Syyskuun kausimenu: Alkuruuaksi tatticarpaccio

Sienisyksy on ollut runsas, joten jatkamme vielä näiden metsän herkkujen parissa syyskuun alkuruuassa. Tatticarpaccio on yksinkertainen, kaunis ja kunnioittaa hienosti nuoren herkkutatin upean metsäistä makua.

Herkkutatticarpaccio

2-3 pientä, virheetöntä herkkutattia, mielellään sellaista joissa pillistö on vielä valkoinen.
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
parmesania

Leikkaa tatit niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Aivan pienimmät tatit ovat usein niin kiinteitä, että ne voi siivuttaa jopa mandoliinilla. Levitä siivut tarjoilulautaselle. Valuta tateille oliiviöljyä, ripottele päälle suolaa ja kierrä mustapippuria myllystä. Anna maustua ainakin puolisen tuntia. Lisää parmesan-raaste annoksen päälle juuri ennen tarjoamista.

Viiniksi tämä huutaisi ilman muuta burgundilaista pinot'a, mutta valitettavasti laadukkaiden burgundien hinnat ovat sitä luokkaa että hirvittää. Uuden maailman pinotit ovat edukkaampia, mutta niistä valtaosa on liian hedelmäisiä tälle annokselle. Niinpä suosittelemme vaihtoehdoksi Drouhinin Moulin-à-Ventia Beaujolas'ta. Moulin-à-Ventin cru-alueelta tulevat gamay-viinit ovat keskivertobojoa huomattavasti harteikkaampia, ja parhaiden sanotaan muistuttavan jo hieman pohjoisempia pinot-serkkujaan. Joka tapauksessa tämä järjerjellisesti hinnoiteltu viini toimii mielestämme hyvin tämänkertaisen tattiannoksen kaverina!

Bojo est arrivé!

Marraskuun kolmas torstai, ja Beaujolais novea ilmaantuu markkinoille! Tämä karbonisella maseraatiolla tuotettu markkina-ihme, joka menneinä vuosikymmeninä tahkosi alueen tuottajille valtaosan vuoden tilistä. Huuma noveaun ympärillä on hieman hellittänyt, mutta ainakin meillä perinnettä noudatetaan ja bojoa maistellaan kyseisenä päivänä.

Parina viime vuonna tämä torstai on ollut aiempaa miellyttävämpi, kun AOC51:n kaverit ovat järjestäneet Tampereelle pop-up-bojobaarin. Vuosi takaperin tilat löytyivät Barmaciasta, tänä vuonna Komediateatterin paviljongista. Tapahtumat ovat olleet rentoja, tarjolla harvinaisen hyviä noveuita ja simppeliä purtavaa.

AOC51 tuo maahan P.U.R.:n viinejä. Tuottaja ei omista tarhoja, vaan tahkoaa laadukkaita viinejä muiden kasvattamista rypäleistä. Viime vuonna ihastuimme erityisesti C' fini-viiniin, jonka rypäleet olivat ylös revittäväksi tuomitulta vanhalta palstalta. Myös petillant naturel-menetelmällä tehty le Bulle  oli loistava kuohuva.

Tänä vuonna viinit poikkesivat keskivertonoveusta kuin yö päivästä. Erittäin lämmin kesä tuotti viineihin sellaisen hedelmäisyyden ja rungon, että niitä ei sokkona olisi tunnistanut noveuksi. PUR:n perusbojo oli täyteläinen ja hedelmävetoinen, täydellisesti noveaun ideaa toteuttava 'vetovinkku'. Aavistus sitä perinteistä banaaniaromia löytyi, mutta etualalla raikas marjaisuus ja hyvä hapokkuus.

Sarrin-Berruxin noveaussa ja Bojo Sutrassa oli enemmän viinimäistä runkoa, sillä vain puolet näistä viineistä oli käytetty hiilihappomaseraariolla. Eniten pidimme Sarrin-Berruxista, joka oli kenties rungokkain näistä viineistä. Kaikki viinit olivat tasapainoisia. Bullessssa oli tänä vuonna erittäin runsaasti hedelmää ja makeutta, ja tämä toimisi jälkiruokajuomana mitä parhaiten!

PUR P-U-R Beaujolais

Kaikki Bojo noveaut eivät maistu banaanille! Kävimme BarmaciassaTampereella testaamassa AOC51:n maahantuomia P-U-R:n bojoja, jotka yllättivät positiivisesti.

P-U-R on negociant-tuottaja joka ostaa kaikki rypäleensä. Kyseessä on pieni artesaanituottaja, joka tekee viiniä pääasiassa Etelä-Bourgognessa sekä hieman myös Cote Rotiessa Pohjois-Rhonessa.

Noveau 2014: 40 v köynnokset Regnien alueella. Nopea 8 h maseraatio, ei sulfiittia. Tuoksu puolukkainen, freesi. Ei banaaneja. Asiaankuuluvan hento suutuntuma. Happoa on juuri sopivasti raikastamaan kokonaisuutta. Tässä ollaan noveaun ytimessä, tätä nautiskelee äkkihuomaamatta pullollisen…

C Fini 2014: Rypäleet Regnien alueen tarhalta, jossa 80-vuotiaat köynnökset tullaan korvaamaan uusilla tämän sadon jälkeen. 20 päivän käyminen. Ei sulfiittia, ei suodatusta. Tuoksu kypsemmän puolukkainen. Tästä löytyy täyteläisempi suutuntuma, jossa jo hiukan tanniiniakin mukana. Raikas hapokkuus edelleen. Todella mielenkiintoinen kombo vanhojen köynnösten tuottamaa syvyyttä ja noveaun tuoreutta.

Beaujolais villages 2013: Luomurypäleet etelään suuntautuvalta graniittitarhalta, 40-70-vuotiaat köynnökset. 8 h maseraatio, käyminen betonisammioissa. Ei lisättyjä kemikaaleja. Tuoksu on jo selvästi enemmän maanläheinen, kirsikkainen. Suutuntuma yllättäen kepeän marjaisa, kuitenkin maanläheisempi kuin noveaut. Miellyttävä viini kevyiden naposteluiden oheen.

Le Bulle Gamay: Hilpeä ’simamenetelmällä’ tehty kupliva gamay: Viini on käytetty suoraan pullossa viileässä lämpötilassa. Ei erityisempää sakkojen poistelua. Tuoksussa on punaisia kukkia ja pihlajanmarjan kirpeyttä. Kupliva, makea ja iloinen viini. Positiivinen, erilainen kokemus. 

Morgon Côte du Py 2012-Huippulaatua lasissa pikkurahalla

Beaujolais yhdistetään yleensä noveau-viineihin, mutta onneksi olemme tutustuneet alueeseen viimeisen vuoden aikana tarkemmin. Beaujolais cru-viinit ovatkin sitten jotain ihan muuta tavaraa kuin marraskuun toisena torstaina ilmestyvä noveau-uuden sadon viini. Kaukana on viineistä banaaniesanssin maku ja karamellin tuoksu. Näistä cru-apellaatioista meihin ovat vedonneet ainakin Morgon ja Moulin-á-Vent, jotka tuottavat voimakkaampia punaviinejä, joiden sanotaan olevan parhaimmillaan Burgundi-tyyppisiä.

Jean-Marc Burgaudin Morgon Cote dy Py 2012 tulee alueen huipputuottajalta ja parhaalta palstalta. Viinitarhan maaperä on rapautuvaa saviluisketta ja ikivanhaa vulkaanista graniittia. Väriltään viini on keskisyvä, purppurainen mutta hennosti savitiileen taittava. Viinissä tuoksuvat marjoina mansikka ja karpalo. Näihin yhdistyy ripaus tallintaustaa, yrttistä basilikaa sekä aivan aavistus pähkinäistä, mantelista tuoksua. Suussa ensivaikutelma on melko täyteläinen, punaisen marjainen. Tanniinit ovat vielä melko kovat, eli viini olisi todennäköisesti hyötynyt muutamasta kellarivuodesta. Jälkimaku on mineraalinen, raikas ja pitkä. Hapokkuus on tasapainoinen, ei lainkaan hyökkäävä. Viini aukeaa lasissa happea saatuaan, ja puolen tunnin kuluttua aromimaailmaan liittyy ihastuttava appelsiininkukan tuoksu, joka antaa viinille aivan omanlaisensa lisäulottuvuuden.

Aivan mahtava viini, jota joisin toisen pullon ihan koska vain! Alkolla oli taannoin valikoimassa aivan pätevä Moulin-á-Vent, mutta eipähän ole enää.

Hinta karvan alle 20 € ei kyllä ole juuri mitään tälläisestä huippukamasta. Täytyy ehkä harkita laatikon tilaamista...

Sorsaa kahdella tapaa ja ranskalaista gamayta

Viikonloppuna syötiin syksyn riistakauden kunniaksi sorsaa (tosin viimevuotista ja ranskalaista, Tampereen laatulihan pakastimentyhjennyksestä edukkaasti hankittua :). Alkuruuaksi lisäksi oman pakkasen kätköistä mausteliemessä keitettyä poronkieltä, johon etenkin Heikki kovasti tykästyi viime talvena.

Klassinen valinta sorsalle olisi ollut tietysti burgundilainen pinot noir. Koska näitä ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole saatavissa kovin edullisesti, päädyimme erilaiseen burgundiin.Nimittäin beaujolais'n gamayhin. Kyseessä ei luonnollisesti ollut noveau vaan hieman kypsempi tapaus, Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent 2011.

Viini on väriltään syvän purppurainen. Tuoksu on kypsän marjainen. Siinä on aistittavissa ylikypsiä puolukoita ja karpaloita, mutta myös 

tummempia karhunvatukkaisia vivahteita.Tuoksu on kaiken kaikkiaan varsin maanläheinen ja jopa hieman tallintakainen, mukana myös hentoa tammista mausteisuutta. Suussa viini tuntuu ensin pyöreältä, ja hapokkuus oli makuumme hieman hentoinen. Lopussa löytyy tammista tanniinisuutta, joka tuo rakennetta keskipitkään jälkimakuun.

Ruuan kanssa viini toimi yllättävän hyvin. Etenkin sorsan ylikypsäksi padassa haudutetut koipipalat korostivat viinin hapokkuutta, mikä oli tervetullutta. Näille herkkupaloille viini olikin mitä oivallisin kaveri. Myös sinihomejuusto-puolukkakastike toimi, eikä suolaisuus tehnyt viinistä liian polttavaa. Lisäkkeenä oli punajuuri-omenapaistosta höystettynä suppilovahveroilla. Tämä makeahko lisäke toimi myös viinin kanssa lisäten kulmikkuuden tuntua viinissä.

Kokonaisuutena todettakoon, että ilman ruokaa tämä tuntui jotenkin ylikypsältä ja raskaalta, mutta ruuan kanssa raikkaus korostui ja ruoka teki viinistä selvästi paremman. Ruokaviini, siis sanan todellisessa merkityksessä. Kokkeilkaa.

Darker nights, darker wines.

-heikki-

Viikonlopun viinit: Korsika ja Beaujolais

Viikonloppuna maistettiin tällä kertaa useampi viini ystävien kyläillessä. Maistetut viinit olivat tietysti viime viikolla saapuneesta Vinatiksen tilauksesta, koska näiden maistelua oli lupailtu sekä ystäville että tämän blogin satunnaisille lukijoille.

Iltaa varten oli varattu pientä syötävää, kuten bruscetta-leipäsiä, tuoretta leipää, tuorehernepestoa, oliiveja ja juustoja. Viinien maistelu aloitettiin etelästä, Korsikan saarelta. Kyseessä oli Clos Canarelli 2011 Rose. Tästä aloitettiin, koska kaikki viinit olivat vielä vieraiden tullessa kaapissa, ja rose kehotettiin tarjoamaan 12-15 asteen lämpöisenä. Suoraan viinikaapista, siis.

Rose oli erittäin positiivinen yllätys. Sen paremmin Kupla kuin Tanniinikaan eivät voi tunnustautua suuriksi rose-viinin ystäviksi, ehkä paremminkin päin vastoi. Viime aikoina tosin on löytynyt muutama hyvä kuohuva rose, kuten alkon valikoimaan puolikkaassa pullossakin kuuluva Jacquartin rose-shamppis. Nyt maistettu viini oli kuitenkin jotakin muuta kuin tyypillinen 'karvaanmakea' vaaleanpunainen kokemus. Väriltään viini on melko syvä rosee, lähinnä lohenvärinen. Tuoksu on melko mieto, hentoa persikkaista hedelmää. Maku oli miedon tuoksun jälkeen hyvinkin positiivinen yllätys. Viini on suussa keskitäyteläinen olematta kuitenkaan tippaakaan raskas. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, pitää viinin raikkaana. Aromeissa tuntuu nyt persikkaisen hedelmän ohessa marjaisempia makuja, ja näiden lisäksi selkeää yrttisempää mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävän raikas. Suosittelen kokeilemaan, jos vinatikselta viinejä tilailetta. Upposi hyvin koko seurueeseen, vaikka kukaan ei erityisemmin roseista perusta. Sopisi hyvin esimerkiksi kalaisalle salaatille.

Seuraavaksi aukesi hetken jääkaapissa viilentynyt valkoinen, Kyseessä oli Beaujolaisin valkoinen Beaujolais blanc Elevage en Fut Jean-Paul Brun Doamine des Terres Dorees 2010. Viini tulee alueelta, joka punaisella puolella tuottaa Beaujolaisin voimakkaimpia Gamay-viinejä. Myös tämä valkoinen oli varsin voimakas. Väriltään se oli kullankeltainen. Tuoksussa oli päärynää ja eksoottistakin hedelmää, ja näiden ohella tuntui heikko paahtoleipäinen aromi. Maku oli voimakas ja täyteläinen, allekirjoittaneille  hieman liian Chardonnaymainen. Maussa tuntui edellä mainittujen lisäksi jopa hentoa savuisuutta, merkkinä ilmeisesti tynnyrikypsytyksestä. Viini ei ollut huono, joskaan ei ehken paras mahdollinen jos rakastaa valkoviineissään ennen kaikkea raikkautta. Juustoista etenkin vuohenjuusto kuitenkin kesytti tätä viiniä, ja kyse onkin selvästi ruokaviinistä.

Viimeisenä oli saman edellisen tuottajan punainen Moulin au Vent  Jean-Paul Brun Domaine des Terres Dorees 2011 Veilles Vignes. Nuori viini oli heti avaamisen jälkeen varsin mitäänsanomaton tuoksultaan, aivan hentoa marjaisuutta oli aistittavissa . Makua hallitsi hapokkuus, jonka ohessa tuntui hento marjan aromi. Lasissa hengitettyään sekä tuoksu että maku paranivat huomattavasti. Mansikkainen marja-aromi alkoi tuntua selkeämmin. Tuoksuun ja makuun tuli mausteisuutta ja lisäksi pientä savuisuutta, ja ainakin Tanniinin mielestä viini muistutti jossain määrin argentiinalaista Malbecia. Happo pehmeni, eivätkä tanniinit olleet (varmaankin rypäleestä johtuen) kovin voimakkaat. Auki oltuaan viini kehittyi miellyttäväksi 'easy drinking'- siemailujuomaksi, jossa oli kuitenkin hieman enemmän 'juttua' kuin perusbeaujolais'ssa. Not Bad.

Tällaisia meillä tällä erää. Vinatis oli positiivinen kokemus, ja saatetaanpa kyseiseen kauppaan tehdä tilausta myöhemminkin. Suosituksia saa antaa, jos jollakulla lukijoista on hyviä kokemuksia.