä varsin pitkään. Tähän syytä miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että tällaiset taitavat olla euroopassa aika harvassa. Pohjoisesta Rhonesta niitä tulee, samoin Roussillonista. Joitakin kenties Italiasta ja Espanjasta, mutta varsin harva näistä kantautuu Suomeen saakka. Shame on you, alko.

Vinatikselle tehtiin jälleen tilaus, ja mm. klassiselta Chateau du Cedreltä tulossa Cahorsia ja Alain Brumontilta (ensimmäisen modernin Madiran-tannatin isältä) Madirania. Lisäksi liuta muita mielenkiintoisia tuotteita lähinnä Lounais-Ranskasta ja Champagnesta. Mutta muille vinatis-tilailijoille voimme suositella ainakin tätä nyt maistettua syrahta.